Elokuu on jännä kuukausi. Päivät ovat lämpimiä, muttei enää yhtä tukalia kuin heinäkuussa. Yöt alkavat viilentyä ja päivät lyhentymään. Suurin osa ihmisistäkin on jo lopettanut lomansa, tai ovat lopettamaisillaan. Mutta ennen kaikkea elokuu tarkoittaa harjoitusotteluiden alkua.
Oli ihan pakko tarkastaa, että milloin olen viimeksi ollut jäähallissa katsomassa ottelua. Tuo ottelu oli 29.3. Espoossa pelattu 6. puolivälieräottelu. Sen jälkeen on siis mennyt yli neljä kuukautta ilman, että olisin jäähallilla käynyt. Ei siis ihme, että Ässien ja TPS:n A-junioreiden välinen 3.8. pelattu harjoitusottelu houkutteli kohtuullisen lämpimänä päivänäkin. Vaikka onhan se jotenkin outoa, että tulee lämmin kun piipahtaa erätauolla ulkona.
Vielä hienompaa on se, että tapahtumapaikka oli juuri Isomäen jäähalli. Tuossa paikassa kun on tullut vietettyä elämän aikana nelinumeroinen määrä tunteja. Ja tänä vuonna tuo lukema tulee jälleen lisääntymään useammalla sadalla ottelulla. Ei siis ihme, että tunne vähän kuin palaisi kotiin. Varsinkin kun kaikki on ennallaan. Haju on sama vanha tuttu, käytävät ovat edelleen likaiset ja ahtaat (kuten minun ottamasta kuvasta pääkatsomon takaa voi havaita) ja katossakin on tuttu määrä viirejä ja jäädytettyjä numeroita. Laitojen ja jääkoneiston remontoimisesta jossain vaiheessa puhuttiin, mutta eipä niille varmaan ole mitään tehty. Jäämainokset ovat sentään muuttuneet. Ja matkan varrelle on viime talven aikana noussut junioreita varten rakennettu Astora Areena.
Matsi oli itsessään juuri sellaista, mitä kesän jälkeen junioreilta voi odottaa. Eli toisin sanoen mitään erityisen hienoja taktisia oivalluksia tai muutenkaan valmista peliä ei nähty. Peliä katselin kaksi erää. Ensiksi TPS teki viisi maalia. Seuraavaksi Ässät iski kaksi. TPS:ltä Joni Seinelä pelasi vakuuttavaa ottelua. Ässistä taas edukseen erottui Kasperi Nuto.
Tästä se taas lähtee. Kiekkokausi 2011-2012 on alkamassa! Ja eiköhän blogitkin tästä parane, kunhan allekirjoittanut pääsee pelikuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti