Suomen juniorituotannossa ei olekaan mitään vikaa. Pikkuleijonat ja tarkemmin sanottuna alle 16-vuotiaiden maajoukkue raateli vastustajansa. Lopputulokset 12-3 ja 12-0 eivät jättäneet epäselvyyttä paremmasta joukkueesta. Leijonat.fi otsikoi näyttävästi, että "vuonna 1996 syntyneillä upea avaus". Murskajaiset olisivat kuitenkin vakuuttaneet hieman enemmän, mikäli vastustaja olisi jokin muu maa kuin Itävalta.
Miksi tällainen peli on edes järjestetty? Onhan se selvää, että kaikki muu paitsi Suomen suurinumeroinen voitto olisi täysi shokki. Tällainen tasoero ei hyödytä kumpaakaan joukkuetta. Suomalaisille ei tällainen täysi dominointi tuo mitään haastetta. Peli ei kehitä, jos vastustajasta kävellään näin selkeästi yli. Peli muuttuu vain höntsäilyksi. Ja opettaako tällainen peli muka voittamaan? Tiukkojen ja kovatasoisten pelien voittaminen tekee pelaajia voittajiksi, ei tällaisten höntsien voittaminen pikkumaita vastaan. Vielä vähemmän tämä peli kehitti Itävaltaa. Murskatappiot eivät auta mitään, kun pelaajat eivät kykene pelaamaan itselleen sopivalla tasolla. Eikä murskatappiot ainakaan paranna junioreiden itseluottamusta.
Tarkalleen ottaen mitä näiden pelien olisi pitänyt kertoa U16-maajoukkueen valmennusjohdolle? Itävalta-ottelun perusteella on vähän vaikeaa tehdä johtopäätöksiä pelaajien tasosta kansainvälisissä peleissä, tai edes ketjukoostumuksen ja taktiikan toimivuudesta. Päävalmentaja Tomi Lämsä oli kuitenkin näistä peleistä ilmeisesti tyytyväinen. Joukkue oli 12-0-voitossa panostanut puolustuspelaamiseen ja vastustajalle tuli peräti yksi maalipaikka. Toki Itävallan ja vaikkapa USA:n hyökkäyspelissä voi mahdollisesti olla jatkoa ajatellen pieni vivahde-ero. Lisäksi Lämsä oli ilmeisesti tyytyväinen siihen, että joukkue piti kiinni uusista harjoitelluista asioista. Kohtuullisen helppoahan se on pelata "omaa peliään", jos vastustaja on luokaton. Ruotsia, Tshekkiä, Venäjää tai edes Sveitsiä vastaan pelatun pelin perusteella noista asioista voisi saada oikeasti jotain selville. Mutta Itävalta... Kyllä se jotain kertoo, että laukaukset menivät toisessa ottelussa Suomelle lukemin 64-9. Tai se, että Itävalta hävisi jo aiemmin viikolla Kiekkoreippaan B-nuorille.
Onneksi muut juniorimaajoukkueet pelaavat oikeasti kovia pelejä. U18-maajoukkue pelaa Ivan Hlinkan muistoturnauksessa, jossa Kanadalla, Yhdysvalloilla, Ruotsilla ja Venäjällä on ainakin lähes kovimmat mahdolliset joukkueet kasassa. Näitä vastaan Suomella pitäisi olla ihan hyvät mahdollisuudet. Suomellakin on nimittäin koko 94- ja 95-ikäluokkien parhaimmisto paikalla U20-maajoukkueen mukana olevaa Olli Määttää lukuun ottamatta. Ja noista ikäluokista löytyy jopa kansainvälisesessä mittakaavassa useita lupaavia pelaajia. U20-maajoukkuekin pelaa kovia pelejä Lake Placidissa USA:ta ja Ruotsia vastaan.
U18-maajoukkueen ja U20-maajoukkueen tulevat ottelut kelpaavat hyviksi mittareiksi Suomen juniorimaajoukkueiden tasosta. Pelit Itävaltaa vastaan taas ovat pelkkä vitsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti