SM-liiga kaudella 2011-2012 osa 2

JYP

JYPistä on tullut kestomenestyjä runkosarjassa. Vahva runko ja Risto Dufvan ajama selkeä pelitapa ovat vieneet joukkueen runkosarjan voittoihin. Alkavaksi kaudeksi joukkue on varsinkin puolustuspäässä muuttunut, mutta runko on silti sama.

Maalivahti Pekka Tuokkola lähti viime kauden jälkeen Venäjälle, mutta hänen menetyksensä ei ole uhka JYPille. Joni Myllykoski pelasi jo viime kaudella yli puolet runkosarjasta ja torjuntaprosentti oli todella hyvä. Lisäksi häntä on kirittämässä entinen huippulupaus Riku Helenius. Ensimmäisen kierroksen varaus ei ole lunastanut vielä odotuksia oikein missään, mutta häneltä kyllä löytyy potentiaalia. Maalivahteja helpottaa vielä JYPin perinteisesti hyvä puolustus, joka ei ole päästänyt vastustajia kovinkaan usein erinomaisiin maalipaikkoihin.

Jyrki Välivaaran lähdettyä puolustuksen kärkinimi on nuori Sami Vatanen. Kiekollisesti huikea ja luisteluvoimainen puolustaja oli jo viime kaudella kenties SM-liigan paras puolustaja. Tällä kaudella on odotettavissa vieläkin parempaa, sillä Vatanen on kehittynyt koko ajan. Viime kaudella erityisesti puolustustyöskentely parantui huimasti. Kärkihankinta puolustukseen on Ruotsissa viime vuodet kohtuullisesti pelannut Arto Laatikainen, joka viimeksi liigassa ollessaan oli kokonaisvaltaisesti huikea puolustaja. Olli Malmivaara ja Kalle Koskinen lienevät hyviä puolustajia omassa päässä, mutta viime kaudella Malmivaara ei yltänyt suurimpaan loistoonsa, ja Koskinen on jo melkoinen veteraani. Lisää vastuunkantajia siis kaivattaisiin. Tampereella Harri Ilvosesta odotettiin jo muutaman vuoden ajan kiekollista liideriä, mutta hän ei ikinä Tapparassa onnistunut. Onnistuuko Jyväskylässäkään? Kristian Näkyvä ja Antti Jaatinen menevät kokoonpanossa jonon jatkona, mutta heiltä ei kannata mitään erityistä. Ranskalainen Yohann Auvitu saattaa myös pelata pari ottelua, mutta rooli voi puolustajan sijaan olla laitahyökkääjä.

Keskushyökkääjistä huomio kiinnittyy Eric Perriniin ja Juha-Pekka Hytöseen, joka on liigan parhaimpia kärkikaksikoita sentteriosastolta. Perrin on pienikokoinen, mutta taitava ja älykäs pelaaja, joka kykenee vanhempanakin tekemään pisteitä. Hytönen taas on kahden suunnan hyökkääjänä jopa EHT-tasoa. Suurin kysymysmerkki on Turo Asplundin rooli. Mahdollisuuksia on ottaa roolia jopa hyökkäyspäässä ja pudotuspelit olivat todella lupaavia. Parhaimmillaan Asplundista voi tulla oikein hyvä pelaaja, mutta taso on liigassa vielä vakiinnuttamatta. Alaketjujen raataja Miika Lahdelta voi odottaa hyvää puolustavan sentterin pelaamista.

Laituriosasto on hivenen yksipuolinen. Kovasti työtä tekeviä pelaajia löytyy useita, mutta kiekolliset taidot eivät ole huippuluokkaa, eikä pisteitä illasta toiseen voi monelta odottaa. Kärkihankinta Tuomas Pihlman auttaa varmasti, sillä voimahyökkääjä on viimeiset kaudet Jyväskylässä tehnyt miltei pisteen ottelussa tahtia. Harri Pesonen nousi esille viime vuonna ja paransi koko kauden ajan. Taitavalta nuorukaiselta odotetaankin paljon. Antti Pihlström on laituriosastolta kenties tunnetuin nimi, ja hän on selkeästi maajoukkuetasoa. Hän tehnee pisteitä nopeutensa avulla myös ensi kaudella, mutta varma pisteiden- tai maalintekijä hän ei illasta toiseen ole. Ossi Louhivaara, Jani Tuppurainen, Jari Jääskeläinen ja Olli Sipiläinen raatavat paljon ja ovat varmoja omassa päässä. Hyökkäyspäässä onkin vaikeampaa ja erityisesti Louhivaara on välillä melkoinen maalipaikkojen tuhlailija. Sportista hankittu Antti Jaatinen kuuluu samaan kategoriaan. Isokokoinen Jonne Virtanen ja Filip Riska hoitavat fyysisen pelin erinomaisesti ja tekevät siinä sivussa sellaiset parikymmentä pistettä.

Veikkaan JYPin jatkavan samoja vanhoja uria. Runkosarjassa joukkue on aivan kärjessä, mutta niin hyvä valmentaja kuin Dufva onkin, niin hän ei kuitenkaan saa JYPiä menestymään pudotuspeleissä. Siihen vaadittaisiin enemmän huippuyksilöitä, jotka omalla panoksellaan toisivat voiton tiukassa paikassa. Tasaisen hyvä joukkue riittää vielä runkosarjassa, muttei enää pudotuspeleissä.

Vahvuudet:
Pitkään säilynyt, menestynyt runko
Laadukkaita pelaajia jokaisella pelipaikalla

Heikkoudet:
Hyökkäys on todella yksipuolinen
Runkosarjamenestys ei ole riittänyt enää pudotuspeleissä

Paras pelaaja: Sami Vatanen
Kovin hankinta: Tuomas Pihlman
Pahin menetys: Jyrki Välivaara
Tuleva tähti: Riku Helenius
Sijoitus runkosarjassa: 1-3

KALPA

Pekka Virran aikana KalPa nousi liigan heikoimmasta joukkueesta ylempään keskikastiin. Samalla taloudellinen tilanne on parantunut huomattavasti. Se näkyy myös joukkueen kokoonpanossa.

Maalivahtiosastolla ykkösvahtina jatkaa Ari Ahonen. Kaksi kautta Kuopiossa torjuneen maalivahdin taso on liigassa ylempää keskitasoa. Hän on varma torjuja, joka ei kuitenkaan todennäköisesti tule tälläkään kaudella erityisesti loistamaan. Hänen takiaan KalPa tuskin kuitenkaan häviää otteluakaan. Kakkosvahti Juha Toivonen pelasi viime kaudella todella hyvin Hokissa ja hänellä riittää kykyä antaa Ahoselle lepovuoro aina välillä.

Puolustus on heikompi osa-alue. Ei KalPallakaan huono puolustus ole, mutta monen muun joukkueen tasolle se ei yllä. Kiekollinen peli perustuu Adam Masuhriin ja Marko Kauppiseen. Masuhrin edelliskausi oli huikea, mutta viime kausi jo astetta heikompi. Hänen laukaus lienee kuitenkin KalPalle äärimmäisen tärkeä. Kauppisella taas pitäisi olla kaikki mahdollisuudet olla eturivin puolustaja liigassa, mutta yleensä hän vajoaa pitkäksi aikaa todella näkymättömäksi. Muu puolustus on taas täynnä oman pään puolustajia. Ryan Lannon vakuutti viime kauden lopulla fyysisellä peruspuolustamisellaan, mutta pitääkö hän tasonsa? Jussi Timonen on pari viime kautta tyytynyt pelaamaan peruspeliä ja se on toiminut. Mikko Kukkonen, Henri Laurila ja nuori Simo-Pekka Riikola kuuluvat samaan sarjaan, mutta taso on kärkipuolustajia heikompi. D Teamistä hankittu Matti Koistinen ei myöskään juuri muista puolustajista eroa. Puolustus on siis kovin yksipuolinen sekä vähän kädetön, jonka takia KalPalle voi tulle kauden aikana ongelmia.

Laituriosastolla on lukuisia pienikokoisia, mutta taitavia pelaajia. Jukka Hentunen ja eläkkeeltä palannut Sami Kapanen ovat nopeita luistelijoita, jotka pelaavat illasta toiseen kokemuksen tuomalla varmuudella. Hentunen voitti edelliskaudella liigan maalipörssin, mutta viime kaudella hän ei onnistunut kovasta yrityksestä huolimatta. Kapanen taas palaa välivuoden jälkeen, joka aina aiheuttaa kysymysmerkkejä. Sakari Salminen ja Tuomas Kiiskinen taas ovat todella taitavia pelaajia, jotka rakentavat peliä ja tekevät hyvät pisteet. Kalle Kermanista on viimeisten kausien aikana tullut hyvä maalintekijä ja hänen maalejaan Kuopiossa tullaan kaipaamaan. Mielenkiintoinen nimi on myös Jokereista hankittu taitava ja nopea Ossi Saarinen, jolta on jo pari vuotta odotettu läpimurtoa. Auttaako maisemanvaihdos jokerikasvattia ottamaan viimein ratkaisevan askeleen? Fyysistä puolta edustavat hyvin Iiro Pakarinen ja Tommi Jokinen, jotka tosin eivät tule tekemään juuri pisteitä. Jyri Junnila on hyvä alaketjujen pörrääjä, muttei mitään muuta. Laituriosaston täydentää vielä nuori Jasse Ikonen. Näin ollen KalPan laituriosasto on todella vakuuttava ja jo se tulee tuottamaan vastustajille ongelmia.

Keskushyökkääjät sen sijaan ovat heikompia. Ykkössentteriä ei oikeastaan ole, vaan joukkueessa on lukuisia kakkosketjun tason sentteriä. Tommi Miettinen on pelannut jo uransa parhaat vuodet ja kokenut kahden suunnan sentteri tuskin kykenee nousemaan ykkösketjun vaatimalle tasolle. Ongelmia tuottaa vielä se, että Miettinen on vasta toipumassa pelikuntoon. Ässistä Kuopioon hankittu Matti Kuparinen on nuorempi kahden suunnan sentteri, joka on kyllä omassa roolissaan ja alivoiman tappajana hyvä, mutta hänen taidoillaan viime kaudella kerätyt 37 pistettä ovat aika lailla maksimimäärä, mitä hän voi kerätä. Siksi paineita laitetaankin loppuvuodesta 22 vuotta täyttävän Jaakko Rissasen niskaan. Junioreissa vakuuttavaa jälkeä tehneen sentterin piste-ennätys liigassa on kuitenkin vain kymmenen pistettä, joten kehityksessä olisi tapahduttava merkittävä hyppäys eteenpäin. Nelosketjun sentterinä pelannee monipuolinen Joonas Riekkinen, joka on omassa päässä varmasti vakuuttava.

KalPan suurin heikkous taitaa löytyä kentän ulkopuolelta. Päävalmentaja Tuomas Tuokkola on ensimmäistä kertaa päävalmentajana SM-liigassa, eivätkä aiemmat näytöt muutenkaan vakuuta. Mutta odotusarvoltaan heikosta valmentajasta, sekä sentteriosaston kapeudesta huolimatta KalPa selvinnee hyville sijoille. Siitä pitävät huolen kokeneet ja luotettavat kenttäpelaajat.

Vahvuudet:
Laadukkaita laitahyökkääjiä on paljon
Ahonen on liigatasolle todella hyvä maalivahti

Heikkoudet:
Kuka kykenee ottamaan ykkössentterin paikan?
Valmennus on suuri kysymysmerkki

Paras pelaaja: Sakari Salminen
Kovin hankinta: Sami Kapanen
Pahin menetys: Tapio Laakso
Tuleva tähti: Simo-Pekka Riikola
Sijoitus runkosarjassa: 4-8

KÄRPÄT

Viime vuosikymmenen suurin dynastia Kärpät on kompuroinut viimeisillä kausilla. Seurassa on tehty lukuisia huonoja päätöksiä, seura on tehnyt lukuisia huonoja hankintoja, eikä valmennuskaan ole onnistunut. Nyt näyttää kuitenkin paremmalta. Päävalmentaja Hannu Aravirta sai jo viime kauden lopulla joukkueen pelaamaan aiempaa paremmin ja samaa on odotettavissa nytkin. Lisäksi joukkueessa on aiempaa vähemmän palkkasotureita ulkomailta. Sen sijaan joukkuetta on selkeästi pyritty tekemään aiempaa enemmän pohjoissuomalaiseksi.

Kärppien kiinnostavin puoli on nuoret pelaajat. Kärpät nousi vuosituhannen alussa omilla nuorillaan kärkeen ja nyt Oulussa on kasvamassa uusi vastuunkantajien sukupolvi. Taitava Joonas Donskoi teki jo viime kaudella 27 pistettä. Hän lienee tällä kaudella kärkiketjuissa ja samalla näkyvin nuorista pelaajista. Mutta on nuoria muitakin. Sekä laidalla että keskellä viihtyvä Miikka Salomäki on kokoisekseen todella fyysinen ja pelaa tilanteet varmasti loppuun asti. Hän myös varmasti parantaa piste-ennätystään viime kauden kymmenestä. Pienikokoisesta Julius Junttilasta odotettiin paljon jo viime vuonna, mutta hän ei onnistunut. Tällä kaudella läpimurto liigatasolle on kuitenkin todennäköinen. Vasta 17-vuotias puolustaja Ville Pokka on myös kiinnostava nimi, sillä hän on yksi viime aikojen lupaavimmista kahden suunnan suomalaispuolustajista ja hän voi pelata jo useampia otteluita. Kärpillä on tyrkyllä kokoonpanoa monia muitakin nuorukaisia. Puolustajat Mikko Niemelä ja Nico Lehto sekä hyökkääjät Simon Suoranta, Joonas Komulainen, Tomi Körkkö ja Markus Korkiakoski kaikki esiintynevät kauden aikana edustusjoukkueessa. Kärpillä on joukkueessaan myös nuori ruotsalainen, sillä oululaiset hankkivat keväällä Oscar Eklundin. Ruotsalaispuolustaja pelaa hyvin kahteen suuntaan ja teki jo viime kaudella Elitserienissä 15 pistettä. Hänellä on kehityksen jatkuessa potentiaalia aivan liigan kärkitasolle.

Pelkästään nuoriin ei Kärpät kuitenkaan nojaa. Puolustuksen kärkinimi on oma kasvatti Mikko Lehtonen, joka terveenä ollessaan olisi jopa MM-tason puolustaja. Loukkaantumiset ovat kuitenkin vaivanneet, mutta Oulussa toivotaan hänen pelaavan tämän kauden terveenä. Lehtosta tukee kaksi alavireistä kautta Elitserienissä pelannut puolustava puolustaja Ville Mäntymaa, joka kykenee myös tekemään kohtuullisesti pisteitä. Tshekkipuolustaja Jan Snopek ja kahdeksan mestaruuden mies Ilkka Mikkola hoitavat oman pään kokemuksen tuomalla varmuudella. Mikkolan taso tosin on tuntunut viime vuosina tippuvan ja kysymys onkin, että kykeneekö hän nostamaan uudelleen tasoaan. Atte Ohtamaa ja Juho Jokinen hoitelevat jämäminuutteja, mutta he eivät erityisesti vakuuta. Näistä kykyä parempaan olisi ainakin Ohtamaalla. Peruspuolustaja ei kuitenkaan ole vielä kyennyt ottamaan vaadittavaa askelta päästäkseen varmaksi liigatason puolustajaksi.

Hyökkäyksessä sentterikalusto on melko hyvässä kunnossa. Erinomainen se olisi, mikäli Jari Viuhkola olisi terveenä. MM-kisoissa useaan otteeseen esiintynyt kahden suunnan sentteri ei kuitenkaan ole nähnyt aikoihin ehjää kautta. Todennäköisempää onkin, että ykkössentterinä jatkaa viime kevään tapaan Ivan Huml, joka teki viime kaudella 14 ottelussa vakuuttavat 13 pistettä. Pekka Saarenheimo ja Joonas Kemppainen ovat periaatteessa hyviä kahden suunnan senttereitä. Liigassa parhaillaan 46 pistettä tehnyt Saarenheimo ja 26 pistettä tehnyt Kemppainen kuitenkin olivat viime kaudella todella vaisuja. Varmempi vaihtoehto alaketjuihin lienee viime kaudella yllättävän hyvin omassa päässä pelannut Ville-Matti Koponen. Laituriosastolla nuoren Donskoin lisäksi vastuuta on tarjolla viime vuosina parinkymmenen pisteen tahtia kaudessa tehneelle Kimmo Koskenkorvalle. Ja luonnollisesti vastuuta on luvassa kärkihankinnoille Juha-Pekka Haatajalle sekä Michal Vondrkalle. Haataja on jo usean vuoden ajan ollut liigan parhaita maalintekijöitä ja tällä kaudellakin voi odottaa yli 20 maalia, mikäli hän saa vierelleen hyvän sentterin. Vondrka on tehnyt Tshekin liigassa kahtena vuonna peräkkäin 35 pistettä ja käynyt myös Tshekin maajoukkueessa. Hänellä siis pitäisi olla eväitä suureen rooliin. Mikko Alikoski ja Juho Keränen ovat jo pitkään olleet Kärppien alemmissa ketjuissa, eikä tämä vuosi todennäköisesti muuta mitään.

Kärpät tuskin palaa vielä tällä kaudella mestariksi. Joukkue on kuitenkin ottanut selvästi askeleita eteenpäin ja on palaamassa hiljalleen kohti huippua. Tällä kaudella tärkeintä on mitalin sijaan kuitenkin omien nuorten pelaajien nostaminen hyvälle liigatasolle, sekä viime vuosien aneemisen ilmeen parantaminen.

Vahvuudet:
Nuorilla kykyä nousta avainpelaajiksi
Aravirta on kokenut valmentaja, joka jo viime kaudella sai joukkueen pelaamaan paremmin

Heikkoudet:
Maalivahdit
Viimeiset vuodet ovat Oulussa olleet hyvin sekavia

Paras pelaaja: Mikko Lehtonen
Kovin hankinta: Juha-Pekka Haataja
Pahin menetys: Petr Tenkrat
Tuleva tähti: Miikka Salomäki
Sijoitus runkosarjassa: 4-7

LUKKO

Viime kaudella vuosikaudet kovia satsauksia tehnyt Lukko sai viimein mitalin. Aiempina vuosina Rauli Uraman valmennuksessa Lukko oli aloittanut kautensa hyvin, mutta hyytynyt tärkeillä hetkillä. Viime kausi oli Lukolta kuitenkin tasaista tekemistä Uraman samalla osoittaen kykynsä olla menestyksekäs valmentaja. Saman tuloksen saavuttaminen on kuitenkin vaikeaa tänä vuonna, kun hyökkäyksestä katosi paljon iskukykyä Kurtis McLeanin, Jakub Petruzalekin ja Justin Morrisonin muodossa.

Keskushyökkääjien osalta Lukko on kuitenkin iskussa. Siitä pitää huolen viime kauden pistepörssin voittaja Perttu Lindgren, jolta voi odottaa myös nyt oivaltavia syöttöjä ja tehokasta pelaamista. Ruotsissa viime kaudella 31 pistettä tehnyt Kris Beech on myös todennäköisesti erittäin laadukas sentteri, joka on vaarallinen erityisesti ylivoimalla. Alemmissa ketjuissa Juhani Jasu on ollut viimeiset pari vuotta todella vakuuttava oman pään sentteri. Eikä Jarkko Kauvosaarikaan erityisen heikko kolmannessa ketjussa ole, sillä sentterin fysiikka on kovaa luokkaa ja siinä sivussa hän pelaa kohtuullisen hyvin kumpaankin suuntaan. Viime kaudella lupauksia herättänyt isokokoinen Aki Kangasmäki kykenee tarvittaessa paikkaamaan loukkaantumisia ja epäonnistuneita pelaajia.

Ongelma tuleekin laituriosastolla. Lauri Tukonen nousi viime kaudella hyväksi voimalaituriksi jopa ykkösketjuun. Ehjänä hän olisi Lukolle loistava pelaaja, mutta vieläkään ei ole selvillä, kuinka hänen selkänsä kestää. Tukonen on vähintäänkin pitkään sivussa alkukaudesta ja hyvään pelikuntoon pääsy kestää aina hetken. Tukosen loukkaantumisen takia Lukko hankkikin viime kaudella KHL:n Metallurg Novokuznetskin viime kauden parhaan pistemiehen, Mark Bomersbackin. Pienikokoinen kanadalaislaituri on onnistunut kahdella viime kaudella Euroopan sarjoissa erinomaisesti ja hän voi ilman loukkaantumishuolia olla yksi liigan kovimpia laitureita. Jussi Pesonen hankittiin maalintekijäksi ja hän on siihen varsin hyvä haku. Täyden kauden pelatessaan hän olisi voinut päästä 25 maaliin jo viime vuonna, eikä Lindgrenin kanssa aiemminkin pelanneelle laiturille tuon maalimäärän saavuttaminen tällä kaudella ole mahdotonta. Laituriosaston taso kakkosketjussa sen sijaan on kysymysmerkki. Janne Keränen ja Teemu Nurmi voivat päästä 30 pisteen kauteen, mutta yhtä lailla he voivat jämähtää kolmosketjuun. Samuli Kivimäki oli viime kaudella pettymys, eikä isokokoisesta laiturilta voi läpimurtoa oikein nytkään odottaa. Tuomas Huhtanen on kyllä todella nopea ja luo liikkeellään tilanteita, mutta pelikäsityksen puute estää nousun hyökkäävään rooliin. Lukon onkin kenties pakko kohdistaa katseensa nuoriin. Eero Elo on pelityyliltään hyökkäysketjujen maalintekijä, mutta hänen pelimoraalinsa ja luistelunsa ovat edelleen todella suuria huolenaiheita. Ja kuinka paljon voi luottaa ranskalaiseen Charles Bertrandiin? Taso kyllä riittää liigaan, mutta nousu tulosyksikköihin on pitkän tien takana. Olli Palola on jämähtänyt nelosketjun mieheksi ja nuori Jere Laaksonen tuskin nousee vakiokokoonpanoon.

Puolustus on myös erikoinen. Laajuutta kyllä riittää, mutta kärkiosaaminen on kapeaa. Siksi ECHL:stä hankitun peruspuolustaja Matt Generousin hankinta onkin erikoinen. Generous ei välttämättä pärjää liigassa, joten ulkomaalaispaikan kuluttaminen tusinakaveriin on erikoista. Vielä erikoisempaa se on siksi, että Lukko kaipaa vieläkin kärkipuolustajaa. Nyt tilanne on siis se, että jos kärkipuolustaja hankitaan, niin joku liigatason pelaaja jää ilman peliaikaa. Todennäköisimmin tuossa tilanteessa nuori ja lupaava Jesse Virtanen joutuisi kärsijän rooliin, vaikka hänen tasonsa riittäisi liigaan.

Puolustuksen kärkinimet lienevät viime kauden tapaan Harri Tikkanen, Teemu Aalto ja Otto Honkaheimo. Pienikokoinen Tikkanen on hyvä kiekonliikuttaja ja tekee parikymmentä pistettä. Sen lisäksi hän on parantanut uransa edetessä puolustuspeliä. Teemu Aalto on ylivoimalla tehokas myös alkavalla kaudella, mutta myös hieman ongelmissa omassa päässä. Hän tarvitseekin todella hyvän oman pään puolustajan vierelleen. Tuohon rooliin sopisi viime kaudella ison harppauksen eteenpäin ottanut Otto Honkaheimo. Peruspuolustaja Mikko Kuukka on periaatteessa hyvä oman pään puolustaja, mutta hänen pelinsä oli viime kaudella varjo viimeisen Ilves-kauden esityksistä. Tomi Pettinen ei silmävamman jälkeen enää ole toipunut omalle tasolleen ja peruspuolustajalle ei isoa roolia enää uskalla luvata. Anssi Rantanen on isokokoinen ja fyysinen, mutta myös aivan liian hidas. Pelkästään koko ei enää riitä kauden tärkeimmillä hetkillä.

Maalivahtiosasto on kunnossa. Kokenut ja maailmaa kierrellyt Mika Noronen on yksi SM-liigan parhaista vahdeista. Tanskalainen Simon Nielsen ja oma kasvatti Patrik Heikkilä kykenevät antamaan Noroselle ajoittain lepovuoron. Noronen kuitenkin pelannee ilman loukkaantumisia lähes kaikki alkavan kauden ottelut.

Puolustus ja laituriosasto kaipaisivat vielä vahvistusta. Sentterit ja maalivahdit eivät estäisi edes kirkkaimpien mitalien tavoittelua, mutta joukkueella on selkeä puute ratkaisuihin kykenevistä laitureista sekä kärkipuolustajasta. Lukolla on kyllä rahaa, mutta jostain syystä joukkue ei korjaa kokoonpanonsa puutteita.

Vahvuudet:
Noronen on varma ykkösvahti
Keskushyökkääjät ovat liigan eliittiä

Heikkoudet:
Puolustus petti pudotuspeleissä eikä sitä kunnolla vahvistettu
Laituriosasto ei vakuuta ilman Tukosta

Paras pelaaja: Perttu Lindgren
Kovin hankinta: Kris Beech
Pahin menetys: Kurtis McLean
Tuleva tähti: Jesse Virtanen
Sijoitus runkosarjassa: 5-9

PELICANS

Pelicansin viime kausi oli katastrofaalinen. Mika Toivola sai potkut joukkueen pelattua heikosti ja kurittomasti, eikä Pasi Räsänen saanut käännettyä kurssia. Tuloksena oli liigan jumbosija ja liigakarsinnat Sportia vastaan. Vastaavan ei haluttu Lahdessa toistuvan, joten joukkueeseen on tehty suuria satsauksia. Erityisesti valmennukseen panostettiin, sillä päävalmentajaksi hankittiin toistuvasti hyviä tuloksia keskinkertaisellakin materiaalilla valmentanut Kai Suikkanen.

Pelicansin urakkaa helpottaa se, että suurin osa viime kauden tappioista oli hyvin niukkoja. Pääsyy siihen oli viime kaudella läpimurron tehnyt kaksimetrinen Niko Hovinen, jonka näytöt poikivat myös NHL-sopimuksen Philadelphia Flyersin kanssa. Hän kuitenkin pelaa vielä tämän kauden Lahdessa ja Hovinen tuleekin olemaan ennakkoon ajatellen yksi liigan parhaimpia vahteja. Kakkosvahdiksi ovat tarjolla Antti Rautiola ja Joonas Kuusela, jotka eivät tule paljon Pelicansissa pelaamaan.

Puolustus sai kaksi johtotähteä, kun joukkue hankki Markus Seikolan Södertäljestä ja Joonas Järvisen TPS:stä. Seikolan kaksi viimeistä liigakautta tuottivat 45 ja 39 pistettä ja samaa voi nytkin odottaa. Kiekolliset taidot ja kova laukaus ylivoimalla tulevat tuottamaan harmaita hiuksia vastustajille. Järvinen on taas liigan aliarvostetuimpia puolustajia, sillä hän on omassa päässä ihan liigan kärkitasoa. Hyvin liikkuvan Jyri Marttisen viime kausi oli ailahteleva, mutta parhaimmillaan hän voi olla uudessa valmennuksessa olla todella hyvä kahden suunnan puolustaja. Kokenut Jan Latvala tulee hoitamaan varmasti pienentyneet minuutit. Aaron Brocklehurst taas on omassa päässä heikko, mutta ylivoimalla hän tulee olemaan hyödyllinen. Joonas Jalvannilla on kykyjä nousta hyväksi peruspuolustajaksi, mutta hän ei kuitenkaan ole jostain syystä siihen pystynyt. Laajuutta ovat tuomassa kaksi lupaavaa nuorta puolustajaa. Joonas Hurri on potentiaalinen kiekollinen puolustaja, joka ajoittain väläytti osaamistaan jo viime kaudella. Juha-Pekka Pietilä on samankaltainen pelaaja, joka taas keräsi viime vuonna 21 pistettä sarjatasoa alempana. Kokonaisuutena puolustuksessa on paljon hyvää, erityisesti mikäli Hurri, Jalvanti tai Pietilä ottaa harppauksen eteenpäin.

Ongelma onkin hyökkäyksessä. Joukkueelta puuttuu esimerkiksi selvä ykkössentteri. Kohtuullisia kakkos-kolmosketjun senttereitä sen sijaan on viisi. Taitavan Matias Lopin piste-ennätys on peräti 58 pistettä, mutta viime kaudella hän näytti haluttomalta surffailijalta. Jarkko Immonen taas on hyvä pelintekijä, mutta nousua kärkiketjujen sentteriksi on odotettu jo monta vuotta. Voimakas Tero Koskiranta pelaa aina hyvällä asenteella ja hän keräsikin vajavaisista kiekollisista taidoista huolimatta SaiPassa parhaimmillaan 40 pistettä kaudessa. Tommi Paakkolanvaaralle on annettu tilaisuuksia näyttää taitonsa hyökkäysketjuissa, mutta hän soveltuu lähinnä puolustavan keskushyökkääjän roolin. Viimeisenä joukkueeseen hankittiin Justin Hodgman, joka teki viime vuonna farmissa 41 ottelussa lupaavat 29 pistettä. Taidot Euroopan liigassa on toki vielä kokeilematta ja se jää nähtäväksi, että oliko hyvä viime kausi vain sattumaa. Näistä jonkun pitäisi ottaa vastuu ykkössentterin paikasta. Muuten Pelicans on ongelmissa. Lisäksi jonkun keskushyökkääjistä on todennäköisesti siirryttävä laidalle.

Laituriosasto on pelottavan kapea. Viime kaudella Elitserienissä 30 pistettä kerännyt Ryan Lasch on osoittanut olevansa pienestä koostaan huolimatta potentiaalinen ykköslaituri ja hän lienee hyvä hankinta. Arttu Luttinen taas päässee 30 pisteeseen ketjun voimahyökkääjän roolissa, mutta hän ei ole johtava pelaaja. Vili Sopanen taas on taitava luonnonlapsi, joka parhaimmillaan on erinomainen. Viime kauden lopulla syntyi Pelicansissa 13 pistettä 14 ottelussa. Nyt pitäisi kuitenkin pystyä pitämään virettä yllä koko kauden ajan. Janne Tavi ja Marko Pöyhönen ovat yritteliäitä pelaajia ja hyviä alemmissa ketjuissa, mutta kyky ei ehkä riitä ylemmäs. Samaa voisi sanoa HIFK:sta hankitusta Max Wärnistä. Teemu Rinkisessä on potentiaalia nähtyä paremmaksi maalintekijäksi, joten ilman loukkaantumisia hän saattaa olla tasonnostaja. Sami Blomqvistista yritettiin saada viime vuonna pelaajaa kärkiketjuihin, mutta pienikokoiselle hyökkääjälle saattaa koko muodostua esteeksi. Pekka Jormakalla on samankaltaisia ongelmia, mutta hänellä on potentiaalia enemmän, joten hän saattaa vallata paikan liigamiehistöstä. Kari Sihvonen on parhaimmillaan ollut loistava nelosketjun ärsyttäjä, mutta mies oli viime vuonna varjo itsestään ja hän tuskin nousee vanhalle tasolleen. Iiro Sopanen paikkaa loukkaantumisia, mutta tuskin saa vakituista paikkaa.

Pelicansilla on hyvä paikka nousta takaisin pudotuspeleihin. Kai Suikkasen valmentamat joukkueet ovat aina onnistuneet ja nytkin materiaali näyttää kohtuullisen hyvältä. Erityisesti oma pää Niko Hovinen viimeisenä lukkona näyttää hyvältä. Kapea hyökkäys tarvitsee kuitenkin tasonnostoja niin keskellä kuin laidalla. Muuten kausi voi olla jälleen täynnä maalin tappioita.

Vahvuudet:
Laadukas ykkösvahti
Päävalmentaja Suikkanen on yleensä onnistunut loistavasti työssään

Heikkoudet:
Laitahyökkääjien taso ei riitä
Varman ykkössentterin puute

Paras pelaaja: Markus Seikola
Kovin hankinta: Ryan Lasch
Pahin menetys: Antti Tyrväinen
Tuleva tähti: Joonas Hurri
Sijoitus runkosarjassa: 7-10