SM-liiga kaudella 2011-2012 osa 3

SAIPA

SaiPalla ei mene hyvin. Viime vuonna joukkue päätti panostaa joukkueeseensa ja piti rungon kasassa joukkueen tasolla kovilla jatkosopimuksilla. Lisäksi joukkueeseen hankittiin vanha tähtipelaaja Dale McTavish. Lopulta suurin piirtein kaikki mahdollinen meni pieleen. Pelaajia loukkaantui alkukaudesta, jonka takia peli ei kulkenut, eikä yleisö löytänyt hallille. Kaupan päälle Scott Barney potkittiin joukkueesta ulos rattijuopumuksen vuoksi. Siirtorajalla joukkue yritti vielä korjata kurssia Richard Lintnerin ja Brian Salcidon hankinnoilla, mutta pudotuspelit jäivät haaveeksi. Tuloksena oli lähes miljoonan euron tappiot, pelaajabudjetin leikkaaminen ja materiaalin selkeä heikentyminen.

Oma pää on kaikeksi onneksi kunnossa. Jere Myllyniemi on ollut jo pari kautta hyvä liigatason maalivahti, eikä SaiPa häneen tälläkään kaudella kaadu. Viime kaudella Myllyniemellä oli toki heikompi aika, jolloin hän haparoivan puolustuksen takana kovassa rasituksessa menetti itseluottamustaan, mutta loppukausi näytti jo hyvältä. Liiallinen Myllyniemen peluutus voi kuitenkin olla ongelma tänäkin vuonna, ellei Andreas Bernard kakkosvahtina kykene vakuuttamaan. Viime kaudella italialainen pelasi pari lupaavaa ottelua, mutta mikä on tilanne nyt, mikäli hänet maalille laitetaan?

SaiPan puolustus perustuu pitkälti kahteen kulmakiveen. Richard Lintner ja Brian Salcido tulevat pelaamaan alkavalla kaudella niin paljon kuin jaksavat ja vähän päälle. Siksi väsymys voi kostautua kauden aikana. Huippukunnossa ollessaan kumpikin ovat kuitenkin liigassa hyviä ja varmoja kiekollisia puolustajia, joihin voi luottaa. He eivät kuitenkaan kykene pelaamaan koko ottelua. Siksi taustatukea kaivataan varsinkin Mikko Pukalta, Jarno Lippojoelta, Simon Backmanilta, Pauli Levokarilta ja Per Savilahti-Naganderilta. Heistä kaikki ovat muiden liigajoukkueiden aikanaan hylkäämiä puolustajia, jotka saivat vielä yhden mahdollisuuden SaiPassa. Moni onkin käyttänyt tilaisuuden hyväkseen. Pukasta on tullut yllättävänkin hyvä peruspuolustaja liigaan ja Levokarikin on parhaimmillaan ollut todella hyvä kahden suunnan puolustaja. Backman, Savilahti-Nagander ja Lippojoki ovat näyttäneet ajoittain kohtuullisilta peruspuolustajilta, mikäli heiltä ei liikaa odoteta. Heitä paremmaksi peruspuolustajaksi on kuitenkin kehittymässä oma kasvatti Jere Pulli. Lauri Taipalus pelaa myös alkukauden SaiPassa, sillä Lintner ja Salcido tulevat vasta lokakuussa joukkueeseen. Siihen asti SaiPan puolustus on todella heikko. Ja ikävä kyllä SaiPan kannalta puolustus on veropakolaisten tulonkin jälkeen kenties liigan heikoin.

Hyökkäys on vielä puolustustakin suurempi ongelma. Keskushyökkääjä Jarno Koskiranta on käytännössä ainoa varma kärkiketjujen nimi hyökkäyksessä, sillä hän on tehnyt viimeisenä kahtena kautena vähän päälle 30 pistettä. Hänellä ei kuitenkaan ole sellaisia ominaisuuksia, jotka tekisivät hänestä huippuluokan sentteriä. Kakkossentterin paikka on tarjolla Markku Flinckille. Hän ei ole mikään mailataituri, mutta asennetta pelistä kuitenkin löytyy. Suuri kysymys onkin se, että kykeneekö hän pelaamaan tarpeeksi hyvin kakkosketjussa. Flinck teki viime vuonna Mestiksessä toki mainiot 49 pistettä, mutta Mestiksen pistepörssin kärkinimet harvoin ovat liigassa onnistuneet. Ville Koho ja Juha Kiilholma ovat hyviä ja rutinoituneita puolustavia senttereitä kolmos-nelosketjussa, mutta siihen heidän tasonsa sitten jääkin.

Laituriosasto näyttää vielä keskushyökkääjiäkin heikommalta. Jos viime kaudella 36 ottelussa 14 pistettä tehnyt Jesse Saarinen on suurin tähti, niin jokin on mennyt pieleen. Olkoonkin, että Saarinen on teknisesti erittäin hyvä. Muiksi pelaajiksi hyökkäysketjuihin onkin sitten tarjolla Elmeri Kaksonen, Jesse Mankinen, Antti Aarnio ja Anssi Löfman. 18 pistettä viime kaudella tehnyt Löfman pelaa asenteella, mutta ei tunnu tekevän maaleja mistään. Sähäkästi luisteleva Elmeri Kaksonen taas teki viime kaudelta vaatimattomat 11 pistettä. Myös 11 pistettä tehnyt Antti Aarnio on enemmän rymistelijä kuin pisteiden tekijä. Nuori Mankinen on pelityyliltään sopiva hyökkäysketjuihin, mutta edes pisteet junioreista eivät ole erityisen vakuuttavia. Myös hänen fysiikkansa ja luistelunsa on keskeneräistä. Samat sanat koskevat Mestiksestä koeajalle tulleeseen Roberts Jekimovsiin. Loput joukkueesta ovatkin lähinnä kovasti raatavia ja hyvin puolustavia pelaajia ilman minkäänlaista hyökkäyspotentiaalia. Petri Koskiselta tai Ville Paalaselta ei paljon kannata odottaa, kuten ei myöskään viime kaudella lähinnä Jukureissa pelanneilta Tomi Leivolta, Juha Koivistolta tai Juuso Kaijomaalta. Ville Paalanen tuo loukkaantumisen jälkeen palatessaan joukkueeseen kuitenkin oman lisänsä taklaamalla paljon. Samaan kykenisi myös Joni Yli-Torkko, mutta hyökkääjän koko ura on tällä hetkellä uhattuna.

Joukkueen kannalta alkava kausi näyttää synkältä. Pelaajamateriaali ei hyökkäyksen osalta tule millään riittämään kilpailuun muiden kanssa. Siksi Ari-Pekka Selinin on jälleen saatava joukkue pelaamaan "kusipääkiekkoa", joka ei ole näyttävää tai taidokasta, mutta jolla maaleja voi tulla heikommillekin pelaajille. Se on ainoa mahdollisuus, sillä joukkueen taitotaso ei yksinkertaisesti riitä. Ei ole vaikeaa veikata SaiPalle jumbosijaa tänä vuonna ja kaikki sen yläpuolella ovatkin jo jonkinlainen voitto sputnikeille.

Vahvuudet:
Lintnerin ja Salcidon myötä joukkueessa on laadukkaat kärkipuolustajat
Joukkue ei kaadu maalivahti Myllyniemeen

Heikkoudet:
Hyökkäys ei ole riittävän hyvä liigatasolle
Kapea materiaali, jota loukkaantumiset ovat haitanneet viime vuosina

Paras pelaaja: Richard Lintner
Kovin hankinta: Markku Flinck
Pahin menetys: Tyler Redenbach
Tuleva tähti: Jere Pulli
Sijoitus runkosarjassa: 13-14

TAPPARA

Tapparan viime kausi oli odotetun haastava. Materiaali ei ollut muihin verrattuna tarpeeksi hyvä ja siksi joukkue oli ongelmissa. Tappara kuitenkin taisteli loppuun saakka miehekkäästi monen avainpelaajan hyytymisestä huolimatta. Nyt Tappara on päässyt eroon flegmaattisista pelaajistaan ja on panostanut hyvään puolustukseen sekä pienikokoiseen, mutta nopeaan hyökkäykseen.

Maalivahdit ovat suurin kysymysmerkki. Harri Säteri oli viime kaudella hyvä, mutta hän oli viime kauden lainalla ja nyt hän tavoittelee NHL-unelmaa. Pienikokoinen Jani Nieminen saanee nyt mahdollisuuden, sillä viime vuonna hän oli erinomainen kakkosvahti. Mahdollisuuden saa myös lupaava Juha Metsola, joka ei viimeisinä vuosina ole päässyt juuri pelaamaan Teemu Lassilan takia. Kummassakin maalivahdissa on vielä paljon käyttämätöntä potentiaalia ja se ei olisi suuri ihme, jos vaikkapa Metsola kykenisi nousemaan oikein laadukkaaksi ykkösvahdiksi.

Puolustus nojaa viime kauden runkoon. Juha Leimu aloitti alkukauden hienosti ja oli laadukas kiekollinen puolustaja. Loppukausi oli kuitenkin vaisumpi. Pieni Tuukka Mäntylä on erinomainen kumpaankin päähän ja hän tuokin arvokasta johtajuutta kentällä. Pekka Saravo on edelleen todella varma omassa päässä. Jussi Halme on myös kyvykäs oman pään puolustaja. Viime kauden lopulla ilahduttavaa oli nähdä Aleksi Elorinteen vahvat otteet. Elorinne esitti todella vahvaa peruspelaamista ja isokokoinen puolustaja nousisi samankaltaisilla otteilla nyt vakiokokoonpanoon. Puolustuksen vahvistukseksi hankittiin vielä Kalle Kaijomaa ja Viktor Ekbom. Kaijomaan piste-ennätys SM-liigasta on 29 pistettä, mutta hyvien kiekollisten taitojen lisäksi hän saattaa tehdä todella suuria virheitä. Ekbom taas on nuori, mutta 110 ottelua Elitserienissä pelannut kahden suunnan puolustaja. Maaleja hän ei kuitenkaan ole tehnyt, eikä hänen liike ole parasta mahdollista, mutta hänen luulisi olevan riittävän hyvä puolustaja kolmospariin.

Tapparan hyökkäyspään hankinnat kielivät vähistä varoista. Jokainen hankinta on kysymysmerkki. Pienikokoinen Miikka Männikkö lienee näistä hankinnoista varmin ja hyvä luistelija ottanee paikasta kahdesta ensimmäisestä ketjusta. Myös viime kaudella 34 pistettä tehnyt Sami Venäläinen lienee melko varma kahden ensimmäisen ketjun laituri. Ykkössentterin paikka on tarjolla Jussi Makkoselle tai Joey Tenutelle. Tenute teki viime visiitillään liigassa 38 pistettä ja hän olisi kykenevä ottamaan ykkössentterin paikan. Viime kauden paha loukkaantuminen on kuitenkin suuri kysymysmerkki. Hyväraaminen Jussi Makkonen voitti kaudella 2008-2009 liigan maalipörssin, mutta sen jälkeen hän on kiertänyt monessa seurassa onnistumatta. Antti Erkinjuntti on taitava, mutta hän on jämähtänyt urallaan noin 30 pistettä tekeväksi laituriksi, joka ei taidoistaan huolimatta ole tehokas. Jacob Cebis on todella pieni laituri, joka ei NCAA:ssakaan ollut tähtipelaaja. SaPKosta tullut Jan-Mikael Järvinen oli kova Mestiksessä, mutta liigatasolle pääsy on vielä kysymysmerkki.

Viime kaudella Tapparassa pelanneista harva vakuutti. Hyvin liikkuva Kim Strömberg väläytteli loppukaudesta, mutta sitä hän on tehnyt jo monena vuotena. Pienikokoinen Joni Karjalainen pääsi viime vuonna myös hyvin liigavauhtiin. Tuomas Vänttinen taas on erinomainen oman pään sentteri, jolta ei löydy kykyä hyökkäyspään rooliin. Jouni Virpiö ja Tomi Pekkala ovat kumpikin pelityyliltään ylempien ketjujen pelaajia, mutta Virpiöllä koko ja Pekkalalla kokonaisvaltainen pelaaminen ovat olleet ongelmia. Jukka Peltola on hyvä puolustuspäässä, mutta hyökkäyspelissä onnistumiset ovat olleet ajoittaisia. Keskushyökkääjä Antti Kangasniemi teki viime kaudella 26 pistettä, mutta nyt paikka lienee nelosketjussa, vaikka hän onkin ehkä parempi hyökkäyspäässä. Nestori Lähde kyllä taistelee hyvin, mutta siihen se sitten jääkin. Tapparalla on myös nuoriso-osasto David Dvoracekin, Arttu Ilomäen ja Paulus Rundgrenin muodossa. Tapparan juniorit ovat kuitenkin olleet pitkään heikkoja, eikä näiltä nuorilta voi kovin paljon odottaa. Omista junioreista voi odottaa ratkaisijoita vasta parin vuoden päästä, kun Aleksander Barkov ja Jonathan Tanus pääsevät liigatasolle.

Joukkue ei ole nimekäs, eikä todennäköisesti taistele kovin hyvistä sijoista. Päävalmentaja Sami Hirvonen kuitenkin pääsee lähtemään kauteen aiempaa paremmista lähtökohdista. Viime kaudella valmennus onnistui hyvin ja tänä vuonna samanlainen onnistuminen tarkoittaisi pudotuspelejä. Mutta vaikka tulos ei olisikaan toivottu, niin yhdessä asiassa Tappara on mennyt eteenpäin. Joukkue on kerrankin rakennettu suunnitelmallisesti ja se jo itsessään voi auttaa tulevilla kausilla. Nyt rakennetaan pohjaa tulevalle. Menestyksen aika tulee sitten joskus myöhemmin.

Vahvuudet:
Puolustus on täynnä laadukkaita pelaajia
Joukkue on rakennettu suunnitelmallisesti

Heikkoudet:
Fyysisyyden puuttuminen hyökkäyksestä
Maalivahdit ovat kysymysmerkki

Paras pelaaja: Tuukka Mäntylä
Kovin hankinta: Joey Tenute
Pahin menetys: Kevin Doell
Tuleva tähti: Aleksi Elorinne
Sijoitus runkosarjassa: 9-12

TPS

TPS koki yhden vuoden sisällä kaksi äärilaitaa. Ensiksi TPS juhli mestaruutta Kai Suikkasen, Ilari Filppulan ja Lee Sweattin johdolla. Syksyllä Heikki Leimeen valmentamana sama runko hävisi ottelun toisensa perään. Leimeen potkujen jälkeen ote parani hiljalleen, mutta vasta viimeisessä ottelussa TPS vältti liigakarsinnat. Tuo karsinnat välttänyt joukkue ei kuitenkaan erityisemmin ole vahvistunut ja vasta viime viikkoina joukkue on tehnyt pari hankintaa, joiden ansiosta iskukyky on edes siedettävällä tasolla.

Puolustus näytti pitkään todella heikolta. Onneksi puolustukseen löytyi kesän lopulla pari melko hyvää vahvistusta. Tomas Mojzis on kaksi vuotta sitten Tshekin MM-joukkueessa saanut kultaa ja hän lieneekin todella vahva peruspuolustaja. Edelliskaudella liigassa 30 pistettä tehnyt Joni Tuominen taas tulee olemaan se kiekollinen liideri. Näiden kahden on kuitenkin pakko onnistua, sillä muuten paketti ei vakuuta. Timo Seppänen on kohtuullisen hyvä kahden suunnan puolustaja, joka ei kuitenkaan ole vielä onnistunut kunnolla missään. Garrett Raboin on hyökkäävä puolustaja, joka ei oikeastaan osaa puolustaa. Pisteitä kyllä syntyy ja hänelle tekisi hyvää pelata todella hyvän puolustavan puolustajan vieressä. Nuorille voi tulla paljon vastuuta kysymysmerkkejä täynnä olevassa puolustuksessa. Veli-Matti Vittasmäellä varsinkin pitäisi olla kykyä pärjätä hyvänä oman pään luutijana, joka ei ole huono kiekonkaan kanssa. Markus Palmroth menee joukon jatkona kohtuullisena oman pään puolustajana. Suurin kiinnostus nuoriso-osastolta osuu kuitenkin Rasmus Ristolaiseen, jolla on kokoa, liikettä ja hyvät kiekolliset taidot. Ristolaisella on kaikki eväät nousta kansainvälisen tason huippupuolustajaksi ja nuorukainen voi jo tällä kaudella yllättää monet.

TPS:n maalivahtiosasto on kokenut täydellisen muodonmuutoksen, sillä sekä Atte Engren että Joni Ortio lähtivät Pohjois-Amerikkaan. Ykkösvahdiksi hankittiin Tshekin maajoukkueessakin esiintynyt 25-vuotias Marek Schwarz. Hyvin oman maan liigassa esiintynyt maalivahti muistuttaa Alexander Salakia, sillä teknisesti ja tyylillisesti hän on kaikkea muuta kuin valmis. Potentiaali on kuitenkin huima ja maalivahtivalmentaja Urpo Ylönen voi hyvinkin saada potentiaalin kaivettua ulos jo tällä kaudella. Aleksis Ahlqvist oli aikanaan todella lupaava maalivahti, mutta miesten peleissä hänen panos on aina ollut riittämätön. Kristian Järvisen tehtävä on pelata junioreissa.

Turkulaisten sentteriosasto on kiinnostava. Jokainen alustavan kokoonpanon keskushyökkääjä on kohtuullisen isokokoinen. Heistä hyökkäyspään tehoista vastaavat Tomas Plihal ja Ryan Stone. Plihal teki ensimmäisellä liigakaudellaan 37 pistettä ja osoitti potentiaalia olla jopa ykkössentteri. Viime kausi kuitenkin epäonnistui osin loukkaantumisten vuoksi. Ryan Stone taas on pelannut farmissa useamman kauden vähän päälle puoli pistettä per ottelu tahtia. Hän on kuitenkin myös kärsinyt loukkaantumisista. Loukkaantumisherkkyys onkin TPS:llä huolenaihe, sillä alaketjuissa ei ole heille korvaajaa. Tapio Laakso on kyllä erinomainen kolmosketjun sentteri ja alivoimalla liigan parhaita, mutta hyökkäävään rooliin hänestä ei yksinkertaisesti ole. Samaten Janne Hauhtonen jäänee sellaiseen 20 pisteeseen. Voikin olla, että vasta juniori-ikäinen Santtu Huhtala saa tilaisuutensa kauden aikana, sillä hänen tekninen osaamisensa on hyvällä tasolla. Tosin koko ja fysiikka saattavat hänellä olla riittämättömät.

Laituriosaston ykkösnimi on Ville Vahalahti. Varma kahden suunnan laituri on kunnossa ollessaan varmaa ykkösketjun tasoa. Samalle tasolle voisi edelliskauden perusteella päästä myös Michal Birner, mutta viime kausi oli häneltä luvattoman heikko. Ilveksestä tullut isokokoinen Marko Anttila sekä oma kasvatti Tuomas Suominen ovat jämähtäneet samalle noin 20 pisteen tasolle, missä he ovat pari viime kautta olleet. Joskus heiltä oli lupa odottaa enemmänkin, mutta ura ei tunnu edistyvän. Pienikokoinen ja taitava Marko Virtala on parhaimmillaan todella hyvä pelaaja, mutta viime kaudella hän oli kaukana parhaastaan. Ja voiko TPS odottaa mitään SM-liigaa heikommassa Tshekin liigassa 14 pistettä viime kaudella tehneeltä Jakub Cernyltä? Nopea Jarkko Hattunen teki viime vuonna kymmenen maalia, mutta saman maalimäärän saaminen nyt on kova tavoite. Mikko Laineelta on odotettu maaleja jo pari vuotta, mutta liigatasolle murtautuminen on jäänyt toistaiseksi kaukaiseksi haaveeksi. Onneksi laituriosastolta kuitenkin löytyy yksi varma nimi. Timo Salo on äärimmäisen varma puolustava laituri, joka on alivoimalla loistava.

TPS hankki valmentajakseen KalPasta Pekka Virran. Virran näytöt KalPasta ovat vakuuttavat, mutta sielläkin kesti jonkin aikaa luoda pohja KalPan nykyiselle menestykselle. Kiekkokontrollia ylikorostavaa pelitapaa ei opeteta pelaajille hetkessä. Myöskään pelaajamateriaali ei tätä täysin tue, sillä varsinkin puolustus on kiekollisesti turhan kädetön. TPS todennäköisesti parantaa viime kaudesta, mutta pudotuspeleihin joukkue ei vielä välttämättä pääse. Pekka Virran mukana joukkue voi kuitenkin pitkäjänteisellä työllä nousta pikkuhiljaa pohjalta huipulle.

Vahvuudet:
Virta sai nostettua KalPan liigan pohjalta huipulle
Maalivahdit ovat Turussa perinteisesti onnistuneet

Heikkoudet:
Puolustus ei vakuuta
Kuka kykenee hyökkäyksessä ratkaisuihin?

Paras pelaaja: Ville Vahalahti
Kovin hankinta: Tomas Mojzis
Pahin menetys: Markus Nordlund
Tuleva tähti: Rasmus Ristolainen
Sijoitus runkosarjassa: 10-13

ÄSSÄT

Ässien viime kausi oli odotuksiin nähden erinomainen. Tuskin kukaan uskoi, että joukkue olisi runkosarjassa toinen. Pekka Rautakallion kuuluttama työnteko ja taistelukiekko kuitenkin teki mahdottomasta mahdollisen. Pudotuspeleissä Blues oli kuitenkin lopulta porilaisia vahvempi. Nyt Ässät pyrkii jälleen kärkeen samankaltaisilla eväillä.

Ykkösvahti Eero Kilpeläisen lähtö jättää luonnollisesti aukon maalille, eikä Poriin ollut käytännössä mahdollista saada vastaavan tason korvaaja. Nyt nuorilla Antti Raannalla ja Juha Järvenpäällä on uransa toistaiseksi paras mahdollisuus napata ykkösvahdin paikka. Kumpikin maalivahti on kokematon, mutta potentiaalinen. Väläytykset eivät kuitenkaan enää riitä, vaan otteiden pitäisi olla paljon aiempaa tasaisempia.

Puolustus on Ässillä laaja. Kärkikalustoa siinä edustavat viime kaudella SM-liigan tähdistökentälliseen valittu Ville Uusitalo, sekä kovalla tahdilla pisteitä tehnyt Ryan Caldwell. Kumpikin on liigassa todella kovia kahden suunnan puolustajia. Heidän jälkeensä seuraavaksi kovimmat nimet ovat tornin kokoinen peruspuolustaja Kristian Kudroc, sekä viime kauden alussa erittäin hyvin pelannut kahden suunnan puolustaja Miko Malkamäki. Loput paikat ovatkin jo epäselvempiä ja kokoonpanoon jäävää kahta paikkaa tavoittelee peräti viisi melko tasavahvaa pelaajaa, joita voi peluuttaa vastustajasta ja päivän kunnosta riippuen. Kiekollisiksi puolustajiksi tarjolla ovat porilaiskasvatit Jesse Jyrkkiö ja Tommi Taimi, sekä fyysisiksi oman pään luudiksi Tapio Sammalkangas ja Jani Honkanen. Juho Mielosella olisi periaatteessa fyysisesti ja teknisesti kaikki eväät olla erittäin laadukas kahden suunnan puolustaja, mutta hänen viime kauden esityksensä olivat umpisurkeita.

Ässien sentterikalusto on tasaisen vahva. Kärkiketjuihin on tarjolla kahden suunnan sentterit Stephen Dixon ja Aki Uusikartano. Uusikartano on varma oman pään sentteri, joka tekee fiksuja ratkaisuja. KHL:stä hankitulla Dixonilla on kuitenkin 20 maalin Elitserien-kauden perusteella enemmän hyökkäyspään potentiaalia. Myös alaketjuihin on tarjolla laadukkaat sentterit porilaisten Severi Sillanpään ja Mika Niemen muodossa. Sillanpää on kaksikosta varmempi kortti, joka on varsinkin omassa päässä erinomainen. Mika Niemellä on ollut ongelmia fysiikan kanssa, mutta hänellä on kuitenkin potentiaalia olla huikea myös hyökkäyspäässä. Hän voikin pelata kauden lopulla vaikka ykkösketjussa, mutta yhtä hyvin myös nelosketjussa.

Laituriosastolla on myös laatua ja leveyttä. Maalintekovoimaa tarjoavat jo viime kaudella yli 20 maalia tehnyt slovakkihyökkääjä Tomas Zaborsky, sekä ensimmäisellä kierroksella varattu viime kauden sensaatio Joel Armia. Unohtaa ei sovi myöskään Patrick Yetmania, joka oli alkukauden todella hyvässä vauhdissa. Tuomas Santavuorikin teki viime kaudella toista kertaa urallaan 16 maalia, vaikka taitava laituri on enemmän profiloitunut pelintekijäksi. Viime kaudella 22 pistettä tehnyt Veli-Matti Savinainen on myös varsin monikäyttöinen pelaaja, joka voi pelata roolissa kuin roolissa ja tarvittaessa vaikka keskellä. Fyysisempää osastoa edustaa Tshekistä hankittu Radek Smolenak, joka saattaa tehdä myös jonkin verran pisteitä. Alaketjuihin on myös suuri tungos. Vaihtoehtoina ovat todella hyvin liikkuva ja karvaava Sami Mutanen, isokokoinen voimahyökkääjä Jesse Laaksonen, taitava mutta hivenen tehoton Antti Mäkilä, nuorten maajoukkueissa paljon pelannut Nico Aaltonen sekä taklauskone Niko Palonen.

Suurin muutos taitaa kuitenkin olla valmentaja Pekka Rautakallion vaihtuminen Karri Kiveen. Pitkän työn jo Porissa tehnyt valmentaja on apuvalmentajana meritoitunut ja jo aiemmin hänellä oli suuri vastuu pelitavasta. Päävalmentajalla on kuitenkin ihan erilainen vastuu kuin apuvalmentajana. Mutta jos Kivi onnistuu ja Ässien maalivahtiosasto on kunnossa, niin Ässillä on jälleen hyvä mahdollisuus päästä suoraan pudotuspeleihin.

Vahvuudet:
Laaja ja iskukykyinen laiturikalusto
Laadukas puolustus

Heikkoudet:
Kykeneekö Raanta tai Järvenpää ottamaan askeleen eteenpäin?
Kivellä ei ole liigakokemusta päävalmentajan tehtävistä

Paras pelaaja: Ville Uusitalo
Kovin hankinta: Stephen Dixon
Pahin menetys: Eero Kilpeläinen
Tuleva tähti: Tommi Taimi
Sijoitus runkosarjassa: 5-9

Loppuun vielä veikkaus sijoituksista runkosarjan päätteeksi sekä palkintojen voittajista:

HIFK
JYP
Jokerit
Kärpät
KalPa
Ässät

-
Blues
Lukko
Pelicans
Ilves
-
Tappara
TPS
HPK
SaiPa

Runkosarjan paras pelaaja: Mikael Granlund – HIFK
Pistepörssin voittaja: Mikael Granlund – HIFK
Pudotuspelien paras pelaaja: Ville Peltonen – HIFK
Paras maalintekijä: Tomas Zaborsky – Ässät
Paras tulokas: Riku Helenius – JYP
Paras puolustaja: Sami Vatanen – JYP
Paras maalivahti: Juuso Riksman - HIFK
Herrasmiespelaaja: Mikael Granlund – HIFK
Tehopelaaja: Mikko Jokela – HIFK
Paras valmentaja: Petri Matikainen – HIFK
Ensimmäisenä valmentajan erottaa: SaiPa

All-stars:

Tomas Zaborsky (Ässät) – Mikael Granlund (HIFK) – Teemu Pulkkinen (Jokerit)
Sami Vatanen (JYP) – Toni Söderholm (HIFK)
Juuso Riksman (HIFK)