KHL-peikko

Olipa kerran NHL-peikko. Kyseinen otus on syntynyt Pohjois-Amerikassa, mutta pitkään aikaan se ei häirinnyt eurooppalaisia. Näin ollen pieni, mutta pippurinen Suomen kansa sai olla rauhassa Pohjois-Euroopassa ja lähes poikkeuksetta parhaat suomalaisista pelasivatkin Suomessa. Pikkuhiljaa tilanne muuttui ja NHL-peikko entistä useammin tunkeutui SM-liigan reviirille ja aina välillä tämä iso ja kaikin tavoin ylivoimainen olento vei huippuja liigapelaajien edestä. Mutta ongelma alkoi varsinaisesti vasta 90-luvun puolivälin jälkeen. Tällöin NHL-peikko alkoi ottaa ammattilaistuuneesta SM-liigasta joukkueiden tähtipelaajia, jotka olivat usein melko nuortia ja urallaan eteenpäin pyrkiviä pelaajia. Varsinkin TPS ja HPK kärsivät usein NHL-peikon lähentelystä ja juokkue jouduttiin kasaamaan uudesta kun nikokapaset jouduttiin syöttämään peikolle. Ongelma ei ole poistunut minnekään ja vieläkin esimerkiksi Ilkka Heikkinen on kelvannut NHL-peikolle ja varmasti vielä pari joutuu pedon kitaan ennen kauden alkua.

Mutta nyt liigaseurat ovat joutuneet katsomaan jo toisenkin olan yli. Ei enää riitä NHL-peikon varominen, kun idässä syntyi toinen peto. Tämä peto on lähes yhtä iso ja ilkeä kuin NHL-peikko ja se ääntelee kuin karhu samalla huudellen uhkauksia NHL:n suuntaan. Tämä olento on KHL-peikko. Ei ole tietoa, että onko se sukua NHL-peikolle, mutta asiantuntijat ketkä ovat nähneet pedon noin 200 metrin päästä sanovat sen olevan aivan eri näköinen. Kun NHL-peikko omaa tyyliä, niin KHL-peikon vaatetus ja olemus on vain vähän sinne päin. Mutta lopputulos on pitkälti sama. Kun KHL-peikko tulee Suomeen, niin liigaseuran pomot voivat vain suojautua työpöytiensä alle ja toivoa parasta.

Onko tässä KHL-peikko?

Näillä otuksilla on myös pieniä eroja. Näiden ruokailutottumukset eroavat hieman toisistaan, joka kertoo siitä, että KHL-peikko ei ole esimerkiksi NHL-peikon klooni. Kun NHL-peikko erityisesti hamuaa nuoria pelaajia sinne 25-vuoteen ikävuoteen saakka, niin KHL-peikko pitää varttuneemmasta väestä. Varsinkin pelaajat, jotka ovat vakiinnuttaneet paikkansa Euroopan huippuliigan huipulla ja EHT:lla ovat KHL-peikon herkkua. Nämä ovat yleensä hieman vanhempia pelaajia, mutta joskus NHL-peikko ja KHL-peikko tavoittelevat samaa saalista. Esimerkiksi JYP:n Jarkko Immonen oli kummankin ruokalistalla, mutta kun JYP:n johto kuuli NHL-peikon lähestyvän, niin he kutsuivat ennemmin paikalle KHL-peikon ja syöttivät Immosen sille. Syynä oli se, että NHL-peikolla on ollut paha tapa jättää ruoka maksamatta, kun taas KHL-peikko jätti tuntuvan tipin.

Tulevaisuudessa osa experteistä povaa NHL-peikon ja KHL-peikon reviiritappelun leviämistä. KHL-peikko suunnittelee reviirinsä levittämistä perinteisiiin Euroopan kiekkomaihin, kuten Ruotsiin, Tshekkiin ja Suomeen. Mutta todellinen kiista tulee KHL-peikon jatkuvasta hyppimisestä NHL-peikon varpaille. Aleksandr Radulovin hankkiminen Nashville Predatorsin nokan edestä oli jo melkoinen häpäistys NHL-peikolle. Lisäksi KHL-peikko on saalistanut jo monta entistä venäläistä NHL-pelaajaa, kuten Viktor Kozlovin ja Sergei Fedorovin ja mahtuu joukkoon yksi kuuluisa tshekkikin eli Jaromir Jagr. Lisäksi KHL-peikko on todettu metsästävän pelaajia, jotka keikkuvat AHL:n ja NHL:n välissä ja tästäkään ei NHL-peikko ymmärrettävästi pidä. Suomessa toivotaan vain nyt sitä, että KHL-peikko ja NHL-peikko osaisivat olla kiltisti toisiaan kohtaan, eikä tekisi mitään äärimmäisen typerää ennen kauden alkua. Katastrofi on kuitenkin mahdollinen näiden kahden olennon kohdatessa.

Jagr pelaa nykyään Venäjällä

Suomalaisista KHL:ssä pelaa ensi kaudella ainakin Josef Boumedienne (Dinamo Minsk), Hannes Hyvönen (Dinamo Minsk), Jarkko Immonen (Ak Bars Kazan), Mikko Jokela (Dinamo Minsk), Niko Kapanen (Ak Bars Kazan), Toni Koivisto (Metallurg Magnitogorsk), Leo Komarov (Dynamo Moscow), Petri Kontiola (Metallurg Magnitogorsk), Lasse Kukkonen (Omsk), Mikko Luoma (HK Atlant), Jussi Markkanen (CSKA Moscow) ja Karri Rämö (Omsk). Lisää suomalaisia joutuu KHL-peikon kitaan vielä ennen kauden alkua. Ainakin Teemu Lassilaa ollaan viemässä itään. Sitä odotellessa, muistakaa vilkaista olkanne yli aina välillä...

Hei me varataan trendien mukaan!

"With the first overall pick New York Islanders select John Tavares". Eipä tullut yllätyksenä Islandersin valinta, eikä myöskään se, että toisena varattiin Victor Hedman, kolmantena Matt Duchene ja neljäntenä Evander Kane. Ensimmäinen kierros ei todellisia jymy-yllätyksiä tuonut. Pieniä toki pari kappaletta. Toronto Maple Leafsin seitsemäntenä valitsema Nazim Kadri oli yllätysvalinta noin aikaisin samoin kuin numerolla 12 Islandersiin varattu Calvin De Haan. Toisaalta taas Jordan Schroeder varattiin vasta numerolla 22. Ilmeisesti pieni koko aiheutti epäilyksiä. Ja toisaalta, onko nyt mitään järkeä varata seitsemää ruotsalaista ensimmäisellä kierroksella? Moni on potentiaalinen ja sanoisin että heistä 5 on selviä ykköskierroksen valintoja, mutta seitsemän? Joka tapauksessa nopea vilkaisu Draftiin ennen paria huomautusta:

1. John Tavares - New York Islanders
2. Victor Hedman - Tampa Bay Lightning
3. Matt Duchene - Colorado Avalanche
4. Evander Kane - Atlanta Thrashers
5. Brayden Schenn - Los Angeles Kings
6. Oliver Ekman-Larsson - Phoenix Coyotes
7. Nazim Kadri - Toronto Maple Leafs
8. Scott Glennie - Dallas Stars
9. Jared Cowen - Ottawa Senators
10. Magnus Pääjärvi-Svensson - Toronto Maple Leafs
11. Ryan Ellis - Nashville Predators
12. Calvin de Haan - New York Islanders
13. Zack Kassian - Buffalo Sabres
14. Dmitri Kulikov - Florida Panthers
15. Peter Holland - Anaheim Ducks
16. Nick Leddy - Minnesota Wild
17. David Rundblad - St.Louis Blues
18. Louis Leblanc - Montreal Canadiens
19. Chris Kreider - New York Islanders
20. Jacob Josefson - New Jersey Devils
21. John Moore - Columbus Blue Jackets
22. Jordan Schroeder - Vancouver Canucks
23. Tim Erixon - Calgary Flames
24. Marcus Johansson - Washington Capitals
25. Jordan Caron - Boston Bruins
26. Kyle Palmieri - Anaheim Ducks
27. Philippe Paradis - Carolina Hurricanes
28. Dylan Olsen - Chicago Blackhawks
29. Carter Ashton - Tampa Bay Lightning
30. Simon Despres - Pittsburgh Penguins 
--
31. Mikko Koskinen - New York Islanders
65. Joonas Nättinen - Montreal Canadiens
101. Toni Rajala - Edmonton Oilers
106. Sami Vatanen - Anaheim Ducks
163. Jere Sallinen - Minnesota Wild
171. Joni Ortio - Calgary Flames
178. Rasmus Rissanen - Carolina Hurricanes
181. Erik Haula - Minnesota Wild
208. Tommi Kivistö - Carolina Hurricanes
211. Petteri Similä - Montreal Canadiens

-On se hienoa, että suomalaisvahteja arvostetaan. Islanders kaipasi ensi vuodeksi luotettavaa kakkosvahtia ja eikös Bluesin Mikko "kolmen metrin" Koskinen sitten kelvannut. Myös Joni Ortio ja Petteri Similä kelpasivat NHL-joukkueille. Tosin Similän tapauksessa varaus taisi tulla vain sen takia, että mies on iso suomalainen maalivahti. No näyttö kai sekin.

-Ruotsalaisia varattiin ihan älyttömästi. 24 kappaletta! Toki kyseessä on "kaikkien aikojen ikäluokka", mutta varsinkin alussa tuntui, että kaikki luistelemaan kykenevät ruotsalaiset kelpaavat. Onhan suurin osa toki hyviä, mutta hyvä jos puolet tuosta porukasta löytää itsensä NHL:stä.

-Isokokoiset kanukit ja jenkit ovat tottakai muotia. Taas kerran. Kyllähän se koko auttaa, mutta moni varaus on dominoinut junnujäillä pelkällä koollaan ja muut taidot sitten ovatkin riittämättömät, kun pitäisi seuraavalle tasolle päästä. Tässä vaiheessa vielä ei yhtä fyysiset pelaajat ajavat ohi.

-Toni Rajala ja Erik Haula kärsivät koostaan ja suomalaisuudestaan. Ennemmin valitaan se iso ja ruma jenkki. Rajala voitti alle 18-vuotiaiden kisojen pistepörssin ennätyspistein ja mies varataan neljännellä kierroksella! Edmontonissa on varmaan juhlat tämän kunniaksi. Enkä usko, että oikeasti potentiaalinen Erik Haulakaan hirveästi pettymyksiä aiheuttaa Minnesota-fanien keskuudessa.

-Venäläisiä ei uskallettu taaskaan varata. Toisaalta se ei yllätä, sillä KHL-peikko vaanii kulman takana ja oligarkit antavat jokaiselle vähänkin lahjakkaalle venäläiselle ihan hulluja summia rahaa. Tämän takia venäläisiä varattiin vähemmän kuin suomalaisia.

-Slovakialaisia varattiin 5, tshekkejä vain 3. Pikkuveli näytti isoveljelle vähän kaapin paikkaa. Olisi vain hyvä tietää, millainen "nuori tshekki" ohjelma on, koska perinteisen kiekkomaan juniorituotanto on taantunut Suomeakin heikompaan tilaan ja he taistelevat jo tasapäisesti Saksan, Sveitsin ja Tanskan kanssa...

Ensi vuonna uusi tilaisuus. Katsotaan mihin Mikael Granlund, Teemu Pulkkinen ja Joonas Donskoi yltävät!

NHL Draft 2009 - Esimulgaisu

Jääkiekkofanin kesän suurimpiin kohokohtiin kuuluu NHL:n varaustilaisuus, Entry Draft. Tapahtuma, jossa NHL-seurat valitsevat pelaajat ja saavat näin oikeuden tehdä sopimuksen varatun pelaajan kanssa. Kanadassa tilaisuus on varsinkin arvossaan ja lähetys on suoranaista kansanviihdettä. Tämän vuoden varaustilaisuudessa varausikäisiä ovat lähinnä loppuvuodesta 1990, ja vuoden 1991 pelaajat (lukuun ottamatta aivan loppuvuodesta syntyneitä). Toki NHL-seurat voivat varata vanhempiakin pelaajia ja näitä nähdään jokaisessa tilaisuudessa. Jotkut pelaajat vain jäävät varaamatta muun ikäluokkansa kanssa, mutta hyvä kausi nostaa profiilin sitten myöhemmin. Näin esimerkiksi vuonna 1987 syntynyt Jori Lehterä varattiin viime vuonna.

Tämän vuoden varaustilaisuudesta puhuttaessa on vuosikaudet puhuttu myös John Tavaresistä varmana ykkösvarauksena. Kanadalaissentteri onkin huikea pelaaja ja Wayne Gretzkyn maaliennätyksen rikkominen OHL-liigassa aiheutti vielä suurempaa kohua miehen ympärillä. Mutta koska mies on vuosikaudet ollut esillä, niin jokaisesta herran heikkoudesta on tehty härkänen ja huikeat vahvuudet ovat osin unohdettu. Kuitenkin kyseessä on huikea lahjakkuus, joka näkee kentän hyvin, omaa huikean määrän taitoa ja joka osaa laittaa kiekon reppuun uskomattomalla tarkkuudella. Sen sijaan draftin toinen suuri nimi Victor Hedman nousi pikkuhiljaa kantaan ja aiheutti suurta pohdintaa kärkivarauksesta. Ruotsalaispuolustaja on lähes kaksimetrinen, mutta silti nopea sekä hyvä kentän molempiin päihin, joten eikö tässäkin ole varsinainen unelmavaraus? Kaupan päälle Hedmanilta on kokemusta jo miesten peleistä, sillä viime vuonna hän keräsi peräti 21 pistettä Elitserienissä. Myöhemmin myös kolmaskin pelaaja tuli kaavailuihin mukaa, kun toinen kanukkisentteri Matt Duchene nosti profiiliaan. Kyseessä on monipuolinen hyökkääjä, jolla ei juuri suuria heikkouksia ole ja monena vuonna Duchene olisi ykkösvaraus. Mutta mitä tekee ensimmäisen vuoron omaava New York Islanders? Uskoisin, että osin taitojen ja osin markkinoinnin takia varaus osuu John Tavaresiin, joka pelannee jo tulevalla kaudella Islesin ykkösketjussa. Mutta pidemmällä tähtäimellä Hedman voisi olla parempi varaus, sillä noin hyviä puolustajia on harvoin varattavana ja Isles on ensi vuonnakin häntäpäässä ja saisi varmasti hyvän hyökkääjän ensi vuoden varaustilaisuudesta. Mutta Tavares menee silti todennäköisesti ensiksi ja Tampa Bay Lightning myhäilee saadessaan Victor Hedmanin omiin riveihinsä, sillä viime vuonna he saivat jo Steven Stamkosin. Matt Duchene menee kolmantena Colorado Avalancheen ja häntä aletaan kouluttaa Sakiciksi Sakicin paikalle.

John Tavares

Ensimmäisellä kierroksella varataan myös monia muita huippunimiä, joista kuullaan parin vuoden sisällä. Mutta kannattaa laittaa nimiä ylös, sillä moni ensimmäisen kierroksen alkupään varauksista on tulevia tähtiä. Evander Kane osaa pelata sekä keskellä, että laidalla ja hänen vahvuuksiaan on nopeus ja mailankäsittely. Hänet varattaneen neljäntenä. Brayden Schenn on myös yksi lukuisista sentterilupauksista ja hänessä arvostetaan johtajuutta ja tahdonvoimaa, mutta myös halua hallita pelitapahtumia. Magnus Svensson-Pääjärvi pelasi jo menneen kauden Elitserienissä ja hänen luistelunopeuttaan ja halua mennä maalille pidetään arvossaan myös rapakon takana. Jared Cowen on Draftin suurimpia puolustajalupauksia ja isokokoinen puolustaja, joka pelaa erinomaisesti omassa päässä. Oliver Ekman-Larsson on nopea, hyvin luisteleva puolustaja, joka muistuttaa Nicklas Lidströmiä, mutta fysiikka on toistaiseksi ongelmana. Jordan Schroeder on erinomainen ja äärimmäisen taitava laituri, joka osaa luoda peliä, mutta pieni koko on pieni kysymysmerkki. Nazim Kadri on myös äärimmäisen taitava pelaaja ja omaa samettiset kädet, mutta osaa myös tehdä maaleja tarpeen tullen. Hän on kuitenkin profiloitunut pelinrakentajaksi. Scott Glennie on monipuolinen pelaaja, jonka suurin ase on huikaiseva nopeus, jolla hän olisi jopa NHL:ssä koko liigan nopeimpia. Glennie ei ole kuitenkaan kovin fyysinen, mutta taito korvaa paljon. Dmitri Kulikov on taas siitä poikkeuksellinen venäläinen, että pelaa Kanadan juniorisarjoissa ja näin kynnys varata venäläinen on pienempi verrattuna KHL-lupaukseen. Kulikov on monipuolinen ja nopea puolustaja, joka on yhtä taitava ja älykäs jäällä kuten venäläiset yleensäkin. Lisäksi hän on tottunut fyysiseen peliin ja oman pään pelinkin pitäisi sujua.

Entä sitten suomalaiset? Aihe onkin varsin kiinnostava, sillä Suomen 91-ikäluokkaa pidetään Suomen parhaana pitkään aikaan. Kenties parhaana sitten 83-ikäluokan. Osoituksena potentiaalista on alle 18-vuotiaiden MM-kisojen pronssi, joka yleisestä suomalaisesta pelistä poiketen tuli hyökkäämällä eikä tiiviillä joukkuepelillä. Suomalaiset eivät silti juhli ensimmäisellä kierroksella, vaikka pari potentiaalista varausta onkin. Suomalaisilla on omat puutteensa, joka vaikeuttaa varauksia. Mutta kaikesta huolimatta "normaalina" varausvuotena muutama suomalainen olisi varma ensimmäisen kierroksen varaus, mutta valitettavasti ruotsalaisille osui täsmälleen samaan aikaan kaikkien aikojen ikäluokka ja rapakon takaakin tulee poikkeuksellisen monta huippulupausta samaan aikaan. Kuitenkin ainakin seuraavat suomalaiset saavat varauksen tulevassa varaustilaisuudessa:

Joonas Nättinen - Blues

Joonas Nättinen on lähes kaikkien mielestä ensimmäinen suomalaisvaraus. Hän on isokokoinen sentteri ja kokoa arvostetaan NHL:ssä paljon. Lisäksi hän on harvinaisen monipuolinen suomalaiskiekkoilija, joka hoitaa oman päänsä ikäisekseen kypsästi, mutta omaa myös paljon hyökkäyspään taitoa. Nättinen pääsi pelaamaan viime vuonna jo Bluesin mukana ja pelasi peräti CHL:ää, eikä jäänyt edes siellä jälkeen. Nättinen osaa käyttää myös kokoaan ja on monipuolisuutensa ansiosta ns. varma varaus, joka päässee NHL:ään ainakin 3-4 ketjuun, mutta 2. ketjukaan ei ole mahdottomuus. Varataan ensimmäisen kierroksen lopulla tai toisella kierroksella.

Toni Rajala - Ilves

Rajalasta on puhuttu paljon ja syytäkin on. Alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa Toni Rajala keräsi peräti 19 pistettä ja rikkoi näin muuan Alexander Ovechkinin piste-ennätyksen. Rajalalla on varmasti Draftin Top-5 taidot ja hyökkäyspään potentiaali on loppumaton. Syy miksi Rajalaa ei varata ensimmäisen kierroksen alussa on hänen kokonsa. Rajala on todella pienikokoinen kiekkoilija, joka ei pelaa fyysistä peliä juuri ollenkaan ja se huolestuttaa kykyjenetsijöitä. Kyseessä on todellinen "high risk - high reward"-varaus, josta voi tulla niin NHL:n ykkösketjun laituri kuin liigatason kakkosketjun taitava ylivoimaspesialisti. Varaus saattaa tulla jo ensimmäisen kierroksen lopulla, mutta se voi yhtä hyvin painua myös kolmannelle kierrokselle. Kuka ottaa riskin onkin olennainen kysymys.

Sami Vatanen - JYP

Sami Vatanen oli vuoden lopulla suurin suomalainen nousija. Ensiksi tämä kiekollinen puolustaja vakuutti alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa keräten 5 syöttöä ja tehotilastoon +6. Seuraavaksi NHL Combinessä, jossa suurimmat lupaukset testataan, Vatanen keräsi kehuja ja hän onkin yhtäkkiä Draftin suurimpia suomalaisnimiä. Vertailu Petteri Nummeliniin ei ole huono, sillä Vatanen on pieni, mutta hyvin liikkuva ja laukova pelisilmää omaava puolustaja. Koko on kuitenkin ongelma ja taitokaan ei riitä välttämättä puolustamaan satakiloisia vastustajia vastaan, sillä fysiikka on vielä puutteellinen. Vatanen varattaneen silti toisen kierroksen lopulla tai kolmannella kierroksella.

Erik Haula - Shattuck St. Mary's

Porista lähtöisin oleva laituri päätti lähteä Amerikkaan täksi kaudeksi oppimaan fyysistä peliä. Aluksi jopa ensimmäiselle kierroksella ehdolla ollut laituri on menettänyt statustaan, johtuen kenties heikosta sarjatasosta. Shattuckissa kausi meni toki hyvin, mutta alle 18-vuotiaiden kisoissa ei ollut parannusta aiemmasta vuodesta. Haulalla on kuitenkin monia hyviä ominaisuuksia ja hän on harvinaisen monipuolinen kahden suunnan pelaaja, joka omaa hyvät taidot hyökkäyspäässä, mutta osaa myös puolustaa. Ensi kaudeksi yliopistosarjaan ja rimaa ylemmäksi niin hyvä tulee. Haula varattaneen kolmannella tai neljännellä kierroksella.

Mikko Koskinen - Blues

Myöhään herännyt maalivahti on varma valinta varaustilaisuudessa. Tämä vuosikerta on ehkä syvä kentällä, mutta maalivahteja ei ole hirveästi tarjolla. Siksi isokokoinen Bluesin loppuvuoden ykkösvahti on herättänyt kiinnostusta. Koskinen on jo selvästi yli-ikäinen (syntynyt vuonna 1988), mutta hän on vakuuttanut monet. Koskinen luottaa kokoonsa ja peittää suuren osan maalia sekä aavistaa hyvin hyökkääjien ratkaisut, mutta ongelmaksi saattaa muodostua nopeus, mikäli hän haluaa kehittyä maalivahtina aivan huipulle. Varattaneen kuitenkin kolmannella tai neljännellä kierroksella.

Tommi Kivistö - Jokerit

Kivistö putosi paljon tämän vuoden aikana. Hän pelasi WHL:ssä kauden ja alkukausi menikin todella hyvin ja hänestä odotettiin pitkään jopa ensimmäisen kierroksen varausta. Sitten nuorten MM-kisat menivät heikosti ja loppukausikin takkusi ja mies palasi Suomeen. Kivistö luistelee hyvin, antaa hyviä syöttöjä ja omaa kovan, mutta epätarkan laukauksen. Mutta miehen ongelmaksi nousi pelaaminen paineessa, jolloin ratkaisut ovat välillä todella heikkoja. Kaikesta huolimatta Kivistö varattaneen kolmannen ja viidennen kierroksen välillä.

Joni Ortio - TPS

Ei vuotta ilman suomalaista maalivahtilupausta. Ortio ei ehkä ole Tuukka Raskin, Riku Heleniuksen tai Harri Säterin tasoinen lupaus, mutta pelasi kuitenkin kohtuullisesti alle 18-vuotiaissa hyökkäämiseen keskittyneen joukkueen takana. Lisäksi plussaa tulee varmasti liigasopimuksesta, suomalaisvahtien arvostuksesta ja Urpo Ylösen valmennuksesta. Joni Ortio on maalivahdiksi hyvän kokoinen ja hän pelaa varmasti illasta toiseen, mutta fyysisyydessä sekä nopeudessa on vielä kehitettävää. Ammattilaistasolla laukaukset tulevat kovempaa kuin junioreissa. Varataan neljännen ja seitsemännen kierroksen välillä.

Näiden lisäksi varataan varmasti useampi suomalainen jämäkierroksilla. Moni kykyjenetsijä on varmasti kiinnittänyt huomiota hyvin SM-liigassa pelanneisiin lupauksiin ja nuorten kisoissa onnistuneisiin pelaajiin. Joten ei kannata ihmetellä jos esimerkiksi Juha Metsola, Joonas Järvinen, Mikael Aaltonen, Ilari Melart, Joonas Rask, Jere Sallinen tai Nico Manelius varataan seitsemännellä kierroksella. Ja ei ole edes kerta tai kaksi kun sieltäkin noustaan ja tehdään kunnollinen NHL-ura. Ja sitten ensi vuonna varataankin kova kaksikko, kun Mikael Granlund ja Teemu Pulkkinen tulevat varauskelpoisiksi. 

Mihin rahat menivät?

Porin Ässät julkaisi eilen kauden 2008-2009 taloudellisen tuloksen ja jösses, sehän näyttää positiivista lukemaa. Liikevaihto oli 4,1 miljoonaa euroa ja voittoa tuli huikeat 35024 euroa. Voitolle päästiin karsintapelien tuoman ylimääräisen rahamäärän ansiosta. Selvästi toimitusjohtaja Hirsimäki oli todennut joukkueelleen, että mehän ollaan jäämässä tappiolle ja jotain pitää tehdä. Pelataan siis playoutit päin mäntyä ja viedään karsintasarjakin mahdollisimman pitkälle niin me saadaan vähän rahaa. Ovela suunnitelma täytyy myöntää!

Mutta taloudellinen tilanne tuo omat haasteensa. Kuten käytännössä jokainen muukin liigaseura, niin jopa suhteellisen terveellä pohjalla oleva Ässät joutuu toimenpiteisiin selviytyäkseen taloudellisista haasteista, sillä liikevaihto pienenee tulevalla kaudella noin 10%. Tämä vaikuttaa luonnollisesti pelaajamarkkinoilla ja Jukka Hirsimäen mukaan pelaajaliikenne on jäädytetty elokuulle asti. Silloin analysoidaan mikä on tilanne, pelaajien palkkapyynnöt ja miten kausikorttimyynti on edennyt. Tilanne ei ole helppo, sillä Ässät on käyttänyt pelaajiinsa jo 1,6 miljoonaa, joka on enemmän kuin viime kauden alun budjetti. Moni voisi ajatella, että nyt jokin ei täsmää. Ässät siis käyttää vähintäänkin yhtä paljon rahaa pelaajien palkkoihin kuin viime kaudella, mutta budjetti pienenee ja uusia pelaajia ei juuri ole.

Liikennettä oli karsintojen jälkeen Ässistä ulospäin. Pois lähti jokainen ulkomaalainen, eli Tomas Duba, Derek Damon ja varmasti kalliis Erik Rasmussen. Näiden lisäksi Olli Korkeavuori ei saanut edes sopimustarjousta, Pasi Peltonen tajusi viimein lopettaa uransa ja Markku Tähtinenkin päätti hylätä Ässien ilmeisesti hyvän tarjouksen. Tässä taloudellisessa tilanteessa olisi Markun ehkä kannattanut se tarjous hyväksyä... Mutta toisin sanoen Ässiltä lähti kuitenkin paljon pelaajia ja kaikki eivät olleet edes halvimmasta päästä. Tilalle on tullut tshekkisentteri Kamil Piros ja try-out puolustaja Jussi Heikkinen. Miten siis on mahdollista, että pelaajabudjetissa ei ole enää tilaa?

Tässä päästään vain seuraavaan johtopäätökseen. Ässät sai viimeinkin varmaan ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen pidettyä joukkueen kasassa, mutta koska suurin osa pelaajista ovat nuoria ja todennäköisesti vielä kehittyviä, palkkapyyntö kasvoi edelliskaudesta. Eero Kilpeläinen, Sakari Salminen, Tommi Huhtala, Matti Kuparinen ja Veli-Matti Savinainen ilmeisesti saivat melkoisen palkankorotuksen ja enää ei tarvitse ilmeisesti hiluilla leikkiä. Kysyntää oli näillä pelaajilla kuitenkin myös Porin ulkopuolella ja Ässien oli pakko antaa joko hyvä sopimustarjous tai päästää pelaajat menemään. Päätös oli tämä ja ensi kausi näyttää, onko Salmisen palkankorotus lopulta sen arvoista. Lisäksi ilmeisesti peruspuolustaja Tero Määttä saa tasoonsa nähden aivan luvattoman kovaa palkkaa myös ensi kaudella. Ei ihmekään siis ettei budjetissa ole enää tilaa. Mutta tämä aiheuttaa sen tilanteen, että Ässät lähtee ilmeisesti ensi kauteen pakistossaan nimet Tero Määttä, Matti Kuusisto, Ville Uusitalo, Jussi Heikkinen, Tapio Sammalkangas, Jesse Jyrkkiö ja Miro Rahkola. Ketä tuosta porukasta muka ottaa vastuuta? Häh? 

Todennäköisesti elokuussa sitten ilmoitetaan joko Jussi Heikkisen jatkosta Ässissä ilmoittaen samalla, että "näillä mennään" tai sitten yritetään toivotaantoivotaan ECHL/Yliopisto/Kanadan junnuliigapuolustajaa tyyliin Lee Sweatt, mutta todennäköisesti sieltä tulee jokin Peter Astonin kopio, joka heivataan pois kuukauden jälkeen. Mutta vaikka puolustuspää ei vieläkään vakuuta, niin porilaiset voivat lohduttautua ajatuksella, että SaiPalla menee vielä huonommin. Heiltä lähti ykkösvahti, ykköspuolustaja ja ykkössentteri ja tilalle tuli maalivahti Tshekin divarista, Mestiksen pistepörssin kärkinimi (nämähän yleensä vakuuttaa) ja viime kaudella onnistuneen pelaajan pikkuveli. Se vasta kuulostaakin vakuuttavalta.

V*tuiks meni - Osa 2

Kaikesta huolimatta vain pari suomalaisvarausta on ollut todellisia floppeja ja lähinnä Teemu Riihijärven, Jesse Niinimäen ja Ari Ahosen varaajia voi osoittaa ja kysyä, että mitä ihmettä te oikein ajattelitte? Joka tapauksessa NHL Draftissa on tehty vieläkin ihmeellisempiä varauksia. Vaikka kykyjenetsintä on muuttunut vuosi vuodelta tasokkaammaksi, on viimeisten kahdenkymmenen vuoden ajaltakin löytynyt muutama aivan jäätävä varaus.

Patrik Stefan - Atlanta Thrashers, Vuosi 1999, 1. varaus

Se, että on pelannut Ilveksessä työsulkukaudella hyvin ei muuta sitä faktaa, että Stefan saattaa olla kaikkien aikojen huonoin ykkösvaraus. Ykkösvarausten lista on todella upeaa luettavaa ja sitten tulee... Patrik Stefan. Mies jonka mukana Atlantan piti nousta pikkuhiljaa kohti kärkeä. Totuushan on se, että Stefan oli kevyesti NHL-tason pelaaja ja löytyy mieheltä yksi 40 pisteen kausikin, mutta hyökkääjälle ja varsinkin koko draftin ensimmäiselle varaukselle, tuo on onneton tulos. Atlantassa varmaan mietitäänkin, että miksi emme ottaneet toista Sedineistä tai vaikka Tim Connollya...

Dave Chyzowski - New York Islanders, Vuosi 1989, 2. Varaus

Tässä on taas todiste siitä, että aina ei huippujuniorista tule tähteä. WHL:ssä varausvuonna Chyzowski iski huikeat 104 pistettä ja odotukset olivat varmasti New Yorkissa korkealla. Mutta lopluta vuosien 1989 ja 1997 välillä Chyzowski pelasi vaivaiset 126 NHL-ottelua ja keräsi 31 pistettä ollen todennäköisesti huonoin kakkosvaraus koskaan. Lopulta Chyzowski kyllästyi farmielämään ja pelasi muutaman kauden ensin Saksan DEL-liigassa ja sen jälkeen Itävallassa. Siellä hän olikin tähtipelaaja, mutta ehkä hieman enemmän olisi tältäkin mieheltä odottaa.

Alexandre Volchkov - Washington Capitals, Vuosi 1994, 4. Varaus

Vuonna 1996 venäläiset olivat kovaa valuuttaa NHL:ssä Detroitin ykkösketjun siivittämänä. Varmaan siksi Capitals iskikin silmänsä OHL:ssä hyvin pelanneeseen venäläislaituriin. Mutta Capitals tiesi hyvin ongelmista, jotka tuhosivatkin Volchkovin uran. Miehen asenne oli mitä oli ja sen huomasi. Mies pelasi vain 3 NHL-ottelua, AHL:ssä pisteitä ei kertynyt huikeasta hyökkäyspotentiaalista huolimatta ja Venäjän liigassakaan pisteitä ei kertynyt miehen tehtyä paluun Venäjälle. Asenne vain oli huono ja siksi huikea potentiaali jäi täysin käyttämättä.

Daniel Tkaczuk - Calgary Flames, Vuosi 1997, 6. Varaus

Uran alku oli Tkaczukilla lupauksia antava. Pisteitä kertyi OHL-liigassa hyvään tahtiin ja ensimmäisellä kaudella AHL:ssä mies vakuutti niin paljon, että hänet valittiin tulokkaiden all-starsiin. Mies onnistui myös nuorten MM-kisoissa. Seuraavalla kaudella Daniel pelasi 19 ottelua Calgary Flamesissa ja sai 11 pistettä, mutta kun Tkaczuk passitettiin takaisin farmiin, sieltä ei mies ikinä noussut enää ylös. Lopullisesti alamäki alkoi kun Lukossa syntyi vain 18 pistettä kaudella 2003-2004 ja seuraava osoite olikin Italialainen Milan. Viimeiset kolme vuotta Tkaczuk on pelannut Saksassa, mutta superlupaus ei sielläkään ole vakuuttanut. Toisin sanoen, tässä on täydellinen huti.

Scott Scissons - New York Islanders, Vuosi 1990, 6. Varaus

Vuosi 1989 meni Islandersin varauksen osalta päin mäntyä ja vuosi 1990 oli luonnollinen jatko. Islanders varasi kuudentena hyvät tehot WHL:ssä nakuttaneen sentterin, mutta ura ei edennyt ihan odotetulla tavalla. Kaudella 92-93 Scissons pelasi hyvän AHL-kauden ja Scissons pelasikin yhden playoff-ottelun Islandersin paidassa, mutta farmi kutsui jälleen kerran. Lopullisesti ura meni piloille kaudella 1994-1995, kun ura päättyi olkapäävammaan. Näin ollen kuudes varaus pelasi yhteensä 3 NHL-ottelua urallaan. Olisiko Islesin kannattanut sittenkin varata esimerkiksi joku Martin Brodeur?

Brian Finley - Nashville Predators, Vuosi 1999, 6. Varaus

Vuosi 1999 oli huono vuosi Draftissa, mutta Finleyn huomaa siitä huolimatta. Junioriaikanaan Brian Finley oli OHL-joukkueensa suurimpia tähtiä ja torjuikin Barrie Coltsin Kanadan parhaaksi juniorijoukkueeksi vuonna 2000. Valitettavasti vuosi 2001-2002 jäi väliin loukkaantumisen takia ja tästä loukkaantumisesta hän ei ikinä täysin toipunut. Tämän jälkeen Finley pelasi vuosia AHL:ssä, mutta NHL:ään hän pääsi vain muutamaksi otteluksi. Ura päättyi lopulta vuonna 2007, kun hänestä tuli vapaa agentti, mutta miehen palvelukset eivät kiinnostaneet ketään.

Ryan Sittler - Philadelphia Flyers, Vuosi 1992, 7. Varaus

Nimi taisi painaa enemmän kuin taidot tässä varauksessa. Ryan Sittler on Hall Of Fame-pelaaja Darryll Sittlerin poika ja Darryll pelasi pari kautta urallaan... no tietenkin Flyersissä. Vasen laitahyökkääjä ei kuitenkaan ikinä päässyt oikeastaan mihinkään urallaan ja esimerkiksi NCAA:ssa hän ei saanut edes pistettä per peli kerättyä. Farmissa Sittler pelasi reilut 100 peliä vakuuttamatta ketään. Ja kun pari kautta oli kulunut farmin farmissa eli ECHL:ssä, Ryan Sittler huomasi että hänestä ei tule ikinä mitään ja lopetti uransa vuosituhannen vaihteessa.

Terry Ryan - Montreal Canadiens, Vuosi 1995, 8. Varaus

110 pistettä varausvuonna WHL:ssä tehnyt vasen laitahyökkääjä ei myöskään onnistunut siirtämään juniorivuosien menestystä miesten sarjojen menestykseksi. Ryan pelasi vuosien 1996 ja 1999 välillä kahdeksan ottelua Montrealissa, mutta ei saanut pistettäkään. Ura sen sijaan eteni vuosi vuoden jälkeen farmisarjoissa, mutta edes siirtyminen Toronto Maple Leafsin listoille ei nostanut Terry Ryania NHL-pelaajaksi. Sen sijaan hän hautautui vuosi vuodelta syvemmälle pelaten viimeiset kautensa ties missä sarjoissa.

Jää nähtäväksi, onko tämän vuoden Draftissa vastaavia epäonnistumisia. Vaikea uskoa, sillä niin tarkasti nykyään kykyjenetsijät seuraavat lupausten kehittymistä. Lisäksi tämän vuoden Draftia sanotaan yhdeksi syvimmistä ikinä ja jopa toisella kierroksella kuulemma varataan todella potentiaalisia kavereita. Mutta on sekin mahdollista, että tämän vuoden varauksia haukutaan kymmenen vuoden päästä yhtä paljon, kuin vuoden 1999 varauksia nykyään.

V*tuiks meni - Osa 1

NHL Draft lähestyy ja netti on alkanut pursuamaan materiaalia tulevasta Draftista ja samoin analyysejä menneistä. On toisin sanoen jälleen tullut aika kaivaa luurangot kaapista ja ihmetellä Edmonton Oilersin ja New York Islandersin osumatarkkuutta omissa varauksissaan. Mutta kyllä niitä huteja on tullut muillekin joukkueille ja jopa suomalaisia on varattu aivan liian pienillä varausnumeroilla. Vai mitä mieltä olette seuraavista pelaajista?

Lauri Tukonen - Los Angeles Kings, 2004 1. Kierros #11

Kyllä kyllä. On ehkä vielä vähän liian aikaista tuomita Tukosen ura, mutta omasta mielestäni ei hyvältä näytä. Aikanaan Tukonen oli kieltämättä todella lupaava ja pääsi jo aikaisessa vaiheessa miesten peleihin Hyvinkään Ahmoissa ja myöhemmin Espoon Bluesissa. Tukonenhan oli myös aikanaan nuorten maajoukkueissa ja U18-kisoissa varausvuonna syntyi 6 ottelussa hulppeat 11 pistettä. Eikä 20-vuotiaana pelatut nuorten MM-kisatkaan paljoa noista kisoista jälkeen jääneet vaan sielläkin syntyi 10 pistettä. Mutta tuon kauden jälkeen Tukonen tahkosi 3 vuotta AHL:ssä eikä pistemäärä muuttunut noina vuosina mihinkään. Viime vuonna Tukonen sitten palasi Suomeen, eikä omiin silmiini ainakaan vakuuttanut Ilveksessä eikä Lukossa. Ensi vuosi Lukossa lienee sitten näytön paikka. Joko nousee EHT-tasolle tai jämähtää ikuiseksi lupaukseksi. Kuitenkin on äärimmäisen epätodennäköistä, että mies ikinä pelaisi sellaisella tasolla, jota ensimmäisen kierroksen alkupään varauksen tulisi pelata.

Teemu Riihijärvi - San Jose Sharks, 1995 1.Kierros #12

Tämä varaus on surullisen kuuluisa jopa Amerikan puolella. Yksi huonoimpia varauksia ikinä on monen kommentti. Olisi kiva tietää, kuka Sharksin kykyjenetsijä on suositellut Riihijärveä (ja niitä viittä muutakin suomalaisvarausta) San Joselle. Näytöt olivat vähäiset jo varaushetkelläkin. Pari kautta oli toki kulunut osittain Kiekko-Espoon miesten riveissä, mutta tehot samoilta kausilta A-junioreissa ovat heikot ja poikien EM-kisoistakin samalta vuodelta saaliina oli vain 2 pistettä. Riihijärvelle tarjottiin ainakin jossain välissä sopimusta, mutta mies päätti jäädä kehittymään Suomeen, sillä hän ei mielestään ollut vielä valmis NHL:ään. Ja lopputulos oli se, että ei hän ikinä ollutkaan ja jo numerolla 12 varatun suomalaisen piste-ennätykseksi jäi Suomessa vain 18 pistettä. Siis pistesaldo, jota enemmän viime vuoden surkeassa ässäjoukkueessa kaiken maailman markoluomalat ylittivät! Tämä varaus oli täydellinen epäonnistuminen kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Jani Rita - Edmonton Oilers, 1999 1.Kierros #13

Jani Rita ei ole täydellisin epäonnistuminen NHL Draftin historiassa ja Rita on nykyään varmaa EHT-tasoa ja SM-liigan tähtipelaajia. Kuitenkin jokaiselta ensimmäisen kierroksen varaukselta odotetaan NHL-uraa, varsinkin kun pelaaja valitaan kierroksen ensimmäisellä puolikkaalla. Rita oli potentiaalinen jo varausikäisenä ja 18-vuotiaana hän pelasi jo kokonaisen kauden Jokereiden kovassa porukassa ja ensimmäiset nuorten kisat. Ura oli nousujohteinen ja lopulta Rita siirtyikin rapakon taakse ja pääsikin pelaamaan yhteensä 66 NHL-peliä, kunnes tuli takaisin Jokereihin. Mutta samalla jokainen tuli todenneeksi, että Jani Ridan ominaisuudet eivät yksinkertaisesti riitä NHL:ään. Juniori-ikäisenä Jani Rita dominoi paljon nopeudellaan ja huikealla kiihtyvyydellään ja se riittää aika pitkälle myös SM-liigassa, mutta Tony Salmelaisen tavoin hän joutui huomaamaan, että se ei enää riitä NHL:ssä. Tuloksena on se, että Ridan potentiaali on jo saavutettu ja hänestä tuli nopea koohottaja ja kohtuullinen ratkaisija SM-liigassa. Ei enempää eikä sellainen oikeita vielä noin pieneen varausnumeroon.

Jesse Niinimäki - Edmonton Oilers, 2002 1.Kierros #15

Jesse Niinimäen varaus on myös yksi ihmeellisimpiä NHL Draftin historiassa. Kukaan ei nykypäivänäkään oikein tiedä, miksi Niinimäki varattiin ensimmäisellä kierroksella vuoden yli-ikäisenä. Mies ei pelannut aiempana vuonna poikien MM-kisoissa, eikä varausvuonna nuorten kisoissa. Sen sijaan hän pelasi 16 peliä Ilveksessä ja sai 6 pistettä. Seuraavana kautena syntyikin jo 17 pistettä ja näytti siltä, että varaus ei ehkä mennytkään hukkaan. Mutta sen jälkeen isokokoinen taitosentteri on tehnyt kiinnostavan matkan ympäri maailmaa, mutta ajoittaisia väläyksiä lukuun ottamatta ura on kulkenut epäonnistumisesta toiseen. Tulevalla kaudella jatkaa Ilveksessä, mutta uskooko joku vieläkin Jessen läpimurtoon? Itse en enää jaksa uskoa. Enkä varsinkaan NHL-uraan.

Miika Elomo - Washington Capitals, 1995 1.Kierros #23

Vuonna 1995 varattiin ensimmäisellä kierroksella historialliset kolme suomalaista. Näistä vain Aki Berg on pelannut oikeasti hyvän uran. Elomo on siitä erilainen tapaus kuin Riihijärvi, että hänellä oli edes jonkinlaiset näytöt varaukseen. Elomo pelasi 18-vuotiaana Kiekko-67:n divarijoukkueessa 14 ottelua lähes piste per peli tehoilla ja 18-vuotiaiden EM-kisoista 7 ottelussa pisteitä kertyi 6. Lähti aikaisin Amerikkaan, mutta miehestä ei ikinä kehittynyt NHL-tason pelaajaa, vaikka 2 ottelua NHL:ssä pelasikin. Sen sijaan mies kävi pariin otteeseen SM-liigassa vuokralla ja voitti Suomen mestaruuden sekä vuonna 1998, että 1999. Palasi lopulta lopullisesti Suomeen ja Espoon Bluesiin, jossa epäonnistui ja loput hoitikin sitten uran päättänyt loukkaantuminen.

Ari Ahonen - New Jersey Devils, 1999 1. Kierros #27

Ahonen oli aikanaan äärimmäisen lupaava maalivahti ja oman ikäluokkansa ykkösvahti Suomen nuorten maajoukkueissa. Varausvuonna alle 18-vuotiaiden kisoissa Ahosella oli turnauksen paras torjuntaprosentti ja seuraavina kahtena vuonna Ahonen pääsi pelaamaan HIFK:ssä ihan kunnolla ja 20-vuotiaana hän oli SM-liigassa ykkösvahti ja nuorten kisojen all-stars maalivahti. Mutta sitten "uusi Brodeur" siirtyi Amerikkaan ja jäi jumiin AHL:ään, eikä sielläkään ikinä loistanut. Lopulta Ahonen kyllästyi AHL:n bussimatkoihin ja siirtyi takaisin Eurooppaan ja mies on käynyt jo epäonnistumassa niin Bluesissa, Jokereissa kuin Frölundassakin ja ensi kaudella varmaan epäonnistuu myös KalPassa. Jos maalivahti varataan ensimmäisellä kierroksella, niin siitä pitäisi tulla NHL:n ykkösvahti, ei SM-liigan kakkosvahti!

Petro Koivunen - Edmonton Oilers, 1988 2.Kierros #39

Koivunen on vähän kaksijakoinen tapaus. Alle 20-vuotiaana pelasi useammat nuorten kisat hyvillä tehoilla ja divarista löytyy peräti 69 pisteen kausi. Niihin aikoihin Petroa verrattuun erääseen suomalaiskiekkoilijaan nimeltä Teemu Selänne. Uran kehitys meni sitten sen jälkeen hieman eri suuntaan. Teemusta tuli NHL-tähti, Koivunen pelasi yhden hyvän liigakauden ja monta keskinkertaista. Heikko suoritus pelaajalta, jolta odotettiin paljon ja joka ei päässyt ikinä edes maajoukkueeseen.

Tero Määttä - San Jose Sharks, 2000 2.Kierros #41

Aikanaan nuorten maajoukkueiden luottopuolustaja ja mies valittiin jopa 18-vuotiaana ikäluokkaansa parhaaksi suomalaiseksi. Varausnumerokin oli sitten sen mukainen ja pari ensimäistä kautta Bluesissa olivatkin nousujohteisia (8 ja 10 pistettä). Sen jälkeen mies jämähti paikalleen ja ei ole siltä tasolta juurikaan vuosien varrella parantanut. Toisen kierroksen lupauksesta tulikin nykyään Ässissä pelaava kohtuullisen hyvä peruspuolustaja, jonka avaukset eivät osu lapaan ja joka voi vain unelmoida maajoukkeesta.

Juha Gustafsson - Phoenix Coyotes, 1998 2.Kierros #43

Gustafssonkin pelasi Espoossa uransa alussa ja vuonna 1996 hänet valittiin Suomen parhaaksi 16-vuotiaaksi pelaajaksi. Vuonna 1998 hän pelasikin jo toiset 18-vuotiaiden EM-kisat ja ilmeisestikin Coyotesin kykyjenetsijät vakuuttuivat miehen puolustustaidoista. Mutta sen jälkeen kehitys pysähtyi ja toisen kierroksen taso jäi saavuttamatta ja mies luutii vieläkin aina silloin tällöin Bluesin takalinjoilla vastuun vähetessä vuosi vuodelta. Käsittääkseni Gustafsson on "ihan hyvä" peruspuolustaja, mutta toisen kierroksen varaus?

Petri Aaltonen - Quebec Nordiques,1988 3.Kierros #45

Petri Aaltonen oli todellinen lahjakkuus. Vuonna 1988 tuli jo 18-vuotiaana valinta nuorten EM-kisojen parhaaksi hyökkääjäksi. Lopulta siirtyi liigaan ja HIFK:iin ja ensimmäinen kausi olikin kohtuullinen (15 pistettä). Sitten ei kestänyt pää ja ura kääntyi jyrkkään laskuun epäonnistuneen liigakauden jälkeen oli paluu divariin vuorossa. Sielläkään ei tullut kuin pari onnistunutta kautta, joten Aaltosen voi luokitella täydelliseksi flopiksi. Uran lopulla on tullut pelejä milloin mistäkin, esimerkiksi III divisioonasta...

Esa Palosaari - Winnipeg Jets, 1986 3.Kierros #50

Täytyy myöntää, että ei ollut mitään hajua ketä tämäkin pelaaja oli. Ilmeisesti pelasi nuorten EM-kisoissa vuonna 1986 ja vakuutti Jetsin kykyjenetsijät. Ymmärtääkseni pelasi myös Kärppien joukkueessa, mutta netistä löytyvä tietokanta on miehen kohdalla puutteellinen. Divaritasolle mies jäikin ja 90-luvun ensimmäisten vuosien jälkeen hän lopetti I Divisioonassakin. Ei varmaan aivan sitä, mitä Jets haki varauksellaan.

Teemu Sainomaa - Ottawa Senators, 1999 2.Kierros #62

Mitä ihmettä Senators näki Sainomaassa? Olihan se isokokoinen, mutta edes junioriura ei näytä tuoneen kovin suuria pistemääriä, joten tuskin Sainomaan kohdalla voi mistään superlahjakkuudesta puhua. Mies kuitenkin varattiin toisella kierroksella surullisen kuuluisassa vuoden 1999 Draftissa. Urakehitys oli sen jälkeen seuraava: liigaan ja nuorten kisoihin, epäonnistuminen liigatasolle, Mestikseen (18 pistettä Sportissa paras kausi) ja lopettaminen. Ei kovin vakuuttavaa.

Henrik Juntunen - Los Angeles Kings, 2001 3.Kierros #83

Juntunen nousi Kärppien rinkiin jo nuorena ja pelasi kohtuulliset 18-vuotiaiden kisat, joten ei ihme että isokokoinen hyökkääjä varattiin NHL:ään. Ura näytti olevan noususuunnassa aina vuoteen 2004 asti ja nuorten kisatkin onnistuivat 2003 ihan hyvin. Sen jälkeen hän jäi jumiin ensiksi Kärppien kivikovassa miehistössä jämäminuuteille ja mies lähti hakemaan vastuuta Ilveksestä ja Lukosta, mutta ei onnistunut ottamaan sitä. Viime kaudella Juntunen ei sitten enää kelvannut liigajoukkueille ja kausi kului Suomi-Sarjan Kiekko-Laserissa. Ensi vuonna on sentään nousu Mestikseen Jukureiden riveihin, mutta melkoinen huti tämäkin varaus oli.

Tuomas Nissinen - St.Louis Blues, 2001 3.Kierros #91

Nissinen oli aikanaan 83-ikäluokan kakkosvahti heti Kari Lehtosen jälkeen ja odotukset olivat myös hänelle kohtuulliset. 20-vuotiaana kaikki näyttikin hyvältä ja Nissinen sai pari kautta vastuuta Ilveksessä, mutta tilastot eivät olleet huippuluokkaa. Seuraavaksi hän siirtyikin Ässiin, mutta oli ensin täydellisesti Scott Langkowin pimennossa ja vuotta myöhemmin Juuso Riksmanin. Siirtyi kasvattiseuraansa KalPaan, jossa piti ottaa ykkösvahdin paikka tai ura jämähtää. Noh kyllähän Nissinen pelasi ykkösvahtina, mutta ei loistanut ja sen jälkeen paikkaa ei löytynyt edes SM-liigasta. Viime kausi meni Italiassa, joten kolmannen kierroksen varaus ei ihan näytä käyttäneen potentiaaliaan.

Ja seuraavassa on vähän pienemmän luokan floppeja, mutta eivät nämäkään pelaajat ikinä taineet ihan sillä tasolla pelata, mitä varausnumero kertoo. Osa on kyllä luonut varsin kohtuullisenkin uran, mutta toisen kierroksen varauksen tulisi yltää NHL:ään asti ja kolmannenkin kierroksen varauksen tulisi saavuttaa edes jotain.

Jukka Seppo - Philadelphia Flyers, 1986 2.Kierros #23
Hannu Toivonen - Boston Bruins, 2002 1.Kierros #29 
Tuomas Grönman - Chicago Blackhawks, 1992 2.Kierros #29
Vesa Viitakoski - Calgary Flames, 1990 2.Kierros #32
Pekka Tirkkonen - Boston Bruins, 1986 2.Kierros #34
Jarkko Varvio - Minnesota North Stars, 1992 2.Kierros #34
Teemu Laine - New Jersey Devils, 2000 2.Kierros #39
Jali Wahlsten - Minnesota North Stars, 1981 2.Kierros #41
Jyrki Seppä - Winnipeg Jets, 1981 3.Kierros #43
Tuomas Pihlman - New Jersey Devils, 2001 2.Kierros #48
Tomek Valtonen - Detroit Red Wings, 1998 2.Kierros #56
Juha Alén - Anaheim Mighty Ducks, 2003 3.Kierros #60
Marko Mäkinen - San Jose Sharks, 1995 3.Kierros #64
Masi Marjamäki - Boston Bruins, 2003 3.Kierros #66
Tuukka Mäkelä - Boston Bruins, 2000 3.Kierros #66
Arttu Luttinen - Ottawa Senators, 2002 3.Kierros #75

Ja nämä kaikki vain kolmen ensimmäisen varauskierroksen aikana. Näiden lisäksi toisella ja kolmannella kierroksella on montakin suomalaisvarausta, jotka eivät toistaiseksi yltäneet NHL-tasolle, mutta ovat kuitenkin saavuttaneet kohtuullisen hyvän tason, tai ovat vasta kehittymässä ja joista voi vielä tullakin joskus jotain. Ja sitten jämäkierroksilla on aivan huikea määrä sellaisia pelaajia, jotka olivat junioreina lupaavia ja pelasivat jopa nuorten maajoukkueissa, mutta eivät ikinä murtautuneet NHL-varauksesta huolimatta edes SM-liigaan, saatika sitten rapakon taakse suuriin valoihin.

Tarina jatkuu vielä ja seuraavaksi on luvassa kansainvälinen versio, josta löytyy suomalaisia hutejakin suurempia epäonnistumisia. Siihen asti näkemiin ja kuulemiin.

Näkemiin CHL

http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=1700264

Nyt pelkoni on käynyt toteen. Jääkiekon mestareiden liiga jäi toistaiseksi vain vuoden mittaiseksi. Se on sääli, sillä uusi mestareiden liiga oli kiinnostavuudessaan aivan eri planeetalta esimerkiksi 90-luvun lopun EHL:ään verrattuna. Viime vuonna kyseessä oli seurajoukkueiden huipputurnaus, jossa ei ollut turhia Kärpät vastaan HC Bolzano pelejä, joiden lopputuloksen pystyi jokainen arvaamaan. Sen sijaan kyseessä oli mielestäni todella iskukykyinen, hyvin suunniteltu ja ennen kaikkea mielenkiintoinen kokonaisuus.

Itsekin seurasin CHL:ää viime vuonna kohtuullisen tarkasti ja Bluesin sekä Kärppien pelejä tuli seurattua kunhan vain ehti niitä katselemaan. Varsinkin Bluesin pelit olivat upeaa huippukiekkoa, jossa ensimmäisessä erässä Blues hallitsi ja teki tarvittavat maalit ja lopulta päästiin välieriin asti, jossa tuleva Euroopan mestari Zürich Lions oli lopulta parempi. Joka tapauksessa matkan varrella tuli useampaan kertaan hurrattua kotona Bluesin maaleille, kirottua pahoja kiekonmenestyksiä ja vääriä Tero Konttisen ratkaisuita sekä ihmeteltyä Jari Tolsan pistetehtailua kaikkein korkeimmalla tasolla, mitä Euroopasta voi löytyä.

Tarkempi tiedotus tulee tänä iltana. Saa nähdä mitä tiedotus sisältää. Onko kyseessä vain vuoden tauko, jota oikeasti toivon sydämeni pohjasta? Palataanko Super Six-turnaukseen, jossa kuuden parhaan maan mestarit pelaavat parissa päivässä Euroopan mestaruudesta vai pelataanko tulevan kauden aikana vain omien maiden sisällä (Nordic Trophyä ei voi laskea kunnon turnaukseksi)? Luulen, että tulos nähdään tarpeeksi pian ja toivotaan edes jonkinlaisen turnauksen järjestämistä, missä Euroopan parhaat kohtaavat.

Lätkäilta

Pari päivää sitten ulkona oli kaunis ilma ja ihmisiä istui kaljalla, mutta minä ja kaverini emme. Miksi ihmeessä me vain kävimme nappaamassa mukaan kebabit ja palasimme nopeasti sisätiloihin? Syy oli jääkiekkohullulle ihmiselle selvä. Yöllä oli tulossa kauden viimeinen peli, game seven, Stanley Cupin finaalisarjan viimeinen peli jossa selviäisi viimein tuon myyttisen kannun seuraava omistaja. 

Valmistautuminen olikin sen mukaista. Illalla käsiteltiin nopeasti uusin Ässien vahvistus Kamil Piros ja todettiin pelaajan olevan potentiaalinen vahvistus patapaitojen ykkösketjun keskelle. Ainakin potentiaalisempi kuin viime vuoden ECHL-vahvistus Derek "AHL-tason sentteri" Damon. NHL Draft tuli käsiteltyä myöskin, mutta siitä sitten lisää Draftin lähestyessä. Ja tietenkin iltaan kuului nopea NHL-pelien pelailu, tällä kertaa tosin vanhan sellaisen. Niinkin vanhan, että joukkueiksi löydettiin Quebec Nordiques ja Los Angeles Kings, jossa tutkapari Gretzky ja Kurri loistivat.

Lopulta kuitenkin se alkoi, seitsemäs peli. Ottelu, jossa toisen unelma särkyy ja toisen unelma toteutuu. Itse perussuomalaisena jääkiekkofanina olin Detroit Red Wingsin puolella, sillä kyllähän sitä Filppulalle olisi toisen sormuksen suonut. Mutta ei se Penguinsin voittokaan ainakaan minun maailmaani romahduttanut. Jokainen joka halusi tietää miten pelissä kävi, tietää jo lopputuloksen. Talbotin kahdella maalilla Penguins voitti ottelun 2-1, vaikka omaan silmääni näytti siltä, että Pens vei peliä vain ensimmäiset 10 minuuttia Red Wingsin hallitessa loppuaikaa. Mutta niin vain Marc-André Fleury torjui aivan huikeasti koko ottelun ajan ja viidennen finaalipelin heikko esitys oli kuin kaukaista historiaa.

Lopulta summeri soi ja vaikka Red Wingsin tasoitusmaali tuntui roikkuvan ilmassa, sitä ei ikinä tullut. Ei Zetterbergin, ei Datsyukin eikä Filppulan toimesta vaan 60 minuutin jälkeen Penguinsin maalille syntyi pelaajista iso kasa ja juhlat alkoivat. Evgeni Malkin sai aivan ansaitusti pudotuspelien parhaimman pelaajan palkinnon ja olihan se ihan mukava näky, kun uuden NHL:n kansikuvapoika Sidney Crosby nostaa Stanley Cupin ilmaan. Penguins oli voittanut ja monen pelaajan unelma oli toteutunut.

Niin ja pari huomiota vielä loppuun. Mahtaa Ty Conklinia ja Marian Hossaa harmittaa. Kumpikin siirtyi Penguinsistä viime kauden jälkeen Red Wingsiin Stanley Cupin perään ja lopulta he ovat finaalin häviävänä osapuolena toista kertaa putkeen. Ja ironisesti vastustajana juuri se seura, josta nämä kaksi herraa päättivät lähteä. Tästä päästäänkin siihen johtopäätökseen, että Conklin ja Hossa eivät ole voittavia pelaajia ja heidät kannattaa hankkia vain, jos haluaa olla NHL:n toiseksi paras joukkue. Conklin varsinkin näyttää olevan todella hyvä vaihtoehto siihen tarkoitukseen, sillä uralta löytyy kolmaskin finaalitappio - Oilersista vuodelta 2006. Ja periaatteessa olen vahingoniloinen erään suomalaisen takia. Omasta mielestäni oli ihan hyvä, ettei Ville Leino saanut puoli-ilmaiseksi Stanley Cup-sormusta. Miehen NHL-ura ei ole edes 20 ottelun mittainen, joten pari finaalipeliä ei omasta mielestäni olisi oikeuttanut häntä voittamaan himottua sormusta. Katsotaan ensi vuonna uudestaan, mutta oikeastaan... ihan hyvä näin.

Ensi vuonna sitten uudestaan Ville