Jatkuuko dynastia sittenkin?

Oulun Kärpät on ollut tällä vuosituhannella SM-liigan dynastia. Seura on dominoinut vuosi toisensa jälkeen ja meriitit ovat todella kovat. Neljä vuotta nousun jälkeen Kärpät voitti jo mestaruuden ja seitsemänä viime kautena on palkintokaappi täyttynyt neljästä kullasta, kahdesta hopeasta ja yhdestä pronssista ja lisäksi kahdesta Champions Cupin kakkossijasta. Viimeisenä seitsemänä vuonna Kärpät on siis ollut joka kerta mitaleilla! Saavutus, johon ei mikään muu seura jääkiekon huippuliigoissa ole pystynyt. Menestys on rakentunut pitkälti kolmeen elementtiin. Hyvä juniorityö mahdollisti nousun huipulle ja uusien vastuunkantajien syntymisen. Vastuunkantajat taas toivat menestystä, joka toi toisen elementin eli rahan, jolla kyseiset pelaajat kyettiin pitämään Oulussa. Lisäksi Kärpät on lähes poikkeuksetta onnistunut hankkimaan onnistuneita ulkomaalaisia joukkueeseensa. Mutta menestys on tuonut varjopuolensa, sillä NHL, Venäjä ja Ruotsi ovat olleet kovin kiinnostuneita Kärppien pelaajista ja edes Kärpät ei ole pystynyt pitämään kaikkia tähtiään Oulussa. Niinpä viimeisen kahden vuoden aikana Kärpistä on lähtenyt pois huikea määrä huippuja. Janne Pesonen, Daniel Corso, Toni Koivisto, Michal Bros, Hannes Hyvönen, Mikko Lehtonen, Ondrej Kratena, Topi Jaakola, Jonas Andersson, Josef Boumedienne, Kalle Sahlstedt, Martti Järventie, Tommi Paakkolanvaara, Andy Chiodo... Dynastia ei siis voi enää jatkua tuollaisten menetysten jälkeen, varsinkin kun juniorituotanto on alkanut yskiä, eihän?

Tuttu näky tällä vuosituhannella

Tänään Kärpät kuitenkin jälleen osoitti mahtinsa ja näytti haiustaan muulle kiekkoilevalle Suomelle. 32-vuotias tshekkilaituri Pavel Rosa on tehnyt sopimuksen Kärppiin! Tällaisia ulkomaalaisia ei joidenkin mielestä pitänyt edes saada enää Suomeen, mutta niin vain on päässyt käymään. Pavel Rosa on varmasti ensi vuonna liigan suurimpia tähtiä, sillä meriitit ovat kovat. 36 ottelua NHL:ssä puoli pistettä per ottelu tahtia on kova saavutus kenelle tahansa. Lisäksi vyöllä on 5 kautta Venäjällä ja niinkin äskettäin kuin kaudella 2007-2008 siellä syntyi 36 pistettä ja sitä ennen 40 pistettä. Kyseessä oli kuitenkin jo silloin kiistatta maailman toiseksi kovin sarja. Eli vaikka viime kausi menikin heikosti, niin uskoisin sen olevan enemmänkin säännön vahvistava poikkeus, kuin osoitus tason laskusta. Sitä paitsi Rosa viime visiitillään Suomessa voitti mestaruuden Jokereissa tehden pisteen per peli. Ja ainakin joidenkin mielestä SM-liigan taso on pudonnut noista ajoista lähtien niin dramaattisesti, että silloiset kolmosketjun tasoiset miehet olisivat tähtiä nykyään. Eli eikös Rosan sitten pitäisi olla loistava hankinta tällaiseen puulaakisarjaan?

Rosan tultua Ouluun Kärppien tilanne näyttää joka tapauksessa todella hyvältä. Huolimatta kaikista menetyksistä ja kiristyneestä taloustilanteesta Kärpät on onnistunut jälleen kasaamaan iskukykyisen joukkueen ja palaset ovat loksahtamassa täydellisesti kohdalleen. Hyökkääviin rooleihin on laidoilla Rosan lisäksi tarjolla erinomainen EHT-tason monipuolinen maalintekijä Kristian Kuusela, huippunopea ja kohtuullisen hyvä perisuomalainen koohottaja Kimmo Koskenkorva ja mikäli vain asenne löytyy uudelleen ja treenaus on alkanut maistumaan, niin laidalla on myös huipputaitava Juhamatti Aaltonen. Keskellä on kaksi liigassa ykkössentterinä pelannutta keskushyökkääjää, eli Jari Viuhkola ja Pekka Saarenheimo. Lisäksi alaketjuihin löytyy eliittiluokan kolmosketjun miehet eli Mika Viinanen ja Vesa Viitakoski, eikä Keränen, Alikoski tai Karppinenkaan ole huonoja pelaajia. Toisin sanoen Kärppien hyökkäys näyttää olevan valmis tulevan kauden haasteisiin.

Viuhkola on ensi kaudella Kärppien avainpelaajia

Entä se oma pää? Maalilla jatkaa kaksikko Tuomas Tarkki ja Petri Koivisto. En ole ikinä pitänyt Tarkkia aivan huippuluokan maalivahtina, enkä pidä vieläkään. Omaan silmään on iskenyt aina pieni epävarmuus otteissa, mutta kaikesta huolimatta Tarkki on torjunut Kärpille kaksi mestaruutta. Ja kun vielä Koivisto osoitti viime kaudella olevansa loistava kakkosvahti, maalivahtiosasto näyttää olevan aika hyvässä kunnossa. Puolustuksessa on taas jo hyvä kiekollinen puolustaja Justin Forrest. Lisäksi Ilkka Mikkola ja Oskari Korpikari ovat liigatasolle hyviä peruspuolustajia. Kaupan päälle Atte Ohtamaa otti viime kaudella huimia askeleita eteenpäin ja Ossi-Pekka Grönholmkin alkoi näyttää lopussa jo liigatason puolustajalta. Tähän kun vielä lisätään se ennemmin tai myöhemmin tuleva herra X, on puolustuskin ihan hyvässä kunnossa, olettaen että tämä herra X on oikeasti vahvistus ja profiilipelaaja.

Itse pidän vieläkin paluun Aravirran aikaan tehnyttä Jokereita tulevan kauden suurimpana ennakkosuosikkina, mutta viimeistään tämän päivän hankinnan jälkeen Kärpät on osoittanut haluavansa pysyä liigan dynastiana tarjoten helsinkiläisille kovan vastuksen ensi kaudella. Ja Kärpät tuntien joukkue vahvistuu vielä kesken kauden, sillä rahoja ei ikinä ole käytetty loppuun ennen kauden alkua ja viime vuonnakin kesken kauden tuli muun muassa Justin Forrest ja Josef Boumedienne. Näin ollen ei kannata ihmetellä, ellei mestaruutta juhlitakaan Ilmalassa, Niiralan Montussa vahvistuneen KalPan johdolla, tai Jyväskylässä toista kertaa putkeen (se tosin vaatii ykkössentterin hankkimista Immosen tilalle). Mestaruus voi nimittäin hyvinkin matkata jälleen kerran pohjoiseen ja Ouluun Juha Junnon väitellessä siitä, että onko kravatti kultaisen vai keltaisen värinen.

PoPagandaa

Antti Sumiala, Tom Melatri, Teemu Vihtilä, Matti Santahuhta ja Vasile Marchis. Keitä nämä herrat oikein ovat? FC Jazzin kokoonpano ennen putoamistaan? Ei vaan kyseessä on vaihtopelaajat viime viikon lauantain otteluun Klubi-04:ää vastaan ja seurana on porilaisen jalkapalloilun uusi lippulaiva FC PoPa. Aika nimekkäät vaihtopelaajat eikö totta?

Satakunnan suunnalla FC PoPasta on puhuttu jo useamman vuoden ajan. Ei kestänyt kauaa, kun joukkueesta päätettiin tehdä Porin ykkösjoukkue FC Jazzin siirryttyä paremmille metsästysmaille. Kolme viimeistä kautta puhuttiin jo noususta Kakkosesta Ykköseen ja nimilistakin näyttikin kakkosen tasolle vakuuttavalta ja joka vuosi tuli uusia vahvistuksia joukkueeseen. Tuli Santahuhdat, tuli Sumiala, tuli Piracaia ja tuli Juha Luoma. Mutta kaikesta huolimatta vasta viime kauden jälkeen Porin taivaansininen joukkue onnistui nousemaan sarjatasoa ylemmäksi, vaikka edelliskaudella PoPa ei hävinnyt Kakkosessa peliäkään. Mutta nousun yhteydessä puhuttiin jo noususta parissa vuodessa Veikkausliigaan ja samalla julkistettiin muun muassa Toni Junnilan sopimus Poriin.

Ja PoPa on näyttänyt jo nyt, kuinka hyvä joukkue sillä oikein oli Kakkosessa. Junnilan, William de Mattian ja Juho Lehtosen lisäksi muu joukkue on pitkälti sama kuin jo viime vuonna ja se joukkue on ollut tulessa. Alkukaudesta näytti meno ajoittain tahmealta ja olin itsekin todistamassa, kuinka PoPa sai pisteen vain siksi, että maalivahti Lauri Pirhonen nousi pelin lopussa vastustajan hyökkäysalueelle kulmapotkun yhteydessä... Ilmeisesti tempo on kovempi Ykkösessä ja siihen tottumiseen meni aikansa, mutta nyt lähiaikoina peli on sujunut loistavasti. Voittoja tulee voittojen perään ja PoPan pelityylin mukaisesti maaleja syntyy. Onkin kiinnostavaa nähdä, miten PoPa pelaa FC Interiä vastaan Suomen Cupissa kun kaksi samantyylistä joukkuetta kohtaavat eri sarjatasoilta.

Ja täytyy kyllä nostaa yksi pelaaja esille. Ennen kauden alkua PoPa kävi noutamassa erään nuoren lupauksen Raumalta ja siinä vaiheessa oli vaikea ajatella, että Sumialan ja Melartin takaa löytyisi peliaikaa. Mutta kun Sumiala on osoittautunut olevansa vieläkin huonossa kunnossa ja keskittyvänsä organisaation hoitoon, niin tämä nuorukainen on saanut vastuuta ja on kiittänyt siitä. Kyseessähän on 92-syntynyt Juho Lehtonen, joka on tehnyt Ykkösessä jo kahdeksan maalia. Aika kova saavutus vasta 16-vuotiaalta nuorukaiselta olla tasoissa maalipörssin johdossa. Nuorten maajoukkueessakin on kulkenut hyvin ja nuorukaiselle on helppo ennustaa loistavaa tulevaisuutta kunhan mies säästyy pahoilta loukkaantumisilta.

Porissa FC PoPan pelejä on seurannut noin 1100 katsojaa per peli. Se on noin 200 katsojaa enemmän kuin viime vuonna. Tule sinäkin seuraamaan tulikuumaa, juuri eilen sarjan kolmanneksi noussutta joukkuetta ja näin tukemaan orastavaa futisbuumia. 1.8 vastassa on PS Kemi ja jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, maaleja tullaan näkemään Ikuisen Tuulen Stadionilla.

NHL vie, SM-liiga vikisee

NHL-peikko on käynyt jälleen kerran Suomessa kesän aikana. On se kumma juttu, vaikka joidenkin mielestä SM-liigan taso on pudonnut niin paljon, että hyvä jos SM-liigaa voi jääkiekoksi kutsua (onhan se pudonnut mutta joku raja tuolle väitteellekin), niin silti NHL:ään kelpaa vieläkin paljon pelaajia täältäkin. Farmiin vie ainakin suuren osan tie ensi alkuun, mutta paikka auringossa on mielessä luonnollisesti jokaisella rapakon taakse lähteneellä. Ketä NHL:ään sitten lähti Suomesta ja kuinka suuret mahdollisuudet heillä siellä on? Katsotaanpa.

Ben Eaves (Blues -> Nashville Predators)

Eaves on kaksijakoinen tapaus. Parhaimmillaan mies oli aivan suvereeni pelaaja liigajäillä, kuten pudotuspelien piste-ennätys osoittaa. 24 pistettä 14 ottelussa on aivan huikea saldo! Mutta toisaalta Eavesillä on viimeiseltä kahdelta kaudelta yhteensä 32 peliä alla ja sitä ennen vuoden tauko. Eavesin tasoisella pelaajalla on täydet mahdollisuudet päästä täydessä kunnossa ollessaan jopa NHL-jäille asti, mutta onko loukkaantumiset mennyttä elämää? Vaikea uskoa, että loukkaantumiskierre olisi loppunut pelaajalta, joka sen takia lopetti hetkeksi uransakin viime kaudella.

Ilkka Heikkinen (HIFK -> New York Rangers)

25-vuotias puolustaja on mennyt kausi kaudelta eteenpäin urallaan. Viime kaudellakin syntyi 34 pistettä HIFK:ssa. Heikkinen on lahjakas kiekollinen puolustaja, mutta ei ollut vielä aivan EHT-tasoa viime vuonna. Fyysisyyttä puuttuu vielä, samoin suoritusvarmuutta. Ensimmäinen vuosi menee ainakin farmissa, sillä Heikkisellä on paljon opeteltavaa rapakon takaisesta kiekkoilusta. Vuoden kuluttua tilanne voi olla jo toinen.

Ryan Keller (Blues -> Ottawa Senators)

Bluesissa pari viime kautta pelannut Keller osoittautui liigajäillä kovaksi pelaajaksi. Maaleja syntyy hyvää tahtia ja kultakypäräkin oli usein päätä komistamassa. Keller vain on hirveän epätasainen pelaaja, puolustuspää ei aina kiinnosta ja kokoakin saisi olla lisää. Kelleriä on turha laittaa jarrukenttään, joten ensi kausi ainakin kulunee farmissa suuressa roolissa.

Mikko Koskinen (Blues -> New York Islanders)

Kolmen metrin Koskinen varattiin varaustilaisuudessa peräti numerolla 31. Hyvät tilastot SM-liigassa, nuori ikä ja koko vakuuttivat Islandersin johdon ja onhan kyseessä lupaava nuori pelaaja, joka on mennyt joka vuosi askeleen eteenpäin. Koskinen liikkuu kokoisekseen hyvin ja luonnollisesti peittää maalin erinomaisesti, mutta puutteita löytyy vieläkin ja helppoja maaleja menee aika ajoin taakse. Pelannee farmissa ykkösvahtina, mutta nostetaan ylös kun Rick DiPietro tai Dwayne Roloson loukkaantuu jälleen kerran.

Joonas Lehtivuori (Ilves -> Philadelphia Flyers)

21 pistettä edelliskaudella tehnyt puolustaja sai kasaan viime vuonna vain 12 pistettä. Se on ylivoimaa pelaavalle kiekolliselle puolustajalle turhan vähän. Uran nousujohteisuus siis katkesi viime vuonna ja sitä korjatakseen Lehtivuori lähti Philadelphiaan. Kiekollisesti 21-vuotias puolustaja on lahjakas, mutta oman pään pelissä on kehitettävää ja sitä varmasti Flyersin organisaatiokin haluaa parantaa. Pelaa vielä vähintään vuoden farmissa, mutta potentiaali saattaa viedä ajan kuluessa miehen huipulle asti.

Juraj Mikus (TPS -> Los Angeles Kings)

Slovakian liigan pisterohmu, joka pelasi viime vuonna Zigmund Palffyn vierellä. Piti olla TPS:n ykkössentteri, mutta Los Angeles Kings laittoi kapuloita rattaisiin. Kiekon kanssa hyvä Mikus vakuutti Kingsin johdon leirillä ja sai sopimuksen rapakon taakse. Näin TPS joutuu etsimään uuden ykkössentterin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Mikusin mahdollisuuksia on vaikea lähteä arvioimaan, kun tarttumapintaa ei juuri ole. Todennäköisesti kuitenkin suuressa roolissa AHL:ssä ja NHL:ssä paikkaa loukkaantumisia.

Matt Nickerson (Ilves -> Edmonton Oilers)

Nickersonin tietävät lähes kaikki. Aiemmilta kausilta muistuu mieleen moni varsin idioottimainen tempaus patapaidasta, mutta viime kausi oli harvinaisen hiljainen niin pisteissä kuin teoilla mitattuna. Pelaajana Nickerson on yllättävänkin monipuolinen, mutta mikään taito ei ole edes liigatasolla erityisen hyvää vaan korkeintaan hieman keskinkertaista parempaa. Muuta kuin farmisarjoja ei voi Nickersonille luvata.

Mika Pyörälä (Timrå -> Philadelphia Flyers)

Ei ollut enää liigapelaaja, mutta suomalainen kuitenkin. Timrån parhaita pelaajia viime vuonna ja ihan hyvät MM-kisat kaupan päälle. Pyörälä on hyvä tekemään töitä kahteen suuntaan ja hoitaa puolustusvelvollisuudet esimerkillisesti. Hyökkäyspään taidotkin ovat parantuneet, mutta mitään suurta roolia NHL:ssä ei voi luvata. Mutta koska Pyörälä osaa pelata kumpaankin suuntaan. niin 3-4. ketju ovat realismia.

Toni Rajala (Ilves -> Edmonton Oilers)

Oilers teki erikoisen siirron ja teki neljännen kierroksen varaukselleen heti sopimuksen. Äärimmäisen taitava, älykäs ja maalejakin tekevä laituri lähtee rapakon taakse ja osoitteena on Kanadan junioriliiga. Siellä Oilers haluaa Rajalan tottuvan pieneen kaukaloon ja tottuvan fyysiseen peliin, sillä siinä pienikokoisella Rajalalla on kehitettävää. Vuoden päästä takaisin Ilvekseen hivenen fyysisempänä ja sitten NHL-kaukaloon?

Alexander Salak (TPS -> Florida Panthers)

Ehdottomasti Tshekin lupaavimpiin maalivahteihin kuuluva Salak lähti Urpo Ylösen koulusta rapakon taakse. Kehittyi Suomessa uskomatonta vauhtia ja oli viime kaudella liigan parhaita maalivahteja antaen TPS:lle mahdollisuuden voittaa ottelunsa. Ja nyt kun mahdollisuus tuli, niin Salak lähti rapakon taakse. Odotettavissa on vastuuta farmissa, sillä Tomas Vokoun ja Scott Clemmensen hoitavat Panthersissa torjuntatyöskentelyt, mutta vuoden kuluttua Salak voi ihan hyvin olla jo Panthersin kakkosvahti.

Hannu Toivonen (Ilves -> St. Louis Blues)

Toivosen viimeinen keikka St. Louisissa päättyi floppiin ja siksi hän palasikin viime vuonna Ilvekseen. Ja Ilveksessäkin otteet olivat odotuksiin nähden heikkoja. Ajoittain Toivonen oli NHL-tasoa, mutta ajoittain hän pelasi kuin A-juniori. Paluu rapakon taakse oli siis yllättävä ja Chris Masonin ja Ty Conklinin varjosta on vaikea päästä NHL-joukkueen matkaan. Mutta pisteet kyllä pitää antaa yrittämisestä, vaikka tuskin Toivonen NHL-paikkaa enää saavuttaa.

Lauri Tukonen (Lukko -> Tampa Bay Lightning)

Tukosen tapauksessa selvästi varausnumero painaa, sillä viime kaudella liigassa Tukonen ei ollut niin hyvä mitä monet odottivat. Lukossa meni loppukausi kohtuullisesti (14 ottelua, 8 pistettä), mutta superlupauksena ensimmäisen kerran Amerikkaan lähtenyt hyökkääjä on ollut pettymys. Pelannee ensi kaudella Lukossa, sillä Tampa Bayssa pitäisi saavuttaa NHL-paikka ja Tukosen viime kauden perusteella se on kaukana.

Niin ja KHL-peikkokin kävi jälleen Suomessa. Jussi Makkonen päätti lähteä Valko-Venäjälle muiden suomalaisten perään Dinamo Minskiin suureen rooliin, kun NHL:ssä ei sitä olisi ollut tarjolla. Myös HPK piti tuosta päätöksestä, sillä peräti 800.000 euroa takkiin ottanut joukkue saa Makkosesta mukavat korvaukset, ainakin suuremmat kuin NHL:stä tulevat reilu 200.000 euroa. Myös Mika Oksa kelpasi samalle seuralle. Syytä ei ole kukaan onnistunut vieläkään selvittämään.

Mikään ei muutu

Jotkin asiat tuntuvat olevan vakioita. Jokerit ja HIFK kasaavat aina kalliilla kovan nipun ja eivät menesty, Suomi menee aina tavoittelemaan kultaa epäonnistuen ja talvi yllättää aina liikenteessä. Porissakin tunnutaan osaavan ja erikoiset päätökset seuraavat toisiaan, vuosi vuoden jälkeen.

Kun Alpo Suhonen lähti, ajattelin että nyt on saumat saada uutta verta kehiin. Suhonenkin oli sellainen vanhan ajan dinosaurus, jonka menestys on tullut lähinnä Sveitsissä. Yllättäen sinne Suhonen sitten lähtikin jälleen kerran, kun Kloten tarjosi mukavan ja helpon työn. Ässille tilanne oli kuitenkin erikoinen ja luonnollisesti päävalmentajan paikka oli auki. Huhuissa pyöri muutama nimi ja onneksi Harri Rindell tai Vasili Tihonov eivät Poriin päätyneet. Lopulta alkoi näyttää siltä, että Ässät olisi menossa kohti Kivikautta. Ja hitot.

Ei silti, Ässien päävalmentajaksi nimittämä Pekka Rautakallio on kyllä harvinaisen sopiva entisen linjan kanssa. Ässien harrastama hyväveli-systeemi pyörii jälleen kerran ja hallituksen (ja yleensä Pentti Matikaisen) kaveri valitaan. Ei sillä väliä miten ollaan menestytty aiemmin, kunhan valinta osuu omaan saunakaveriin. Sillä tavallahan Jari Härkäläkin valittiin. Mutta olihan mies menestynyt porilainen valmentaja. Mitä väliä vaikka laji on vähän erilainen ja pelivälineenä toimii pallo. Ja linja piti myös edellisen valinnan kanssa sen osalta, että jälleen uusi jäänne jurakaudelta on saatu Poriin ja kaikki menestyksen poikanenkin on tullut Sveitsistä. 

Pekka Rautakalliohan oli pelaajana yksi Suomen kaikkien aikojen parhaista puolustajista. Hänen mukaansa on nimetty peräti SM-liigan parhaalle puolustajalle myönnettävä palkinto. Vyöllä on myös seitsemät MM-kisat ja viisi valintaa SM-liigan tähdistökentälliseen. Ja helmenä on valinta ensimmäisenä suomalaisena NHL:n All-stars otteluun. Mutta meriitit valmentajana ovat... Niin niitä ei taida edes olla. Ymmärtääkseni Rautakallio on valmentanut lähinnä Sveitsissä, sekä kahdesti Bluesissa huonolla menestyksellä. Ja viimeinen pestikin Sveitsissä päättyi potkuihin. Siis Sveitsissä, tuossa maassa missä jääkiekon taktinen osaaminen on vähän heikommalla tasolla kuin Suomessa.

Toisin sanoen mitä tarjottavaa tällaisella miehellä voi olla Ässille? Onko Rautakallio päivittänyt jääkiekkotietouttaan tauolla kuten hän on väittänyt ja pystyykö hän peluuttamaan Ässiä niin, että potentiaali tulee esille? Voi vain toivoa, että kyse on enemmän siitä, että Karri Kiveä ajetaan vuosi sisään ja Rautakallio ottaa kaiken sonnan ja nojailee pleksiin Kiven huutaessa ja tehdessä taktiikat. Jos suunnitelma ei ole tuo, niin sitten kyllä kustaan yhden Suomen lupaavimman valmentajan muroille. Aika näyttää miten oikeasti Ässien valmennus toimii. Joka tapauksessa päävalmentajanimityksestä ja aika huono maku suuhun ja maku ei lähtenyt edes alkoholin voimalla kokonaan pois, eikä edes yhden nukutun yön jälkeen.

Uuden aikakauden alku

Maailma muuttuu ja jopa ikuiselta tuntuvat asiat päättyvät aikanaan. Montreal Canadiensin manageri Bob Gainey päätti kauden päätyttyä vaihtaa kuta kuinkin koko Habs-hyökkäyksen ja tilaa ei löytynyt edes Alexei Kovaleville, joka kuitenkin takoi pisteitä. Näin ollen Kovalev päätyi Ottawa Senatorsiin, mutta yksi Kovalev ei tunnu missään. 15 vuotta liitossa Montreal Canadiensin kanssa ollut Saku Koivu sai lähteä samalla ovenavauksella. Siis Montrealin pitkäaikaiselle kapteenille ja joukkueen sielulle ei löytynyt enää tilaa. Uskomatonta!

Lähtiessään Montrealiin, Saku oli koko Suomen palvottu sankari. Vuosi 1994 toi jo menestystä niin olympialaisista kuin MM-kisoista, mutta vuosi 1995 oli Koivun vuosi. SM-liigassa Saku dominoi liigaa miten tahtoi, vei TPS:n mestaruuteen ja lopulta Suomen ykkösketjun sentterinä vei Suomen MM-kultaan. Montrealiin Koivu tuli sankarina ja tulevaisuuden miehenä, jolta odotettiin paljon. Mieshän oli näyttänyt asennetta ja uskomatonta taitoa hyökkäyspäässä jo Euroopassa. Tulokaskausi oli vaikea, mutta jo seuraavalla kaudella Saku näytti mitä osasi. Hän johti hetken jopa NHL:n pistepörssiä kunnes... ensimmäisestä loukkaantumisesta lähtien Koivu on kärsinyt loukkaantumiskierteestä joka ei ikinä kunnolla loppunut. Ajoittaisia väläytyksiä hänen hyökkäystaidoistaan jokainen on nähnyt vuosien varrella, mutta Koivun rooli muuttui aina vain enemmän puolustavammaksi. Ja nyt sitten Canadiensille ei kelvannut kohtuullisen halpa, kahteen suuntaan erinomainen sentteri vaan hänet piti potkia ulos.

Tänään uusi osoite on löytynyt. Anaheim Ducks ja Saku Koivu menevät käsi kädessä ainakin seuraavan vuoden ajan. Suomalaisille tilanne on herkullinen. Samassa joukkueessa pelaa nyt samaan aikaan kaksi suomikiekon legendaa. Todennäköisesti Ducks kaavailee Selännettä ja Koivua heidän kakkosketjussaan tavoitellessaan jälleen Stanley Cupia. Mikäs siinä, sillä Selänne on vieläkin hyvätasoinen maalintekijä ja Koivu kunnossa ollessaan pystyy järjestämään paikkoja Selänteelle kuin vanhoina hyvinä aikoina. Samaan aikaan Vancouverin olympialaiset lähestyvät ja näin kaksikko Selänne-Koivu saa harjoitella yhdessä koko kauden ajan hyödyntäen samalla koko Suomen maajoukkuetta. Onko herkullisempaa tilannetta, kuin ajatukset yksi yhteen kulkeva Suomen kakkos- tai kolmosketju? 

Toivottavasti kaikki menee hyvin ja Koivukin saisi maistaa menestystä siirtonsa myötä!

Samaan aikaan Porista kuuluu kummia. Kerta toisensa jälkeen sitä ihmettelee Ässien touhua, mutta nykyinen meininki silti pääsee yllättämään. Ensin Alpo Suhonen yhtäkkiä päättää ilmoittaa että hei, en mä jaksa jatkaa valmentajana ja nyt sitten selvisi, että Suhonen palkattiin Kloteniin urheilutoimenjohtajaksi. Noh kai paineet ovat siellä pienemmät niin ettei terveys vaarannu. Tiedä häntä jos siellä saisi juoda punaviiniäkin sivistyneesti katsomossa. Ässien taas kuvittelin olevan sen verran hereillä, että Karri Kivi olisi nimetty suoraan päävalmentajaksi. Mutta eihän se nyt käy kun se olisi liian helppoa! Ennemmin The Pena soittelee Harri Rindellille, että kiinnostaako paikka. Paha vain, että kukaan ei tainnut sanoa Penalle, että Ässien halutaan pelaavan taistelevasti taklaten kaikkea mikä liikkuu. Rindellin tyyli ei taida ihan tätä vastata ja porilainen yleisö lähtisi nopeasti pois jos Ässät pelaisi kivasti neppaillen. Samalla johto hamuilee wanhoja hyviä aikoja ja kyselee Vasili Tihonov nimiseltä muinaisjäänteeltä kiinnostusta. Tihonov oli 90-luvun alun vasta ammattilaistuvassa liigassa kova sana, mutta älkää nyt viitsikö. Niistä ajoista on pian 20 vuotta! Tehkää nyt oikea päätös ja siirtäkää Ässät Kivikauteen.

Alpo otti äkkilähdön Porista Sveitsiin

Pari kommenttia vielä loppuun.

-Joe Sakicin ura loppui. Avalanche on kuitenkin oma sympatiaseurani NHL:ssä ja yksi noista Avs-ikoneista on poissa. Ei taida paljoa olla jäljellä siitä 90-luvun puolivälin superjoukkueesta, jota seurasin innoissani. Ei edes vuoden 2001 joukkueesta.

-Jonas Gustavsson lähti sitten Toronto Maple Leafsiin haastamaan Vesa Toskalaa. Mutta Torontossahan maalivahti ei voi onnistua, joten toivottavasti Gustavsson kipuaa ykkösvahdiksi ja hänet valitaan Ruotsin olympiajoukkueeseen epäonnistuen vaikka Valko-Venäjää vastaan puolivälierissä.

-Ville Leino jatkaa Detroitissa. Yksisuuntaisella sopimuksella on hyvä lähteä ensi kauteen. Vastuuta lienee luvassa jopa NHL:ssä. Samaan aikaan Tuomo Ruutu taas päätti riitauttaa sopimuksensa, sillä hänen mielestään Carolinan tarjous ei ollut kyllin hyvä. No pianhan se nähdään.

-Suomalaisten liikehdintä NHL:ään ja sieltä pois jatkuu. Hannu Toivonen päätti palata rapakon taakse pelaamaan AHL:ää. Mikko Lehtosta ollaan myös viemässä taalaliigaan ja huhut kertovat myös Mikko Koskisen, Jussi Makkosen ja Mika Pyörälän lähdöistä. Poispäin on tulossa Antero Niittymäki, joka päätti ilmeisesti luovuttaa NHL:ssä ja hän päätti mennä KHL:ään takomaan rahaa kaiken potentiaalinsa käyttäneenä. Myös Lauri Korpikoskea huhutaan KHL:ään, mutta toivottavasti hän nyt pysyisi Rangersissa. Kyllä siellä kehittyy vähän paremmin kuin Venäjällä ahtaissa ja kylmissä tiloissa.

-Yksi liigakauden kiinnostavimmista hankinnoista tuli Turusta. Juraj Mikus, vuonna 87-syntynyt slovakki on ilmeisesti ensi vuoden TPS:n ykkössentteri. Kyseessä on kahdet MM-kisat kolunnut lupaus, joka tuli peliajan ja kehityksen perässä Suomeen. 90 pistettä Slovakiassa Zigmund Palffyn vierellä on jo kova suoritus, mutta Suomi auttaa toivottavasti miehen NHL:ään. Pelin taso on täällä kuitenkin kovempi kuin Slovakiassa ja fyysisyyttä pitäisi täällä tulla lisää. Silti taitavia pelaajia ei ikinä liikaa ole SM-liigassa. 

Seuraavaan kertaan!

Ei täs oo mitään järkee

Päivämäärä 1.7 on maaginen NHL-joukkueille. Toisin kuin Euroopassa, jossa "muka" ei neuvotella kesken sopimuskauden, NHL:ssä homma hoidetaan vasta oikeasti sopimusten päätyttyä. Ja sopimuksethan päättyvät päivän vaihtuessa kesäkuun puolelta heinäkuulle ja sitten on helvetti irti. Jokainen NHL-seura yrittää saada kasaan paremman joukkueen kuin aiemmalla kaudella ja huima määrä NHL-pelaajia saa tarjouksia sieltä sun täältä ja pelaajaliikenne kulkee sinne sun tänne liikennesäännöistä välittämättä.

Siis oikeesti, käytännössä 24 tunnin sisään muun muassa Dwayne Roloson on siirtynyt Edmontonista New York Islandersiin, Mike Knuble Philadelphiasta Washingtoniin, Jaroslav Spacek Buffalosta Montrealiin, Nikolai Khabibulin Chicagosta Edmontoniin, Hal Gill Pittsburghista Montrealiin, Mike Cammaleri Calgarystä Montrealiin, Mike Komisarek Montralista Torontoon, Marian Gaborik Minnesotasta NY Rangersiin, John Madden New Jerseystä Chicagoon, Brian Gionta New Jerseystä Montrealiin, Martin Havlat Chicagosta Minnesotaan... Lista jatkuu ja jatkuu ja vielä odotamme monien nimien julkaisua. Seuraavan viikon aikana tapahtuu vielä ja paljon.

Chicago Blackhawks hankki myös Marian Hossan. Tämä nostaa Chicagon selvästi yhdeksi lännen ennakkosuosikeista, sillä Chicago oli jo viime kaudella pitkällä. Nyt vielä mukana on Hossa, joka on pelannut kahtena viime vuonna Stanley Cup-finaalissa. Mutta eiköhän vanhat merkit pidä paikkaansa, ja itäisen konferenssin joukkue voittaa himotun kannun. Hossalla on jokin karma ja finaalissa hänen joukkueensa kuitenkin häviää.

Saku Koivun ja Montreal Canadiensin yhteinen taival saa myöskin päätöksensä. Pitkään Montreal Canadiensin kapteenina toiminut suomikiekon ikoni lähtee joukkueesta, sillä Canadiensillä ei ole enää halua jatkaa Sakun sopimusta. Tämä siis tarkoittaa sitä, että Koivu joutuu etsimään itselleen uransa kolmannen seuran! Joka tapauksessa siirto voi olla Koivulle jopa helpotus, sillä median ja fanien paineet lieventyvät ja Saku voi keskittyä olympiatalvena siihen tärkeimpään, eli pelaamiseen.

Suomalaisia on myös vapaana vino nippu. Ilkka Pikkarainen päätyi jo HIFK:stä New Jersey Devilsiin, vaikka en kyllä jaksa uskoa että Pikkaraisella on paukkuja NHL-paikkaan. Ville Koistinen muuttaa myös Nashvillestä pois ja suuntaa Florida Panthersiin. Näin luvassa lienee enemmän vastuuta ja se on hyvä asia sekä pelaajalle, että Suomen maajoukkueelle. Mutta vielä on epäselvää, miten sellaisten nimien kuin Kari Lehtonen, Saku Koivu, Ville Peltonen, Tuomo Ruutu, Lauri Korpikoski, Ossi Väänänen, Ville Leino, Janne Pesonen, Antti Pihlström, Antero Niittymäki, Petteri Wirtanen ja Aki Seitsonen käy. Löytyykö uusi pelipaikka samasta joukkueesta kuin aiemmin, eri NHL-joukkueesta vai kutsuuko Eurooppa? Jää nähtäväksi.

Meanwhile in Finland...

Enpä muista kertaa, jolloin tulosruudun päivän pääuutinen on 17-vuotias suomalaislupaus. Mikael Granlundin tapaus on mennyt jo naurettavuuksiin asti. Kärpät ei halua luopua superlupauksestaan, vaikka "työsopimus" antaa oikein pari mailaa per vuosi. Yllättävää, että Granlund haluaa ennemmin jotain oikeaa korvausta pelaamisestaan. Suorastaan käsittämätöntä, että oman kylän poika ei pelaakaan ruokapalkalla. Nyt sitten homma tehdään pitkän kaavan kautta ja toivottavasti oikeasti nyt superlupauksen kehitys ei tästä kärsi.

Mielenkiintoinen juttu muuten, että Kärppien toimitusjohtaja Juha Junno ei ollut tarjonnut kunnollista korvausta Granlundille. Siinä nuorten kisojen aikaan Junnon olisi pitänyt tarjota Mikaelille jo oikeaa sopimusta eikä luottaa johonkin C-junioreiden pahviin. Toisaalta tämä onkin Junnolle jo tuttua, sillä kaukaisella 90-luvulla muuan Olli Jokinen siirtyi KalPasta HIFK:n paitaan. Syynä oli se, että Junno tarjosi kuulemma surkeaa sopimusta. Luulisi Junnonkin oppineen, mutta ei sitten väkisin.