Hyvän toimitusjohtajan merkkejä

Oletko ikinä miettinyt, miten kannattaa pyörittää Suomessa jääkiekkojoukkuetta? Ei hätää. Otin asiasta selvää. Tutustuin joukkueen X toimintaan ja päädyin tekemään listan hyvistä vinkeistä, joita noudattamalla menestys on taattu!

- Hyvän toimitusjohtajan on hyvä muistaa, että satunnainen KHL-joukkueen ylijäämäpelaaja on yhtä hyvä kuin satunnainen AHL-kaveri. Nämä iloiset Aleksanderit ja Vladimirit tuovat usein kaivattua taitoa ja ratkaisuvoimaa joukkueeseen.

- Joukkue ei mitään fysiikkavalmentajaa kaipaa. Ei vaikka joukkueen lupaava, NHL:ssäkin kiinnostusta herättänyt ykkösvahti on ylikunnossa ja nuori ykkössentteri ei vain yksinkertaisesti jaksa.

- Urheilutoimenjohtajaa kaivataan joukkueeseen. Kyseinen herra on tärkeä osa joukkuetta, joten UTJ:n palkkaamiseen tarvitaan tarkka tutkimustyö. Kyseinen operaatio on syytä tehdä ulkopuolisen ihmisen avulla ja antaa hieno titteli. Tähän tehtävään sopii parasta ennen vuonna 1992 ollut entinen valmentaja, joka syö purkkaa melkoisesti ja tykkää käyttää faksiaan. Sillä faksi tykkää että sitä käytetään.

- Joukkueen parhaalle pistemiehelle ei kannata tehdä jatkosopimusta. Se on aivan yliarvostettu asia.

- Parhaat pelaajat tulevat Tampereelta tai ovat vähintäänkin joskus pelanneet tamperelaisjoukkueessa.

- Suurin osa budjetista kannattaa käyttää ykkössentteriin. Ykkössentteriksi kannattaa tarkan tutkimuksen jälkeen valita jokin hyvä tshekki, joka on onnistunut viimeksi edes jollain tasolla joskus ennen NHL:n työsulun alkua.

- Ykkössentteri flopatessaan kannattaa myydä muualle. Se on selkeää. Mutta tilalle ei kannata hankkia ketään, vaikka keskushyökkääjiä ei ole kokoonpanossa tarpeeksi.

- Kykyjenetsintä kannattaa tehdä toimitusjohtajan ja valmennuksen kesken. Toimitusjohtajalla on hyvin aikaa iltayhdeksän jälkeä tutkiskella tamperelaisjoukkueiden nimilistoja ja valmentajat voivat ottaa ne nimet ylös, jotka ovat juuri onnistuneet omalla panoksellaan vieneet vastustajat voittoon.

- Joukkueeseen kannattaa kerätä mahdollisimman monta muun liigajoukkueen ylijäämäpelaajaa. On nimittäin mahdollista, että joku heistä saattaisi joskus onnistua. Ei sitä ikinä tiedä. Todennäköisyys onnistumiselle kasvaa entisestään, jos sitä ennen viisi edellistä hankintaa ovat flopanneet.

- Se faksia käyttävä herrasmies, joka palkattiin kartoittamaan urheilutoimenjohtajaa kannattaa ennen pitkää potkia pois. Mutta vaikka tuloksena oli vain kasa epäonnistuneita hankintoja ja urheilutoimenjohtajaakaan ei löytynyt, niin kannattaa kauniisti kiittää häntä onnistuneesta työstä. Ei sitä koskaan tiedä, että faksaako tuo kyseinen herrasmies joskus tarjouksen juuri sinulle.

...

Juha-Pekka Hytönen valmistautuu kaatamaan Kärpät pudotuspeleissä

Mennään vielä vähän vakavempiin aiheisiin. Meinasin kirjoittaa kunnon ennakkopaketin SM-liigan puolivälieristä, mutta en sitten viitsinyt. Se on nimittäin harvinaisen selvää, että runkosarjassa neljän parhaan joukossa olleet joukkueet ovat selviä ennakkosuosikkeja sarjassaan. Yhtä selvää se on, että nuo kärkijoukkueet vievät sarjat kohtuullisen selkeästi. Varsinkin KalPan pitäisi voittaa melko selvästi Tappara ja Lukon pitäisi voittaa helpohkosti TPS. HIFK - HPK on runkosarjan perusteella melko tasainen pari, mutta HIFK:n leveys riittänee tuomaan voiton kuudessa tai seitsemässä pelissä. Sen pysäyttämiseksi tuskin edes HPK:n Teemu Lassila tai Mikko Mäenpää riittää. JYP - Kärpät on myös kiinnostava sarja. JYP voitti runkosarjan ja on selkeä ennakkosuosikki. Mutta Kärpillä on myös todella kova materiaali. Ja ennen kaikkea Alatalon lähdön jälkeen Kärppien ilme ja peli on ilmeisesti muuttunut selkeästi paremmaksi, joten JYP:llä voi olla jopa vaikeuksia voittaa Kärpät. Mutta itse veikkaan silti JYP:n vievän sarjan 4-2. Mutta ikinä ei tiedä mitä tapahtuu, ja olisihan se hienoa nähdä altavastaajienkin pystyvän venymään. 

Kiitoksia Mave kaikista näistä vuosista

*Tämä kirjoitus on tehty Ässien faniyhdistyksen Pataljoonan sivuille, joten siksi se on ehkä tavallistakin enemmän porilaisesta näkökulmasta kirjoitettu*

Kova päätös, mutta se on nyt kuitenkin tehty. Ässissä vuosina 1998-2001 ja 2003-2010 pelannut Marko Kivenmäki lähtee Ässistä. Ässien kotisivu on vahvistanut asian. Samalla lähtee 451 ottelun ja 340 pisteen mies joukkueesta. Kaikkea hyvää Kivenmäelle, moni jää kaipaamaan. Varsinkin kun viimeiselläkin kaudella syntyi 50 pistettä. Mutta kuitenkin moni asia puolsi myös tätä päätöstä.

Marko Kivenmäki olisi toki mahtunut myös minun ensi vuoden joukkueeseeni. Mielestäni oli hieno nähdä, että Kivenmäki pelasi nyt parhaan ja tasapainoisimman kautensa sitten vuoden 2005-2006. Samalla syntyi uran toiseksi parhaat pisteet Kivenmäen kerätessä 50 pistettä. Tämä siitä huolimatta, että selkävaivojen ja iän myötä liike hidastui entisestään. Mutta niin vain peliälyllä ja taidolla Kivenmäki sai tulosta aikaiseksi. Ja vaikka viimeiset ottelut kauden aikana olivatkin sitä huonompaa Kivenmäkeä, niin toisaalta hän pelasi tällä kaudella asenteella, mitä ei viimeisinä vuosina usein ole nähty Mavelta.

Mutta kaikesta huolimatta Kivenmäellä on omat ongelmansa. Suurin ongelma on se, että työnteko ei ole ikinä maistunut monen toivomalla tavalla. Ja kun Pekka Rautakallio haluaa ensi vuoden joukkueeseen paljon työtä tekeviä pelaajia sekä nopeita luistelijoita, niin kyllä sen ymmärtää, että Kivenmäki ei ole ehkä toivelistan kärjessä. Liike on selkeästi Kivenmäellä todella suuri puute nykypäivän liigaan ja se tuskin enää parantuu. Mave ei myöskään ole se urheilullisin kaveri joukkueessa ja vaikka hän toikin kokemusta joukkueeseen, hän ei ollut se kaikkein paras esimerkki nuorille pelaajille. Ja tietenkin täytyy muistaa se, että Kivenmäki ei ole kyennyt viemään yhtä kertaa lukuun ottamatta Ässiä pudotuspeleihin. Ennen hopeakautta sen teki Jason Williams. Sen jälkeen mahdollisuuksia on tullut ainakin kaksi (viime kausi ja tämä kausi), mutta se viimeinen rypistys puuttui.

Joka tapauksessa itse kuitenkin kiitän Kivenmäkeä kaikista näistä vuosista. Paljon hyviä asioita nähtiin näiden vuosien aikana. Ja paljon tilanteita, jossa Mave yksin voitti otteluita tai teki hienoja suorituksia. Ja ennen kaikkea kiitos kaikista niistä pisteistä, jotka Kivenmäki teki. Ässillä tulee olemaan kova urakka löytää uusi pisteen ottelussa tekevä pelaaja. Nyt kuitenkin uuden ajan ässäikoni saa siirtyä ja on muiden aika tulla esille. Mutta kauden 2005-2006 All-stars hyökkääjä, hopeamitalisti ja pudotuspelien pistepörssin voittaja ei varmasti ikinä unohdu Ässien kannattajien keskuudessa.

Niin ja lopuksi haluaisin mainita, että uskon Juho Mielosen olevan Ässille erinomainen vahvistus ensi kaudella. Nuori kaveri pelasi todella vahvan loppukauden ja sai siinä ohessa puolustajalle kunnioitettavat 20 pistettä. Uskallan väittää, että Mielonen on yksi Ässien parhaista puolustajista kaudella 2010-2011.

Jokipojat yrittää SM-liigaan

Jokipojat voitti Mestiksen. Onnittelut siitä. Ja hyvä että voitti. Mestiksen mestari pääsee liigakarsintoihin ja Jokipojat on yksi niistä joukkueista, jotka oikeasti voivat yrittää SM-liigaa. Liigakarsinnoista olisi tullut farssi, jos D-Team tai jokin muu farmiseura olisi tullut SM-liigan viimeistä eli Ilvestä vastaan, mutta nyt tarina on erilainen. Osittain viime kevään jäljiltä liigakarsinnat kiinnostavat ja Jokipoikien kanssa nyt pelataan oikeasti. Olkoonkin, että Jokipoikien suunnitelmat eivät vielä hetkeen nousuun tähdänneetkään. Mutta kiekkokulttuuria täynnä oleva Joensuu ei käytä mahdollisuutta hyödyntämättä, mikäli Jokipojat voisi nousta.

Moni asia puoltaa Ilveksen voitto karsinnoissa. Viime vuoteen verrattuna liigajoukkueen tilanne on helpompi. Tänä vuonna ei tarvinnut juuri ja juuri pudotuspelien ulkopuolelle jäänyt seura pelaamaan mitään playouteja, jossa lyötiin lyötyä ja jonka jälkeen karsintoihin joutuminen olisi ollut paha paikka. Nyt Ilves on voinut valmistautua karsintoihin jo pidempään. Lisäksi liigajoukkueella on ihan erilainen rutiini kovista peleistä, kuin joukkueella Mestiksestä. Resurssit, pelaajat, juniorituotanto ja moni muu asia on aivan eri tasolla. Varsinkin pelaajalistassa Ilves on huikeasti paremmalla tasolla. Tällä kaudella kansainvälisissä peleissä ovat pelanneet Markus Seikola, Mikko Kuukka ja Marko Anttila. Colby Genowayn ja Pasi Määttäsen tasoa ei voi myöskään aliarvioida. Ja Jani Hurme on kokenut ja hyvä maalivahti. Pelkällä materiaalilla verrattuna Ilves voittaisi 4-0. Mutta paperilla ei pelejä ratkaista. Sen näytti viime vuoden Ässien ja Sportin väliset karsinnat. Olkoonkin, että nyt tasoero on vielä viimevuotistakin suurempi. Jokipoikien materiaali kun ei ole mikään erityisen maaginen edes Mestikseen.

Markus Seikola ja Marko Anttila joutuvat suunnittelemaan Jokipoikien kaatamista

Mutta Jokipojilla on omat mahdollisuutensa ja etunsa. Ennen kaikkea Ilveksellä on pelkkää hävittävää ja Jokipojilla pelkkää voitettavaa. Jokipojat ei häviä mitään, vaikka karsinnat menisikin heikosti. He voivat pelata paineettomasti. Samaa ei voi sanoa Ilveksestä. Lisäksi Ilves on tottunut häviämään. Jokipojat taas on voittanut 16 viimeistä ottelua, joten voittamisen kulttuuri on aivan eri tasolla. Myös valmennuksen uskoisin menevän itärajalle. Ilveksen peli on ollut vaikeaa koko kauden ja Juha Pajuojan valmennukseen joukkue meni vasta hiljattain. Onko pelitapa ja muut asiat selviä? Onko Pajuojalla tarpeeksi auktoriteettia saada Ilves lentoon. Sen sijaan Jokipoikien Jarno Pikkarainen on voinut ajaa sisään pelitapaansa jo pidempään ja jokainen tietää, miten pelataan. Kaupan päälle pelitapa on todistettavasti toiminut. Aliarvioida ei voi myöskään hurmosta, mikä Joensuussa on tällä hetkellä. Katsomot on varmasti täynnä Joensuussa ja se ei tule olemaan edes Ilvekselle helppo paikka.

Jottei todellisuus katoa, niin uskon Ilveksen vievän sarjan. Voiton tai kaksi Jokipojat saattaa napata sarjan alkuvaiheilla kovan hurmoksen avulla, mutta tasoero lienee kuitenkin liikaa. Mutta kaikesta huolimatta olen altavastaajan puolella. Osin siksi, että pidän altavastaajista ja yllätyksistä. Mutta myös siksi, että SM-liiga kaipaa tuuletusta. SM-liigassa on ollut hieman tunkkaista lähiaikoina ja uusi joukkue voisi raikastaa ilmapiiriä. Ilves varsinkin on ollut kovinkin tunkkaisen hajuinen viime vuosina. Identiteettiä ei tunnu olevan, yleisiä pidempiaikaisia linjauksia ei ole, eikä suoritukset ole kovin usein erityisesti vakuuttaneet. Joten tsemppiä Jokipojille! Jos ei muuta, niin tehkää tästä kiinnostava liigakarsinta!

Tuttu tarina

Porin Ässät ei päässyt tänäkään vuonna pudotuspeleihin. Sama virsi on toistunut tällä vuosituhannella jo turhankin monta kertaa. Tänä vuonna moni asia näytti hyvältä ja tammikuussa porilaisten marssi näytti oikeasti hyvältä. Jos ei voinut puhua kuudennesta sijasta, niin ainakin kahdeksannesta. Mutta nyt pudotuspeliviiva on karannut ja on oikeastaan yksi ja sama, että onko Ässät lopulta sijalla 11, 12 vai 13. Viime kauden pistemäärääkään ei taideta tavoittaa. Mutta pelkkiä pisteitä ei kannata tarkastella. Ässät hävisi aiempaa harvemmin murskalukemin ja joukkue pelasi kuitenkin kauden ajan melko tasaisesti ennen viimeisiä hetkiä. Lisäksi tänä vuonna oli takuuvarmasti paljon enemmän otteluita, jotka Ässät olisi voinut voittaa verrattuna viime kauteen. Mutta joko viimeistely tai pari virhettä omassa päässä vei monta pistettä tällä kaudella. Mutta katsotaanpa kautta kuitenkin syvemmin.

Onnistujat
Onnistujiin pitää ehdottomasti lukea kaikki ne pelaajat, jotka murtautuivat tällä kaudella liigatasolle. Jussi Rynnäs, Mika Niemi, Jesse Jyrkkiö ja Antti Mäkilä nostivat tasonsa junioritasolta ylemmäs. Rynnäs, Niemi ja Jyrkkiö saivat vielä todella suurta roolia, mutta pojat eivät tainneet olla vielä fyysisesti tai henkisesti valmiita olemaan koko kauden ajan ratkaisijoita. Kuitenkin tason nosto oli hurja. Ville Uusitalo oli vielä kauden 2008-2009 todella epävarma, mutta tällä kaudella hän oli Ässien ylivoimaisesti paras puolustaja. Ja Tuomas Huhtanen nosti tasoaan huimasti ja oli usein todella vaarallinen hyökkäyspäässä. Lisäksi loppukaudesta Tomas Zaborsky pelasi todella hyvin, vaikka välillä ei peliaikaa meinannut edes tulla. Ja onhan pakko mainita, että Marko Luomala teki kuitenkin yli 25 maalia ja Marko Kivenmäki lähenteli piste-ennätystään.

Jesse Jyrkkiö nousi liigatasolle tällä kaudella

Epäonnistujat
Niin onko niitä? No kyllä jollain tasolla. Eero Kilpeläiseltä odotti enemmän, sillä viime kauden lopulla Kilpeläinen torjui Ässille monta voittoa ja hänen takiaan Ässät ensinnäkin pelaa liigassa tällä hetkellä. Tämä kausi sen sijaan oli pettymys. Sakari Salminen jäi myös kauas viime vuoden tasostaan ja taitava pelinrakentaja oli pitkään varjojen mailla. Tero Määttä pelasi välillä oikeasti todella mallikkaasti, mutta palkkaan nähden tulosta tuli liian vähän. Ja eiköhän Matti Kuusistoltakin odotettu enemmän, mitä lopulta saatiin. Ja sitten on tietenkin herra Kamil Piros, joka lähtikin Porista pois jo kesken kauden. Iso palkka, vähän tulosta eikä häntä jäänyt tänne kaipaamaan juuri kukaan.

Epätasaisuus vaivasi
Vaikka joukkueen taso ei hirveästi heitellyt, niin todella harva pelaaja pelasi samalla tasolla illasta toiseen. Nuorilla, kuten Niemellä ja Jyrkkiöllä sen vielä ymmärtää ja sen voi antaa vielä anteeksi, mutta kokeneemmilla pelaajilla ei. Marko Luomala oli aivan yössä tammikuun jälkeen, Tero Määttä oli välillä jossain ihan muualla kuin kentällä ainakin henkisesti, Eero Kilpeläinen pelasi välillä loistavasti ja seuraavassa pelissä antoi kaksi helppoa. Veli-Matti Savinaisella oli todella heikko alkukausi ja vasta lopussa alkoi kulkemaan. Sakari Salminen menee myös vielä nuoreen kaartiin, mutta epätasaisuus oli hänen tapauksessa todella suurta. Parissa pelissä hän oli kentällä aivan pitelemätön vain ollakseen seuraavat viisi ottelua aivan unessa. Viime hetken puolustajahankinta Kristian Kudroc ei myöskään ollut aina kovin hyvässä vireessä. Ja sitten on Marko Kivenmäki. Mave on jonkinlainen syntipukki huonolle loppukaudelle, vaikka Kivenmäki olikin yksi Ässien tasaisimpia suorittajia. Mutta kyllä hänellekin sattui välillä niitä iltoja, jolloin mikään ei kulkenut, suu kävi ja hän turhautui kaikkeen ja kaikkiin.

Ässät poistuu huomisen jälkeen takavasemmalle. Kausi ei jatku.

Mihin Ässät lopulta kaatui?
Pariin asiaan. Ensinnäkin liian moni avainpelaaja oli liian nuori ja kokematon vastuuseen. Ja juuri siksi Ässät hukkasi aivan liikaa A-luokan maalipaikkoja, tai menetti turhaan kiekon omalla alueella. Loppukaudesta joukkue ei myöskään aina ollut iskussa. En tiedä, että johtuiko se pelaajista vai valmentajista, mutta kokeneet pelaajat eivät kyenneet lopulta kannattelemaan joukkuetta loppuun saakka. Ja sitten oli tietty loukkaantumiset. Kapteeni Matti Kuparisen ja varakapteeni Ville Uusitalon loukkaantumisten jälkeen homma romahti lopullisesti. Kuparinen on ollut Ässien henkinen johtaja ja myös erinomainen kahden suunnan sentteri. Uusitalo taas urakoi Ässien puolustuksessa miltei puoli tuntia ottelussa huipputasolla ja kukaan muu puolustaja ei päässyt edes lähelle hänen tasoaan. Ja kuin kirsikkana kakun päälle, Tuomas Huhtanen ei ollut tuomassa energiaa kentälle kauden tärkeimmissä otteluissa.

Mutta aina on sitten se seuraava kausi. Ässät ei paljoa ensi kaudeksi muutu ja ilmeisesti joukkue on jo nyt miltei kokonaan kasattu. Se helpottaa kauteen valmistautumista ja valmentautumista. Lisäksi ensi vuonna nuoret ovat jälleen vuoden vanhempia ja näinkin nuorelle joukkueelle se voi merkitä todella paljon. Lisää varmuutta on siis odotettavissa ja nuoret pelaajat ovat entistäkin valmiimpia fyysisesti raskaaseen liigakauteen. Ensi kaudella on siis kaikki mahdollista, mutta sitä ennen pitäisi pelata täysin merkityksetön ottelu Bluesia vastaan ja purkaa pettymys johonkin. Sillä tottakai se harmittaa, että pitkään pudotuspeleihin menossa ollut joukkue ei sinne pääsekään vaan aloittaa kesälomansa.

Lahdesta kuuluu kummia

NHL:ssä pitkät sopimukset ovat tulleet tutuiksi työsulun jälkeen. Palkkakaton takia joukkueiden tähdet halutaan pitää joukkueessa mahdollisimman pitkään. Siksi monen pelaajan sopimukset jatkuvat miltei eläkeikään saakka. SM-liigassa ei ole palkkakattoa, mutta esimerkki auttaa. Viime keväänä Tappara teki jo pitkät sopimukset Tuukka Mäntylän ja Pekka Saravon kanssa. Kummassakin tapauksessa Tappara-tausta auttoi. Mutta nyt Lahdesta kuului yllätys. Nuori, taitava ja liigan maalipörssin voittoa jahtaava pelaaja teki keskensopimuskauden Pelicansin kanssa jatkosopimuksen. Ja ensi kaudella ei ole edes mitään NHL-pykälää. Pelicansin johto hyräilee tyytyväisenä. Lahdessa pelaa viiden vuoden sopimuksella nyt pelaaja, joka ei lähde ilmaiseksi pois ja jota yleisö tulee katsomaan. On helppo markkinoida Pelicansia, koska samalla voi tulla katsomaan tätä pelaajaa. "Tule Pelicansin peliin ja näe Juhamatti Aaltonen!"

Aaltonen on SM-liigassa tähtipelaaja. Kukaan ei ole tuon 24-vuotiaan pelaajan taitoja kieltänyt, mutta Kärpissä aiemmin homma ei vain toiminut. Ei edes vastuuta annettaessa. Kaikki peruselementit oli oikeastaan jo Oulussa kunnossa. Taitoa, vauhtia ja fysiikkaa löytyi, mutta tulos jäi puolitiehen. Mutta lopulta tuo tshekki suomalaisen nimen alla kyllästyi Ouluun ja yritti katsoa pelipaikkaa ulkomailta. Ei onnistunut ja mies löysikin itsensä Lahdesta. Pelicansissa sitten homma vihdoin toimi ja tällä kaudella Aaltonen on tehnyt jo 26 maalia ja saalistanut 47 pistettä. Loppukaudesta hän on ollut liigan parhaita ja MM-kisat eivät ole enää oikeasti mahdoton ajatus. Luulisi, että Aaltonen kelpaisi KHL:ään tai jopa NHL:ään, mutta toisin kävi. Aaltonen ilmeisesti halusi pysyä Lahdessa. Ja mikäs siinä. Siellä hän on joukkueen ehdoton tähtipelaaja ja siellä hän saa pelata kuten haluaa. Hän saa olla oma itsensä, saa käyttää omia vahvuuksiaan ja saa vielä kilpailukykyistä palkkaakin. Ja Lahdessa hän pystyy omalla panoksellaan nostamaan Pelicansin taistelemaan voitoista. Tai tekemään seuraavanlaisia nättejä rankkarimaaleja:

Ja tuollainen viisivuotinen sopimus palvelee SM-liigaakin. Ensi kaudella Aaltonen on ainakin vielä liigajäillä ihastuttamassa ihmisiä. Ja mielellään mitä ihailen Porissakin, kun Aaltonen on jäällä. Viime kerrankin perusteella oli pakko sanoa, että on se hyvä. Silloinkin hän oli ylivoimaisesti Pelicansin paras pelaaja. Ja sopimuksessa on määritelty hinta, jonka Pelicans saa sopimuksen purusta. Eli millään kahvipaketilla Aaltonen tuskin lähtee Lahdesta. Eiköhän korvaus ole sellainen, että sillä saa miltei yhtä kovatasoisen pelaajan.

Niin kyllähän tuossa pari muutakin sopimusta tehtiin. Matias Loppi palaa Pelicansiin. Juuri Pelicansissa Loppi on pelannut uransa parhaat kaudet ja noussut jopa maajoukkueeseen. Kaudella 2007-2008 syntyi jopa 58 pistettä ja samaa varmaan toivotaan ensi kaudellakin. Tosin sitä en tiedä, että onko se realismia. HIFK-kausi meni loukkaantumisten takia pieleen ja tällä kaudella Saksassa pistetahti ei ole ollut mitään erityisen hyvää. Tosin se on Saksa. Sen sarjan pisteet ovat muutenkin jotenkin vääristyneitä. Niin ja Sportin Lou Dickenson saapuu myös Lahteen. Mestiksen pistepörssin voittaja pääsee kokeilemaan näin SM-liigaa. Nähtäväksi jää, että pystyykö hän hyökkäävään rooliin liigassa, jossa vaatimustaso on selkeästi korkeampi, kuin Mestiksessä. Sen kertoo kausi 2010-2011.

Iso ja nopea

Olen tästä sanonut aiemminkin, mutta sanon jälleen. Liian moni suomalaislupaus on turhan pienikokoinen. Sami Vatasella, Mikael Granlundilla ja kenties Teemu Pulkkisella ja Toni Rajalalla on omat erityisen hyvät ominaisuutensa, jotka eivät estä koosta huolimatta kavereita nousemasta aivan huipulle. Mutta ongelma tulee sellaisten kavereiden, kuin Aleksi Laakson, Joonas Donskoin tai vaikkapa Jesse Jyrkkiön kohdalla. Muut taidot eivät riitä kompensoimaan pientä kokoa tarpeeksi, jotta pääsy aivan korkeimmalle huipulle olisi mahdollista. Siitä pitää huolen nykypäivän vaatimukset.

Pelin evoluutio on jännä asia. Jääkiekko muuttuu vuosien saatossa ja viimeisin suuri muutos tapahtui NHL:n työsulun jälkeen. Nimittäin sen jälkeen korostui tietty pelaajatyyppi, kun puolustajilta vietiin osa keinoista pois nollatoleranssin myötä. Sen jälkeen NHL:ssä on haettu pelaajia, jotka ovat isoja, nopeita, vahvoja ja taitavia. Harmi kyllä suomalainen pelaajatyyppi ei ole tuollainen. Suuri osa meidän lupauksista on kyllä vahvoja, kohtuullisen nopeita ja kohtuullisen taitaviakin, mutta koko on esteenä. Tai sitten on kokoa, mutta luistelu tai mailankäsittely laahaa perässä.

Mietitäänpä nuoria ja isokokoisia suomalaiskiekkoilijoita. Jesse Joensuu on varsin taitava ja pitää kiekkoa hyvin pienessäkin tilassa, mutta liike ei vieläkään riitä NHL-tasolle. Jori Lehterä on todella taitava ja älykäs pelaaja, mutta luistelu näyttää edelleen vaikealta ja se korostunee jos ja kun Lehterä siirtyy Pohjois-Amerikkaan. Teemu Hartikainen on erinomainen asennepelaaja, äijä. Mutta hänkin hidasti nuorten MM-kisoissa Toni Rajalaa ja Mikael Granlundia. Eero Elo on suomalaiseksi pelaajaksi harvinainen tapaus. Hän on maalintekijä, mutta mikä on hänen suurin ongelma? Tietenkin sama syy, miksi moni epäili, ettei Elo pärjäisi SM-liigassa. Luistelu. Itse olen seurannut Porissa tarkasti yhtä ässäjunnua, joka on iso ja taitava ja erittäin hyvä vastustajan maalin edessä. Eli ikäluokkansa suurlupausta Joel Armiaa. Mutta hänenkin ongelma on todella vaivalloisen näköinen liike.

Tuomas Huhtanen on iso, mutta nopea

Miksi näin on? Miksi isokokoiset suomalaiset eivät osaa luistella? Onko juniorivalmennuksessa mennyt jotain pieleen, kun isot kaverit eivät yksinkertaisesti osaa luistella. On nimittäin helpompi nimetä niitä pelaajia, jotka eivät osaa luistella, kuin niitä jotka osaavat. Hyvin luistelevia, isoja ja nuoria pelaajia ei tule minulle ainakaan nopeasti mieleen kovin montaa. Rapakon takana olevien Mikko Lehtosen, Teemu Laakson tai Oskar Osalan luistelusta en tiedä tarkkaan, mutta kotoisesta SM-liigasta tulee kaksi nimeä nopeasti mieleen. Bluesin Juuso Puustinen liikkuu varsin näppärästi, mutta hän onkin käynyt Pohjois-Amerikan juniorisarjoissa. Lisäksi Ässien Tuomas Huhtasella on erinomainen liike, vaikka pelikäsitys onkin vähän niin ja näin.

Onko muita? Tuleeko muille mieleen nuoria (alle 25-vuotiaita) ja isoja (sanotaan nyt yli 185cm) suomalaisia, jotka liikkuvat hyvin? Pelaaja voi olla mistä vain. Vaikka AHL:stä, SM-liigasta tai B-nuorista. Vinkkejä tällaisista pelaajista otan kyllä mielellään vastaan. Itse taas aion tarkemmin jatkossa seurata näitä isoja kavereita ja kertoa omista havainnoistani. Mutta kaudet alkavat olla lopussa, joten se taitaa olla jo enemmän ensi kauden tavoite. Joka tapauksessa tästä voi kaiketi aloittaa ”ison ja nopean metsästyksen”.

Fani

Millainen on fani? Miten se voidaan määritellä? Kysymykseen ei ole oikeita vastauksia. Jokainen itse tietää, että onko fani, kannattaako joukkuetta, tukeeko sen toimintaa ja elääkö sen mukana. Sillä on olemassa niin monia tapoja kannattaa omaa suosikkiaan. Ei ole oikeaa tapaa eikä ole väärää. Jotkut haluavat huutaa kurkku suorana koko ottelun ajan. Jotkut haluavat laulaa jäähallissa keskieurooppalaiseen tyyliin. Jotkut taputtavat pari kertaa ottelun aikana maalin sattuessa tai jonkun terävän suorituksen jälkeen. Jotkut tyytyvät vain katsomaan peliä ja iloita mielessään. Jotkut eivät tule edes jäähallille, mutta seuraavat joskus hyvinkin tarkkaan, miten oma joukkue menestyy. 

Mutta itse olen huomannut, että jokaisella fanilla tuntuu olevan yksi yhteinen asia. Sokea usko parempaan huomiseen. Fanin mielestä asiat ovat usein paremmin kuin ovatkaan, pelaajat ovat parempia, kuin muualla mielletään ja tulevaisuus näyttää kirkkaammalta, mitä se onkaan. Selityksenä on rakkaus seuraan. Virheitä ei haluta nähdä, sillä kyseessä on juuri se oma joukkue. Ja sitä paitsi aina on muutama pelaaja tekemässä läpimurtonsa, aina on tulossa se seuraava superjunnu, aina on tulossa se uusi huippuvahvistus joukkueeseen ja aina valmentaja on tehnyt jonkun huikaisevan taktisen oivalluksen, jonka avulla oma joukkue on seuraavalla kaudella kaikkia muita parempi, tai ainakin parempi kuin tänä vuonna.

Ässäfanit viime kesän Pitsiturnauksessa: Rauman seisomakatsomossa täynnä toivoa paremmasta.

Mutta miten tämä tapahtuu? Miten ihminen alkaa kannattamaan sokeasti jotain tiettyä joukkuetta? Omalla kohdallani suurin osa kannattamistani seuroista lajista riippumatta on oman seudun joukkuetta. Matka hallille on lyhyt ja paikallinen media kertoo joukkueen tekemisistä päivittäin. Lisäksi se ensimmäinen ottelu tulee katsottua lähes aina siinä lähimmässä hallissa. Siksi minäkin kannatan Ässiä (tai vastaavasti Porin Pesäkarhuja tai FC PoPaa). Se on oman seudun juttu. Samasta syystä lähes jokainen suomalainen kannattaa Leijonia. Muitakin reittejä toki löytyy. Itsekin olen New York Islandersin kannattaja, koska aloin seuraamaan joukkuetta Jesse Joensuun siirryttyä organisaatioon ja John Tavaresin tultua "pelastajaksi". Lopulta muutaman kerran jälkeen huomasin yhtäkkiä kannattavani Islesia. Muita tapoja voivat olla esimerkiksi tietystä pelaajasta pitäminen, hyvä pelityyli tai vaikkapa sopivasti nähty TV-ottelu.

Ja vaikka järki sanoo muuta ja uskokin meinaa loppua, niin tänäkin iltana allekirjoittanut menee Isomäen jäähalliin. Ässät pelaa Porissa KalPaa vastaan. Todennäköisyydet ovat tylysti Ässiä vastaan. Mutta sydän on sitä mieltä, että meillä on mahdollisuus. Tänään voidaan voittaa. Ja sen voiton myötä olisi vieläkin mahdollisuus nousta pudotuspeleihin. Toivo kuolee viimeisenä.

---

Pitää kyllä todeta, että en ymmärrä Ilveksen ja Kärppien valmentajien potkuja. Tai Ilveksen ymmärrän. Joukkue halutaan herätellä. Mutta Mälkiä potkittiin vain hetki jatkosopimuksen teon jälkeen pois joukkueesta. Linjattomuus paistaa läpi koko Ilveksen toiminnasta. Kukaan ei tunnu tietävän, että mitä halutaan ja miten halutaan. Ilveksen organisaatio on kyllä täysin sekaisin ja sinällään putoaminen Mestikseen voisi tehdä hyvää. Ainakin organisaation silmät heräisivät todellisuuteen. Kärppien tapauksessa ei voi muuta sanoa, kuin että tehtiin liian vähän liian myöhään. 

SM-liigasta MM-kisoihin?

Näin olympialaisten jälkeen MM-kisojen lähestyessä on jo hyvä alkaa miettiä hieman kevään MM-kisoja. Leijonat ovat silloinkin tulessa, mutta joukkue on suuri kysymysmerkki. Tuleeko NHL:stä pelaajia mukaan ja alkaako nyt nuorennusleikkaus? Olympiavuonna se voisi olla hyväkin idea valita nuoria ja nälkäisiä pelaajia mukaan. Kysymys on myös se, että ketä tulee mukaan SM-liigasta. En ota tarkempaan käsittelyyn pelaajia Ruotsista (Tellqvist, Nylander, Bremberg, Andersson?), Tshekistä (Rosa, Kaspar?) tai Slovakiasta (Mezei, Kudroc, Zaborsky?), vaan suomalaisten näkökulmasta. Kenellä voisi olla mahdollisuuksia kisoihin? Mielestäni pienet mahdollisuudet olisivat näillä pelaajilla:

Maalivahdit:

Teemu Lassila
HPK - 2,45 91,98%

EHT:lla esiintynyt vahti on esiintynyt edukseen sekä maajoukkueessa, että seurajoukkueessa. Suurin yksittäinen tekijä HPK:n hyvässä kaudessa. Kehittynyt kausi kaudelta paremmaksi maalivahdiksi.

Iiro Tarkki
Blues - 2,53 91,52%

Nuori raumalaismaalivahti on ollut jo pari vuotta Suomen EHT-joukkueen mukana ja esitykset ovat parantuneet kerta kerralta. Nuorena Suomessa pelaavana maalivahtina voi hyvinkin saada kolmosvahdin paikan.

Jussi Rynnäs
Ässät - 2,33 93,38%

Ässien sensaatiomaisesti pelannut nuori ja isokokoinen maalivahti. Ihme, mikäli tasoa ei kokeilla kauden jälkeen. Ikää vasta 22 vuotta, joten tulevaisuutta silmällä pitäen voi hyvinkin saada kutsun haistelemaan kansainvälistä ilmapiiriä kolmosvahdiksi.

Puolustajat:

Mikko Lehtonen
Kärpät - 6 1+2=3 0 10min

Jos pääsee kuntoon, niin ehdottomasti MM-tasoinen puolustaja. Parit hyvät kisat jo alla ja pelaa SM-liigassa henkilökohtaisten syiden takia. Jos Kärpät pääsee pitkälle ja Lehtonen saa otteluita alleen, niin ehdottomasti mukaan kisoihin. Suomalaispuolustajia ei välttämättä Pohjois-Amerikasta montaa saa.

Mikko Mäenpää
HPK - 39 12+17=29 +6 58min

HPK:n huippupuolustaja. Ollut kaksi kautta aivan tulessa ja tämä vuosi on kenties vielä viime kauttakin parempi. Erittäin hyvä kiekollinen puolustaja. Mäenpää on vakuuttanut allekirjoittaneen EHT:lla ja taso on vihdoin nousemassa kansainväliselle tasolle. MM-kisoissa samaan rooliin, missä Niskala oli olympialaisissa?

Mikko Kuukka
Ilves - 53 0+11=11 +2 54min

Mikä ihmeen Kuukka? +2 sarjajumbon riveissä kertoo paljon. Erittäin hyvä peruspuolustaja, joita ei Suomessa nyt kovin paljoa ole. Pisteitä ei ole paljon, mutta varmuutta omassa päässä sitäkin enemmän. Ikää ei ole kovin paljoa, joten potentiaalia on vieläkin parempaa. Kuukka pelasi myös erittäin hyvin Moskovassa.

Markus Seikola
Ilves - 51 15+20=35 -9 76min 

Pisteiden valossa jälleen huippukausi, mutta riittääkö se? Peli ei tunnu kiinnostavan omaan päähän pelatessa, eikä vastaavaa pysty maajoukkueessa sallimaan. Hyvä kiekollinen potentiaali ja rightin laukaus, mutta viime vuoden loisto puuttuu. Loukkaantumisten sattuessa kuitenkin hyvä vaihtoehto YV-spesialistiksi.

Sami Vatanen
JYP - 49 6+22=28 0 42min

Miksi ei? Vatanen on pelannut jo hyvät nuorten MM-kisat ja erinomaisen liigakauden. Aivan huikea liike, loistavat kädet ja ampuu napakasti suoraan syötöstä. Taso riittänee jo nyt MM-tasolle ainakin ylivoimaa pelaamaan ja koska kyseessä on varmasti lupaavin suomalaispuolustaja vuosiin, niin Jalonen voisi alkaa nyt jo sisäänajamaan nuorukaista.

Hyökkääjät:

Jori Lehterä
Tappara - 51 19+40=59 +4 54min

Jos joku SM-liigasta pitää valita, niin Jori Lehterä. Jos 22-vuotias pelaaja dominoi yhtä hyvin SM-liigaa kuin Lehterä, niin pelaaja on pakko valita. Lehterällä ei ehkä ole paras liike, mutta kokoa, peliälyä ja taitoa sitäkin enemmän. Tulevaisuudessa Suomen kärkisenttereitä turnauksessa kuin turnauksessa ja nyt pitää näillä näytöillä jo päästä aikuisten arvoturnaukseen.

Juha-Pekka Hytönen
JYP - 50 18+28=46 +16 24min

Hytönen on tällä hetkellä kenties liigan paras kahden suunnan sentteri. Perusvarma pelaaja, joka on tällä kaudella saalistanut enemmän pisteitä, kuin koskaan aiemmin. Pelasi MM-kisoissa jo viime vuonna ja ei pettänyt. Nytkin kaavailuissa varmasti puolustavaksi sentteriksi. Kisapaikka ratkeaa NHL:stä tulevien pelaajien määrään. Euroopassa Niko Kapanen, Jarkko Immonen ja Jori Lehterä varmasti ovat myös Hytösen edellä.

Jukka Hentunen
Jokerit - 52 24+20=44 +1 44min

Hentunen parantaa aina loppukautta kohti ja onnistuu aina maajoukkueessa. Moskovassa Hentunen pelasi erinomaisesti Jarkko Immosen ja Ville Peltosen kanssa. Iästä huolimatta Joroisten Härkä tuo energiaa ja maalintekopotentiaalia. Kokemus voi olla plussaa, sillä suoritusvarmuutta kovissa paikoissa löytyy roppakaupalla.

Antti Pihlström
JYP - 13 6+10=16 +6 12min

Kaksi vuotta sitten Pihlström ilahdutti MM-kisoissa koko Suomen kansaa. Tänäkin vuonna kisapaikka on lähellä. Pihlström tuo kaivattavaa energiaa joukkueeseen eikä ole tähän mennessä pettynyt. Hyvä loppukausi JYP:ssä voi nostaa osakkeita entisestään. 

Sami Kapanen
KalPa - 43 14+26=40 -2 54min

Kokemus tuo varmuutta. Kapasen kausi on jälleen ollut hyvä ja luistin liikkuu vieläkin. Tasainen suorittaja, joka tosin viime MM-kisoissa jo alkoi osoittamaan ikääntymisen merkkejä. Ei olisi kuitenkaan huono vaihtoehto kolmanteen tai neljänteen ketjuun, sillä Kapanen on tunnetusti todella monipuolinen pelaaja.

Tuomas Kiiskinen
KalPa - 44 12+26=38 +11 8min

Erinomaisen alkukauden jälkeen tahti on vähän hiipunut, mutta kiekollinen potentiaali on huima ja parhaimmillaan saalistaa pisteitä loistavalla tahdilla. Jukka Jalonen korostaa pelirohkeutta ja Kiiskinen on juuri siinä erinomainen. Hän uskaltaa pitää kiekkoa, haastaa ja tekee hyviä ratkaisuita. Mutta onko turhan heikko ja pienikokoinen kansainvälisiin peleihin?

Juhamatti Aaltonen
Pelicans - 52 21+21=42 -2 50min

Ässät ja Pelicans pelasivat juuri lauantaina ja yksi pelaaja oli kyllä ylitse muiden. Vaikka Ässät voitti ja Marko Kivenmäki oli pelipäällä, niin kyllä Aaltosen peli oli jotain aivan uskomatonta. Erittäin nopea ja erittäin taitava pelaaja on sitä, mitä Jalonen yleensä hakee. Kädet käy aivan uskomattoman hienosti. Maajoukkueessa tosin pitäisi pystyä luopumaan kiekosta helpommin ja pelata myös omaan päähän. Siinä taitaakin olla Aaltosen suurin puute.

Jonas Enlund
Tappara - 52 24+20=44 +5 28min

Yksin ei varmaan mitään asiaa maajoukkueeseen. Mutta Lehterän kanssa Enlundia ei voi ottaa pois laskuista. Yhteispeli toimii Lehterän kanssa saumattomasti ja tutkapari voisi toimia kovemmissakin ympyröissä. Kun tähän lisätään se, että Enlundilla on suomalaiseksi pelaajaksi todella hyvä maalivainu, niin ei häntä voi harkinnoista täysin sivuuttaa.

Ilari Filppula
TPS - 52 10+34=44 -4 22min

Filppula on saanut tällä kaudella jo tulostakin. TPS:n tärkein hyökkääjä. Kuuluu samaan sarjaan kuin Kiiskinen ja Aaltonen. Taitava ja rohkea pelaaja, mutta oman pään pelaaminen ja peli joukkueelle kysymysmerkkejä. Se laskee Filppulan houkuttelevuutta. Mutta ainakin Ruotsin EHT-turnauksessa voisi kokeilla.

Mikael Granlund
HIFK - 38 10+26=36 +10 0min

Jos vain mahdollista, niin Granlundia pitää ehdottomasti kokeilla kansainvälisissä peleissä jo nyt! EHT-turnaus on ainakin hyvä näytönpaikka. Granlundia kannattaa jo kokeilla miesten maajoukkueessa, sillä tällaista lupausta ei Suomessa ole tullut sitten Tuomo Ruudun ja Mikko Koivun. Dominoi jo nyt SM-liigassa! Loistava peliäly, loistavat kädet eikä arastele fyysistäkään peliä. Luistelu ja fysiikka tosin suurimmat heikkoudet. Silti Granlund olisi jo nyt hieno nähdä 13. hyökkääjänä ja YV-spesialistina.

Teemu Hartikainen
KalPa - 42 12+16=28 +3 18min

Nuoruutensa vuoksi harkintoihin. Kahdet hyvät MM-kisat ja kaksi hyvää kautta SM-liigassa. Kokoa ja suoraviivaisuutta löytyy ja tulevaisuus on selvästi Pohjois-Amerikassa. Nyt jo totuttelemaan kansainvälisiin peleihin? 

---

Nykyisen NHL/AHL-tilanteen perusteella MM-joukkue tosin voisi olla tällainen. Kaikki NHL-pelaajat kuitenkaan tuskin vaivautuvat paikalle, joten muutoksia varmasti tulee. Ja joku kuitenkin menee leikkaukseen tai grillaamaan makkaraa. SM-liigasta ei välttämättä montaa pelaajaa lähde taaskaan mukaan MM-kisoihin.

Niklas Bäckström (tai joku muu NHL-vahti. Esim. Niittymäki. Kiprusoff ykkösvaihtoehto jos suostuu MM-kisoihin)
Petri Vehanen (tai Karri Rämö)
Jussi Rynnäs

Joni Pitkänen - Ilkka Heikkinen
Janne Niskala - Ossi Väänänen
Petteri Nummelin - Mikko Lehtonen
Lasse Kukkonen 
( Ensimmäinen varamies Sami Vatanen. Mikko Mäenpää lienee kyllä todennäköisempi vaihtoehto. Peruspuolustajan kohdalla katseet Kuukkaan tai Mikko Jokelaan )

Mahtuuko Jussi Jokinen MM-kisoihin? Vai eikö näytöt riitä?

Tuomo Ruutu - Mikko Koivu - Jussi Jokinen
Niklas Hagman - Niko Kapanen - Antti Miettinen
Sean Bergenheim - Jori Lehterä - Ville Peltonen
Jesse Joensuu - Jarkko Immonen - Leo Komarov
Mikael Granlund
(Tosin Hytönen / Pihlström voivat olla myös hyviä vaihtoehtoja. Risto Dufva on saanut hyvin oman joukkueen väkeä EHT:lle, joten lähellä MM-tasoa oleva kahden suunnan sentteri ja huippuhyvä elävä ihmiskuula eivät ole mahdottomia tapauksia. Hentunen / Kapanen toisivat kokemusta ja varmuutta joukkueeseen, mutta onko se sitten toivottavaa näin olympialaisten jälkeen?)

Todennäköisesti näistä ensimmäisistä veikkauksista osuu joku viisi. NHL:ssä ja AHL:ssa vielä tilanteet muuttuvat, osa taas kieltäytyy kutsusta sopimusneuvotteluiden takia, seuran kiellon vuoksi, siksi että kausi on raskas tai golffaus kiinnostaa enemmän. Tietenkin on mahdollista, että Jukka Jalonen unohtaa katsoa NHL:n pistepörssin eikä löydä Jussi Jokiselle roolia. Kenties nuoret pelaajat eivät mahdu mukaan, koska kokemusta kansainvälisistä peleistä ei ole tarpeeksi. Ehkä Risto Dufva haluaa joukkueeseen jälleen mukaan mahdollisimman paljon JYP-pelaajia. Joku saattaa loukkaantua. Joku saattaa kieltäytyä, sillä Jukka Jalosen naama ei miellytä. Kaikki on mahdollista.

---

Peli ei ratkennut vielä varsinaisella peliajalla. Jatkoaikaa täytyy pelata sen verran, että Vaasan Sportin tilanteeseen pitää puuttua. Karhuherra murisi asian tiimoilta jo, joten siitä ei sitten sen enempää. Mutta nyt kun Sport on pudonnut D-Teamille ja jäi puolivälieriin, on joukkueella varmasti paljon mietittävää. Rahaa ei voi ainakaan nykyisellä tavalla tuhlata, sillä nyt on hyvä, jos Sport ensinnäkään pelaa ensi vuonna Mestistä. Ja jos pelaa, niin varmasti nimettömämmällä joukkueella. Joka tapauksessa ehkä nyt Vaasassa aletaan oppimaan pitkäjänteisen työn merkitystä ja alettaisiin kasvattamaan nuorten SM-liigassa pelaavista omista junioreista hyviä pelaajia. Potentiaalia löytyy. 

Raumalle!

Perjantaina kirjoitetaan jälleen yksi kappale kahden legendaarisen joukkueen kohtaamisten kirjaan. Satakunnan herruus on jälleen jaossa. Vastakkain ovat Ässät ja Lukko. Vaikkakin viime vuosina vastakkainasettelu on hieman laantunut osin menestymättömyyden, osin puutteellisen identiteetin takia (ensin vuosituhannen alussa Ässissä ei ollut porilaisia, nyt Lukossa ei ole raumalaisia) ja osin aikojen muuttumisten takia, mutta silti tässä paikalliskamppailussa on vielä sitä jotain. Vastaavia kamppailuita ei Suomessa juuri muita ole HIFK:n ja Jokereiden vääntöjä lukuun ottamatta. Nyt pelataan Raumalla ja tällä kertaa tämä porilainen lähtee Raumalle kannattamaan Ässiä ja toivomaan voittoa. 

Täytyy myöntää, että vaikka olen kannattanut Ässiä nyt jo yli 15 vuotta, niin tämä on vasta toinen kerta, kun käyn Raumalla. Ensimmäinen kerta oli viime kesän Pitsiturnaus ja se on siinä ja siinä, että voiko sitä jääkiekoksi sanoa. Viihdyttävä tapahtumahan se on ja kesän jälkeen saa silloin haistella jäähallin tuoksua ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen, mutta onhan se peli siellä karmeaa kuraa. Mutta nyt pääsee näkemään toivottavasti viihdyttävämpää kiekkoa. Ainakin Ässät on yrittänyt panostaa kiekolliseen peliin ja niin on myös Lukko. Tapaninpäivän Lukko - Ässät oli ainakin todella hyvää kiekkoa ja sama olisi nytkin tilauksessa. Kannattajilta taas odotan hyvää kannustusta puolin ja toisin. Mutta älkää provosoiko älkääkä provosoituko, kuten Vaasassa sanottiin. Eikä kenenkään tarvitse kuvitella olevansa Tarzan. 

Joukkueet lähtevät kovin erilaisista asetelmista liikkeelle. Lukko johtaa sarjaa, mutta pistetahti on hiipunut. Viimeisestä kahdesta pelistä on tullut tappio. Lukko on kärsinyt loukkaantumisista viime aikoina ja se ei voi olla näkymättä joukkueessa. Suomalaisen kiekon kannalta se on tosin hyvä asia, sillä harvinaislaatuinen yksilö pelaa nyt Lukon joukkueissa suuria minuutteja. Maalintekijäksi profiloitunut Eero Elo on kiinnostava tapaus. Kaiketi Elo sitten pyörii kentällä 58 minuuttia saamatta aikaiseksi mitään ja tekee sitten voittomaalin huippukautta pelaavan Jussi Rynnäksen taakse. Ässien tapauksessa porilaisten marssi on hyytynyt ratkaisevilla hetkillä. Nuoret pelaajat eivät vielä olleet valmiit koko kautta kestävään puristukseen, mutta kyllä nyt silti ollaan viety rahaa pankkiin ja ensi vuonna haetaan rahat takaisin korkojen kera. Nuorten taso ei vielä tällä kaudella riittänyt ja kun Ässillä on sairastuvalla ykköspuolustaja Ville Uusitalo ja kapteeni Matti Kuparinen, on tehtävä vaikea. Varsinkin kun Marko Luomala ja Sakari Salminen surffailevat tällä hetkellä tehottomina ja miettivät jo ensi kauden kuvioitaan. Tehottomuus onkin ollut viime aikojen ongelma ja Luomalan sekä Salmisen pitäisi olla ne ratkaisijat. No ehkä Tomas Zaborsky tällä kertaa tekee ne ratkaisevat maalit.

Ja viime kerrallahan Ässät voitti paikalliskamppailun Porissa! Voitto voittomaalikilpailun jälkeen tuntui silloin todella makealta. Nyt kyllä kaivattaisiin kolmea pistettä, jotta Ässät pysyisi mukana pudotuspelipaikkojen taistelussa.

---

Tärkeistä pisteistä puheen ollen, Ässät laittaa kovat piippuun. Kun peli Lukkoa vastaan on taputeltu, niin aletaan valmistautumaan jo lauantain kotiotteluun. Vastaan asettuu Pelicans ja yleisö on varmasti hallissa paljon. Syy on se, että sponsorien ansiosta peliin myydään lippuja ilmaiseksi. Hinta nolla euroa. Jokainen porilainen voi käydä hakemassa itselleen lipun ja tulla kannustamaan Ässät voittoon. Jos Pelicansille hävitään, niin pudotuspelipaikka alkaa olla menetetty. Siksi onkin ihan fiksu veto houkutella yleisöä hallille mahdollisimman paljon. Niin ja muistutuksen vuoksi, mitä viimeisimmässä Porissa pelatussa Pelicans-pelissä tapahtui? Pasi Nurminen kävi löytämässä itselleen talvirenkaan vaihtoaitiosta. Pitäisikö tällä kertaa sitten lahjoittaa Nurmiselle kesärenkaat, ettei Porista tarvitse tulla niitä enää hakemaan? Mutta eiköhän odotettavissa ole huutoja tyylillä "Nurminen varo, rengas tulee".

---

NHL:ssä tehtiin kauden viimeiset siirrot. Tämän vuoden trendin mukaisesti suomalaisia liikkui jälleen kerran. Vesa Toskala siirtyi Anaheim Ducksista Calgary Flamesiin. Kaksikko Kiprusoff - Toskala kohtaa jälleen. Tällä kertaa Toskala tosin ei varmaan pääse pelaamaan kuin ottelun tai kaksi, sillä Kiprusoff pelaa aina ja vähän päällekin. Toskala voi taas lähinnä miettiä, että laittaisiko päähän pipon vai lippiksen. Petteri Nokelainen taas siirtyi Anaheimista Phoenix Coyotesiin. Nokelainen on vallannut paikan NHL:stä jarruketjun sentterinä ja sama odottanee myös Phoenixissa. Mutta kiinnostavan tästä tekee, että samoilla asetelmilla pelaa Phoenixissa toinenkin suomalainen. Lauri Korpikoski pelaa Phoenixisssa myös jarruketjuissa. Tähän kun lisätään se, että Nokelainen ja Korpikoski pelasivat muutama vuosi takaperin nuorten maajoukkueissa samassa ketjussa ja tehokkaasti, niin tässähän mielenkiintoinen tutkapari seurattavaksi. Toivotetaan onnea Nokelaiselle ja Korpikoskelle. Oskar Osala taas vaihtoi seuraa suomalaisia ystävällisesti katsovaan Carolina Hurricanesiin. Farmissa Osala varmaan jatkaa, mutta suurempi rooli lienee tarjolla. Ja ensi kaudeksi lienee täydet mahdollisuudet nousta NHL:ään. Miksei toki jo tällä kaudella, jos Osala pääsee hyvään vireeseen uudessa organisaatiossa. Myös Miika Wiikman vaihtoi organisaatiota Phoenix Coyotesiin. Farmissa elämä varmaan jatkuu, mutta ehkä uudet maisemat auttaa Wiikmania nostamaan tasoaan. Jää nähtäväksi. Toivottavasti suomalaiset onnistuvat uusissa seuroissaan!