15 peliä myöhemmin

Ja ennen kuin joku kysyy, että olenko nähnyt vain 15 peliä, niin vastaus on ei. 15 peliä viittaa tämän kauden aikana nähtyihin New York Islandersin peleihin. Nähtyjä jääkiekko-otteluita on paljon enemmän ja nähtyjä NHL-otteluitakin selvästi yli puoli enemmän. Mutta noiden 15 pelin jäljiltä koen pystyväni sanomaan jotain Islandersista.

Kausi ei jatkunut taaskaan runkosarjan jälkeen. Sitä ei kyllä kukaan odottanutkaan. Mutta Islandersin keräämä pistemäärä kasvoi kauden 2008-2009 61 pisteestä 79 pisteeseen. Ja ennen kaikkea peli-ilme muuttui. Viime kaudella nähdyissä peleissä Islanders oli usein kovin flegmaattinen ja oli valmiiksi jo luovuttanut. Tällä kaudella joukkue taisteli joka pelissä ja vaikka välillä tuli tylysti takkiin, niin ainakin kaaduttiin saappaat jalassa. Ja ennen kaikkea uusi termi tuntuu saavuttaneen joukkueen. Tuo termi on toivo. Ja yksi mies, John Tavares tuntui tuoneen sen. Tulokaskausi ei Tavaresilla ollut nyt mikään täysosuma, mutta tarpeeksi hyvä. Samaan aikaan Kyle Okposo, Josh Bailey, Frans Nielsen, Andrew MacDonald, Jack Hillen, Rob Schremp ja Blake Comeau kaikki ottivat askeleita eteenpäin. Kun tähän lisää Mark Streitin edelleen hyvänä pysyneen tason, Dwayne Rolosonin ja Martin Bironin tuoman hyvän maalivahtipelin ja ennen kaikkea täysin puskista ilmestyneen 30 maalin miehen Matt Moulsonin panoksen, niin Islandersin tulevaisuus ei näytä yhtään hullummalta. Paljon kertoo myös se, että todellisia pettymyksiä olivat lähinnä Bruno Gervais, Brendan Witt ja ikävä kyllä Sean Bergenheim. Bergenheim kyllä yritti kovasti, mutta pelissä oli enemmän vauhtia kuin ajatusta. Tosin Bergenheim on vieläkin erittäin käyttökelpoinen alemmissa ketjuissa ja alivoimalla. Mutta siis harva pelaaja epäonnistui. Taso ei vain riittänyt vielä tällä kaudella pidemmälle. Kenties sitten seuraavalla. Mutta mitä muita huomioita itse sanoisin NHL:stä...

Sean Bergenheimin ja New York Islandersin kausi päättyi runkosarjaan

Seen Stamkos? Viime kauden alussa Stamkosin vaikean tulokaskauden aikana tuo lausahdus oli jo lähinnä v*ttuilua. Ei enää. Sidney Crosby ja Alexander Ovechkin ovat kenties liigan valovoimaisimmat hyökkääjät, mutta oli se mukava nähdä muitakin nimiä. Steven Stamkosin huikea kausi oli varsinkin suuri yllätys. Kukaan ei olisi uskonut, että 51 maalilla Stamkos jakaisi maalipörssin voiton Sidney Crosbyn kanssa. Henrik Sedinin pistepörssin voittokin oli yllätys, mutta minun ei suomalaisena tule pitää sinä hyvänä asiana. Muita kauden tähtiä olivat puolustajista Duncan Keith ja Drew Doughty sekä maalivahdit Ryan Miller ja Ilya Bryzgalov. Huikeita kausia kyseisiltä miehiltä! Yhtä huikea oli myös kaksimetrisen puolustajan Tyler Myersin tulokaskausi. Jos hän ei voita vuoden tulokkaan palkintoa, vaan sen vie Matt Duchene tai Jimmy Howard, niin silloin puolustajia aliarvostetaan todella rankasti. Joukkuekohtaisesti suurimmat positiiviset yllätykset olivat luonnollisesti todella yllättäen pudotuspeleihin yltäneet, lähinnä jumbotaisteluun alkukaudesta tuomitut Phoenix Coyotes, Los Angeles Kings ja Colorado Avalanche. Pettymyksistä vastasivat taas yllättäen pudotuspelien ulkopuolelle joutuneet Anaheim Ducks, Calgary Flames ja eiköhän nykyään aina taapertavan New York Rangersinkin voi mainita.

Suomalaisittain kausi oli ihan hyvä. Mikko Koivu teki uuden piste-ennätyksensä ja nosti itsensä entistä lähemmäs kohti liigan kärkeä. Jussi Jokisen 30 maalia taas nostivat Jokisen yhdeksi NHL:n parhaista maalintekijöistä (sija 20 maalipörssissä), vaikka Jukka Jalonen ilmeisesti onkin missannut tuon tiedon. Joni Pitkänen teki myös piste-ennätyksensä, joka ei koko liigassa eniten minuutteja per ottelu pelanneelle puolustajalle tee varmasti huonoa. Harva suomalainen oikeasti epäonnistui. Epäonnistumiksi voi laskea sen, että Sean Bergenheim taantui hieman, Ville Leino ei kyennyt ottamaan hänelle varattua suurehkoa roolia ja Antti Miettisen tehottomuutta Mikko Koivun vieressä. Maalivahtiosasto taas oli luonnollisesti kunnossa. Miikka Kiprusoff, Niklas Bäckström ja jo viime kaudella sensaatioksi noussut Pekka Rinne jatkoivat huipputasolla. Tällä kaudella Antero Niittymäki, Tuukka Rask ja Antti Niemi voidaan lisätä listan jatkoksi aivan NHL:n huippuvahtien joukkoon. Mutta kenties suurin pettymys on se, että NHL-paikan pystyi lopulta nappaamaan harva uusi suomalainen, vaikka heitä AHL:ssä jalka NHL-joukkueen oven välissä tällä hetkellä onkin useampi. NHL:ään vakituisesti nousivat vain todella positiivisen yllätyksen tuonut Sami Lepistö sekä maalivahdit Tuukka Rask ja Antti Niemi. Ville Leino ja Anssi Salmela eivät pelanneet tällä kaudella juuri farmissa, mutta eivät läheskään aina myöskään NHL-joukkueidensa pelaavassa kokoonpanossa. Alkukaudesta pelanneet Ilkka Pikkarainen ja Mika Pyörälä joutuivat myös luopumaan paikoistaan ja nyt toinen pelaa AHL:ssä ja toinen KHL:ssä. 

Tuukka Raskilla oli erinomainen tulokaskausi. Oliko se jopa niin hyvä, että sillä tavoiteltaisiin vuoden tulokkaan titteliä?

Omat toiveet ensi kaudelle olisikin ne, että Islanders jatkaisi nousuaan kohti huippua, ja että pari suomalaista pääsisivät vakituisesti NHL:ään. Oskar Osala, Jesse Joensuu, Mikko Lehtonen, Perttu Lindgren, Teemu Laakso, Joonas Lehtivuori ja miksei jopa Ilkka Heikkinen eivät ole nyt aivan mahdottoman kaukana maailman parhaimpaan jääkiekkosarjaan vaadittavasta tasosta. Ja tietenkin myös hyvää kautta jokaiselle NHL-paikan vakiinnuttaneelle suomalaiselle!

...

Mennään lopuksi takaisin viime tekstiin. Niko Kapanen ja Niklas Hagman kuuluivat minun MM-joukkueeseeni. Kuitenkin kumpikin kieltäytyivät kunniasta. Näin ollen minun pitää vaihtaa pari palasta. Kapasen korvaaja on joku kolmikosta Petri Kontiola, Riku Hahl ja Tommi Santala. Korvaaja riippuu nähdäkseni harjoitusotteluiden näytöistä. Hagmanin korvaajaksi kaivataankin selkeämmin hyökkäyspäähän potentiaalinen kaveri ja siksi en valitse esimerkiksi erinomaista kahden suunnan laituria eli Mika Pyörälää, vaikka hänen kautensa loppuikin. Valintani osuukin nuorempaan ja potentiaalisempaan laituriin. Eli toisin sanoen yhden paikan antaisin Pelicansin hyökkääjälle Juhamatti Aaltoselle. Katsoo nyt sitten, että milloin joutuu vaihtamaan seuraavan palasen kisajoukkueesta. Mutta toisaalta spekulointi on aina hauskaa!