Edessä odottamattomat välierät

Välieristä tuli tänä vuonna hyvin arvaamattomat. Ennen kauden alkua veikkasin mestariksi joko Jokereita tai Kärppiä. Kumpikaan ei päässyt välieriin. Kauden aikana veikkasin HIFK:ta mestariksi, mutta hekään eivät päässeet välieriin. Entäpä usein välierissä mukana ollut Tappara? Ei mukana. Perinteiset suuren rahan joukkueet Blues tai Lukko? Tie katkesi viimeistään puolivälierissä. Välieriin päässeet seurat ovat sellaisia, että kaksi vuotta sitten harvalle olisi tullut mieleenkään. Samalla horjutetaan perinteisiä valta-asemia. JYP on toki jo viimevuotinen mestari, mutta sekin on uusi joukkue huipulla. Ja TPS on ollut tarkan budjetin joukkue jo muutaman kauden. Mutta ainakin nämä joukkueet antavat toivoa pienemmille seuroille. Pelaajabudjetin ei tarvitse olla liigan suurin menestyäkseen vaan pitkäjänteisellä työllä, hyvällä kykyjenetsinnällä, pelaajien kehittämisellä ja hyvällä valmennuksella voi päästä pitkällekin. TPS:lläkin on esimerkiksi liigan pienimpiä pelaajabudjetteja. Itse näkisin sen vain hyvänä asiana, että nämä joukkueet menestyvät. Mutta katsotaanpa välieräparit tarkemmin.

JYP - TPS

Viime vuonna tämä parivaljakko pelasi vastakkain puolivälierissä. Pelit olivat tasaisia, mutta Jarkko Immosen JYP vei lopulta voiton. Mutta viimevuotinen jätti usealle jotain Risto Dufvan kokoisia palasia hampaankoloon ja tunnetta on ainakin fanien puolella nähtävissä. Varsinkin Turussa voi horroksesta olevat fanit sellainen voimavara, että jos JYP ensimmäisen pelin häviää, niin hurmioitunut TPS menee mitä suurimmalla todennäköisyydellä finaaliin. Näin siitä huolimatta, että TPS voitti JYP:n runkosarjassa vain kerran. Jos taas puhtaasti pelaajamateriaaleja verrataan, niin JYP vie monella osastolla. JYP:n Pekka Tuokkola on hieman parempi kuin TPS:n kieltämättä viime aikoina hyvin pelanneet David Leggio ja Atte Engren. JYP-puolustus taas on mielestäni kenties liigan kovin ja varsinkin omassa päässä ei virheitä tule. TPS:llä oma pää ei ole lähellekään vastaavaa tasoa, vaikka siellä onkin kenties liigan aliarvostetuin puolustaja Joonas Järvinen. Kiekollisessa taidossa JYP:llä on hieman ongelmia, sillä Sami Vatanen on kiekollisista puolustajista kovin yksin, kun taas TPS:llä on ainakin Lee Sweatt ja Markus Nordlund. Hyökkäys saattaa mennä jopa TPS:lle. JYP:n suurin ongelma Kärppiä vastaan oli kuitenkin hyökkäys. Nimet Juha-Pekka Hytönen, Steve Kariya, Antti Pihlström. Jussi Makkonen, Ossi Louhivaara sekä neljännen ketjun Miika Lahti ovat hyviä, mutta ratkaisuvarmuutta ei tahdo löytyä, mutta sitäkin enemmän perisuomalaisia kiekkoilijan geenejä. Työtä ja asennetta riittää, mutta maaleihin pitää tehdä huikeasti töitä. TPS:llä taas Tomas Plihal ja Ilari Filppula ovat onnistuneet yksin vetämään joukkuetta eteenpäin, eikä sovi unohtaa Ville Vahalahtea, Tuomas Suomista, Aki Uusikartanoa tai Michel Birneriä, jotka näyttävät viihtyvän pudotuspeleissä. Valmennuspuolella valmentajat peluuttavat kovin erilaisilla tyyleillä, mutta Risto Dufvan puolustava JYP vienee voiton Kai Suikkasen hyökkäävästä TPS:stä. JYP voittaa sarjan 4-2.

Viimeksi pelattiin näin

KalPa - HPK

Viime kauden pronssijoukkue kohtaa perinteisen pronssijoukkueen. KalPa ja HPK eivät olleet minun mielessä kauden alussa välieräpariksi, mutta ei se mitään. Joka tapauksessa välierässä kohtaavat kaksi aivan eri tavalla pelaavaa joukkuetta. Kaikki lähtee valmennuksesta. KalPan pelityyli on Pekka Virran ohjastamana äärikiekollinen ja en tiedä, että toimiiko se sittenkään pudotuspeleissä. Hienoa seurattavaa se toki on ja pelitapa on jokaisen KalPan pelaajan selkäytimessä. Mutta Jukka Rautakorven puolustava tyyli voi olla ehkä sittenkin pudotuspeleissä tehokkaampaa, vaikka se ei yhtä näyttävää ja viihdyttävää olekaan. Voi olla, että HPK yrittää saada KalPan kiekollisen pelin rikottua ja saada näin voittoja. HPK ainakin voitti runkosarjassa KalPan peräti kolmesti, joten siitä pieni plussa hämeenlinnalaisille. Pelaajamateriaaleissa ei ole suurta eroa. Maalivahtiosasto on HPK:lla selkeästi parempi EHT-vahti Teemu Lassilan johdolla, mutta KalPalla on taas hyökkäys parempi. HPK:lla kärkiosaamisena on Ville Viitaluoma, Joonas Vihko ja Janne Laakkonen. Ville Hämäläinen, Niko Nieminen, Jyrki Louhi ja Joonas Kemppainen luovat laajuuden, mutta itseäni tuo hyökkäys ei täysin vakuuta. Sen sijaan KalPalta mainittavan arvoisia ovat huippuvireeseen päässeet Sami Kapanen ja Tommi Miettinen sekä tietenkin nuori voimahyökkääjä Teemu Hartikainen. Kokemusta ja varmuutta sekä nuoruuden intoa näyttää löytyvän KalPan hyökkäyksestä. Ja jotenkin minulla on suurempi luotto Tapio Laaksoon, Kalle Sahlstedtiin ja Kalle Kermaniin näissä ratkaisupeleissä, kuin HPK:n laajuutta tuoviin pelaajiin. Puolustus taas onkin tasainen tapaus. HPK:lla on aivan huikaisevat kärkipuolustajat eli Jukka Laamanen, Marko Tuulola ja SM-liigan tämän kauden paras puolustaja Mikko Mäenpää. Mutta taso putoaa kärkikolmikon jälkeen. KalPalta ratkaisuja on lähinnä nähty ruotsalaispuolustaja Adam Anderssonilta, mutta muu puolustus Mika Strömbergin, Ville Varakkaan, Timo Seppäsen, Janne Jalasvaaran ja Jussi Timosen muodossa on kyennyt tasaiseen suorittamiseen. Mutta joka tapauksessa sarja tuntuu olevan tasainen ja fiilistuntuman mukaan HPK saa vielä tasoitettua tasoeroa pudotuspeleissä. Veikkaankin sarjan menevän seitsemänteen peliin, jonka vie KalPa.

Teemu Hartikainen suunnittelee omia suunnitelmiaan HPK:n pysäyttämiseksi

Mennään vielä lopuksi liigakarsintoihin. Ilves voitti sarjan 4-1 ja pysyy näin SM-liigassa. Jokipojat otti kuitenkin sen yhden voiton Joensuussa, kuten arvelinkin. Samalla kuitenkin liigakarsintojen uskottavuus säilyi, kun Ilves ei voinut kävellä vain Jokipoikien yli. Kuitenkin kyllähän sen huomasi, että Ilves oli parempi. Ilves hyödynsi tehokkaammin maalipaikkoja, pelasi tiiviimmin, piti kiekkoa rauhallisemmin ja kontrolloi paremmin peliä. SM-liigan tuoma rutiini riitti. Jokipojat pelasi omaan tasoonsa nähden hienosti, mutta taso ei vain riittänyt. Peli oli kuitenkin pitkälti sellaista, että vauhtia ja asennetta oli enemmän kuin ajatusta. Kuitenkaan Jokipoikien ei tule hävetä, sillä he antoivat hyvän vastuksen Ilvekselle. Yksi Jokipoikien pelaaja pelasi varsinkin hyvin. Latvian maajoukkueessakin käynyt Roberts Jekimovs pelasi todella hyvin koko ajan. Edessä on varmasti loistava tulevaisuus, kunhan nuori latvialainen saa lisää rutiinia. Uskoisin hänen pärjäävän ensi vuonna SM-liigassakin. Mutta näin on kuitenkin liigakarsinnat takana ja kumpikin seura voi mennä kohti uutta kautta uusin tavoittein. Ilves pääsee yrittämään paluuta SM-liigan pudotuspeleihin ja Jokipojat pääsee yrittämään Mestiksen mestaruuden uusimista. Tosin Mestiksen mestaruus on ollut viime aikoina vaikea uusia. Mutta Jokipojilla on kuitenkin hyvät mahdollisuudet siihen ja samalla päästä ensi kaudellakin yrittämään nousua SM-liigaan.