Lätkäblogistin vapaapäivä

Kausi on ohi ja kesä on alkanut. Se tarkoittaa sitä, että jääkiekkorintamalta tulee paljon vähemmän uutisia kuin talvella. Ja pelejäkään ei tule televisiosta. Niinpä onkin hyvä aika ladata hieman akkuja. Mutta mitä sitä tekisi kesän aikana? Pari ajatusta on jo päässyt syntymään siitä. mitä kesällä voisi tehdä.

- Voi katsoa futiksen MM-kisoja
- Kesän aikana voi grillata. Tutkimusten mukaan miltei mitä tahansa voi grillata. Tutkimuksen ovat toki vielä kesken.
- Voi käydä töissä (ei suositeltavaa).
- Voi nauttia humalluttavia juomia.
- Voi nauttia humalluttavia juomia ja katsoa futiksen MM-kisoja
- Voi nauttia humalluttavia juomia ja grillata.
- Kannattaa odottaa oman joukkueen ilmoittavan seuraavasta hankinnasta joukkueeseen. Vahvistuksen saaminen onkin ihan eri asia. Varsinkin Porissa.
- Voi alkaa miettimään vuoden 2011 varaustilaisuuden jämäkierrosten suomalaisvarauksia.
- Auringon ottamista rannalla tulee harkita tosissaan. Tietenkin siis, jos tykkää ruskettua.
- Kauniina ja vähemmän kauniina päivinä voi käydä lenkillä paikallisen jäähallin ympäristössä ja haikailla jo syksyn paikallisottelun perään.
- Voi alkaa jo nyt valmistautumaan Pitsiturnausta varten. Se on kuitenkin vain vähän reilun kuukauden päästä.
- Laita The Fratelliksen ärsyttävän tarttuva Chelsea Dagger soimaan ja muistele kaiholla kauden 2009-2010 NHL:n pudotuspelejä.
- Voi nauttia humalluttavia juomia, grillata ja katsella futiksen MM-kisoja.

Näitä nautitaan kesällä. 

Näin kesän kunniaksi blogini myös hiljentyy olennaisesti. Joka kolmas päivä tuskin tulee uusia juttuja internetin ihmeelliseen maailmaan. Siksipä niiden, jotka blogiani haluavat seurata, kannattaa liittyä Quethasin lätkäblogin viralliselle facebook-sivulle. Osoite on http://www.facebook.com/pages/Quethasin-latkablogi/133865603308315?ref=ts . Sitä kautta jokainen näkee näppärästi, milloin uutta tavaraa on tullut. Twitteriä en kuitenkaan ala käyttämään. En ainakaan ennen, kuin joku sanoo hyvän syyn.

Ja hitto. Pianhan on 1.7 ja NHL:ssä alkaa hullut päivät. Pelaajia vaihtaa seuraa enemmän kuin minään muina päivinä yhteensä. Suomalaisetkin vaihtavat seuraa. Ehkä jopa sarjaa. KHL:lle kyllä NHL:ään liian huonot suomalaiset kelpaavat. Ja Jukka Jaloselle. Sillä KHL:stä pääsee Euro Hockey Tourille ja ne pelithän ovat kovempitasoisia kuin NHL:n runkosarjan ottelut. Sitten kun hullut päivät on ohi, niin liigajoukkueiden harjoittelut ovat alkamaisillaan.

Eihän tässä mitään lomia voi pitää. Eikä minulla kyllä taida sellaista edes olla. Mutta blogi ehkä hieman saattaa hiljentyä. Ehkä.

Vielä yksi juttu.

Katselin tuossa minun blogini kävijämääriä. Kyllä, seuraan kävijämääriä. Ja ne ovat melko hyvällä tasolla ja olivat koko talven vieläpä lievässä kasvussa. Joka tapauksessa varaustilaisuuden jälkeen jostain syystä kävijämäärät hieman pompsahtivat ylöspäin. Syy löytyi katsomalla hakusanoja, joilla porukka eksyi googlesta sivuille. Jani Hakanpään nimellä on löydetty tämä sivu harvinaisen hyvin. Ja jotta jatkossa sivuille tulevat eivät hämmenny, niin tässä miehestä nopea infopaketti.

Jani Hakanpää on 31.3.1992 Kirkkonummella syntynyt puolustaja. Kokoa kaverilla on 195 senttiä ja painoa viimeisten mittausten mukaan 99 kiloa. Viime kausi kului Kiekko-Vantaan B-junioreissa, jossa B-nuorten SM-sarjassa runkosarjan 23 ottelussa syntyi 14 pistettä. Kommenttien perusteella hän myös paransi huimasti kauden loppua kohden ja kykyjenetsijät kiinnostuivat kaverista. Hieman yllättäen Sakari Pietilä päätti ottaa Hakanpään alle 18-vuotiaiden maajoukkueen matkaan, jossa hän sitten myös onnistui. Hakanpää pelasi hyvät alle 18-vuotiaiden MM-kisat ja oli näin Suomen pronssia ottaneen ryhmän mukana. Kuudessa ottelussa syntyi noissa kisoissa tehot 1+1. Lisäksi hän pelasi sen verran hyvin, että hänet valittiin Suomen joukkueen kolmen parhaan pelaajan joukkoon yhdessä Mikael Granlundin ja Teemu Pulkkisen kanssa. Ensi kaudeksi Hakanpää siirtyy Espoon Bluesin riveihin, jossa kausi menee varmaankin lähinnä A-nuorissa. Hänen vahvuuksiaan on koko, oman pään peli ja nopea kehitys viime kaudella. Lisäksi hänellä on melko hyvin rightin laukaus. Heikkoutena monia osa-alueita tulee vielä kehittää, ennen kuin on asiaa edes SM-liigaan, mutta erityisesti luistelu on vielä todella heikkoa. Mutta viiden vuoden sisään Hakanpää saattaa olla yksi Suomen parhaista peruspuolustajista.

Hall Edmontoniin ja Granlund Minnesotaan

Varaustilaisuus on ohi ja moni asia meni odotuksien mukaan. Oikeastaan odotetusti Edmonton Oilers valitsi ensimmäisellä vuorolla Taylor Hallin ja toisella vuorolla Boston Bruins päätyi varaamaan Tyler Seguinin. Suuri osa ensimmäisellä kierroksella varattavista pelaajista oli ennalta-arvattavissa ja ketään ei oikeastaan yllättänyt varausten määrät maittain katsoen. Kanadasta ja USA:sta varataan edelleen eniten pelaajia ja Euroopasta Ruotsi dominoi. Venäläisiä ei uskalleta varata hirveästi KHL:n takia ja suomalaisia tulee sitten seuraavaksi eniten. Mutta jos yksittäisiä pelaajia katselee, niin yllätyksiäkin löytyy.

Taylor Hall varattiin ensimmäisenä

Odotettua paremmalla numerolla varattiin selkeimmin kymmenentenä varattu Dylan McIlrath. New York Rangers sitten päätti palata 90-luvulle ja varata lähinnä nyrkkeilijänä tunnetun puolustajan. St. Louis Bluesin numerolla 14 varaama Jaden Schwartz varattiin myös yllättävän aikaisin. Lahjoja kieltämättä tältä hyökkääjältä löytyy, mutta ennemmin olisin arvellut hänet varattavan vasta ensimmäisen kierroksen lopulla. Colorado Avalanche valitsi taas numerolla 17 Joey Hishonin, jonka itse olin rankannut toisen kierroksen alkupäähän. Maalivahtiosastolta yllättäen Mark Visentin oli se kanadalaisvahti, joka varattiin ensimmäisellä kierroksella, eikä vasta toisella kierroksella varattu Calvin Pickard.

Yllättävän heikoilla numeroilla varattiin kärkiviisikkoon miltei poikkeuksetta veikatut puolustajat Cam Fowler ja Brandon Gormley. Ilmeisesti joku pitää Fowleria liiankin paljon pelkkään luisteluun luottavana puolustajana ja Gormleyta taas liian tasapaksuna. Emerson Etemin putoaminen ensimmäisen kierroksen viimeisille varausvuoroille asti myös hämmästytti allekirjoittanutta. Sijalle 24 veikkaamani Tyler Toffoli varattiin myös vasta sijalla 47. Vuodenvaihteessa kärkikymmenikössä ollut taitava, mutta asennevammainen Kirill Kabanov löysi lopulta myös tiensä New York Islandersiin kolmannella kierroksella numerolla 65. Paljon parempaa varausta en Islandersille kyllä voinut kolmannelta kierrokselta toivoa. Mutta suurin pudotus odotuksiin nähden taisi löytyä kuitenkin kolmannelta kierrokselta. Ilmeisesti pelaajan venäläisyys aiheutti kysymysmerkkejä niin paljon, että venäläisten varauksista tunnettu Washington Capitals pääsi varaamaan Stanislav Galievin (minun veikkauksissa hänet oltaisiin varattu numerolla 20) vasta numerolla 86.

Islanders varasi Kirill Kabanovin.

Suomalaiset noudattivat useimmiten odotettuja linjoja. Mikael Granlundista tuli ensimmäinen suomalainen ensimmäisen kierroksen varaus sitten Riku Heleniuksen ja vuoden 2006. Viimeksi kenttäpelaaja varattiin ensimmäisellä kierroksella vuonna 2004. Melkoinen saavutus. Varauksen teki veikkausteni mukainen yhdeksäntenä varannut Minnesota Wild, jolla on hyviä kokemuksia Mikko Koivusta. Näin Granlundista tuli yksi varhaisimmin varatuista suomalaisista. Pienemmällä varausnumerolla on taidettu aiemmin varata vain Kari Lehtonen, Olli Jokinen, Aki Berg, Joni Pitkänen ja Mikko Koivu. Muut varatut suomalaiset olivat myös odotetut. Pulkkinen, Donskoi, Aittokallio, Hakanpää ja Iilahti varattiin kaikki omiin seuroihinsa ja näiden ”varmojen” pelaajien lisäksi varattiinkin sitten vain SM-liigassa jo vakuuttanut Joonas Rask. Varausajankohdatkin olivat pääsääntöisesti odotetut. Pulkkinen koki loukkaantumisten ja heikkojen miesten pelien esitysten jälkeen putoamisen peräti neljännelle kierrokselle. Toni Rajalan kanssa kohtalo on siis samankaltainen. Pulkkisen onneksi hänet kuitenkin varasi Detroit Red Wings, joka on aina osannut olla kärsivällinen ja on tehnyt pienemmistäkin europelaajista hyviä NHL-pelaajia. Jani Hakanpää taas valittiin yllättävän aikaisin, myös neljännellä kierroksella. Isokokoisia puolustajia siis selvästi kaivataan ja St. Louis Blues tietänee Jarmo Kekäläisen Suomen suhteiden avulla, että mitä saavat. Pitkä projekti on edessä, mutta luistelun parantuessa ja muiden taitojen kehittyessä tämän vuoden vauhdilla Hakanpää voi olla tulevaisuuden NHL-puolustaja.

Minnesota Wild varasi Mikael Granlundin.

Varaustilaisuuden ensimmäinen kierros ja suomalaiset:
1.  Edmonton Oilers - Taylor Hall
2.  Boston Bruins - Tyler Seguin
3.  Florida Panthers - Erik Gudbranson
4.  Columbus Blue Jackets - Ryan Johansen
5.  New York Islanders - Nino Niederreiter
6.  Tampa Bay Lightning - Brett Connolly
7.  Carolina Hurricanes - Jeff Skinner
8.  Atlanta Thrashers - Alexander Burmistrov
9.  Minnesota Wild - Mikael Granlund
10. New York Rangers - Dylan McIlrath
11. Dallas Stars - Jack Campbell
12. Anaheim Ducks - Cam Fowler
13. Phoenix Coyotes - Brandon Gormley
14. St. Louis Blues - Jaden Schwartz
15. Los Angeles Kings - Derek Forbort
16. St. Louis Blues - Vladimir Tarasenko
17. Colorado Avalanche - Joey Hishon
18. Nashville Predators - Austin Watson
19. Florida Panthers - Nick Bjugstad
20. Pittsburgh Penguins - Beau Bennett
21. Detroit Red Wings - Riley Sheahan
22. Montreal Canadiens - Jarred Tinordi
23. Buffalo Sabres - Mark Pysyk
24. Chicago Blackhawks - Kevin Hayes
25. Florida Panthers - Quinton Howden
26. Washington Capitals - Evgeny Kuznetsov
27. Phoenix Coyotes  - Mark Visentin
28. San Jose Sharks - Charlie Coyle
29. Anaheim Ducks - Emerson Etem
30. New York Islanders - Brock Nelson  

99. Florida Panthers – Joonas Donskoi
104. St. Louis Blues – Jani Hakanpää
107. Colorado Avalanche – Sami Aittokallio
111. Detroit Red Wings – Teemu Pulkkinen
175. Vancouver Canucks – Jonathan Iilahti
198. Nashville Predaors – Joonas Rask

Ensi vuonna on sitten taas kerran uusi varaustilaisuus. Näillä näkymin selkeimmin kärkivarauksesta kamppailevat ruotsalaispuolustaja Adam Larsson, sekä kanadalaishyökkääjät Sean Couturier sekä Ryan Nugent-Hopkins. Suomalaista tuskin varataan ensimmäisellä kierroksella, mutta näillä näkymin monella suomalaisella on kuitenkin hyvä mahdollisuus tulla varatuiksi. Joel Armia, Markus Granlund, Christopher Gibson, Miikka Salomäki, Mika Partanen, Sami Salminen, Richard Ullberg, Santeri Arousva, Jesper Kokkonen ja Miro Aaltonen näin esimerkkeinä voivat hyvinkin saada varauksen. Mutta sen me tiedämme sitten vuoden päästä.

Mikael Granlund ja ne muut

Viimeksi käsittelin varaustilaisuutta ensimmäisen kierroksen kantilta. Nyt on kyseessä hieman paikallisempi versio. Eli nyt laitetaan käsittelyyn mahdollisesti NHL:ään juhannuksena varattavat suomalaiset. Mielestäni kuusi pelaajaa on varmoja varauksia ja heistä on aika laittaa pienet esittelyt.

Mikael Granlund – HIFK

Granlund oli vuoden kenties puhutuin pelaaja Suomessa. Eikä syyttä. Tulokaskausi SM-liigassa oli maaginen. Milloin viimeksi varausikään tuleva pelaaja on SM-liigassa tehnyt keskimäärin noin pisteen jokaisessa ottelussa. Olli Jokinen taitaa olla edellinen. Granlund on kyllä poikkeava yksilö. Hän on todella älykäs pelaaja, joka onnistui pelaamaan laidalla miltei kuin keskellä. Hänellä on hyvät kädet. Hänellä on myös kohtuullisen hyvä laukaus. Eikä hän tunnu tietävän kentällä olevansa muita pienempi. Siksi hän on jo debytoinut A-maajoukkueessa saaden syöttöpisteen ja tehden maalin rangaistuslaukauksesta. Granlundin ainoa heikompi osuus tällä kaudella oli nuorten MM-kisat, joissa hän oli vielä toipilaana. Muuten kausi oli erinomainen alusta loppuun. Granlundista tulee todennäköisesti aivan maailman kärkeä oleva pelaaja. Pieni koko ja luistelu ovat kysymysmerkkejä, mutta harva pelaaja pystyy ikinä antamaan sellaisia näyttöjä, mitä Granlund on jo nyt antanut. Siksi Granlund varataan ensimmäisellä kierroksella sijojen 6 ja 20 välillä

Teemu Pulkkinen – Jokerit

Pulkkisen tapaus on erikoinen. Vielä kauden alussa moni piti Pulkkista ihan kärkipään varauksena, mutta hänen kautensa oli suuri pettymys. Toisin kuin Granlund, Pulkkinen ei missään vaiheessa oikein onnistunut Jokereissa, vaan loppukaudesta kutsui A-nuoret. Lisäksi Pulkkinen koki jo toistamiseen useamman kuukauden loukkaantumisen ja hän taitaa nytkin olla sairastuvalla. Lisäksi moni toivoisi, että hän olisi hieman pidempi ja että hän olisi parempi luistelija ja tunnollisempi omaan päähän. Mutta Pulkkisella on selkeä vahvuutensa. Oman ikäisiään vastaan Pulkkinen on ollut aina erinomainen ja alle 18-vuotiaiden MM-kisojen tehot 10+5 kertovat syyt sille, miksi Pulkkinen on edelleen kiinnostava. Pulkkinen on nimittäin suomalaiseksi harvinainen tapaus. Hän on maalintekijä, sniper. Hänellä on hyvä, nopea ja tarkka laukaus, yksi parhaista koko ikäluokasta. Siksi Pulkkinen tullaan varaamaan kohtuullisen aikaisin ja todennäköisesti aiemmin kuin viime vuonna yllättävänkin alas pudonnut Toni Rajala. Pulkkinen varattaneen joko toisella tai kolmannella kierroksella, mutta joku saattaa ottaa jo ensimmäisen kierroksen lopulla riskin.

Joonas Donskoi – Kärpät

Donskoi on kolmas kova hyökkääjä Suomen vuonna 1992-syntyneistä. Nuorisomaajoukkueissa Granlundin ja Pulkkisen kanssa erinomaisesti pelannut nuorukainen on myös täysin varma tapaus. Syyt ovat ilmeiset. Jo viime Pitsiturnauksessa nuorukainen näytti taitonsa ja erottui selvästi jopa miesten keskellä. Sen lisäksi, että hänellä on käsiä, niin hän uskaltaa käyttää niitä. Monia onkin ihastuttanut Donskoin rohkeus. Mutta vielä on paljon kehitettävää. Seuraavien kausien haaste on nousta liigatasolle ja jättää liiankin pitkät kiekonkuskaamiset ja liian vaikeat syötöt nuorten SM-liigaan. Lisäksi fysiikkaa tulisi ehdottomasti kehittää. Kaikesta huolimatta potentiaalia on jopa NHL;n hyökkääviin kenttiin asti ja siksi varaus tulee varaustilaisuuden puolenvälin paikkeilla kolmannella tai neljännellä kierroksella.

Sami Aittokallio – Ilves

Aittokallio olisi tällä hetkellä paljon suuremmassa huudossa kuin nyt, mikäli olisi pelannut alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa. Aittokallio on hetkeen potentiaalisin maalivahti. Hän oli jo 17-vuotiaana viimeinen alle 20-vuotiaiden maajoukkueesta pudonnut maalivahti! Aittokalliolla on huikea kausi alla Ilveksen juniorijoukkueissa ja ensi vuonna tulee varmasti debyytti SM-liigassa. Mitä itse Aittokallion otteita nähneenä sanoisin, niin hänellä oli yllättävän vähän mitään hirveitä heikkouksia. Hän alkaa jo nyt olla teknisesti yllättävänkin valmis maalivahti ja hän on jo ensi kaudella valmis SM-liigaan. Hänet tullaan varaamaan jossain neljännen ja seitsemännen kierroksen välissä.

Jonathan Iilahti – Blues

Iilahti nosti profiiliaan huimasti viime hetkillä. Kun pelaa alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa Suomen ykkösvahtina, niin silloin kiinnostus on taattu. Kun Suomi vielä kaupan päälle sai kisoista pronssia, niin suomalaisvahti on takuuvarmasti jonkun NHL-joukkueen haluttujen pelaajien listalla. Vaikka Iilahti onkin teknisesti Aittokalliota heikompi maalivahti ja jopa Suomen tasolla keskinkertainen, niin hän onnistui silti yllättävän hyvin alle 18-vuotiaiden kisoissa. Siksipä Iilahti nousikin varmaksi nimeksi varaustilaisuuden loppukierroksille. Paljon on tehtävää, ennen kuin Iilahti on valmis edes SM-liigaan niin teknisesti kuin fyysisestikin, mutta varaus tulee jossain viidennen ja seitsemännen kierroksen välillä.

Jani Hakanpää – Blues

Hakanpää oli yllätysvalinta monelle, kun alle 18-vuotiaiden MM-kisojen joukkue valittiin. Hän pelasi koko kauden Kiekko-Vantaan riveissä B-nuorten SM-sarjaa, joten ei ihme. Mutta siitä huolimatta kykyjenetsijöitä oli eksynyt jo Kiekko-Vantaan peleihin Suomessa katsomaan Hakanpäätä. Mikä hänessä sitten on niin ihmeellistä? No syy löytyy katsomalla pituutta. 195-senttinen puolustaja on kehittynyt huimasti tällä kaudella ja hän toi Suomen pronssijoukkueeseen lisää kokoa, fyysisyyttä ja vääntövoimaa puolustuspäähän. Ja kun kehitys on ollut nopeaa, niin moni toivoo hänen jatkavan myös kehittymistään tulevilla kausilla. Alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa suurta vastuuta saanut puolustaja siirtyikin Bluesin organisaatioon kehittymään vielä lisää. Paljon vielä tarvitaan, ennen kaikkea nopeutta, mutta potentiaalia löytyy ja Suomikin kaipaisi hyviä peruspuolustajia lisää. Mahdollisuuksia siihen on ja siksi Hakanpää varattaneen kuudennella tai seitsemännellä kierroksella.

Lisäksi aina tulee yllättäviä varauksia. Viime vuosina näitä ovat olleet esimerkiksi Petteri Similän ja Eero Elon varaukset. Eiköhän tänäkin vuonna varata muitakin vuonna 1992 syntyneitä. Vaihtoehtoja on muun muassa hyvä kahden suunnan keskushyökkääjä Mikael Salmivirta (HIFK), hyvä energinen laituri Micke-Max Åsten (HIFK), pieni kiekollinen puolustaja Konsta Mäkinen (Ilves), Bluesissa viime kauden pelannut isokokoinen, mutta hidas peruspuolustaja Miro Hovinen (Jokerit), isokokoinen ja kohtuullisen taitava hyökkääjä Petteri Halinen (Blues), sekä äärettömän taitava, mutta myös äärettömän pieni Teemu Rautiainen (HPK). Myös vanhempia pelaajia saatetaan varata. Näistä todennäköisimpiä ovat ne pelaajat, jotka ovat vakiinnuttaneet paikkansa jo SM-liigassa ja pelanneet myös nuorten MM-kisoissa. Nimet Teemu Eronen (Jokerit), Aleksi Laakso (Blues), Joonas Rask (Ilves) ja Iiro Pakarinen (KalPa) ovat olleet spekulaatioissa. Itse ehdottaisin myös hyvät pudotuspelit pelannutta peruspuolustaja Veli-Matti Vittasmäkeä (TPS) mukaan kaavailuihin. Lisäksi nuorten kisojen ulkopuolisia vaihtoehtoja voisivat olla nuorten SM-liigan pistepörssin voittanut Julius Junttila (Kärpät), sekä huikean kehityksen viime kaudella tehnyt puolustaja Jyrki Jokipakka (Ilves). Edellä mainituista nimistä varmaan 2-4 varataan, jolloin suomalaisia varattaneen noin kymmenen. Viikon päästä selviää, että olinko oikeassa!

Taylor Hall vai Tyler Seguin?

NHL:n varaustilaisuus pidetään tänä vuonna Suomen aikaan käännettynä lauantaina 26.6 alkaen perjantain ja lauantain välisenä yönä ja jatkuen sitten pienen tauon jälkeen kuta kuinkin Suomesta katsottuna iltapäivällä. Eli toisin sanoen huonoa pelisilmää NHL:ltä. Kuka laittaa varaustilaisuuden juhannukseksi? Nyt joutuu tyytymään grillaamiseen ja juomien nauttimiseen kohtuullisessa seurassa. Asia täytyy selkeästi korjata ensi vuodeksi!

Tämän vuoden varaustilaisuudessa on kaksi nimeä selkeästi yli muiden. Taylor Hall ja Tyler Seguin. Hall lienee ykkösvaraus, mutta Seguin on koko kauden ajan ollut enemmän tai vähemmän Hallin lähellä. Totuus on kuitenkin se, että kumpi tahansa varataankin ensimmäisenä, niin varaava joukkue saa tulevan tähtipelaajan. Siksi Boston Bruins nauraakin varmaan koko varaustilaisuuden ajan. Bruins sai Toronto Maple Leafsiltä ensimmäisen kierroksen varausvuoron Phil Kesselistä ja tuo varausvuoro osoittautui peräti koko tilaisuuden toiseksi varaukseksi. Ja sama varmaan jatkuu myös ensi vuonna, jolloin Bruinsilla on myös Maple Leafsin ensimmäisen kierroksen varaus. Mutta millaisia pelaajia Hall ja Seguin ovat? Taylor Hall teki tällä kaudella OHL:n Windsor Spitfiresin riveissä 106 pistettä, pudotuspeleissä 35 pistettä (jolla voitti pistepörssin) ja Memorial Cupin neljässä pelissä 9 pistettä. Hänet valittiin Memorial Cupin parhaaksi pelaajaksi ja OHL:ssäkin tähdistökentälliseen. Nuorten MM-kisoissakin Hall teki kuudessa ottelussa yhtä monta maalia ja antoi yhtä monta syöttöä. Seguin teki yhtä monta pistettä OHL:n Plymouth Whalersissä kuin Hall, mutta hivenen hyytyi pudotuspeleissä. Hän ei myöskään mahtunut Kanadan nuorten maajoukkueeseen. Hänet kuitenkin valittiin OHL:n parhaaksi pelaajaksi. Hallin etu verrattuna Seguiniin on kuitenkin myös nuorten kisojen ja pudotuspelien lisäksi se, että keskushyökkääjän paikka ei ole Hallille erityisen vieras, vaikka viime kaudet ovatkin menneet laidalla. Nopealle ja erittäin hyvälle syöttelijälle paikka keskellä voisi muutenkin sopia. Seguinin etu voi toki olla se, että hän on pelannut viime kaudetkin keskellä. Siellä hänen suurin heikkoutensa, eli pieni voiman puute ei ole niin selkeä heikkous. Lisäksi Seguinin peliäly ja puolustaminen on todennäköisesti Halliakin parempaa. Joka tapauksessa kovan luokan lupauksista puhutaan varaustilaisuuden kärjessä ja vaikka kummallakin on omat heikkoutensa, niin ne heikkoudet ovat aika pieniä ja kummankin tapauksessa miltei kaikki pelin osa-alueet ovat todella hyvällä tasolla.

Taylor Hall

Hallin ja Seguinin jälkeen seuraavana lienee puolustajakolmikko eli Cam Fowler, Erik Gudbranson ja Brandon Gormley. Heistä Cam Fowler on Hallin joukkuekaveri Windsor Spitfiresista ja oli puolustuksessa yhtä dominoiva, kuin Hall hyökkäyksessä. Fowler myös pelasi kultaa voittaneessa USA:n nuorten MM-joukkueessa suuressa roolissa. Fowlerin suurimmat vahvuudet ovat ehdottomasti isokokoiselle pelaajalle todella hyvä liike ja hyvät pelinrakennustaidot. Mutta Fowler voisi isona pelaajana pelata vielä fyysisemmin, sillä hänessä on ollut nähtävillä pientä pehmeyttä. OHL:n Kingston Frontenacsissa pelaava Erik Gudbranson on taas eri maata. Isokokoinen Gudbranson on nimittäin fyysinen puolustaja. Hän haluaa taklata paljon ja hänellä on todella painava laukaus. Mutta hirveästi pisteitä tekevää puolustajaa hänestä ei kannata odottaa vaan sen sijaan sitäkin parempaa peruspuolustajaa. QMJHL:ssä pelaavan Moncton Wildcatsin riveissä taas pelaa Brandon Gormley. Hän on kommenttien perusteella miltei joka asiassa hyvä. Hän osaa luistella, hän osaa syöttää ja hän osaa puolustaa. Mutta hänen heikkoutensa on se, että hän ei ole yhtä hyvä hyökkäyssuuntaan kuin Fowler, eikä yhtä fyysinen kuin Gudbranson. Mutta toisaalta hän saattaa olla ”varmempi” varaus, kuin kaksi edellä mainittua.

Sitten on vielä muutama mainitsemisen arvoinen pelaaja, kun puhutaan kärkipään varauksista. WHL:n Prince George Cougarsia edustava Brett Connolly on varsinkin kiinnostava tapaus. Hän on yksi varaustilaisuuden parhaita pelaajia. Hänen pelinsä on jo nyt lähellä NHL-tasoa. Hänellä on käsiä, peliälyä ja massaa. Mikä sitten erottaa Connollyn esimerkiksi kärkikaksikosta? No se, että miltei koko kausi meni vakavaan loukkaantumiseen. 16 WHL-ottelua tällä kaudella ei kuulosta kovin hyvältä. Connolly oli myös yllättävän vaisu alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa. Ei siis ihme, että hänen ympärillään leijuu harvinaisen suurikokoisia kysymysmerkkejä. Myös WHL:n Portland Winterhawksissa pelaavat Ryan Johansen ja Nino Niederreiter ovat potentiaalisia kavereita. Yhdessä tuhoisaa jälkeä Portlandissa tehnyt parivaljakko on noussut listoilla koko vuoden ajan. Heistä Johansen on isokokoinen, hyvin peliä luova sentteri, jolla on hyvä työmoraali. Lisäksi hän tuntuu parantavan aina tiukassa paikassa. Johansenin suurin ongelma on tällä hetkellä fysiikan puolella, mutta se parantunee vuosien saatossa. Niederreiter taas on kenties lupaavin sveitsiläinen hyökkääjä koskaan. Kookas sveitsiläinen voimahyökkääjä on vakuuttanut voimallaan ja taidollaan monet. Ja kaverista kertoo jotain se, että hän vei suurin piirtein yksin Sveitsin nuorten MM-kisoissa välieriin. Kysymyksiä aiheuttaa lähinnä hänen nopeutensa ja se, että onko hänellä kuitenkaan potentiaalia aivan kärkiketjuun, vai tuleeko hänestä erittäin hyvä toisen ja kolmannen ketjun laituri. Muilta pelipaikoilta mainittakoon USA:n alle 18-vuotiaiden maajoukkueen mukana USHL:ää kiertäneet puolustaja Derek Forbort ja maalivahti Jack Campbell. Forbort on isokokoinen, hyvin laukova puolustaja, joka osaa sen osa-alueen erinomaisesti, mitä puolustajalta vaaditaankin. Hän on nimenomaan erittäin hyvä omaan päähän. Ainoat kysymykset ovatkin, että pystyykö Forbort nostamaan pelin tasoaan USHL:stä korkeammille tasoille ja milloin se tapahtuu. Campbell taas on ainoa varma ensimmäisellä kierroksella varattava maalivahti. Alla on jo erinomaiset 20-vuotiaiden MM-kisat ja alle 18-vuotiaiden MM-kisoja on takana jo kahdet ja kumpikin on mennyt aivan maagisesti. Teknisesti Campbell on jo nyt erittäin hyvä, mutta pari asiaa vaatii vielä kehittämistä. Fysiikkaa pitää vielä parantaa, jotta Campbell jaksaisi NHL:n pitkän kauden. Lisäksi hän välillä yrittää liiankin hienoja torjuntoja, jolloin tekniikka ajoittain hajoaa. Mutta kehitettävät asiat ovat pieniä ja hänen tulevaisuutensa on selkeästi NHL:ssä ykkösvahtina. Niin juu ja vaihteeksi suomalainenkin varataan ensimmäisellä kierroksella. Edellinen ensimmäisen kierroksen varaus onkin vuodelta 2006, kun Riku Helenius varattiin ensimmäisellä kierroksella. Edelliset kenttäpelaajat on varattu ensimmäisellä kierroksella vuonna 2004, kun Lauri Tukonen, Petteri Nokelainen ja Lauri Korpikoski kelpasivat hyvissä ajoin. Kysehän on tietenkin Mikael Granlundista. Granlundiin ja muihin suomalaisiin palataan tarkemmin myöhempänä ajankohtana.

Vladimir Tarasenko

Varaustilaisuudessa tullaan myös varaamaan venäläisiä. Nykyään he ovatkin erikoisia tapauksia. Kaksi kärkinimeä tänä vuonna todennäköisesti heiltä ovat Vladimir Tarasenko ja Aleksandr Burmistrov. Heitä yhdistävät tekijät ovat ne, että kumpikaan ei ole erityisen pitkä tai lyhyt, kumpikin pelasi kohtuullisen hyvät nuorten MM-kisat, kumpikin on todella taitava kuten venäläiset yleensäkin ja että kummallakin on vielä fysiikan kanssa tekemistä. Eroavaisuuksia kuitenkin löytyy. Pelkästään peliä katsoessa huomaa, että Burmistrov on myös omaan päähän tunnollinen keskushyökkääjä, kun taas Tarasenko on enemmän hyökkäykseen keskittynyt laituri. Olennaisin ero kuitenkin löytyy heidän edustamistaan seuroista. Burmistrov edusti viime kaudella OHL:n Barrie Coltsia ja on näin osoittanut halunsa Pohjois-Amerikan jäille. Tarasenkon 24 pistettä KHL:n Sibir Novosibirskissa ja esiintyminen Venäjän maajoukkueessa Sweden Hockey Gamesissa ovat kovia näyttöjä ja pelkästään näyttöjä katsoessa Tarasenko olisi varmasti Draftin viiden parhaan pelaajan joukossa. Mutta harva NHL-seura uskaltaa nykyään varata Venäjällä pelaavaa venäläistä. Se on nimittäin selvä uhka, että varattu venäläinen ei ikinä tule edes NHL:ään. Venäjällä kun tarjotaan sellaisia palkkasummia, joita NHL:n tulokassopimuksella ei yksinkertaisesti voi saada. Siksi Tarasenko putoaa todennäköisesti Burmistrovin taakse. Sitten on vielä tapaus Kirill Kabanov. Pitkään jopa rankingien viiden kärjessä keikkunut venäläislaituri on todennäköisesti eniten asemiaan menettänyt pelaaja. QMJHL:ssä Moncton Wildcatsissa hän kykeni tällä kaudella pelaamaan vain 22 ottelua. Se pelkästään riitti pudottamaan Kabanovia, mutta viimeiset kuukaudet ovat pudottaneet häntä vieläkin enemmän. Hän lähti Monctonista kesken QMJHL:n pudotuspelien edustamaan Venäjää alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin. Tästä tempauksesta harva piti Pohjois-Amerikassa. Tämän jälkeen Kabanov tiputettiin pois Venäjän kisaryhmästä asenneongelmien vuoksi ja myöhemmin Kabanovin agentti ilmoitti, ettei hän enää halua edustaa Kabanovia. Taidoiltaan aivan varaustilaisuuden kärkipäätä oleva pelaaja on näin tippumassa kokonaan ensimmäisen kierroksen ulkopuolelle. Ja jää nähtäväksi, että kuka lopulta hänet uskaltaa varata.

Heitetään loppuun vielä lähes pakollinen veikkaus Draftin ensimmäisestä kierroksesta. Kovin monen pelaajan peliä en ole nähnyt (taitaa kokemukset jäädä nopeasti ajateltuna Granlundiin, Niederreiteriin, Tarasenkoon ja Halliin), mutta lista on kasattu kommenttien, artikkeleiden, muiden epämääräisten kirjoitusten sekä seurojen mahdollisten tarpeiden perusteella.

1. Edmonton Oilers – Taylor Hall
2. Boston Bruins – Tyler Seguin
3. Florida Panthers – Cam Fowler
4. Columbus Blue Jackets – Erik Gudbranson
5. New York Islanders – Brandon Gormley
6. Tampa Bay Lightning – Brett Connolly
7. Carolina Hurricanes – Ryan Johansen
8. Atlanta Thrashers – Nino Niederreiter
9. Minnesota Wild – Mikael Granlund
10. New York Rangers – Aleksandr Burmistrov
11. Dallas Stars – Derek Forbort
12. Anaheim Ducks – Vladimir Tarasenko
13. Phoenix Coyotes – Jeff Skinner
14. St.Louis Blues – Jack Campbell
15. Boston Bruins – Mark Pysyk
16. Ottawa Senators – Emerson Etem
17. Colorado Avalanche – Austin Watson
18. Nashville Predators – Quinton Howden
19. Los Angeles Kings – Nick Bjugstad
20. Pittsburgh Penguins – Stanislav Galiev
21. Detroit Red Wings – Jon Merrill
22. Phoenix Coyotes – Riley Sheahan
23. Buffalo Sabres – Tyler Pitlick
24. Atlanta Thrashers – Tyler Toffoli
25. Vancouver Canucks – Jarred Tinordi
26. Washington Capitals – Evgeni Kuznetsov
27. Montreal Canadiens – Jaden Schwartz
28. San Jose Sharks – John McFarland
29. Anaheim Ducks – Dylan McIlrath
30. Chicago Blackhawks – Calvin Pickard

Viimeiseltä kierrokselta voi varata hyvän pelaajan

NHL:n varaustilaisuus lähestyy. Onkin siis aika katsella aikaisempia vuosia. Viime vuonna tarkastelussa oli syystä tai toisesta epäonnistuneet ihan kärkipäässä tehdyt varaukset. Nyt on aika olla hieman positiivisempi. Nyt on vuorossa katsaus NHL:n varaustilaisuuden viimeisellä kierroksella varattuihin pelaajiin, joista on kehittynyt varsin hyviä pelaajia. Tässä esimerkkejä siitä, miksi viimeiselläkin varauskierroksella kannattaa olla tarkkana.

Sami Salo
239. varaus - 9. kierros 1996

Sami Salon tapaus on kyllä mielenkiintoinen. En muista tarkalleen miten legenda meni, mutta muistaakseni jostain luin, että vuonna 1996 silloinen Ottawa Senatorsin toimitusjohtaja olisi sanonut Ottawalle jo työtä tehneelle Jarmo Kekäläiselle, että varaa kenet haluat, me mennään ravintolan puolelle. Isokokoinen suomalaispuolustaja tiedettiin lupaavaksi, mutta ikää oli jo kertynyt. 21 pistettä vakuutti kuitenkin Ottawa Senatorsin. Pari kautta sen jälkeen aika TPS:ssä ja Jokereissa oli vaikeampia, mutta Salo lähti kuitenkin NHL:ään. Tulokaskaudellaan hän kuitenkin pelasi yllättäen 61 ottelua ja valittiin tulokkaiden tähdistökentälliseen. Siitä lähtien Salo onkin pelannut NHL:ssä ja useimmiten suuressa roolissa isokokoisena peruspuolustajana. Yhden kauden piste-ennätys on myös komea: kaudella 2006-2007 Vancouver Canucksissa syntyi peräti 37 pistettä.

Karlis Skrastins
230. varaus - 9.kierros 1998

Skrastins varattiin myös yli-ikäisenä. 19 pisteen kausi TPS:ssä riitti vakuuttamaan Nashville Predatorsin varaamaan yli-ikäisen puolustajan. Uusi joukkue kiinnittikin puolustajan heti, mutta kausi meni kahta peliä lukuun ottamatta farmissa. Seuraavalla kaudella hän vakiinnuttikin jo paikkansa NHL:ssä ja sen jälkeen hän onkin pelannut maailman parasta sarjaa. Nashville Predatorsin lisäksi hän on edustanut Colorado Avalanchea, Florida Panthersia sekä Dallas Starsia. Latvian maajoukkueessa hän on esiintynyt 84 kertaa ja on ollut lähes aina Latvian parhaita pelaajia.

Matt Moulson
263. varaus - 9.kierros 2003

Pittsburgh Penguinsin varaus osoittaa sen, että ikinä ei kannata luovuttaa. Moulson pelasi neljä vuotta yliopistossa, jonka jälkeen tie vei lopulta Los Angeles Kingsin organisaatioon, jossa hän pelasi kolmessa vuodessa 29 NHL-ottelua. Mutta Los Angeles Kings ei halunnut jatkaa sopimusta ja hänet nappasikin New York Islanders vapaana agenttina ennen viime kauden alkua. Yhteispeli tuoreen ykkösvarauksen John Tavaresin kanssa kuitenkin toimi ja Moulson teki viime kaudella todellisen läpimurron NHL:ään. Tehoja syntyi 30+18=48 ja enää tuskin kukaan epäilee hänen kykyjään pärjätä NHL:ssä. 

Jaroslav Halak
271. varaus - 9.kierros 2003

Halakin ura on edennyt hiljalleen eteenpäin. 18-vuotiaana NHL:ään varattu maalivahti pelasi varauksen aikaan Slovan Bratislavan junioreissa, mutta alle 18-vuotiaiden MM-kisojen hyvät esitykset riittivät Canadiensille näytöiksi viimeiseen varaukseen. Sen jälkeen Slovakian sarjassa, QMJHL:ssä, ECHL:ssä ja farmissa Halak kehittyi vähä vähältä paremmaksi maalivahdiksi. Debyytti NHL:ssä tuli lopulta kaudella 2006-2007 ja samana vuonna Halak pääsi myös MM-kisoihin. Kuitenkin vasta tällä kaudella Halak teki lopullisen läpimurtonsa, kun hän valtasi ykkösvahdin paikan Montrealissa Carey Pricelta ja vei Montrealin peräti neljän parhaan joukkoon NHL:ssä. Tämä kausi oli vakuuttava, mutta vielä on yksi pykälä ottamatta. Sama taso pitää säilyttää myös jatkossa.

Mark Streit
262. varaus - 9.kierros 2004

Streit oli jo vuonna 2004 kokenut MM-kisakävijä. Sveitsin maajoukkueen mukana Streit oli pelannut MM-kisoissa vuodesta 1998 lähtien. Montreal Canadiens päätti kuitenkin lähteä koettamaan onneaan varaamalla kokeneen sveitsiläisen viimeisellä kierroksella vuonna 2004. Kaudella 2005-2006 Streit pääsi Montreal Canadiensiin ja teki ensimmäisellä kaudellaan 11 pistettä. Seuraavalla kaudella syntyikin jo 36 pistettä ja sitä seuraavalla 62 pistettä. Tämän jälkeen New York Islanders nappasi Streitin ylivoiman pyörittäjäksi ja samalla hänestä tuli Long Islandille suurimpia tähtiä. 56 pistettä ja 49 pistettä ovat vakuuttia tehoja heikkotasoisessa joukkueessa pelaavalle puolustajalle. Samaa on odotettavissa ensi kaudellakin. Vaikka Streit ei olekaan varmin puolustaja omassa päässä, niin New York Islanders kaipaa hänen kiekollista osaamistaan ja ensi kaudella Streit saanee entistä enemmän tukea nuorilta John Tavaresilta ja Kyle Okposolta.

Anton Strålman
216. varaus - 7.kierros 2005

Strålman varattiin vuoden yli-ikäisenä. Se ei ole mikään ihme, kun katselee mistä hän tulee. Allsvenskanissa (Ruotsin toiseksi korkein sarjataso) pelaava Skövde ei ole ehkä ensimmäinen paikka, mistä kykyjenetsijät pelaajia etsii. Kausi 2004-2005 oli kuitenkin sen verran vakuuttava Allsvenskanissa, että kutsu tuli nuorten MM-kisoihin. Myöhemmin samalla kaudella Toronto Maple Leafs varasi Strålmanin viimeisellä kierroksella. Kahden Timrån kauden jälkeen (joista jälkimmäinen tuotti 21 pistettä) hän lähti Pohjois-Amerikkaan, jossa kehitys ei ole pysähtynyt. Viime kaudella Columbus Blue Jacketsin takalinjoilla syntyi jo 34 pistettä. Edessä lienee siis loistava tulevaisuus.

Patric Hörnqvist
230. varaus - 7.kierros 2005

Vuoden 2005 Draftin viimeinen varaus. Hörnqvist oli Nashville Predatorsin kykyjenetsijän Janne Kekäläisen oma suositus. Hän olisi halunnut Predatorsin varaavan Hörnqvistin jo aiemmin, mutta ennemmin piti varata joku satunnainen nyrkkisankari. Lopulta koko varaustilaisuuden viimeisenä pelaajana varattiin alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa esiintynyt, mutta alhaisella sarjatasolla pelannut Hörnqvist. Varaus kannatti, sillä jo kahden vuoden päästä Hörnqvist pelasi miesten MM-kisoissa vain 20-vuotiaana. Viime kaudella Hörnqvist teki myös läpimurtonsa NHL:ään. Pisteitä syntyi 51 kappaletta, vaikka ylivoimaa hän pelasi niukasti. Kysymys onkin, että mihin tie lopulta vie? Tällä menolla varsin pitkälle!

49 vuoden tauko

Chicago Blackhawks on voittanut Stanley Cupin. Voitto ratkesi viime yönä, kun Patrick Kane iski jatkoaikamaalin Philadelphia Flyersin Michael Leightonin selän taakse. Niin saattoi mestaruusjuhlat alkaa. Mutta kyllä näitä Chicago Blackhawksin mestaruuksia pitäisi jotenkin rajoittaa. Juuri 49 vuotta sitten vuonna 1961 he voittivat mestaruuden. Ja sitäkin ennen vain 23 vuotta sitä ennen vuonna 1938 tuli sitä edellinen. Stanley Cupin voittojahan tulee siis ihan liukuhihnalta! Leikki sikseen ja rehelliset onnittelut Chicagoon. Hyvä, että perinteinen seura viimein onnistui pääsemään maaliin saakka. Vielä varsinkin 90-luvun alussa Blackhawks oli perinteisesti yksi vahvimmista joukkueista, mutta mestaruus karttoi Chicagoa kuin opiskelija TV-lupatarkastajaa. Vielä 5 vuotta sitten Blackhawks oli NHL:n naurunaiheita, mutta nuorempien tähtien avulla mestaruusjuhlat voivat nyt Chicagossa alkaa.

Sen perusteella mitä olen nähnyt ja lukenut, niin Chicago Blackhawks voitti Phildelphia Flyersin kahden selkeän asian takia. Ensinnäkin maalivahdeista pidemmän korren vei suomalainen. Antti Niemi ei enää finaaleissa ollut yhtä maaginen, kuin aiemmissa sarjoissa, mutta hän oli kuitenkin hyvä. Sen sijaan Flyersin maalilla pelannut Michael Leighton hukkasi kenties hieman odotetustikin huippuvireensä ja hän päästi liikaa helpohkoja maaleja. Hyvänä esimerkkinä tästä on sarjan ratkaissut maali, joka meni sisään todella pienestä kulmasta. Toisin sanoen Leighton ei yksinkertaisesti ollut lähelläkään sitä tasoa, mitä Stanley Cupin voittavan joukkueen ykkösvahdilta vaaditaan. Flyers kaatui finaaleissa myös vastuunkantajien vähäiseen määrään. Jos Mike Richards, Jeff Carter ja Simon Gagne jokainen kerää kuudessa pelissä vain kaksi pistettä ja tehotilasto menee pahasti pakkaselle, niin silloin jokin on pielessä. Vastuu kasautui tällöin aivan liian harvan pelaajan harteille. Ja silloin ei edes Ville Leinon huikea vire riittänyt. Leino sivusi kyllä tulokkaiden pudotuspelien piste-ennätystä, mutta sillä ei varmaan nyt ole mitään väliä.

Onneksi Suomi kuitenkin sai uuden Stanley Cup-voittajan. Antti Niemi on näin kirjoittanut yhden sivun lisää jääkiekon tuhkimotarinoihin. Muutamassa vuodessa Mestiksestä pelaavasta Zambonin kuljettajasta NHL:n mestarijoukkueen ykkösvahdiksi. Aika huikea suoritus! Marian Hossa sai myös hieman lohtua kahden edellisen finaalitappion jälkeen. Pittsburgh Penguinsissä ja Detroit Red Wingsissä hän oli finaalin häviävänä osapuolena, mutta nyt Hossakin saa viimein sormuksen. Mutta kun toiset juhlii, niin toiset joutuvat pettymään. Ville Leino oli jo toista kertaa putkeen finaaleissa siinä hävinneessä joukkueessa. Tällä kertaa Leino kyllä teki kaikkensa, jotta Flyers olisi voittanut. Viimeisessä kahdessa ottelussakin hän antoi peräti viisi syöttöä. Mutta sekään ei riittänyt. Ja Timonen jatkaa finaalitappioiden sarjaa. MM-kisoissa, olympialaisissa, World Cupissa ja nyt myös NHL:ssä Timonen on joutunut lähtemään finaaleista tappion katkera kalkki suussaan. Ja kuten joskus aiemminkin, niin Timonen oli pelin ratkaisseen maalin aikana kentällä. Tarkemmin sanottuna vielä maalin tehneen Patrick Kanen vieressä. Maalia ei toki Timosen piikkiin voi laittaa.

Chicago Blackhawksin mestaruuden jälkeen alkaa olla jääkiekkokausi 2009 - 2010 valmis. Enää ei voi tällä kaudella katsella jääkiekkoa. Varaustilaisuus on toki vielä jäljellä, mutta sekin pidetään Juhannuksena. Silloin tulee varmaan tehtyä jotain ihan muuta, kuin katsottua draftia. Kysymys kuuluukin, että mitä sitten tulee seurattua? No ensiksi on jalkapallon MM-kisat. Sen jälkeen tuleekin varmaan sitten tutustuttua vaihteeksi suomalaiseen jalkapalloon ja vaikkapa pesäpalloon. Joka tapauksessa blogin päivitystahti hidastuu kesällä, mutta kauden 2010 - 2011 lähestyessä kiihdytetään taas!

Mikä ihmeen KHL:n varaustilaisuus?

Sami Vatanen varattiin toisena 4.6.2010 pidetyssä KHL:n varaustilaisuudessa. Hetkinen. Siis missä? Onko KHL:llä myös oma varaustilaisuutensa? Ja onko sillä mitään merkitystä? KHL:llä on nykyään myös varaustilaisuus, koska joidenkin mielestä se oli hyvä ajatus pitää myös Venäjällä varaustilaisuus. Lopputulos vain on oiva todiste siitä, että kaikkea ei ehkä kannata lähteä kopioimaan.

Pohjois-Amerikassa juniorityö toimii aivan eri tavalla kuin Euroopassa. Noustakseen seuraavalle tasolle, pelaajien tulee näyttää kerta toisensa jälkeen kykynsä, jotta jokin seuraavan tason joukkue kiinnostuu pelaajasta. Tapoja on ilmoittautuminen try-outille, tai kuten Kanadan juniorisarjoissa ja NHL:ssä, varaustilaisuudessa oikeuksien hankkiminen. Systeemi on aivan erilainen kuin Euroopassa. NHL-joukkueilla kun ei ole mitään A-junioreita, jossa pelaa omat kasvatit, vaan pelaajien oikeudet hankitaan ja pelaajien kasvatus jää muilla joukkueille. Euroopassa taas erimerkiksi porilainen menee ensimmäiseksi pelaamaan Ässiin, pelaa Ässissä junioriuransa ja pelaa myös todennäköisesti ensimmäiset liigaottelunsakin Ässissä, jos taso riittää. Jotkut pelaavat miltei koko uransa samassa organisaatiossa. Tämä ei ole yksinkertaisesti mahdollista Pohjois-Amerikassa, toisin kuin Euroopassa.

Siksi KHL:n varaustilaisuus on erittäin outo, eikä media-arvokaan nouse edes lähelle NHL:n varaustilaisuutta. Se, että 17 - 21-vuotiaiden oikeudet voi varata muutamaksi kaudeksi, kuulostaa vielä ihan hyvältä. Pelaajan voi siis varata ennemmin, kuin NHL-joukkue varaa. Siksi Mikael Granlund ja Teemu Pulkkinen varattiin jo viime vuonna KHL:ään. Mutta hauskaksi asian tekee se, että varatulla pelaajalla ei voi olla sopimusta NHL:ään, KHL:ään, Vysshaya Liigaan (Venäjän toiseksi korkein sarjataso) eikä MHL:ään (Venäjän korkein junioriliiga). Ei ihmekään, että moni joukkue oli ihmeissään. New York Islandersin John Tavares, Calgary Flamesin Mikael Backlund ja Dallas Starsin Philip Larsen yritettiin varata KHL:ään, mutta heidän varauksensa mitätöitiin. Lisäksi KHL-joukkueilla on etuoikeus omiin pelaajiinsa. Mikäli toinen seura yrittää varata oman kasvatin, niin kasvattiseura voi käyttää oman varausvuoronsa ja pitää pelaajansa. Tätä oikeutta käytettiin myös tänä vuonna 25 kertaa! Onpa harvinaisen järkevä systeemi! Lisäksi kaiken huippu on sääntö, jonka mukaan mitä pienemmällä sijalla venäläinen pelaaja varataan, sitä enemmän varaavan seuran pitää maksaa kasvattajaseuralle ja pelaajalle. Korvaukset ilmeisesti lähentelevät sataatuhatta dollaria! Kuka haluaa maksaa 17-vuotiaasta raakileesta 100.000? Ei ihmekään, että jotkin joukkueet varailivat lähinnä omia pelaajiaan.

KHL:n kannattaisi lopettaa tällainen pelleily ihan ensi alkuun. Pahin mahdollinen tilannehan on se, että huikeat rahat juniorityöhön satsanneet joukkueet päättävät lopettaa kunnollisen junioritoiminnan, sillä ainahan pelaajia voi varata varaustilaisuuden kautta. Ja sitten huonommilla resursseilla harjoittelemaan joutuneet pelaajat eivät olekaan edellisten veroisia. Kaiken hyvän lisäksi tämä farssi kestää seitsemän kierrosta, jossa varataan lähes 200 kiekkoilijaa. Kaikki joukkueet eivät tosin tainneet edes käyttää kaikkia varausvuorojaan. No, toivottavasti tällainen järjestelmä ei tule Suomeen. Se tästä vielä puuttuisikin, että SM-liiga keksisi lanseerata tänne samanlaisen järjestelmän, jossa ei kuitenkaan saa varata pelaajia liigaorganisaatioista tai Mestiksestä. 

Eero Elo on yksi KHL:ään varatuista suomalaista

Joka tapauksessa lopuksi vielä lista tänä vuonna KHL:ään varatuista suomalaisista:
2. Sami Vatanen - Metallurg Novokuznetsk 
13. Joonas Donskoi - Avangard Omsk
49. Mika Partanen - Metallurg Novokuznetsk 
122. Niclas Lucenius - Dinamo Riika
140. Julius Junttila - Sibir Novosibirsk
159. Rasmus Rissanen - Metallurg Magnitogorsk
160. Erik Haula - SKA Pietari
164. Eero Elo - Budivelnik
176. Sami Aittokallio - ZSKA Moskova

Miksi pelaajat kieltäytyvät MM-kisoista?

Palataan ajassa pari viikkoa taaksepäin. Jääkiekon MM-kisat olivat käynnissä ja IIHF:n viestintäjohtaja Szymon Szemberg kummasteli varsin jyrkkäsanaisesti, mikseivät muun muassa Sidney Crosby ja Henrik Zetterberg ole mukana MM-kisoissa. Minä en ihmettele. Jääkiekon MM-kisat kun eivät ole jalkapallon MM-kisojen tapainen maailman pysäyttävä tapahtuma, vaan tänä vuonna Vancouverin olympialaisten takia vielä tavallistakin korostetummin B-luokan jääkiekkoturnaus. Huippumaista vain Venäjä sai kuta kuinkin parhaan mahdollisen joukkueen kasaan, eikä ihme. Syitä kieltäytymiselle on monia.

NHL-kiekkoilijalla ottelumäärät ovat aivan hirveitä. Kuvaava esimerkki siitä, mitä se pahimmillaan voi olla, on Antti Miettinen. Miettinen oli ainoa suomalainen NHL-pelaaja sekä MM-kisoissa, että olympialaisissa. Miettisen kauden 2009 - 2010 pelimäärä koostui 79 NHL-ottelusta, kahdesta EHT-pelistä, kuudesta pelistä olympialaisissa ja kuudesta ottelusta MM-kisoissa. Virallisia otteluita kertyi siis 93 kappaletta. Tuohon päälle lpitää lisätä vielä NHL:n harjoitusleirit ja harjoitusottelut. Ja tämä kaikki syyskuun puolivälistä toukokuun puoleenväliin hyppien sinne tänne Pohjois-Amerikkaa. Ei ihme, että pettymykseen päättyneen kauden jälkeen moni haluaa levätä tai parannella kauden mittaan kertyneitä pikkuvammoja.

Jarkko Ruutu oli yksi MM-kisoista kieltäytyneistä pelaajista. Takana olikin jo 82 NHL-ottelua ja olympialaiset.

Myös loukkaantumiset tulee ottaa huomioon. Tasoa heikommille pelaajille loukkaantuminen MM-kisoissa voi oikeasti merkitä todella paljon. Onko MM-kisat sen arvoiset, mikäli kisoissa loukkaa itsensä niin pahasti, että kesäharjoittelu menee pieleen ja samalla suuri osa seuraavasta kaudesta? Ja kun peli ei kulje, voi seuraukset olla pidemmät kuin yhden kauden mittaiset. Sopimuksettomille pelaajille loukkaantuminen kisoissa voi olla tuhoisa. Terveenä ollessaan joku pelaaja voi hyvinkin saada uuden NHL-sopimuksen, mutta jos pelaaja on kolme kuukautta loukkaantuneena, niin silloin saattaa NHL:n joukkueet jättää tarjoukset tekemättä, jolloin Eurooppa kutsuu ja NHL-ura vaikeutuu. Tietenkin joku Evgeni Malkin saa aina sopimuksen, mutta saisiko Petteri Nokelainen, mikäli hän loukkaantuisi MM-kisoissa vakavasti?

Korvaus kisoista on myös pieni. Käytännössä olematon ilman menestystä. Menestyksestäkin palkinnoksi tulee vain jokin hyvin minimaalinen rahallinen korvaus, mutta mitalista ja hyvistä henkilökohtaisista esityksistä tulee toki kansan antama hyväksyntä. Mutta herran jestas jos menestystä ei tule, kuten nyt. Jussi Jokinenkin on tavallisen kansalaisen silmin nyt aivan paska pelaaja, kun hän ei pystynytkään yksin kannattelemaan omaa kenttäänsä (kaikki kunnia toki Immoselle, joka yritti parhaansa) eikä viemään Suomea mitaleille. Tällaisina vuosina ainoa "palkinto" on vain kaikkien armoton kritiikki ja arvostelu. Kenestäkään ei ole mihinkään ja on suorastaan häpeällistä, ettei edes yritetty. Niin joku Jussi Jokinen kun ei ole erityisen näyttävä pelaaja. Hyväksynnän saavat vain anttipihlströmit ja laurikorpikosket, jotka luistelevat kovaa ja taistelevat hirveästi, mutta jotka eivät saa kiekkoa sinne maaliin saakka. Ja sekin osittain siksi, että Antero Mertarannan mielestä he ovat Suomen parhaita.

Ja sitten vielä ihmetellään, miksi pelaajat kieltäytyvät suuresta kunniasta edustaa Suomea B-luokan kisoissa.