Palataan ajassa pari viikkoa taaksepäin. Jääkiekon MM-kisat olivat käynnissä ja IIHF:n viestintäjohtaja Szymon Szemberg kummasteli varsin jyrkkäsanaisesti, mikseivät muun muassa Sidney Crosby ja Henrik Zetterberg ole mukana MM-kisoissa. Minä en ihmettele. Jääkiekon MM-kisat kun eivät ole jalkapallon MM-kisojen tapainen maailman pysäyttävä tapahtuma, vaan tänä vuonna Vancouverin olympialaisten takia vielä tavallistakin korostetummin B-luokan jääkiekkoturnaus. Huippumaista vain Venäjä sai kuta kuinkin parhaan mahdollisen joukkueen kasaan, eikä ihme. Syitä kieltäytymiselle on monia.
NHL-kiekkoilijalla ottelumäärät ovat aivan hirveitä. Kuvaava esimerkki siitä, mitä se pahimmillaan voi olla, on Antti Miettinen. Miettinen oli ainoa suomalainen NHL-pelaaja sekä MM-kisoissa, että olympialaisissa. Miettisen kauden 2009 - 2010 pelimäärä koostui 79 NHL-ottelusta, kahdesta EHT-pelistä, kuudesta pelistä olympialaisissa ja kuudesta ottelusta MM-kisoissa. Virallisia otteluita kertyi siis 93 kappaletta. Tuohon päälle lpitää lisätä vielä NHL:n harjoitusleirit ja harjoitusottelut. Ja tämä kaikki syyskuun puolivälistä toukokuun puoleenväliin hyppien sinne tänne Pohjois-Amerikkaa. Ei ihme, että pettymykseen päättyneen kauden jälkeen moni haluaa levätä tai parannella kauden mittaan kertyneitä pikkuvammoja.
Jarkko Ruutu oli yksi MM-kisoista kieltäytyneistä pelaajista. Takana olikin jo 82 NHL-ottelua ja olympialaiset.
Myös loukkaantumiset tulee ottaa huomioon. Tasoa heikommille pelaajille loukkaantuminen MM-kisoissa voi oikeasti merkitä todella paljon. Onko MM-kisat sen arvoiset, mikäli kisoissa loukkaa itsensä niin pahasti, että kesäharjoittelu menee pieleen ja samalla suuri osa seuraavasta kaudesta? Ja kun peli ei kulje, voi seuraukset olla pidemmät kuin yhden kauden mittaiset. Sopimuksettomille pelaajille loukkaantuminen kisoissa voi olla tuhoisa. Terveenä ollessaan joku pelaaja voi hyvinkin saada uuden NHL-sopimuksen, mutta jos pelaaja on kolme kuukautta loukkaantuneena, niin silloin saattaa NHL:n joukkueet jättää tarjoukset tekemättä, jolloin Eurooppa kutsuu ja NHL-ura vaikeutuu. Tietenkin joku Evgeni Malkin saa aina sopimuksen, mutta saisiko Petteri Nokelainen, mikäli hän loukkaantuisi MM-kisoissa vakavasti?
Korvaus kisoista on myös pieni. Käytännössä olematon ilman menestystä. Menestyksestäkin palkinnoksi tulee vain jokin hyvin minimaalinen rahallinen korvaus, mutta mitalista ja hyvistä henkilökohtaisista esityksistä tulee toki kansan antama hyväksyntä. Mutta herran jestas jos menestystä ei tule, kuten nyt. Jussi Jokinenkin on tavallisen kansalaisen silmin nyt aivan paska pelaaja, kun hän ei pystynytkään yksin kannattelemaan omaa kenttäänsä (kaikki kunnia toki Immoselle, joka yritti parhaansa) eikä viemään Suomea mitaleille. Tällaisina vuosina ainoa "palkinto" on vain kaikkien armoton kritiikki ja arvostelu. Kenestäkään ei ole mihinkään ja on suorastaan häpeällistä, ettei edes yritetty. Niin joku Jussi Jokinen kun ei ole erityisen näyttävä pelaaja. Hyväksynnän saavat vain anttipihlströmit ja laurikorpikosket, jotka luistelevat kovaa ja taistelevat hirveästi, mutta jotka eivät saa kiekkoa sinne maaliin saakka. Ja sekin osittain siksi, että Antero Mertarannan mielestä he ovat Suomen parhaita.
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi pelaajat kieltäytyvät suuresta kunniasta edustaa Suomea B-luokan kisoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti