Kesäloma alkaa

No niin. Nyt on tullut se hetki jolloin tämä blogi hiljenee kesäloman viettoon. Suurin kirjoitusinto loppui jälleen kerran NHL:n varaustilaisuuteen. Vauhti kiihtyy taas elokuun alussa harjoitusotteluiden alkaessa. Sitä ennen täytyy tulla jotain todella kiinnostavaa jotta jaksaisin kirjoittaa.

Kirjoittelun sijaan heinäkuun voi käyttää aivan muihin asioihin. Vaikkapa matkailuun ympäri Suomea. Minulle lähes varmoja matkakohteita ovat Kotka, Uusikaupunki ja Tammela. Melkoiset metropolit ovat siis kyseessä. Suurin osa ajasta varmaan menee omissa oloissa. Grillaus ja oluen nauttiminen lienee suurta viihdettä. Suurena oluen ystävänä minua nytkin kovasti kiinnostaisi jääkaapissa odottava Keisari EloWehnä, joka on muuten aivan loistava kotimainen kesäolut. Ja eiköhän sitä tule taas pian grillattua, kuten seitsemänätoista muunakin kesäpäivänä. Kesän jälkeen makkaraa ei sitten tee mieli hetkeen. Ei ainakaan viikkoon.

Urheilua tulee myös kesällä seurattua. Suomalaiset jalkapallojoukkueet aloittavat näillä hetkillä taipaleensa eurokentillä. Ikävä kyllä ne todennäköisesti myös lopettavat matkansa hyvin nopeasti. Ja kaiketi sitä jalkapalloa voisi jonain kauniina päivänä mennä ihan kentän laidallekin mennä katsomaan. Pesäpalloa sen sijaan menen varmasti katsomaan. Siitä on tullut minun kesän suosikkilajini tässä parin vuoden aikana. Tämä tapahtui kutakuinkin heti sen jälkeen kun tajusin, että laji on enemmän kuin pelkkää pallon lyömistä mailalla. Lisäksi pesäpallo on siitä hieno laji, että katsomossa on miltei pakko näyttää juntilta.

En minä jääkiekkoa täysin hylkää kesälläkään. Kyllä Jatkoaikaa tulee seurattua lähes päivittäin. Erityisesti keskustelupalsta lienee suuressa tarkkailussa. Tällä hetkellä taas taustalla on CHL Import Draft, jossa varattiin ensimmäisenä Olli Määttä, josta tuli samalla ensimmäinen suomalainen ykkösvaraus tuossa varaustilaisuudessa. Parin päivän päästä NHL:ssä alkaa taas kadonneen vapaan agentin metsästys. Kyllä sitäkin on pakko seurata.

Juu, taidan olla jääkiekon suhteen vähän mahdoton tapaus...

Suomalaisittain hyvä varaustilaisuus

NHL:n varaustilaisuus on jälleen takana. Kokonaisuutena tilaisuus eteni odotettuja uria pitkin ja pelaajia varattiin lähinnä Kanadasta, USA:sta ja Ruotsista. Suuria hyppäyksiä ensimmäiselle kierrokselle ei nähty, eikä suuria romahduksia juuri ollut. Suomalaisia varattiin kymmenen, joka oli odotettava määrä. Omat veikkaukseni olivat kohtuullisen lähellä ja tänä vuonna lottoriviini tuli sentään viisi osumaa.

Ensimmäisenä Edmonton Oilers varasi odotetusti Ryan Nugent-Hopkinsin. Hän tulee olemaan varmasti hyvä lisä Oilersin nuoreen hyökkäykseen ja saanee jo ensi kaudella mahdollisuuden näyttää osaamistaan NHL:ssä. Seuraava veikkaukseni menikin jo väärin, kun Colorado Avalanche varasi Gabriel Landeskogin. Tuo ei kuitenkaan ollut mikään suuri yllätys, sillä kärki oli tasainen. Ehkä ne suurimmat yllätykset olivatkin Mark Scheifelen valinta seitsemäntenä ja Jonas Brodinin valinta kymmenentenä. Scheifele pelasi toki hyvän kauden OHL:ssä ja oli vakuuttava alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa, joten sinällään hänen valinta pienellä numerolla oli ymmärrettävä. Tosin tarjolla olisi ollut vielä myös Sean Couturier ja Dougie Hamilton, jotka omasta mielestäni olisivat olleet parempia valintoja. Brodinin valintaa ihmettelen todella paljon, sillä ruotsalainen oli tehnyt vain neljä pistettä Elitserienissä. Aika pienillä näytöillä siis päästiin kymmenen kärkeen. Sen sijaan kymmenen kärkeen povattu Nathan Bealieu putosi jopa sijalle 17. Häntä ennen varattiin jo yksi suomalainenkin. Joel Armia nimittäin varattiin sijalla 16 Buffalo Sabresiin. Porilaiselle se voi olla hyvä paikka, sillä Sabres on yleensä kyennyt kasvattamaan pelaajansa mallikkaasti. Samalla Armia rikkoi Sabresin 35 peräkkäisen pohjoisamerikkalaisen varauksen putken. Armian jälkeen Buffalo ei sitten yhtään eurooppalaista enää varannutkaan.

Suomalaisittain varaustilaisuus oli hyvä, kun peräti neljä suomalaista varattiin toisella kierroksella ja Samu Perhonen aivan kolmannen kierroksen alussa. Viimeksi Suomesta on varattu viisi pelaajaa kahden ensimmäisen kierroksen aikana vuonna 2002. Silloin ensimmäisen kierroksen varauksia oli viisi kappaletta. Christopher Gibsonin, Miikka Salomäen ja Sami Perhosen varaukset aikaisessa vaiheessa eivät olleet kovin suuria yllätyksiä, vaikka he ehkä hivenen odotettua aiemmin varattiinkin. Suuria yllätyksiä eivät myöskään olleet seitsemännellä kierroksella varatut Frans Tuohimaa, Iiro Pakarinen, Teemu Eronen ja Jyrki Jokipakka. Heidän kaltaisiaan viime vuosina eteenpäin menneitä yli-ikäisiä pelaajia usein varataan juuri viimeisellä kierroksella. Sen sijaan Markus Granlundin ja Alexander Ruutun valinta toisella kierroksella yllätti. Näkemissäni peleissä Granlund on ollut taitava pelaaja, mutta hänessä on ollut niin suuria heikkouksia, että en pitäisi häntä missään nimessä toisen kierroksen varauksen arvoisena pelaajana. Hänen tapauksessaan voidaan epäillä, että sukunimi nosti hänen sijoitustaan parin kierroksen verran. Alexander Ruuttu paransi keväällä ja hän on kasvanut selkeästi viime vuoden aikana, mutta harvemmin nuorten SM-liigassa alle pisteen ottelussa tehnyt pelaaja varataan. Eikä näitä varsinkaan nähdä toisen kierroksen aikana ilman suuria näyttöjä ikäluokkamaajoukkueista (keväällä U19-maajoukkueessa meni tosin varsin mallikkaasti). Epäillä sopiikin, että tähän liittyy Alexanderin isä, Phoenix Coyotesin Euroopan pääkykyjenetsijänä toimiva entinen NHL-pelaaja Christian Ruuttu. Vaikka hän ei olisikaan pyytänyt poikansa valintaa toisella kierroksella, niin Coyotes on hyvin voinut tehdä jonkinlaisen palveluksen hyvästä työstä varatessaan Alexander Ruutun. Tässä tapauksessa sukunimi on varmasti pienentänyt varausnumeroa.

Kymmenen suomalaista varausta kuvailee aika hyvin suomalaisen juniorikiekon tilanteen. Kanadalaisia, yhdysvaltalaisia ja ruotsalaisia valitaan selvästi enemmän ja oikeastaan ihan syystä. Heillä on tällä hetkellä paljon enemmän materiaalia nuorten tasolla ja moni pelaajista on päätä vastaavaa suomalaista pidempi. Venäjän taso on Suomen tasoa parempi, mutta heitä varattiin jälleen suomalaisia vähemmän johtuen KHL:n vaikutuksesta. NHL-seurat eivät uskalla varata venäläisiä, sillä heidän siirtymisestään Pohjois-Amerikkaan ei ole takeita. Muihin Euroopan maihin vertaillessa Suomi sen sijaan pärjää. Tshekeillä oli tänä vuonna hyvä vuosi ja he saivat kymmenen varausta, mutta Suomesta on tullut aiempana kolmena vuonna enemmän varauksia ja tänäkin vuonna päästiin tasoihin. Lisäksi tulee muistaa, että monet tshekeistä ovat NHL-seuroille paljon esillä pelatessaan Pohjois-Amerikassa. Suomalaiset sen sijaan Gibsonia lukuun ottamatta pelaavat Suomessa ja näin heistä on hyötyä myös SM-liigalle, toisin kuin Pohjois-Amerikassa pelaavista tshekeistä heidän kituvalle Extraliigalle. Jotkut tuomionpäivän julistajat ovat sanoneet, että pian Sveitsi, Slovakia, Saksa, Tanska ja moni muu maa menee Suomen ohi, kun täältä ei tule tarpeeksi hyviä pelaajia. Totuus on se, että noista maista ei tule oikeasti kovin montaa todella potentiaalista pelaajaa. Tänä vuonna Slovakiasta varattiin neljä pelaajaa, Saksasta kaksi, Sveitsistä kaksi, Norjasta kaksi (joista Lars Volden pelaa Suomessa) ja Tanskasta yksi. Yhteensä siis näistä maista varattiin kuta kuinkin saman verran pelaajia kuin Suomesta. Suomi ei siis pärjännyt Euroopan keskinäisessä vertailusta yhtään hullummin.

Ensi vuonna varataankin sitten lähinnä loppuvuonna 1993 syntyneitä, sekä vuoden 1994 ikäluokkaa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että puolustaja Olli Määttä voisi jatkaa Mikael Granlundin ja Joel Armian aloittamaa suomalaisten ensimmäisen kierroksen varausten putkea. Ja omat mahdollisuutensa pieniin varausnumeroihin lienee muun muassa Ville Pokalla, Kalle Torniaisella ja Teuvo Teräväisellä.

Mitä NHL-varaus merkitsee?

NHL:n varaustilaisuus lähestyy ja jälleen joukkueet pääsevät varaamaan tulevia tähtipelaajia joukkueisiinsa. Suomalaisillekin voi toivoa mahdollisimman pieniä varausnumeroita. Mutta miksi pienen varausvuoron merkitys on niin suuri? No siksi, että ne ikäluokan lahjakkaimmat kaverit varataan ihan ensimmäisinä. Sen huomaa myös faktoista.

Katsotaan vaikkapa tällä kaudella NHL:n kolmenkymmenen eniten pisteitä keränneiden hyökkääjien ja kahdenkymmenen eniten pisteitä keränneiden puolustajien varauskierrokset. Kolmestakymmenestä pisteiden valossa parhaasta hyökkääjästä peräti 24 on varattu ensimmäisellä kierroksella ja heistä todella suuri osa ensimmäisen kierroksen alkupuoliskolla. Kaksi pelaajaa on toiselta kierrokselta, kaksi kolmannelta, yksi seitsemänneltä ja yhtä ei ole varattu ollenkaan. Puolustajien pistepörssin kahdestakymmenessä parhaassa hajontaa on selvästi enemmän. Mutta näistäkin pelaajista neljä on ensimmäisen kierroksen varauksia ja kolme pelaajaa löytyy niin toiselta kuin kolmanneltakin kierrokselta. Lopuista kymmenestä kolme pelaajaa on varattu neljännellä kierroksella, kaksi viidennellä kierroksella, kolme kahdeksannella ja kaksi pelaajaa on jäänyt kokonaan ilman varausta. Puolustajien tasoa ei toki voi mitata pistepörssiä tuijottamalla ja esimerkiksi huikean kauden pelannut Drew Doughty (ensimmäisen kierroksen varaus) ei mahtunut kahdenkymmenen parhaimman pistemiehen joukkoon.

Suomalaisten NHL:ssä pelaavien kenttäpelaajien osalta tilanne on myös selkeä. NHL-varaus ei takaa mitään, eikä varaamattomuus ole este, mutta kyllä pieni varausnumero kummasti auttaa. Suomalaisia kenttäpelaajia pelasi NHL:ssä viime kaudella 22 kappaletta. Näistä kahdeksan on varattu ensimmäisellä kierroksella (Selänne, Koivut, Tuomo Ruutu, Olli Jokinen, Bergenheim, Korpikoski, Pitkänen) ja he ovat miltei kaikki suomalaisten sisäisen pistepörssin kärkinimiä. Loput on varattu aika satunnaisesti. Toiselta kierrokselta löytyy yksi pelaaja, kolmannelta peräti viisi, neljänneltä yksi, kuudennelta kaksi, seitsemänneltä yksi, yhdeksänneltä yksi ja kymmenenneltä yksi. Ville Leino ja Anssi Salmela ovat suomalaisten kenttäpelaajien tapauksessa poikkeuksia, sillä heitä ei ole varattu ollenkaan.

Lauri Korpikoski on ensimmäisen kierroksen varaus.

Kyllähän faktat kertovat pienen varauksen suuresta merkityksestä. Monet suuret lahjakkuudet tunnistetaan ajoissa. Ja ennen kaikkea ensimmäisen kierroksen varauksille annetaan paljon mahdollisuuksia lunastaa paikkansa auringosta. Jokaisen joukkueen ykkösvaraus on sijoitus tulevaisuuteen. Näistä pelaajista odotetaan organisaatioille tulevaisuuden runkopelaajia, ehkä jopa tähtiä. Siksi näille pelaajille annetaan yleensä useita mahdollisuuksia ottaa paikka ylhäältä, kun taas monen alemman kierroksen varauksen pitää olla heti vakuuttava. Esimerkkinä suomalaisista Lauri Tukonen varattiin vuonna 2004 ensimmäisellä kierroksella. Hän siirtyi Los Angeles Kingsin organisaatioon 20-vuotiaana. Farmissa tulleista keskinkertaisista tehoista huolimatta Tukonen pääsi pariin otteeseen NHL:ään. Tämän jälkeen Dallas Stars hankki ykköskierroksen varauksen pelioikeudet, vaikka moni samankaltaisilla tehoilla pelannut suomalaisnuorukainen ei herätä minkäänlaista kiinnostusta NHL-organisaatioissa. Tukonen ei ottanut paikkaansa NHL:stä Dallasissakaan, vaan hän tuli Suomeen pelaamaan keskinkertaisen kauden Ilveksessä ja Lukossa. Ja tämän jälkeenkin pelaajaoikeuden hankkinut Tampa Bay Lightning tarjosi vuoden sopimuksen ja mahdollisuuden näyttää osaamisensa harjoitusleirillä. Mahdollisuuksia on annettu jo monia, vaikka näytöt ovat jääneet ohuiksi. Samana vuonna ensimmäisellä kierroksella varattu Petteri Nokelainen käväisi jo Suomessa. Phoenix Coyotes tarjoaa hyökkääjälle nyt uuden mahdollisuuden. Olisiko mm-kultamitalistille tarjottu sopimusta, mikäli hän olisi ollut vaikkapa kuudennen kierroksen varaus?

Tukosen esimerkki osoittaa sen, että pieni varausnumero ei automaattisesti takaa ruusuista uraa. Suomesta näitä esimerkkejä löytyy enemmänkin. Teemu Riihijärvi varattiin numerolla 12, mutta hän ei koskaan päässyt Pohjois-Amerikkaan. SM-liigassakin piste-ennätys jäi kahdeksaantoista. Miika Elomon, Jani Ritan, Ari Ahosen, Mika Norosen ja Jesse Niinimäen uralta olisi varauksen perusteella voinut odottaa enemmänkin. Toisaalta taas suurin osa myöhempien kierroksen varauksista ei ikinä ole päässyt NHL:ään. Mitä se kertoo Teemu Pulkkisen mahdollisuuksista olla aivan maailman terävintä kärkeä, mikäli NHL:n kolmenkymmenen parhaimman pistemiehen joukossa ei ole yhtään neljännen kierroksen varausta? Tai että tällä hetkellä ainoa NHL:ssä pelaava neljännellä kierroksella varattu suomalainen kenttäpelaaja on Toni Lydman?

Maalivahdit ovat varaustilaisuuksien kannalta ongelmallisia tapauksia. Heidän tulevaisuuttaan kun tuntuu olevan mahdoton arvioida. Useat lahjakkaina pidetyt kaverit varataan ensimmäisellä kierroksella, mutta heistä ei ikinä tule mitään. Jotkut taas nousevat ihan puskista. Kai tuolla on jotain tekemistä sen kanssa, että maalivahdit kehittyvät usein kenttäpelaajia hitaammin ja pärjätäkseen NHL:ssä heidän pitää olla hyviä niin teknisesti kuin henkisesti. Maalivahdin uran arvaamattomuudesta kertoo hyvin tämän kauden Vezina Trophy -ehdokkaat. Roberto Luongo oli toki jo nuorena suuri lupaus, josta kertoo varaus koko varaustilaisuuden neljäntenä pelaajana. Sen sijaan Pekka Rinne on kahdeksannen kierroksen varaus ja Tim Thomas peräti yhdeksännen. Heidät on varattu niin suurilla numeroilla, ettei nykyään enää edes varata niin montaa pelaajaa! Tähdistöottelussa pelanneista maalivahdeista Marc-Andre Fleury, Cam Ward ja Carey Price olivat ensimmäisen kierroksen varauksia. Sen sijaan Henrik Lundqvist varattiin seitsemännellä kierroksella, eikä Jonas Hilleriä ole varattu lainkaan. Suomalaisista huippuvahdeista Tuukka Rask ja Kari Lehtonen ovat pienellä numerolla varattuja maalivahteja. Miikka Kiprusoff varattiin joukossa ynnä muut viidennellä kierroksella. Niklas Bäckströmiä ja Antti Niemeä ei ole ollenkaan varattu NHL:ään.

Maalivahtien tulevaisuuden arvelu tuntuu olevan kykyjenetsijöille mahdotonta. Heidän uransa kun ovat ihan yhtä erikoisia kuin heidän persoonansa yleensä on. Toisaalta heillä onkin helppo tapa edetä urallaan eteenpäin. Yleensä silloin vastuu lisääntyy ja sarjataso paranee, mikäli maalivahti torjuu loistavasti.

Mutta tuskin ensimmäisen kierroksen varaus maalivahtienkaan uralle pahaa tekee.

NHL Draftin suomalaiset - Joel Armia kirkkain tähti

Viimeksi lupasin käsitellä NHL:n varaustilaisuutta suomalaisten kannalta. Nyt on sen aika. Suomalaisia tullaan jälleen varaamaan noin kymmenen kappaletta. Jotkut ovat varmoja, mutta aina joukkoon mahtuu muutama yllättävämpi nimi. Joka tapauksessa seuraavien varausta voi pitää melko varmana:

Joel Armia - Ässät

Armian pääsi yllättämään jopa porilaiset. 18 maalia SM-liigan runkosarjassa ja kaksi pudotuspeleissä olivat enemmän kuin kukaan osasi odottaa. Se kertoo samalla poikkeuksellisesta kyvystä. Armialla on suomalaisittain harvinainen maalintekijän asenne ja hän käyttää paljon hyvää rannelaukaustaan. Maalintekotaidon lisäksi hän on todella taitava mailankäsittelijä, todella hyvä etukarvaaja ja uskaltaa yrittää kikkojaan myös pelissä. Siitä osoituksena on monia todella hienoja maaleja tämän kauden aikana. Nuorten MM-kisoissa Armia oli odotettua vaisumpi, mutta alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa hän teki kuudessa ottelussa neljä maalia ja antoi yhdeksän syöttöä. Se on hyvä osoitus siitä, että hän on yllättävän monipuolinen pelaaja. Hänen heikkouksiaan ovat puolustuspelaaminen ja luistelu (erityisesti terävyys), mutta nuo osa-alueet ovat parantuneet selvästi viimeisen vuoden aikana. Lisäksi hän on fyysisesti vielä todella keskeneräinen. Mutta heikkouksistaan huolimatta 192-senttinen laitahyökkääjä tullaan varaamaan ensimmäisen kierroksen puolenvälin paikkeilla jossain sijojen 10 ja 15 välillä. Samalla hänestä tulee kaikkien aikojen pienimmällä varausnumerolla varattu porilainen.

Christopher Gibson - Chicoutimi Saguenéens (QMJHL)

Gibson on monelle suomalaiselle tuntematon pelaaja. Se ei ole ihme, sillä hän lähti Suomesta kesällä 2008 Bluesin C-junioreista. Vain noin 1,5 vuotta myöhemmin hän pelasi Kanadan pääjuniorisarja QMJHL:ssä ja sai kauden jälkeen kutsun alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin, jossa hän oli kakkosvahtina. Tällä kaudella Gibson oli vieläkin parempi. Erittäin heikon Chicoutimi Saguenéensin riveissä hän torjui 37 ottelussa torjuntaprosentin ollessa noin 92 %. Maalivahti olisi todennäköisesti päässyt noilla näytöillä nuorten MM-kisoihin, mutta hän loukkaantui ikävästi juuri ennen kisoja. En ole nähnyt Gibsonin pelejä, joten minun on vaikea sanoa mitään itse pelaajasta. Mutta hänen on oltava joka tasolla todella lupaava veskari, sillä ketä tahansa ei rankata kerrasta toiseen kaikkien Pohjois-Amerikassa pelaavien varauskelpoisten maalivahtien listalla toiseksi. Gibsonin varausta voi kenties odottaa jo aivan ensimmäisen kierroksen lopulla, mutta todennäköisemmin hänet varataan toisella kierroksella.

Miikka Salomäki - Kärpät

Salomäki on tällä hetkellä ikäryhmänsä suomalaisista toiseksi paras kenttäpelaaja. Raahessa syntynyt nuori hyökkääjä pelasi Kärpissä 40 ottelua ja keräsi 10 pistettä. Tämän lisäksi hän pelasi todella vakuuttavasti nuorten MM-kisoissa (6 ottelua, 3 pistettä) ja vähän odotettua vaisummin alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa (6 ottelua ja 6 pistettä). Niin keskellä kuin laidassa pelaava 180-senttinen hyökkääjä on ikäisekseen todella valmis fyysisesti ja hän on todella vahva pelaaja. Pohjois-Amerikassa pidetään varmasti siitä, miten nuori pelaaja vie kiekkoa eteenpäin omaa kroppaansa hyödyntäen eikä pelkää isokokoisia puolustajia. Salomäki tekee kentällä paljon töitä ja antaa kaikkensa kentällä. Nuoren hyökkääjän taitotaso ei kuitenkaan ole niin kova, että hänet varattaisiin ensimmäisellä kierroksella. Hänestä voi kuitenkin odottaa hyvää pelaajaa NHL:n alempiin ketjuihin ja siksi hänet tullaan varaamaan joko toisella tai kolmannella kierroksella.

Samu Perhonen - JYP

Samu Perhosta pidetään varaustilaisuuden lupaavimpana Euroopassa pelaavista maalivahdeista. Nuorten MM-kisoissa kolmosvahtina pelannutta maalivahtia pidettiin hetken aikaa jopa potentiaalisena toisen kierroksen, kenties jopa ensimmäisen kierroksen varauksena. Otteet Nuorten SM-liigassa auttoivat ja torjuntaprosentti 92,22 % on kieltämättä vakuuttava. Pelkät tilastot eivät kuitenkaan olleet se vakuuttavin osa. Yli 190-senttinen maalivahti on fyysisesti loistava ja teknisesti erittäin hyvä. Perhosen kaltaiset isokokoiset, ulottuvat ja tekniset maalivahdit ovat erittäin suuressa arvossa Pohjois-Amerikassa. Maalivahdit osakkeet varaustilaisuutta silmällä pitäen kuitenkin heikkenivät alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa, joissa Perhonen oli yllättävän vaisu. Hän päästi yllättävän helppoja maaleja ja torjuntaprosentti jäi todella heikoksi. Kisoista huolimatta Perhosen kauden aikana näyttämä potentiaali on niin huima, että hänet tullaan varmasti varaamaan NHL:ään. Varaus tulee todennäköisesti jossain kolmannen ja viidennen kierroksen välillä.

Jyrki Jokipakka - Ilves

Jokipakan nousu "varmojen" NHL-varausten joukkoon on sinällään yllättävä. Puolustaja on jo kahdesti ollut varattavissa, mutta nuorten SM-liigassa keskinkertaisia tehoja tehneestä puolustajasta ei kiinnostuttu. Tämä kausi kuitenkin muutti kaiken. Lähes 190-senttinen puolustaja pelasi nuoressa Ilveksen liigajoukkueessa 48 ottelua keräten yhdeksän pistettä. Jo liiganäytöt olisivat saattaneet riittää, mutta nuorten MM-kisat nostivat huimasti Jokipakan osakkeita. Jo SM-liigassa puolustaja osoitti olevansa todella varma omassa päässä ja pärjäävänsä erinomaisesti fyysisessä väännössä. Näiden lisäksi Jokipakka väläytteli nuorten kisoissa kiekollista potentiaalia tehden kolme pistettä ja nousten kenties Suomen parhaaksi puolustajaksi. Fyysisen oman pään puolustajan kehitys on ollut viime vuosina niin huimaa, että hänestä voi odottaa mahdollisesti jopa NHL-tason kahden suunnan puolustajaa. Yli-ikäisenä häntä tuskin varataan aikaisessa vaiheessa, mutta Jokipakan varausta voi odotella neljännestä kierroksesta eteenpäin.

Markus Granlund - HIFK

Vielä pari vuotta sitten Mikael Granlundin pikkuveljeä pystyi pitämään erittäin lupaavana keskushyökkääjäänä. Markus elää tällä hetkellä hivenen isoveljensä sukunimellä, mutta kyllä hänelläkin on kovat näytöt junioritasolta. Alaikäisenä hän teki keväällä 2010 alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa kuusi pistettä ja tänä vuonna jo kymmenen. Lisäksi hän teki nuorten SM-liigassa 40 ottelussa peräti 52 pistettä. Tuollaiset pistemäärät eivät tule sattumalta. Granlund on todella taitava pelaaja, joka on hyvä mailankäsittelijä ja joka uskaltaa pitää kiekkoa. Tämän lisäksi hänellä on varsin hyvä pelisilmä ja hän antaa ovelia syöttöjä. Hyökkääjän pelissä on kuitenkin suuria puutteita, jotka herättävät kysymyksiä. Ongelmia ovat Granlundin fysiikka, joka ei ole erityisen hyvällä tasolla, keskinkertainen luistelu ja heikko puolustuspelaaminen. Mutta vielä suurempi kysymysmerkki on se, että Markus tuntuu väistelevän kontakteja. Hän ei näytä haluavan tehdä kaikkea sen eteen, että joukkue tekisi maalin. Taito ja pelisilmä riittänevät NHL-varaukseen viimeisen kolmen kierroksen aikana, mutta Granlundin varaava joukkue tietää ottavansa hänen tapauksessaan suuren riskin. Hänen pelissään on monta kysymysmerkkiä ja hänestä ei välttämättä ikinä tule potentiaalistaan huolimatta junioritason tähtipelaajaa suurempaa.

Alexander Ruuttu - Jokerit

Ruuttu on nostanut kauden loppupuoliskolla osakkeitaan huomattavasti. Christian Ruutun poika sai kutsun noin sadan muun ikäluokkansa lupaavimman pelaajan NHL Combineen fysiikkatesteihin ja NHL-joukkueiden haastateltavaksi. Mikä sitten on nostanut Ruutun osakkeita? 31 pistettä nuorten SM-liigassa ei tunnu erityisen suurelta lukemalta, eikä monen sivun ilmoittama 176 sentin pituus kuulosta vakuuttavalta. Hyökkääjä on kuitenkin kasvanut noin 185-senttiseksi pelaajaksi ja samalla hänestä on tullut varsin monipuolinen pelaaja, jolla on monia NHL-joukkueita viehättäviä ominaisuuksia. Taidot ja pelikäsitys tuskin vievät häntä suureen rooliin NHL:ssä. Fysiikka on myös kaukana valmiista. Mutta hänen kohdallaan kykyjenetsijät ajattelevatkin sitä mitä hänestä voi tulla fysiikan ollessa kunnossa. Hän on jo nyt hyvä luistelija ja hyvä karvaaja ja nämä asiat tekevätkin hänestä potentiaalisen alaketjujen pelaajan NHL:ään. Kun fysiikka on kunnossa, niin hänestä tulee varmasti vieläkin parempi kahden suunnan hyökkääjä. Ruuttu varattaneen viimeisen kahden kierroksen aikana.

Lisäksi on joukko pelaajia, jotka saattavat saada NHL-varauksen. Nämä ovat aina vaikeita arvioida. Joonas Rask oli pari vuotta ihan NHL-varauksen rajoilla ja sai vasta kolmantena vuonna varauksen. Sitten taas esimerkiksi Eero Elo ja Petteri Similä varattiin todella yllättäen. Mutta sanotaan kuitenkin muutama vaihtoehto. Ruotsin Skellefteåssa pelannut keskushyökkääjä Joel Mustonen on tehnyt jo debyytin Elitserienissä ja hänellä on hyvät mahdollisuudet saada varaus. Jokin joukkue saattaa myös kiinnostua todella isokokoisesta (195 cm), nuorten SM-liigassa 36 pistettä tehneestä Sami Salmisesta. Suomalaiset maalivahdit ovat haluttua tavaraa Pohjois-Amerikassa, joten SaiPassa pelaava alle 18-vuotiaden MM-kisojen kakkosvahti Richard Ullberg, tai nuorten SM-liigassa todella vakuuttavasti pelannut Frans Tuohimaa ovat myös hyviä ehdokkaita varattaviksi. Ja nuorten MM-kisat ovat aina hyvä näyteikkuna nuorille pelaajille. Kenties jokin seura kiinnostui jostain noissa kisoissa esiintyneistä suomalaisista, kuten vaikkapa Iiro Pakarisesta, Henri Tuomisesta tai Julius Junttilasta.

Veikataan nyt, että suomalaisia tullaan varaamaan kahden ensimmäisen kierroksen aikana kolme ja koko varaustilaisuudessa kymmenen. Tuollainen määrä olisi viime vuosiin verrattuna jo todella hyvä tulos. Toivottaan siis, että niin käy.

NHL:n varaustilaisuuden kärkinimet

Tulossa on kiinnostava varaustilaisuus. Kärkinimiä on paljon vaikeampi veikata verrattuna aiempiin vuosiin. Tässä on syynä se, että kukaan varattavista ei ole aivan yhtä huikea, kuin vaikkapa John Tavares tai Taylor Hall olivat. Sen sijaan tämä varattava ikäluokka on varsin tasainen ja jopa toisena ja kolmantena varaavat joukkueet joutuvat miettimään tarkkaan omia varauksiaan. Varmoja tähtipelaajia ei löydy, mutta sen sijaan jo nyt melko valmiita tai muuten todella potentiaalisia lupauksia kyllä löytyy. Lisäksi leveyttä tuntuu tässä varaustilaisuudessa olevan, vaikkei kärjen taso päätä huimaa. Toisella kierroksella voi hyvin varata tulevan runkopelaajan alempiin ketjuihin.

Käsittelin tämän varaustilaisuuden kärkinimiä jo aiemmin. Heistä en sen tarkemmin ala nyt käsittelemään. Nopea, taitava ja peliä rakentava kanadalaishyökkääjä Ryan-Nugent Hopkins tuntuu kuitenkin ottaneen aika vahvan kiinnityksen ykkösvaraukseksi ja olisi yllätys mikäli Edmonton Oilers ei varaisi häntä. Seuraavaksi tulevatkin jo ruotsalaiset. Isokokoinen ja hyvin liikkuva oman pään puolustaja Adam Larsson ja hyvä kahden suunnan laituri Gabriel Landeskog ovat todennäköisesti valmiimmat pelaajat NHL:ään. Heidän tapauksessaan kysymysmerkkinä on se, että onko heillä lopulta potentiaalia ykkösketjuun. Taitava, vahva ja isokokoinen keskushyökkääjä Sean Couturier on vähän pudonnut laskuista, mutta hänet varattaneen silti viiden parhaan joukossa.

Mutta käsitellään nyt muita kärkipään nimiä.

Jonathan Huberdeau - Saint John Sea Dogs (QMJHL)

Huberdeau on ollut kevään suurin nousija. 105 pistettä 67 ottelussa runkosarjan aikana on jo kova meriitti, mutta vielä kovempi on 30 pistettä pudotuspeleissä ja valinta Kanadan junioriliigojen mestaruusturnauksen Memorial Cupin parhaaksi. Huberdeau on noussut taistelemaan jopa varaustilaisuuden toisesta ja kolmannesta sijasta. Olisi ihme, mikäli häntä ei varattaisi tilaisuuden viiden ensimmäisen joukossa. Syynä on se, että hän on todella monipuolinen pelaaja, joka pystyy pelaamaan niin keskellä kuin laidassa. Hän on taitava, luova, hyvä laukomaan ja yleisesti ottaen todella vakuuttava hyökkäyspäässä. Ongelmana on se, että puolustuspäässä hän ei ole kovin vahva ja fysiikka on vielä todella keskeneräinen. Tosin hänestä saattaa tulla todella kova hyökkäyspään pelaaja, mikäli saa fysiikkansa kuntoon (kuten todennäköisesti tulee saamaan). Huberdeau on Nugent-Hopkinsin jälkeen tämän draftin lupaavin hyökkäyspään pelaaja.

Dougie Hamilton - Niagara IceDogs (OHL)

Hamilton on Larssonin jälkeen todennäköisesti seuraavana varattava puolustaja, jolla on pienet saumat saada varaus jopa viiden ensimmäisen joukossa. Selkeä vahvuus hänellä on koko, sillä hän on ilmeisesti lähes kaksimetrinen puolustaja. Kokoonsa nähden hän on todella hyvä luistelija. Lisäksi hänellä on todella hyvät hyökkäyspään vaistot ja hyvä laukaus. Puolustuspäässä hän kaipaa kuitenkin kehittymistä, sillä välillä hän sijoittuu huonosti. Omassa päässä Hamilton tekee turhan usein huonoja ratkaisuja antaen huonon syötön tai menettäen kiekon. Hänellä on myös fyysisesti kehittymisen varaa. Puutteistaan huolimatta Hamilton on todella lupaava puolustaja, jolle on kovaa käyttöä joukkueessa, joissa ei ole kovia puolustuspään lupauksia.

Ryan Murphy - Kitchener Rangers (OHL)

Puolustajassa on jotain erityistä, jos hän tekee OHL:ssä kauden ajan yli pisteen ottelussa. Tai kun hän saalistaa 13 pistettä 7 ottelussa alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa. Ryan Murphyn tilastot kertovat todella kovista hyvistä hyökkäyspään taidoista. Miksi sitten hyvin liikkuva kiekollinen puolustaja ei ole aivan kärjessä? Syy on siinä, että pituutta on alle 180 senttiä. Ja kun fysiikka ei ole vielä kunnossa, niin pienikokoista puolustajaa ei uskalleta ihan ensimmäisten joukossa varata. Murphy pelaa kaksinkamppailuissa fiksusti, mutta vääntövoiman puute huolestuttaa monia. Kiekolliset taidot kuitenkin riittänevät varaukseen kymmenen ensimmäisen joukossa.

Ryan Strome - Niagara IceDogs (OHL)

180-senttinen keskushyökkääjä teki OHL:ssa runkosarjassa yli 100 pistettä ja on näin yksi varaustilaisuuden lupaavimmista hyökkääjistä. Keskushyökkääjällä on todella hyvä peliäly ja hän pitää pelinrakentamisesta. Ja kun nuo yhdistetään hyvään pelimoraaliin ja taitoon erityisesti yksi vastaan yksi -tilanteissa, niin Stromesta tulee hyvin kiinnostava pelaaja. Ilmeisesti hänen tapauksessaan suurin ongelma on koko. Hän ei ole yhtä isokokoinen kuin muut kärkipään hyökkääjät eikä kykene kompensoimaan tuota puutetta luistelullaan. Luistelu on toki melko hyvää, muttei lähellekään tämän varaustilaisuuden kärkeä. Siitä huolimatta varaus tulee todennäköisesti vähän viidennen sijan jälkeen.

Mika Zibanejad - Djurgården (Ruotsi)

Niin keskellä kuin laidassa pelaava ruotsalainen oli pitkään rankingeissa ensimmäisen kierroksen loppupuoliskolla. Loppukaudella Djurgården nosti hänet Elitserieniin, jossa 26 ottelussa syntyi yhdeksän pistettä. Hän ilmeisesti pelasi noissa otteluissa todella vakuuttavasti, sillä hän on noussut kaavailuissa kymmenen kärkeen. Kymmenen kärki onkin erittäin todennäköinen hyvin menneiden alle 18-vuotiaiden avittamana, mutta ihan niin hyvä hän tuskin on, että hän pelkän hyvän (muttei missään tapauksessa erinomaisen) loppukauden avulla hätistelisi viiden kärkeä. Zibanejad on hyvä voimahyökkääjä, jolla on jonkin melko paljon taitoa ja hyvä asenne. Hän on myös hyvä omassa päässä. Zibanejadin ongelma on se, että hyökkäyspäässä hän ei vaikuta sellaiselta pelaajalta, jolta voisi odottaa tasaisesti pisteitä. Hyökkääjä on tasaisesti hyvä, mutta ei oikein missään erityisen vakuuttava. Siksi hänet varattaneen jossain kymmenennen sijan paikkeilla.

Nathan Beaulieu on ollut myös korkealla joillain listoilla. Erityisesti Central Scouting Service arvostaa häntä ja sijoitti hänet jopa Couturierin yläpuolelle. Ihan kärjessä tämä Saint John Sea Dogsin puolustaja tuskin kuitenkaan menee. Hyvät hyökkäyspään taidot, hyvä luistelu sekä parantunut puolustustyöskentely tuskin riittävät, sillä hän on vielä todella raakile kiekkoilijana. Sveitsiläinen Sven Bärtschi on myös kiinnostava pelaaja. Portland Winterhawksissa sveitsiläishyökkääjä teki 85 pistettä ja on varma ensimmäisen kierroksen varaus. Hänellä on hyvä laukaus, hän pelaa kokoisekseen fyysisesti ja hän on hyvä kummassakin päässä kenttää. Sveitsiläinen saattaa mennä yllättävän pienellä varausnumerolla, mikäli pieni koko ei haittaa seuroja liikaa. Tanskakin saanee ensimmäisen kierroksen varauksen. Oshawa Generalsissa noin pisteen ottelussa tehneen Nicklas Jensenin koko, hyvä luistelu ja laukaus kiinnostavat varmasti kykyjenetsijöitä. Hän ei kuitenkaan kyennyt tekemään tasaisesti pisteitä, joka pitänee tanskalaisen ensimmäisen kierroksen jälkipuoliskolla. Ensimmäisenä varattava maalivahti lienee Yhdysvaltojen alle 18-vuotiaiden maajoukkueen mukana viime kaudella torjunut John Gibson. Hänet varattaneen ensimmäisen kierroksen lopussa.

Asiaa jonkin verran tutkittuani voisin tehdä oman veikkaukseni ensimmäisestä kierroksesta. Eli oma lottorivini on tällainen:

1. Edmonton Oilers - Ryan Nugent-Hopkins
2. Colorado Avalanche - Adam Larsson
3. Florida Panthers - Jonathan Huberdeau
4. New Jersey Devils - Sean Couturier
5. New York Islanders - Gabriel Landeskog
6. Ottawa Senators - Ryan Strome
7. Winnipeg - Dougie Hamilton
8. Columbus Blue Jackets - Ryan Murphy
9. Boston Bruins - Nathan Beaulieu
10. Minnesota Wild - Mika Zibanejad
11. Colorado Avalanche - Duncan Siemens
12. Carolina Hurricanes - Joel Armia
13. Calgary Flames - Sven Bärtschi
14. Dallas Stars - Mark Scheifele
15. New York Rangers - Mark McNeill
16. Buffalo Sabres - J.T. Miller
17. Montreal Canadiens - Jamie Oleksiak
18. Chicago Blackhawks - Nicklas Jensen
19. Edmonton Oilers - Oscar Klefbom
20. Phoenix Coyotes - Matt Puempel
21. Ottawa Senators - Zack Phillips
22. Anaheim Ducks - John Gibson
23. Pittsburgh Penguins - Rocco Grimaldi
24. Detroit Red Wings - Jonas Brodin
25. Toronto Maple Leafs - Brandon Saad
26. Washington Capitals - Aleksandr Khokhlachev
27. Tampa Bay Lightning - Scott Mayfield
28. San Jose Sharks - David Musil
29. Vancouver Canucks - Boone Jenner
30. Toronto Maple Leafs - Tomas Jurco

Suomalaisia käsitellään sitten seuraavassa jaksossa.

NHL-kausi päätökseen

Olin väärässä ensimmäisen ottelun perusteella tekemäni arvioin kanssa. Vancouver Canucks ei voittanut, sillä Boston Bruins oli kotikaukalossaan maaginen. Ja toisaalta Tim Thomas oli koko finaalisarjan aivan loistava. Lopulta sarja venyi aina seitsemänteen otteluun. Game sevenissä Brad Marchant teki tehot 2+1 ja Patrice Bergeron teki kaksi maalia. Pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi valittu Tim Thomas oli jälleen maalilla maaginen ja torjui kaikki Canucksin 37 laukausta. Bruinsin mestaruus tarkoittaa myös sitä, että kakkosvahti Tuukka Rask saa nimensä pokaalin kylkeen. Monessa joukkueessa Rask olisi jo nyt ykkösvahti, mutta Bruinsissa Thomasia on vähän vaikea syrjäyttää. Joka tapauksessa Raskin nimi lisätään turhan lyhyelle suomalaisten Stanley Cup -voittajien listalle.

Mutta mitä muuta kaudesta jäi käteen?

Sidney Crosbyä ja Aleksandr Ovetshkin ovat olleet NHL:n kaksi suurinta tähtipelaajaa viimeiset vuodet. Tällä kaudella kumpikaan ei ollut pistepörssin kärjessä. Pittsburgh Penguins joutui kovaan tilanteeseen, kun sekä 41 ottelussa 66 pistettä tehnyt Crosby, ja keskimäärin pisteen ottelussa tehnyt Jevgeni Malkin jäivät loppukaudeksi sivuun loukkaantumisten takia. Ovetshkinin kausi taas oli odotettua vaisumpi ja erityisesti alkukaudesta tulosta ei tahtonut tulla. Samoin Aleksandr Sjomin ja Mike Green jäivät kauas parhaista kausistaan. Siitä huolimatta Capitals oli itäisen konferenssin kärjessä ja Ovetshkin pistepörssin seitsemäs. Suurempi romahdus tapahtui Chicagossa, kun Stanley Cupin viime kesänä voittanut Blackhawks pääsi lännessä viimeisenä joukkueena pudotuspeleihin ja tippui ensimmäisellä kierroksella. Menetykset kauden jälkeen osoittautuivat liian koviksi eikä edes viime kaudella loistanut puolustaja Duncan Keith kyennyt pelaamaan aiemman kauden tasollaan.

Crosbyn loukkaantuminen ja Ovetshkinin tavallista vaisumpi kausi antoivat muille mahdollisuuden nousta esiin. Sedinit jatkoivat siitä mihin viime vuonna jäivät ja tällä kaudella Daniel Sedin oli ainoa yli sata pistettä tehnyt pelaaja. Kokenut Martin St. Louis jäi sadan pisteen rajasta vain pisteen. Anaheim Ducksin Corey Perry otti tällä kaudella harppauksen eteenpäin ja pelasi huikean loppukauden voittaen maalipörssin 50 maalilla. Tampa Bay Lightingin 21-vuotias Steven Stamkos aloitti kauden loistavasti, mutta nuori hyökkääjä hyytyi loppukaudesta. Siitä huolimatta hänestä on hyvää vauhtia tulossa NHL:n suurimpia tähtiä. Yllättävin pelaaja pistepörssin kärkinimistä lienee kuitenkin Philadelphia Flyersin 23-vuotias Claude Giroux. Aiemmalla kaudella 47 pistettä kerännyt hyökkääjä teki päättyneellä kaudella 76 pistettä nostaen profiiliaan merkittävästi. Puolustajista vakuuttavan askeleen eteenpäin puolestaan otti Phoenix Coyotesin Keith Yandle. 59 pisteen lisäksi hän oli todella hyvä myös omassa päässä. Noilla näytöillä hän nousi NHL:ssä parhaimpien puolustajien joukkoon.

Oma kuvionsa oli tietenkin Ilja Kovaltshukin sopimus. Pahasti etupainotettu 102 miljoonan arvoinen 17-vuotinen sopimus ei käynyt NHL:lle. Myöhemmin tehty 15-vuotinen ja 100 miljoonan arvoinen sopimus sen sijaan hyväksyttiin. Devils sai kuitenkin rangaistuksen yrityksestään kiertää palkkakattoa ja he menettivät kolme miljoonaa dollaria, kolmannen kierroksen varauksen ja tulevaisuudessa myös yhden ensimmäisen kierroksen varauksen. Hankinnan mielekkyyttä pystyi kritisoimaan vielä kovemmin, kun Devilsin alkukausi oli onneton. Vasta Jacques Lemairen paluu Devilsin päävalmentajaksi käänsi kurssin, mutta kausi oli ohi, eikä Kovaltshuk vieläkään näytä ihan palkkansa arvoiselta mieheltä.

Maalivahdeissa kaksi nimeä olivat yli muiden. Tim Thomasin edellinen kausi oli vaisu, mutta päättyneellä kaudella hän nousi takaisin huipputasolle. Keskimäärin kaksi päästettyä maalia ottelussa ja torjuntaprosentti 93,8 ovat suorastaan huikeita. Eikä meno hyytynyt pudotuspeleissäkään, vaan hän pelasi aivan yhtä loistokkaasti saaden valinnan pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi. Miltei yhtä huikea oli Nashville Predatorsin maalivahti Pekka Rinteen kausi. Suomalaisvahti nousi maailman parhaiden maalivahtien joukkoon ja siitä osoituksena on ehdokkuus kauden parhaaksi maalivahdiksi. Muista maalivahdeista maininnan arvoinen on Corey Crawford. Vielä kaudella 2009-2010 Antti Niemi passitti hänet farmiin, mutta tällä kaudella 26-vuotias kanadalainen nousi Chicago Blackhawksin selkeäksi ykkösvahdiksi todella hyvillä esityksillään.

Lapinlahden Linnut lauloivat joskus siitä, että sedät jaksaa heilua. NHL:ssäkin nähtiin, kuinka sedät jaksavat pelata huikeasti, vaikka ikää on jo yli 40 vuotta. Teemu Selännettä ja Nicklas Lidströmiä ei uskoisi peliesitystensä perusteella niin vanhoiksi. Selänne oli pistepörssin kahdeksas 80 pisteellä ja vielä vanhoilla päivillään osoittautui tähtipelaajaksi. Lidström taas on aina ollut virheetön omassa päässä ja tällä kaudella hän keräsi kylkiäisenä vielä 62 pistettä. Ruotsalaispuolustaja teki tällä kaudella myös hattutempun samalla saaden NHL:n ennätyksen vanhimpana kolme maalia ottelussa tehneenä pelaajana. Lidström on jälleen kerran ehdolla NHL:n parhaaksi puolustajaksi, joka on ihan käsittämätön saavutus 41-vuotiaalta pelaajalta. Se olisi jo seitsemäs Norris Trophyn voitto yhdelle kaikkien aikojen parhaimmalle puolustajalle.

Suomalaisittain vuosi oli melko hyvä. Epäonnistujia oli hyvin vähän ja näiksi voi laskea oikeastaan vain Niklas Hagmanin, Jarkko Ruudun ja varauksin Olli Jokisen, Valtteri Filppulan ja Antti Miettisen. Moni pelaaja pysyi aiempien kausien tasollaan ja esimerkiksi Mikko Koivu, Tuomo Ruutu ja Jussi Jokinen pelasivat jälleen hyvän kauden. Ville Leino teki 53 pistettä ja jatkoi ilahduttavasti siitä mihin viime kauden pudotuspeleissä jäi. Lauri Korpikosken kausi oli loistava ja hän teki todellisen läpimurron. Hän on toki pelannut jo aiemmin kaksi kautta NHL:ssä, mutta pisteet olivat jääneet vähäisiksi. Tällä kaudella hän keräsi kuitenkin hulppeat 40 pistettä ja hän paransi otteittaan koko ajan kauden edetessä. Myös Sean Bergenheim pääsi urallaan askeleen eteenpäin ja erityisesti pudotuspeleissä hän loisti tehden yhdeksän maalia. Maalivahdeista yllättävän hyvän kauden pelasivat Antti Niemi ja Kari Lehtonen. Niemi kykeni vaikean alkukauden jälkeen nousemaan jopa Stanley Cupiin päättyneen kauden tasoa korkeammalle ja Kari Lehtonen kykeni pelaamaan vihdoin hyvän ja ehjän kauden. Positiivisiin asioihin voidaan lukea myös se, että Jesse Joensuu pelasi ensimmäistä kertaa urallaan enemmän NHL:ssä kuin farmissa. Unohtaa ei myöskään sovi NHL-debyytin tehneitä suomalaisia. Mikko Koskinen pääsi pelaamaan neljä ottelua New York Islandersin maalilla ja Teemu Hartikainen pelasi 21 ottelua Edmonton Oilersissa. Koskisen näytöt jäivät ohuiksi, mutta Hartikainen pelasi todella ennakkoluulottomasti ja hyvin omissa otteluissaan. Viisi pistettä kerännyt hyökkääjä on vahvasti matkalla kohti Oilersin vakiokokoonpanoa.

Erikoisin näkemäni ottelu tällä kaudella oli ehdottomasti 11.2. pelattu New York Islandersin ja Pittsburgh Penguinsin välinen ottelu. Ottelun viimeisillä minuuteilla vaihtopenkillä ei montaa pelaajaa ollut, sillä ulos ajettiin varmaan yli puolet kummankin joukkueen pelaajista. Ottelussa jaettiin peräti 346 jäähyminuuttia ja tappeluita tuntui syntyvän koko ajan. Ottelun jälkeen Penguinsin Eric Godard sai kymmenen ottelun pelikiellon ja Islandersin pelaajista Trevor Gillies yhdeksän sekä Matt Martin neljän ottelun pelikiellon. Islanders voitti ottelun peräti 9-3 ja John Tavares teki neljä pistettä. Tuossa ottelussa Michael Grabner onnistui myös saalistamaan kolme pistettä. Tuo ottelu ei ollut itävaltalaisen kauden ainoa hyvä ottelu, vaikka hän onkin tulokkaista puhuttaessa jäänyt Jeff Skinnerin ja Logan Couturen varjoon. Nopea laitahyökkääjä teki vähän huomaamatta 34 maalia. Ei hullummin tulokkaalta.

Mitähän kausi 2011-2012 tuo tullessaan?

Liigajoukkueiden kesän ostoslista

Liigajoukkueet alkavat olla pikkuhiljaa kasassa. Suurin osa joukkueista hakee enää yksittäisiä täsmävahvistuksia. Mutta mitä mahtuu joukkueiden ostoslistalle? Ainakin keskushyökkääjiä moni joukkue näyttäisi kaipaavan.

Blues

Espoossa joukkue on melko hyvin kasassa. Blues voisi kuitenkin kaivata kokemusta joukkueeseensa, sillä 28-vuotias Kristian Kuusela on joukkueensa toiseksi vanhin pelaaja. Toinen huomion arvoinen asia on se, että puolustuksessa on vain seitsemän pelaajaa. Näistäkin yksi on lupaava peruspuolustaja Jani Hakanpää, joka ei ole pelannut yhtään liigapeliä. Puolustus siis kaipaa leveyttä. Ja jos Jere Karalahti tai Ville Lajunen lähtee, niin hankinta puolustukseen on aivan pakollinen. Bluesissa ei ole yhtään ulkomaalaista (paitsi ehkä Lars Volden), joten se helpottaa mahdollisia hankintoja.

HIFK

HIFK:lla on tällä hetkellä erittäin hyvä tilanne, sillä laatua ja leveyttä on jo nyt jokaisella pelipaikalla. Tarvetta ei ole hankkia enää yhtään pelaajaa. Jos Jarkko Ruutu haluaa palata Eurooppaan, niin HIFK varmasti yrittää tehdä sopimuksen hänen kanssaan.

HPK

Alex Leavittin hankinnan jälkeen HPK ilmoitti vielä hakevansa keskushyökkääjää, laitahyökkääjää ja puolustajaa. Tänään puolustukseen hankittiin Ossi-Petteri Grönholm, joten loput hankinnat tulevat hyökkäykseen. Joukkueessa olevat kaksi kanadalaista rajaavat EU:n ulkopuoliset hankinnat yhteen. Hankinnat tulevat joka tapauksessa tarpeeseen, sillä leveyttä ei joukkueessa ole läheskään tarpeeksi.

Ilves

Ilveksellä on joukkue melko hyvin kasassa. Joukkueella on sopimuksen alla suuri määrä omia kasvatteja ja Ville Koistisen sopimus viimeisteli puolustuksen. Laitahyökkääjä Toni Rajalan jatkokuviot selviävät kesän aikana. Ainoana hankintalistalla on tällä hetkellä kärkiketjuun keskushyökkääjä uransa lopettavan Pasi Määttäsen tilalle. Ulkomaalaiskiintiössä on vielä yksi paikka jäljellä, joten hankinta voi olla tarpeen tullen kanadalainen tai yhdysvaltalainen.

Jokerit

Jokereilla on joukkueessaan leveyttä eikä joukkueella ole selkeää tarvetta lisähankinnoille, varsinkin kun leveyttä tuovissa pelaajissa on potentiaalia suureen rooliin. Ostoksille täytyy mennä lähinnä siinä vaiheessa, mikäli koeajalla olevien Petr Kalusin ja William Wallénin kanssa ei tehdä sopimusta. Janne Lahden mahdollinen lähtö Venäjälle saattaa aiheuttaa mahdollisen korvaajan metsästyksen. Jokerit voi vielä hankkia yhden EU:n ulkopuolisen pelaajan, joten se helpottaa mahdollista reagointia tarpeen niin vaatiessa.

JYP

JYPin joukkue on valmis. Joukkueessa on jo nyt tarpeeksi laatua ja leveyttä. Sami Vatasen jäätyä vielä kaudeksi Jyväskylään ei edes Jyrki Välivaaran mahdollinen lähtö Venäjälle aiheuta suurta tarvetta puolustusosastolle. Ja jos puolustaja hankitaankin, niin kyseessä olisi todennäköisesti leveyttä tuova puolustaja. Antti Pihlströmiä ei myöskään tarvitse korvata mikäli hän lähtee Venäjälle. Juha-Pekka Hytösen mahdollinen lähtö tuottaisi tarpeen hankkia vielä yksi keskushyökkääjä. Tuossa tilanteessa helpottaa se, että ainoastaan Eric Perrin rasittaa ulkomaalaiskiintiötä.

KalPa

KalPan tilanne on hyvä. Jukka Hentusen siirtymistä Kuopioon on odotettu jo pidemmän aikaa. Jos Hentunen siirtyy KalPaan, niin joukkue olisi todennäköisesti valmis. Tommi Miettinen on tällä hetkellä loukkaantuneena ja hänen syksyn kunnosta riippuen voi KalPalla olla tarve hankkia vielä yksi keskushyökkääjä. Koska joukkueella on vain yksi ulkomaalaiskiintiötä rasittava pelaaja, niin se antaa monipuoliset mahdollisuudet reagointiin.

Kärpät

Iiro Tarkin lähdettyä Kärpät saattaa käydä maalivahtiostoksilla. Jotenkin vaikea uskoa, että Kärpät lähtisi kauteen Ville Hostikka ykkösvahtina. David Aebischeriä ainakin on huhuiltu ykkösvahdiksi. Muuten joukkue taitaa olla valmis. Tarpeen vaatiessa Kärpät kuitenkin kykenee tekemään lisää hankintoja. Joukkueella on tällä hetkellä neljä ulkomaalaista, mutta jokainen heistä on EU-pelaaja eikä heitä lasketa ulkomaalaisiksi.

Lukko

Raumalla joukkueen kasaaminen on hyvässä vaiheessa eikä hyökkäykseen tarvita enää hankintoja, ellei Perttu Lindgren lähde muualle. Puolustukseen sen sijaan on tarvetta vielä ainakin yhdelle pelaajalle, sillä seitsemän puolustajaa ei vielä riitä. Haussa on todennäköisesti liigatasolle erittäin laadukas puolustaja. Kris Beech on ainoa ulkomaalaiskiintiöön laskettava pelaaja, joten kärkipuolustajaa voi hyvin hakea Pohjois-Amerikasta.

Pelicans

Lahdessa joukkueeseen on panostettu ja joukkue alkaakin olla valmis. Pakottava tarve on enää keskushyökkääjälle. Tällä hetkellä sentterit ovat Matias Loppi, Jarkko Immonen ja Tommi Paakkolanvaara, joten haussa on ykkössentteri. Lahtelaisia helpottaa tässä tehtävässä se, että ulkomaalaiskiintiössä on vielä tilaa.

SaiPa

SaiPalla on vielä monia kysymysmerkkejä joukkueessaan. Puolustuksessa on sopimus vain seitsemän pelaajan kanssa, joista Jere Pullilla on 19 liigaottelun kokemus ja Riku Dufva ei ole pelannut liigassa vielä kertaakaan. Brian Salcidon kanssa neuvotellaan jatkosta, joka kertoisi hankinnasta puolustukseen. SaiPan hyökkäyksessä on jo nyt paljon leveyttä, mutta kärkipelaajat puuttuvat. Erityisesti maalintekijöistä on pulaa. Rahaa tuskin on kuitenkaan erityisen koviin hankintoihin, joten hyökkäyspään hankinnat voivat jäädä yhteen kovempaan hyökkääjään. SaiPan onneksi heidän ulkomaalaisensa eivät rasita ulkomaalaiskiintiötä, vaan joukkue voi hankkia halutessaan vaikka kolme kanadalaista.

Tappara

Tapparan joukkue on tällä erää valmis, eikä vahvistuksia ole hetkeen odotettavissa. Joukkueessa on yksi kanadalainen ja yksi yhdysvaltalainen, joten tarpeen vaatiessa yhden pohjoisamerikkalaisen hankinta on mahdollista.

TPS

TPS:llä on rahat vähissä ja joukkueessa keskitytään nykyisten sopimuspelaajien kehittämiseen. TPS pyrkii käytettävissä olevilla varoilla hakemaan keskushyökkääjää kärkikenttiin. Myös puolustaja on haussa, mikäli rahaa jää kirstun pohjalle sentterihankinnan jälkeen. Tällä hetkellä vain Garrett Raboin lasketaan ulkomaalaiseksi, joten ulkomaalaiskiintiö ei TPS:n onneksi ole tällä hetkellä rasite.

Ässät

Ässät etsii tällä hetkellä kärkiketjun keskushyökkääjää. Ulkomaalaiskiintiössä on tilaa, joten hankinta Pohjois-Amerikasta on mahdollinen. Lisäksi joukkue on kaupitellut jo pidemmän aikaa puolustaja Kristian Kudrocia. Jos slovakkipuolustaja lähtee, niin Ässät saattaa hankkia vielä yhden puolustajan.

Toki näiden hankintojen lisäksi moni joukkue saattaa hankkia vielä lisää pelaajia tuomaan kokoonpanoon leveyttä ja syvyyttä. Ja aina jokin pelaaja loukkaantuu pitkäksi aikaa, jolloin tulee tarvetta hankkia jonkinlainen korvaaja. Kaikilla joukkueilla ei nimittäin omista junioreista löydy tarpeeksi hyviä paikkaajia.

Vain 19 sekuntia jäljellä

Yleensä aamurutiininani on herätä noin kello 6.30 ja avata heti teksti-tv:n sivu 235. Tänään rutiini rikkoontui, kun herätyskello soittikin jo kello 2.55. Laitoin ensimmäiseksi kahvinkeittimen päälle ja menin tietokoneen ääreen. Stanley Cupin finaali oli alkamassa eikä vapaapäivän myötä täytynyt miettiä töihin menemistä. Oli siis aika katsoa jääkiekkoa, vaikka ottelu alkoikin keskellä yötä ja Suomessa sää alkaa muuttua kesäiseksi.

Jo ennen ottelun alkua kotikatsomoihin välittyi hyvä tunnelma. Finaaleita on odotettu Vancouverissa vuodesta 1994 lähtien, joten ei ihme, että fiilikset katsomossa olivat hyvät. Ja alkuseremoniat olivat huikeat. Kyllä ne tuolla rapakon toisella puolella osaavat tällaiset asiat. Kylmänväreet menivät selkää pitkin erityisesti kansallislaulun aikana, kun yleisön annettiin laulaa Kanadan kansallislaulua pitkän aikaa. Huikeaa kuunneltavaa!

Itse pelissä Vancouver Canucks oli erityisesti ottelun lopulla tasakentällisin parempi. Boston Bruinsilla oli ongelmia Canucksin tiiviin puolustuksen kanssa, jonka vuoksi he eivät päässeet oikeastaan edes hyville maalipaikoille. Kummankin ylivoima sen sijaan oli aivan yhtä huonoa (ja vastaavasti alivoima loistavaa), eikä ylivoimamaaleja syntynyt. Parhaimmat maalintekopaikat siunaantuivat ottelun kuvan mukaisesti Canucksille, mutta Bruinsin maalia vartioineen Tim Thomasin kanssa nokikkain päässeet Ryan Kesler ja Jannik Hansen eivät kyenneet yllättämään häntä ja Alexander Edlerin laukauskin osui tolppaan. Ottelun maalivahdit Roberto Luongo ja Tim Thomas olivat todella hyviä läpi ottelun. Tosin mitä muutakaan voisi Vezina Trophy -ehdokkailta edes odottaa? Ottelussa tapahtui myös joitain erikoisia asioita. Dam Hamhuis taklasi näyttävästi Milan Lucicia, mutta samalla hän ikävä kyllä loukkasi myös itsensä. Ja kaikkein erikoisin tapaus oli se, kun ensimmäisessä erässä Alexander Burrows puri Patrice Bergeronia sormeen.

Ottelu näytti kolmannen erän lopulla menevän jo jatkoajalle, sillä maaleja ei tullut. Varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla ottelu kuitenkin ratkesi. Ryan Kesler riisti kiekon vastustajan siniviivan tuntumassa ja antoi poikittaissyötön Jannik Hansenille. Tanskalaishyökkääjä taas syötti kiekon toiselle puolelle Raffi Torresille, jolla oli edessään tyhjä maali. Torres ei näin varmasta maalipaikasta erehtynyt, vaan ohjasi kiekon maaliin, kun ottelua oli vain 19 sekuntia jäljellä. Näin lyhyessä ajassa koko kolmannen erän pelinsä kanssa tuskaillut Boston Bruins ei kyennyt enää vastaamaan, vaan Vancouver sai juhlia ensimmäisen ottelun voittoa.

Ensimmäisen pelin perusteella on vaikea uskoa Boston Bruinsin voittoon. Canucks oli selkeästi parempi ja hallitsi ottelua. Bruins sai pelinsä kulkemaan vain ylivoimalla ja joukkue on ylivoimalla ollut pitkään tehoton. Oikeastaan Bostonin ainoa mahdollisuus taitaa olla se, että Tim Thomas tekee jatkossakin puolimahdottomia torjuntoja ja Bruins saisi jollain tavalla edes pari maalia tehtyä.

...

Huomasin, että tämä on 200. blogitekstini. Tuon määrän tekemiseen on mennyt miltei kaksi vuotta. Varmaan jatkossakin blogeja tulee suurin piirtein samalla tahdilla. Ehkä joskus tulee teksti numero 500 tai 1000...