Työsulkuvahvistukset eivät estä junioreiden kehittymistä

Työsulun vuoksi Suomeen on saapunut jo kourallinen NHL-vahvistuksia ja työsulun pitkittyessä lisää on tulossa. Usein tässä olosuhteissa kuulee todettavan, että työsulkupelaaja vie pelipaikan joltain lupaavalta juniorilta.

Entä sitten vaikka vievätkin?

Juniori voi olla lupaava, mutta tuskin lahjakkuus mihinkään häviää puolessa vuodessa. Suurin osa junioreista on kuitenkin marginaalitason lupauksia, jotka eivät ihmetekoihin SM-liigassa kykene. Ja vaikka he liigassa pelaisivatkin, olisiko mahdollisesti peliaika joko sarjaporrasta alempana tai suuri rooli juniorijoukkueessa sittenkin hyödyllisempää, kuin kuuden minuutin kurvailu liigajoukkueen nelosketjussa? Kiekon heittäminen ränniin ja virheiden välttely eivät pelaajaa ainakaan merkittävästi kehitä.

Työsulkupelaajat myöskään eivät muuta todellisten lupausten tilannetta. Jos pelaaja on Suomen mittakaavalla oikeasti todella lupaava, hän kyllä nappaa pelipaikan. Ei Joel Armialle ollut mitään pelipaikkavarausta edelliskauden patapakasta, Aleksander Barkov ei ollut viime kauden alusta lähtien Tapparan joukkueessa, eikä Teuvo Teräväinen saanut automaationa paikkaa edustusjoukkueesta. Ja vaikka NHL-pelaajia tulisi Suomeen enemmänkin, Artturi Lehkonen, Juuso Ikonen ja Rasmus Ristolainen tuskin menettävät pelipaikkaansa.

Kilpailutilanne pelipaikoista on muutenkin vain hyvä asia, sillä siihen kannattaa tottua jo aikaisessa vaiheessa. Junioreissa pääsi kärkiketjuihin aina ikäluokasta toiseen, mutta aikuisena asiat eivät etene enää niin. Esimerkiksi maajoukkueessa juniorin pitää aina olla parempi kuin kokeneempi pelaaja. NHL:ssä puolestaan samantasoinen pelaaja Pohjois-Amerikasta menee aina suomalaisen edelle. Kilpailutilanteessa täytyy yksinkertaisesti olla parempi ja käyttää hyväkseen tarjotut tilaisuudet.

Sen sijaan kannattaa asia mieltää siten, että tilanteesta voi olla juniorille jopa hyötyä. Valtteri Filppula, Jussi Jokinen, Sean Bergenheim, Lennart Petrell ja Jesse Joensuu ovat todellisia huippu-urheilijoita. He osoittavat kaikille, mitä paikka aivan jääkiekon huipulla vaatii. Pelkällä lahjakkuudella sinne ei pääse. Huipulla pitää ihan oikeasti elää kuten huippu-urheilija. Ihan vahingossa NHL-vahvistukset eivät ole tällä hetkellä liigan kärkeä esimerkiksi fysiikan osalta.

Se kun ei vielä riitä NHL:ään, että olet SM-liigassa hyvä pelaaja. Senkin jälkeen pitää tehdä vielä kovasti töitä, jotta on valmis huipulle. NHL-vahvistukset varmasti auttavat nuoria lupauksia sisäistämään tämän asian.

Ja toisaalta pelin taso ainakin hetkellisesti paranee myös Suomessa. Mitä kovempia pelejä Suomessa pääsee pelaamaan, sitä valmiimpi juniori on jatkossa pelaamaan kovia pelejä NHL:ssä, KHL:ssä tai maajoukkueessa.

Ovat ne junnut hurjia

Viime kesän tilanteen perusteella kolme suomalaista taistelee tosissaan ensimmäisen kierroksen varauksesta kesän 2013 NHL:n varaustilaisuudessa. Ensimmäisen kierroksen varaukseen toki vaaditaan hyvä liigakausi ja hyvät nuorten MM-kisat, mutta juuri nyt näyttää tilanne näyttää ruusuiselta. Ensimmäisten otteluiden perusteella Aleksander Barkov, Artturi Lehkonen ja Rasmus Ristolainen ovat hurjassa vireessä.

Barkov on seuraavassa ottelussa Tapparan kultakypärä. Vielä hienompaa on se, että kyse ei ole mistään muutamasta pisteestä, vaan Barkov on kerännyt neljässä ottelussa huikaisevat kahdeksan pistettä. Nuori hyökkääjä on jo ensimmäisten otteluiden aikana esittänyt poikkeuksellisen hyvää pelikäsitystä, huikeaa syöttötaitoa ja loistavaa kiekonkäsittelyä. Koko kautta Barkov ei tule pelaamaan kaksi pistettä ottelussa tahdilla, mutta ainoastaan fysiikan riittämättömyys voi koitua koko kauden jatkuvien huippuesitysten esteeksi.

Barkov on iso ja vahva jo ikäisekseen, mutta Kuopiossa tehoja on tehnyt aivan toisenlainen juniori. Artturi Lehkonen on vielä todella kapea ja fyysisesti täysin kehittymätön, mutta niin vain hän pelaa KalPan ykkösketjussa. Viidessä ottelussa hän on kerännyt tehot 3+3=6, hän johtaa tulokkaiden pistepörssiä ja on KalPan paras pistemies. Lehkonen on luontaisesti hyvä maalintekijä ja ikäisekseen loistava pelaaja, mutta tuo tahti tuskin pysyy samana loppukautta. Väsymys iskee varmasti jossain vaiheessa, mutta Lehkonen on jo nyt osoittanut olevansa hyvä ehdokas vuoden tulokkaaksi.

Pistepörssiä vilkaisemalla Rasmus Ristolaisen nimi ei löydy ensimmäisenä, mutta hänen esityksensä ovat olleet paikan päällä katsottuna erinomaisia. Hän on ollut tähän mennessä TPS:n paras puolustaja niin omassa päässäkin kuin myös hyökkäyspäässä. Puolustajan itsevarmuus ja kyky ratkaista pelejä ei jää huomaamatta edes Turkuhallin ylimmiltä riveiltä. Lisäksi minua ainakin ilahduttaa suuresti Ristolaisen poikkeuksellisuus verrattuna muihin suomalaisiin puolustajiin. Kerrankin meillä on isokokoinen ja hyvin luisteleva kiekollinen puolustaja. Yleensä näitä kolmea asiaa ei Suomessa ole saatu samaan pakettiin.

Koko kolmikko on vain parantanut asemiaan ensi kesän varaustilaisuutta ajatellen. Mikäli esitykset ovat jatkossakin edes lähes yhtä vakuuttavia, asemat huipulla säilyvät. Hyvät nuorten MM-kisat puolestaan toisivat Barkoville varauksen viiden kärjessä, Ristolaiselle kymmenen parhaimman joukossa, eikä Lehkosen varaustakaan tarvitse ihan ensimmäisen kierroksen viimeisiin varauksiin odottaa.

Nuorten MM-kisojen kannalta positiivisia asioita ovat toki myös Joel Armian hyvä vire heti alkukaudesta ja Henrik Haapalan murtautuminen liigamiehistöön. Armialta odotetaankin viimeisen kahden kauden maalimäärän parantamista, ja ässähyökkääjä on ensimmäisten otteluiden aikana näyttänyt siltä, että 18 maalin raja ylittyy komeasti. Haapala puolestaan tuo hyökkäykseen lisää syvyyttä. Lisäksi Jokereiden Matti Lamberg on tullut kirjaimellisesti ryminällä mukaan kamppailemaan paikasta alempiin ketjuihin.

Sen sijaan Markus Granlundin ensimmäiset ottelut ovat olleet melko vaisuja, eikä Miikka Salomäenkään otteet ole olleet mitenkään maagisia. Kummaltakin on toivottavasti odotettavissa parempaa, sillä he eivät ole enää tulokkaita, vaan joukkueiden runkopelaajia, joilta odotetaan pisteitä. Vielä huolestuttavampaa on ollut Teuvo Teräväisen melko joelarmiamainen toisen kauden aloitus. Teräväinen oli pudotuspeleissä Jokereiden parhaimmistoa, mutta tällä hetkellä hän on kentällä aivan hukassa.Vastaavassa tilanteessa viime kaudella Armian kausi alkoi heikosti, mutta parin kuukauden jälkeen odotukset, pelitaidot ja fyysinen kunto viimein kohtasivat. Silloin nuorten MM-kisoissa jälki oli tuhoisaa. Toivottavasti näin käy myös Teräväisen kohdalla.

Kuukauden juniori: Juuso Vainio

Uusi kausi alkaa, mutta vanha tuttu juttusarja jatkuu. Kyse on siis kuukauden juniorista. Näin uuden kauden koittaessa haluaisin muistuttaa, että kuukauden junioriksi valitseminen ei tarkoita sitä, että valinta osuisi kuukauden aikana eniten vakuuttaneeseen junioriin. Kyse on siitä, että valinta osuu johonkin minua  kiinostavaan pelaajaan, joka pelaa nuorten SM-liigan ottelun Porissa, ja jonka otteita haluan seurata hivenen muita tarkemmin.

Kauden 2012-2013 ensimmäinen kuukauden juniori on...

Juuso Vainio
180 cm / 82 kg
Syntynyt 6.9.1994 Hämeenlinnassa
Kasvattajaseura: HPK

Puolustaja Juuso Vainio on pelannut 94-syntyneiden maajoukkueen mukana jo 16-vuotiaasta lähtien. Vaikka kyseisen ikäluokan puolustus on Suomen mittapuulla timanttisen kova, pääsi Vainio pelaamaan myös viime kaudella yli kymmenen alle 18-vuotiaiden maaottelua. Alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin Vainio ei kuitenkaan päässyt, vaan hän oli viimeinen joukkueesta pudonnut puolustaja. Tällä kaudella puolustaja pääsi HPK:n edustusmiehistöön pelaamaan harjoitusotteluita, mutta positiivisista esityksistä huolimatta Vainion kausi alkaa A-junioreissa.

Puolustajan tärkein tehtävä on puolustaa ja siinä Vainio onnistui Porissa. Hän sijoittui omassa päässä hyvin ja nappasi hyvin kiekkoja vastustajan pelaajilta. Hänen otteensa oman pään fyysisessä väännössä olivat myös miehekkään oloisia, mutta Vainion pienehkö koko hivenen vaikeutti peliä. Ässien toinen maali oli tästä hyvä esimerkki, sillä Patrik Moisio (187 cm / 92 kg) jyräsi Vainion ohi väkisin maalille ja loi näin loistavan maalipaikan. Puolustaja kaipaisikin vielä hieman lisää voimaa ennen kuin hän pelaa vakituisesti miesten peleissä.

Vainion luistelu oli vakuuttavaa. Hänen luistelunsa näytti terävältä ja teknisesti hyvältä. Häneltä löytyy luistelunopeutta vastaamaan nopeidenkin hyökkääjien vauhtiin ja hän liikkuu myös sivuttain hyvin. Vieläkin vakuuttavampaa oli hänen luistelunsa takaperin, sillä jopa peruuttamalla hän kykeni vastaamaan muiden vauhtiin. Tällä hän saakin hyvin etua, sillä kun katse on hyökkäyssuuntaan, hän kykenee kääntämään pelin nopeasti kiekon riiston jälkeen.

Hämeenlinnalainen pelasi rohkeasti kiekon kanssa. Hän tuki ajoittain hyökkäyksiä hyvillä nousuilla, eikä pelästynyt porilaisten karvausyrityksiä. Vainio oli kiekon kanssa todella varma, eikä menettänyt kiekkoja. Ahtaassakin paikassa puolustaja kykeni antamaan hyviä syöttöjä, jotka edistivät peliä. Vainion syöttötyöskentely oli muutenkin junioritasolle erittäin hyvää, sillä hänen syöttönsä olivat tarkkoja ja nopeita, eikä niitä päästy ottelun aikana montaa kertaa katkaisemaan.

Vainion mailankäsittely on puolustajalle melko hyvää. Hän ei tee kentän hienoimpia harhautuksia, mutta sitä ei puolustajalta vaaditakaan. Pääasia on se, että kiekko pysyi hänen hallussaan. Vainion laukaus sen sijaan kaipaa kehittämistä. Puolustaja laukoi usein, mutta veto itsessään on vielä toistaiseksi aika ponneton. Laukauksen tarkkuudessa ei välttämättä ole pahoja puutteita, mutta kun nopeutta ei ole tarpeeksi, hyvä maalivahti kyllä kykenee nappaamaan puolustajan vedot.

Vahvuudet:
Hyvät ja varmat ratkaisut kiekon kanssa.
Monipuolisuus.

Heikkoudet:
Kokoa saisi olla hivenen enemmän.
Ei todella selkeää vahvuutta.

Yhteenveto: Vainio on monipuolinen puolustaja, joka on junioritasolla vakuuttava sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan. Ei siis ole ihme, että hän pelasi niin ykkösylivoimassa kuin ykkösalivoimassakin. Kokonaisuutena Vainio on jo nyt vakuuttava, mutta hän kaipaa vielä pientä kehittämistä muutamalla osa-alueella, sekä lisää rutiinia, ennen kuin hänestä on iloa miesten peleissä. Mutta mikäli voimaa tulee lisää ja kehitys ei pysähdy, näkisin Vainion jo ensi vuonna taistelemassa paikasta HPK:n edustusjoukkueessa ja vakinaistavan paikkansa parin vuoden päästä. Puolustajasta voi tulla varsin hyvä pelaaja liigatasolle, mutta pääsy KHL:ään saati NHL:ään voi olla vaikeaa ilman selkeää vahvuutta.

Kohti kautta 2012-2013 - SM-liiga osa 1

SM-liigan alku lähenee. Tälläkin kertaa tein oman ennakkoni SM-liigaa varten, mutta muutin hivenen konseptia. Tällä kertaa päätin esitellä jokaisesta joukkueesta yhden nuoren pelaajan, joka ei vielä ole onnistunut nousemaan isoon rooliin SM-liigassa, mutta jolla on siihen potentiaalia. Nuoren pelaajan esittelyn lisäksi tein vielä kaupan päälle lyhyet arviot jokaisesta joukkueesta. Lisäksi haluan huomauttaa, että joukkueiden paremmuusjärjestys oli todella vaikeaa tehdä. Hyviä elementtejä löytyy kaikilta sijoilta 1-11 löytyviltä joukkueilta, eikä joukkueiden kokoonpanoista löydy kovin suuria eroja. En siis yllättyisi yhtään, jos sijalle kymmenen veikkaamani Lukko olisi neljän parhaan joukossa, tai toiseksi sijoittamani HIFK jäisi sijoille 7-10.

Blues

Miro Aaltonen

Junioreissa Aaltonen ei enää kokenut viime kaudella tarpeeksi haasteita, mutta liigajoukkueessa ei vielä tehoja syntynyt. Hyökkääjä pelasi hyvin omaa energistä rooliaan, mutta nyt on aika ottaa harppaus eteenpäin. Taitoa ja nopeutta hivenen pienikokoisella hyökkääjällä on kyllä tarpeeksi, mutta miesten tasolla oma ennakkoluuloton yrittäminen ei ole vielä muuttunut pisteiksi. Siihen vaadittaneen vielä hivenen lisää järkeä junnumaisen innostuneisuuden päälle. Harjoituskausi lupaa hyvää ja kykyjen riittäessä peliaikaa espoolaisten riveistä on luvassa.

Arvio: Espoolaisilla on viime vuosina ollut tapana pelata runkosarja hivenen alakanttiin, mutta pudotuspeleissä yllättää. Tilanne voi nyt olla hyvin samanlainen. Bluesin menestys nojannee jälleen hyvään puolustuspelaamiseen ja kovaan taisteluun. Lauri Marjamäen valmennuksen alaisena espoolaiset onnistuivat viime kaudellakin tärkeillä hetkillä. Runkosarjassa aivan liigatason tähtipelaajien puuttuminen hyökkäyksestä ja kysymysmerkit ykkösvahti Juuso Riksmanin kestävyydestä estävät kuitenkin Bluesin nousun aivan kärkikahinoihin.

Paras pelaaja: Camilo Miettinen

Kovin hankinta: Marco Rosa

Pahin menetys: Joakim Eriksson
Sijoitus runkosarjassa: 8

HIFK

Mika Partanen

Partanen on kiinnostava hyökkääjä. Vielä kaksi vuotta sitten hän oli yksi ikäluokkansa lupaavimmista nimistä, joka pelasi U18-maajoukkueen kakkoskentässä. Sen jälkeen isokokoinen hyökkääjä siirtyi Pohjois-Amerikkaan, joka varmasti on tuonut lisää kovuutta Partasen peliin, mutta muuten kaudet olivat pettymyksiä, eikä hyökkääjä päässyt edes nuorten MM-kisoihin. Nyt hän tekee paluun Suomeen. Taklausvoima ja hyvä liike auttavat ainakin alaketjujen paikan nappaamisessa, mutta juniorivuodet kertovat myös kiekollisesta potentiaalista. Löytyykö kiekollinen taito tällä kaudella, vaikka taustalla onkin kaksi vuotta puolustavassa roolissa? Hyökkääjä on ainakin alkukauden Mestiksessä, mutta pelaisiko hän loppukaudella jo vakituisesti SM-liigaa?

Arvio: HIFK heikkeni, mutta ei kovin paljoa. Mikael Granlundia ei tietenkään voi SM-liigassa millään korvata, eikä Petteri Wirtasta tai Mikko Kousaa kovin helpolla. HIFK on silti edelleen kokoonpanoltaan huippuluokan joukkue, jonka hyökkäyksestä löytyy sopivia jätkiä niin ylempiin ketjuihin kuin alaketjujen rooleihin. Puolustaja Toni Söderholm on pelipaikallaan kenties liigan paras ja Kousan sekä Daniel Fernholmin jättämä aukko täytettiin kiitettävän hyvin Ville Varakkaalla ja Kyle Klubertanzilla. Laadukas hyökkäys ja puolustus mahdollistavat taistelun kärkisijoista, mutta maalivahti Joni Ortion täytyisi pelata ensimmäistä kertaa urallaan kokonainen kausi huipputasolla. Lisäksi Petri Matikaisen lähtö keskellä kesää sekoitti varmasti pakkaa, joten nähtäväksi jää, miten Pasi Sormunen onnistuu debytoidessaan liigajoukkueen päävalmentajana.

Paras pelaaja: Ville Peltonen

Kovin hankinta: Joakim Eriksson

Pahin menetys: Mikael Granlund
Sijoitus runkosarjassa: 2

HPK

Robert Leino

Leino on kuulunut jo pidemmän aikaa ikäluokkansa maajoukkueen vakiokalustoon ja viime kaudella hän jo osoitti, että nuorten SM-liigassa alkaa vastus olla hänelle liian helppoa. Tähän mennessä hyökkääjä on kerännyt pisteitä vasta nuorten SM-liigassa ja nuorten maajoukkueessa, mutta tällä kaudella saattaa olla jo liigajoukkueen vuoro. Leino on aina ollut junioriksi taitava, mutta hän on kyennyt kesän aikana parantamaan myös fysiikkaansa ja luisteluvoimaansa. Harjoitusottelut ovat olleet hyökkääjältä varsin ennakkoluulottomia, joten mahdollisuuksia liigajoukkueen mukana tulee varmasti. 

Arvio: HPK tuntuu vajoavan vuosi vuodelta alemmaksi. Hyökkäyksessä on kuitenkin sen verran laatua, että se pelastaa hämeenlinnalaiset jumbopaikalta. Pudotuspeleihin pääsy vaatii kuitenkin nuorempien pelaajien tasonnostoa. HPK:n puolustus näytti koko kesän ajan olevan pelkästään turhankin kokeneen Marko Tuulolan harteilla, mutta nyt vastuuta lienee tulossa Dan Spangille. Vaikka liigakiekko on Spangille uusi kokemus, hänen on pakko onnistua, sillä materiaali ei HPK:lla tahdo omassa päässä riittää. Maalivahtipeli on myös kysymysmerkki. Kenen pitäisi olla Kerhon ykkösvahti? Mika Järvinen on saanut lukuisia mahdollisuuksia nousta ykkösvahdiksi, mutta hän ei ole tähän mennessä kertaakaan onnistunut. Mikko Tolvanen ei sen paremmin viime kaudella onnistunut. HPK:n voikin lähinnä pelastaa se, että valmentaja Ari-Pekka Selin on tottunut saamaan kaiken irti valmentamistaan joukkueistaan. 
Paras pelaaja: Ville Viitaluoma

Kovin hankinta: Tuomas Santavuori

Pahin menetys: Mathias Porseland
Sijoitus runkosarjassa: 13

Ilves

Miro Hovinen

Hovinen pelasi viime vuonna nuorten MM-kisoissa, vaikka hän ei ole pelannut liigassa vielä otteluakaan. Kolikon kummallekin puolelle on erittäin hyvät syyt. Nuorten MM-kisoissa hän pelasi siksi, että puolustaja on hyvä nimenomaan oman pään pelissä. Puolustuspäässä raamikas nuorukainen sijoittuu hyvin ja on sopivan ikävä vastustajille. Liigapelit ovat kuitenkin jääneet toistaiseksi pelaamatta heikon liikkeen ja puutteellisten kiekollisten taitojen vuoksi. Mestis tarjosi viime kaudella Hoviselle sopivia haasteita, mutta nyt Tampereella on mahdollisuus napata paikka vaikka vakiokokoonpanosta.

Arvio: Ilveksen tilanne on todella tukala ja joukkue tuntuu olevan entistäkin heikompi. Puolustuksessa oikeasti hyvät pelaajat loppuvat Ville Koistiseen, Jyrki Jokipakkaan ja Martti Järventiehen. Muut ovat katsomattomia kortteja tai liigatason marginaalipelaajia. Hyökkäyksessä laidalla on Jesse Niinimäen ja Masi Marjamäen kaltaisia varmoja pelaajia, mutta suuri osa laituriosastosta on pelaajia, joiden toivotaan nostavan tasoaan, tai ainakin pitävän viime kauden lopun tasonsa. Maalivahti Miika Wiikman on selkeä ykkösvahti, mutta lähes kaikissa liigajoukkueissa hän ei sitä olisi. Suurin ongelma on kuitenkin sentterikalusto. Kenellekään Ilveksen senttereistä ei kuulu automaationa paikka liigajoukkueen kahdesta ensimmäisestä ketjusta, mutta nyt Tampereella on pakko kokeilla Kai Kantolan kaltaisia pelaajia ykkössentterinä. Minulla ei myöskään ole suurta luottoa Raimo Helmisen kykyihin valmentajana, joten ennustankin Ilvekselle todella pitkää ja vaikeaa kautta. 

Paras pelaaja: Jesse Niinimäki

Kovin hankinta: Ville Koistinen

Pahin menetys: Toni Rajala
Sijoitus runkosarjassa: 14

Jokerit

Esa Lindell

Viime kesänä NHL:ään varattu Lindell ei ole vielä todellakaan näyttänyt kaikkea. Hänellä on vielä rutkasti käyttämätöntä potentiaalia, joka kaiken osuessa nappiin riittää jopa NHL:ään. Hyökkäyspään taidot ovat hänellä jo nyt hyvässä kunnossa. Puolustaja antaa hyviä syöttöjä, tukee hyökkäyksiä mallikkaasti ja hänellä on kova veto. Ongelmia on tähän mennessä ollut oman pään sijoittumisessa ja liikkeessä, mutta kesällä puolustaja on mennyt ilmeisesti näissäkin asioissa eteenpäin. Viimeistään loppukaudella Lindell noussee liigajoukkueeseen ja hänen pelityylillään myös ylivoimaminuutteja tulisi saada. Ja jos hän ylivoimalle pääsee, on pisteitäkin luvassa.

Arvio: Joko nyt on Jokereiden vuoro? Viime kauden loppu oli Jokereilta erittäin hyvä ja pudotuspeleissä joukkue oli hyvässä iskussa. Kaiken lisäksi pahat menetykset jäivät lähinnä Janne Lahteen. Kakkosvalmentajasta päävalmentajaksi noussut lupaava Tomi Lämsä saa käyttöönsä niin hyvät rakennuspalikat, että nyt Jokereiden on miltei pakko saada mitali. Maalivahti Eero Kilpeläinen on liigan parhaita maalivahteja ja puolustuksesta löytyy useampi todella kovan luokan puolustaja (muun muassa Ossi Väänänen, Teemu Eronen, Jeremy Dehner, Antti-Jussi Niemi). Hyökkäyspää on kenties puolustustakin kovemmalla tasolla. Ben Eaves, Ilari Filppula, Teemu Pulkkinen, Riku Hahl, Jani Rita ja Teuvo Teräväinen kelpaisivat monelle joukkueille. Tähän kun vielä lisätään päälle lupaavasti esiintynyt Steve Moses, useampi loistava alaketjujen pelaaja sekä lukuisia huippulupaavia junioreita, on Jokerit nyt valmis mestaruusjahtiin.

Paras pelaaja: Ossi Väänänen

Kovin hankinta: Steve Moses

Pahin menetys: Janne Lahti
Sijoitus runkosarjassa: 1

JYP

Topi Nättinen

JYPin junioreista Nättinen on tällä hetkellä lupaavin ja hän kolkuttelee jo tällä kaudella liigajoukkueen portteja. Hyökkääjä oli viime vuonna suuressa roolissa A-nuorissa ja tällä kaudella on aika hypätä miesten sarjoihin. Harjoitusotteluissa hyvin liikkuva Nättinen on väläytellyt ylivoimaosaamistaan, mutta fysiikka ei taida aivan vielä riittää tasakentällisin SM-liigan parhaimmistoa vastaan. Hyökkääjä on pelannut junioreissa sentterinä, mutta kenties SM-liigassa laiturina aloittaminen olisi hyvä vaihtoehto, sillä puutteellinen fysiikka ja sitä kautta heikohko oman pään pelaaminen eivät tuolloin olisi aivan yhtä suuria ongelmia. JYP saattaa tarvita taitoa hyökkäyspäähän kauden mittaan ja tuolloin Nättinen voi olla nopeasti harkintalistalla.

Arvio: JYP on vuosikaudet ollut liigan parhaita joukkueita, mutta joskus on kärjestäkin pudottava. Tällä kaudella se on hyvin mahdollista, sillä menetykset olivat todella kovia, eikä pelkkä kova taistelu riitä korvaamaan yksilötaitoa. Hyökkäys näytti ennen Perrinin ja Hubacekin jatkosopimuksia todella heikolta, mutta nykyisessä kunnossaan se on riittävä pudotuspelitaistoihin, erityisesti mikäli uudet ulkomaalaiset onnistuvat. Hyökkäys on silti kapea ja täynnä yksipuolisia, mutta kovasti yrittäviä pelaajia. JYPin vahvuus on vahva oman pään peli, sillä Jyrki Välivaaran paluu korvasi jonkin verran Sami Vatasen jättämää tyhjiötä, eikä muukaan puolustus näytä kovin heikolta. Tuomas Tarkki on puolestaan osoittanut jo monta kertaa kykenemään olemaan mestarijoukkueen maalivahti. Jyrki Aho jatkoi viime kaudella Risto Dufvan perinteitä hyvin ja nykyisen JYPin kaltainen joukkue sopii hänelle hyvin. Se riittää kevyesti pudotuspeleihin, mutta ei välttämättä mitaleille.

Paras pelaaja: Eric Perrin

Kovin hankinta: Tuomas Tarkki

Pahin menetys: Sami Vatanen
Sijoitus runkosarjassa: 5

KalPa

Artturi Lehkonen

Hyökkääjä hankittiin Turusta KalPaan, eikä ilmeisesti millään pienellä rahalla. Luvassa on siis rutkasti mahdollisuuksia hyökkäävässä roolissa. Siihen viime vuoden alle 18-vuotiaiden MM-kisojen maalikuningas (alaikäisenä!) taitojensa ja pelirohkeutensa puolesta kykenee. Lehkosella on ikäisekseen hyvä liike, hän antaa hyviä syöttöjä ja ennen kaikkea hänellä on erinomainen laukaus, jota hän myös haluaa käyttää. Oikeastaan ainoa heikkous on toistaiseksi puutteellinen fysiikka, minkä vuoksi hyökkääjä ei välttämättä aivan koko kautta kykene pelaamaan liigassa huipputasolla. Lehkonen voi hyvin mahdollisesti saada varauksen NHL:ään ensimmäisellä kierroksella, jos vain tekee tulosta SM-liigassa.

Arvio: KalPa on vakiinnuttanut paikkansa liigan kärkikastissa, eikä tulevakaan kausi tule muuttamaan asiaa. Erityisesti hyökkäys näyttää vakuuttavalta, sillä hyökkäyskalusto on täynnä SM-liigaan poikkeuksellisen taitavia yksilöitä, joista osa on jopa aivan maajoukkuetasoa. Ehkä suurin ongelma tulee kakkossentterin tontilla, sillä Matti Kuparisen takana tulee pieni tyhjiö. Myös hyökkäyksen pieni koko voi koitua ongelmaksi pudotuspeleissä. Ongelmia voi tuottaa myös maalivahtipeli, sillä vaikka Mikko Koskinen oli runkosarjassa todella vakuuttava, oli hän kauden tärkeimmillä hetkillä suorastaan luokaton. Suurin kysymysmerkki tulee kuitenkin penkin takaa. Kuinka paljon Tuomas Tuokkolan potkut aivan kauden alla vaikuttivat joukkueeseen? KalPan puolustus on onneksi leveä ja tarpeeksi laadukas, vaikkei liigan tähtitason puolustajia joukkueessa olekaan. 

Paras pelaaja: Sakari Salminen

Kovin hankinta: Jukka Voutilainen

Pahin menetys: Tuomas Kiiskinen
Sijoitus runkosarjassa: 4

Kohti kautta 2012-2013 - SM-liiga osa 2

Kärpät

Ville Pokka

Puolustaja kuuluu eittämättä Suomen lupaavimpiin puolustajiin, mutta runkosarjassa Pokka ei kyennyt keräämään kuin kolme pistettä. Tällä kaudella suurlupauksen olisi aika nousta esille ja tehdä lopullisesti läpimurto liigajoukkueen ylivoimakoostumuksiin. Pokan vahvuus on hyvä kahden suunnan peli ja hän oli puolustuspäässä jo viime kauden lopulla Kärppien parhaimmistoa. Peliäly ja syöttötyöskentely kuitenkin riittävät vieläkin parempaan ja viime kaudella kerätyt pisteet pitäisi moninkertaistua. Pokan luistelu ja fysiikka ovat olleet jo pitkään kehityksen kohteita ja niissä hän on mennyt tasaisesti eteenpäin. Mikäli kehityksen kohteet ovat menneet tarpeeksi eteenpäin, on Pokka Suomen nuorten maajoukkueen kärkipuolustajia alkavalla kaudella.

Arvio: Kärppien viime vuodet ovat olleet vaikeita vuosituhannen alun menestysvuosien jälkeen. Nyt tilanne voi kuitenkin olla toinen, sillä joukkue säilyi viime vuodesta todella hyvin kasassa ja yhteispelin luulisi toimivan alusta lähtien. Lisäksi tänä vuonna Johan Backlund on mukana sarjan alusta lähtien ja nuoriso-osasto (Donskoi, Salomäki, Junttila, Komulainen, Pokka) ottanee jälleen askeleita eteenpäin. Jo ennestään leveään materiaaliin on hankittu hyviä palasia tuomaan lisää laadukkuutta ja tehoja. Hyökkäyksestä puuttuva ykköstähti ja joidenkin nimekkäiden puolustajien vaisut esitykset viime kausilta ovat kuitenkin syynä sille, että runkosarjaa Kärpät tuskin voittaa.

Paras pelaaja: Ivan Huml

Kovin hankinta: Toni Kähkönen

Pahin menetys: Kimmo Koskenkorva
Sijoitus runkosarjassa: 3

Lukko

Jesse Virtanen

Vuodenvaihteessa 2011 nuorten MM-kisoissa pelanneelta puolustajalta odotin jo viime kaudeksi nousua SM-liigan pelaavaan kuusikkoon. Sitä ei tapahtunut osin marraskuussa tulleen pitkän loukkaantumisen vuoksi. Tällä kaudella Virtanen on oletusarvoisesti Lukon seitsemäs puolustaja, joka kykenee jopa tavoittelemaan vakituista liigapaikkaa. Kahden suunnan puolustajalla pitäisi olla siihen kaikki eväät, mikäli vain kehitys on jatkunut siitä mihin se ennen loukkaantumista jäi. Harjoituskaudella puolustaja on ainakin antanut sellaisia näyttöjä, että tulevalla kaudella hän pelannee ainakin enemmän kuin kaksi ottelua.

Arvio: Sanotaan ensiksi hyvät uutiset. Lukon maalivahtikaksikko on kenties liigan paras, sillä Petri Vehanen oli viimeisellä Suomen visiitillään maaginen eikä Simon Nielsenin viimeisimmät otteet ole myöskään olleet yhtään hassumpia. Valmentaja Risto Dufva puolestaan on tähän mennessä tehnyt loistavaa jälkeä valmentamissaan joukkueissa. Huonommat uutiset löytyvätkin kenttäpelaajien suunnalta. Justin Azevedon taiturimaisuus, aina loukkaantuneena olevan Lauri Tukosen maalivainu, Otto Honkaheimon puolustuspelaaminen ja Harri Tikkasen hyvä yleispelaaminen eivät yksinkertaisesti riitä kärkiosaamiseksi. Joukkueessa on periaatteessa todella paljon hyviä liigapelaajia (sekä potentiaalisesti täysi hitti tai huti Ryan Caldwellin muodossa), mutta harvalta voi oikeasti odottaa kovia tehoja. Ilman hankintoja Lukko joutuu tosissaan taistelemaan pudotuspeleihin pääsystä.

Paras pelaaja: Petri Vehanen

Kovin hankinta: Justin Azevedo

Pahin menetys: Perttu Lindgren
Sijoitus runkosarjassa: 10

Pelicans

Janne Juvonen

Viime keväänä finaaleissa pelasi yllättävä maalivahti. Janne Juvoselta tuskin odotettiin ennen viime kautta liigadebyyttiä, eikä varsinkaan pelejä finaalissa. Sattuma päätti toisin, mutta Juvonen pelasi olosuhteisiin nähden kelvollisesti. Joonas Kuuselan ja Jere Myllyniemen takana peliaika voi jäädä vähiin, mutta nuorten maajoukkueen mukaan noussut maalivahti pelannee tälläkin kaudella muutaman ottelun ja taistelee toden teolla peliajasta. Suurin osa kaudesta mennee nuorella maalivahdilla kuitenkin Peliittojen riveissä, jossa on hyvä totutella miesten peleihin.

Arvio: Pelicans on todella pahassa paikassa. Viime kauden finaalijoukkue koki niin kovia menetyksiä, ettei menestystä lintuparvelle kykene ennustamaan. Oikeastaan vain Kai Suikkasen hyvä ansioluettelo nostaa Pelicansin osakkeita. Toki viime kauden Pelicans ei vuosi sitten näyttänyt yhtään tämänvuotista joukkuetta paremmalta, mutta toisaalta voiko samanlainen lento samoista lähtökohdista jatkua toista kautta putkeen? Joukkueella on kolme melko hyvää vahtia, mutta kykeneekö kukaan kannattelemaan joukkuetta? Onko lahtelaisten puolustuksessa tarpeeksi syvyyttä? Pelicansin hyökkäys näyttää joukkueen parhaimmalta osa-alueelta, mutta tuollakin osastolla vaaditaan urallaan alaspäin vajonneilta ensimmäisen kierroksen varauksilta onnistumisia. Lahtelaiset ovatkin koko sarjan suurin kysymysmerkki ja sijoitus runkosarjassa voi olla oikeastaan mitä tahansa kärjen ja häntäpään väliltä. 

Paras pelaaja: Markus Seikola

Kovin hankinta: Lee Goren

Pahin menetys: Ryan Lasch
Sijoitus runkosarjassa: 9

SaiPa

Jesper Piitulainen

Taitava, älykäs ja rohkea. Jesper Piitulainen on noilla avuilla ollut jo parin kauden ajan Mestiksen parhaimmistoa. Ikävä kyllä hyökkääjällä on pituutta vain 172 senttiä, mikä taas heijastuu vääjäämättä oman pään pelaamiseen. Nyt 21-vuotiaan hyökkääjän olisi noustava liigatasolle. Piitulainen saanee paljon mahdollisuuksia heikossa SaiPan hyökkäyksessä ja se on hänen pelityylilleen erittäin hyvä asia. Piitulaisen kaltainen pelaaja kun ei ole parhaimmillaan rikkovassa roolissa, vaan ylivoima-aikaa täytyy hänelle löytyä.

Arvio: SaiPa on varsin erikoinen joukkue. Sputnikeilla on vuodesta toiseen selvästi liigan pienin pelaajabudjetti ja paperilla heikoin kokoonpano. Siitä huolimatta joukkue jotenkin onnistuu välttämään jumbosijan, mutta kuitenkin jää hivenen pudotuspelien ulkopuolelle. Tilanne tuskin tälläkään kaudella muuttuu yhtään mihinkään. SaiPalla on melko laadukas runko puolustajia Brian Salcidon johdolla ja samoin muutamia hyviä hyökkääjiä, joita yhdistää tietyt seikat. Joko heidät on muiden liigajoukkueiden toimesta hylätty muka liigaan kelpaamattomana, tai sitten joku pelaajista on kehittynyt SaiPasta suuren median ulkopuolella melko laadukkaaksi pelaajaksi. Joukkueelta kuitenkin puuttuu selkeä ykkösvahti, ellei Jani Nieminen tai Richard Ullberg ota harppausta eteenpäin. Myös päävalmentaja Pekka Tirkkonen on katsomaton kortti, mutta entinen SaPKon luotsija tuntuu luonnolliselta valinnalta luotsaamaan SaiPan tietyllä tavalla vanhoille tutuille urille.

Paras pelaaja: Brian Salcido

Kovin hankinta: Mark Lee

Pahin menetys: Jarno Koskiranta
Sijoitus runkosarjassa: 12

Tappara

Henrik Haapala

Haapala on samankaltainen monen muun 94-syntyneen kanssa. Hänellä on kaikki tarvittavat taidot pärjätä niin hyökkäyspäässä kuin omassakin päässä, ja erityisesti hyökkääjän rohkeus ja ennakkoluulottomuus on vakuuttanut monet. Uuden ajan suomalaishyökkääjän mallin mukaisesti myös taitoa on todella paljon. Kymmenen pistettä alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa tehnyt hyökkääjä olisi jo nyt pelannut SM-liigassa ja saanut NHL-varauksen, mikäli hänen suurin heikkoutensa ei olisi koon puute. Sitä kun on tässä vaiheessa vaikea saada lisää. Hyvät otteet harjoituspeleissä tuottanevat näyttöpaikkoja edustusjoukkueessa ja tähän mennessä Haapala on aina noussut tarpeen tulleen uudelle tasolle.

Arvio: Tappara on ollut edelliset kaudet luokattoman huono. Nyt tilanne on päätetty korjata kertaheitolla. Kirvesrinnoilla on siitä loistava tilanne, ettei joukkue menettänyt yhtään oikeasti tärkeää pelaajaa. Sen sijaan Tampereella on voitu keskittyä joukkueen heikkouksien paikkaamiseen ja siinä Tappara on onnistunut hyvin. Maalille joukkue löysi Pekka Tuokkolan ja hyökkäykseenkin muutaman hyvän hankinnan. Erityisesti sentteriosasto on kova, mikäli Aleksander Barkov jatkaa viime talven otteitaan. Huikein parannus on kuitenkin oman pään pelaamisessa, sillä viime kaudella surkeita otteita esittänyt puolustus on parantunut huomattavasti jo osin Tuukka Mäntylän paluun vuoksi, mutta myös parin ylivoimaspesialistin ja yhden oman pään luutijan hankinnan vuoksi. Valmentaja Jukka Rautakorpi on myös melko varma valinta, joten eiköhän Tappara yllä selvästi pudotuspeleihin ja taistele tosissaan suorasta pudotuspelipaikasta.

Paras pelaaja: Tuukka Mäntylä

Kovin hankinta: Jarno Koskiranta

Pahin menetys: -
Sijoitus runkosarjassa: 7

TPS

Mikko Lehtonen

Ikäisekseen kypsä puolustaja saa todella hyvän mahdollisuuden näyttää osaamisensa. Turkulaisten puolustus ei ole kovinkaan leveä, joten Lehtosella lienee hyvillä otteilla mahdollisuus napata paikka vakiokokoonpanosta. Puolustajan vahvuus on ollut tähän mennessä vahva kahden suunnan pelaaminen. Erityisesti oman pään peli on poikkeuksellisen kypsää 94-syntyneelle puolustajalle. Syöttötaito ja pelinrakentaminen eivät ole aivan yhtä kovalla tasolla, mutta aivan riittävän hyviä liigaan asti. Mikäli suoritustason vaihtelut pysyvät kurissa ja hän säilyy loukkaantumisilta, Lehtonen pelaa suuren osan kaudesta edustusjoukkueen mukana.

Arvio: TPS:n tilanne näytti pitkälle kesään toivottomalta, mutta viimeiset hankinnat ovat olleet vakuuttavia. Maalivahtikaksikko Niittymäki-Engren on liigan kärkikolmikossa ja Corey Locke ja Brian Willsie liigan kiinnostavimpia ulkomaalaishankintoja. Jos oletetaan, että ulkomaalaishankinnat ovat onnistuneita, on TPS:n hyökkäys melko laadukas, mutta silti kapea ja junioripainotteinen. TPS:n suurin heikkous ovatkin puolustajat. Hannu Pikkarainen lienee hyvä pelaaja liigaan, mutta muuten puolustuspää näyttää yhdeltä liigan heikoimmista. Turussa kannattaakin toivoa, että nuori Rasmus Ristolainen on valmis pelaamaan isoja minuutteja. Mikäli näin ei käy, ketä TPS:llä on laittaa pelaamaan isoja minuutteja? Tosin täytyy myös muistaa, että Pekka Virta onnistui aikanaan KalPassa erittäin hyvin heikollakin materiaalilla, joten täysin toivoton tilanne turkulaisilla ei ole. Suurta menestystä en Turkuun odota, mutta mahdollisuudet pudotuspeleihin on olemassa.

Paras pelaaja: Ville Vahalahti

Kovin hankinta: Corey Locke

Pahin menetys: Tomas Mojzis
Sijoitus runkosarjassa: 11

Ässät

Patrik Parkkonen

Ässät hankki kesän aikana erittäin kiinnostavan puolustajan. Parkkonen pelasi HIFK:ssa kauteen 2009-2010 ja lähti sen jälkeen Pohjois-Amerikkaan. Samalla hän hivenen katosi nuorten maajoukkueista. Viime kausi tuotti puolustajalle kohtuulliset 22 pistettä WHL:ssä ja harjoitusottelut kauden alla ovat näyttäneet syyn tehoihin. Parkkosen vahvuudet ovat luistelussa, pelirohkeudessa ja hyökkäyksien tukemisissa. Noissa asioissa hän on jo nyt kevyesti liigatasoa. Koon ja voiman puute sekä oman pään peli ovat toistaiseksi sen verran isoja miinuksia, ettei Parkkonen kuitenkaan välttämättä mahdu patapakan kuuden pelaavan puolustajan joukkoon Tommi Taimen tervehdyttyä. 

Arvio: Ässillä on jälleen kasassa melko hyvä joukkue, josta löytyy muutama huippuyksilö. Maalivahtipelin pitäisi olla kunnossa, samoin Stephen Dixonin ja Joel Armian johdattaman hyökkäyksen. Pata tuntuu harjoitusotteluiden perusteella onnistuneen uusissa hyökkäyshankinnoissaan, minkä ansiosta porilaisilla tuntuisi olevan kolme laadukasta hyökkäysketjua. Ongelmia Ässille voi aiheutua periaatteessa laadukkaasta ja laajasta puolustuksesta, jossa ei kuitenkaan löydy niitä huippupelaajia. Samaten joukkueen hyökkäys on haavoittuva, sillä reserviä joukkueelta ei löydy oikeastaan ollenkaan, eikä kakkossentteriksikään ole tarjolla varmaa nimeä. 

Paras pelaaja: Stephen Dixon

Kovin hankinta: Tuomas Pihlman

Pahin menetys: Tomas Zaborsky
Sijoitus runkosarjassa: 6