Kohti kautta 2012-2013 - SM-liiga osa 1

SM-liigan alku lähenee. Tälläkin kertaa tein oman ennakkoni SM-liigaa varten, mutta muutin hivenen konseptia. Tällä kertaa päätin esitellä jokaisesta joukkueesta yhden nuoren pelaajan, joka ei vielä ole onnistunut nousemaan isoon rooliin SM-liigassa, mutta jolla on siihen potentiaalia. Nuoren pelaajan esittelyn lisäksi tein vielä kaupan päälle lyhyet arviot jokaisesta joukkueesta. Lisäksi haluan huomauttaa, että joukkueiden paremmuusjärjestys oli todella vaikeaa tehdä. Hyviä elementtejä löytyy kaikilta sijoilta 1-11 löytyviltä joukkueilta, eikä joukkueiden kokoonpanoista löydy kovin suuria eroja. En siis yllättyisi yhtään, jos sijalle kymmenen veikkaamani Lukko olisi neljän parhaan joukossa, tai toiseksi sijoittamani HIFK jäisi sijoille 7-10.

Blues

Miro Aaltonen

Junioreissa Aaltonen ei enää kokenut viime kaudella tarpeeksi haasteita, mutta liigajoukkueessa ei vielä tehoja syntynyt. Hyökkääjä pelasi hyvin omaa energistä rooliaan, mutta nyt on aika ottaa harppaus eteenpäin. Taitoa ja nopeutta hivenen pienikokoisella hyökkääjällä on kyllä tarpeeksi, mutta miesten tasolla oma ennakkoluuloton yrittäminen ei ole vielä muuttunut pisteiksi. Siihen vaadittaneen vielä hivenen lisää järkeä junnumaisen innostuneisuuden päälle. Harjoituskausi lupaa hyvää ja kykyjen riittäessä peliaikaa espoolaisten riveistä on luvassa.

Arvio: Espoolaisilla on viime vuosina ollut tapana pelata runkosarja hivenen alakanttiin, mutta pudotuspeleissä yllättää. Tilanne voi nyt olla hyvin samanlainen. Bluesin menestys nojannee jälleen hyvään puolustuspelaamiseen ja kovaan taisteluun. Lauri Marjamäen valmennuksen alaisena espoolaiset onnistuivat viime kaudellakin tärkeillä hetkillä. Runkosarjassa aivan liigatason tähtipelaajien puuttuminen hyökkäyksestä ja kysymysmerkit ykkösvahti Juuso Riksmanin kestävyydestä estävät kuitenkin Bluesin nousun aivan kärkikahinoihin.

Paras pelaaja: Camilo Miettinen

Kovin hankinta: Marco Rosa

Pahin menetys: Joakim Eriksson
Sijoitus runkosarjassa: 8

HIFK

Mika Partanen

Partanen on kiinnostava hyökkääjä. Vielä kaksi vuotta sitten hän oli yksi ikäluokkansa lupaavimmista nimistä, joka pelasi U18-maajoukkueen kakkoskentässä. Sen jälkeen isokokoinen hyökkääjä siirtyi Pohjois-Amerikkaan, joka varmasti on tuonut lisää kovuutta Partasen peliin, mutta muuten kaudet olivat pettymyksiä, eikä hyökkääjä päässyt edes nuorten MM-kisoihin. Nyt hän tekee paluun Suomeen. Taklausvoima ja hyvä liike auttavat ainakin alaketjujen paikan nappaamisessa, mutta juniorivuodet kertovat myös kiekollisesta potentiaalista. Löytyykö kiekollinen taito tällä kaudella, vaikka taustalla onkin kaksi vuotta puolustavassa roolissa? Hyökkääjä on ainakin alkukauden Mestiksessä, mutta pelaisiko hän loppukaudella jo vakituisesti SM-liigaa?

Arvio: HIFK heikkeni, mutta ei kovin paljoa. Mikael Granlundia ei tietenkään voi SM-liigassa millään korvata, eikä Petteri Wirtasta tai Mikko Kousaa kovin helpolla. HIFK on silti edelleen kokoonpanoltaan huippuluokan joukkue, jonka hyökkäyksestä löytyy sopivia jätkiä niin ylempiin ketjuihin kuin alaketjujen rooleihin. Puolustaja Toni Söderholm on pelipaikallaan kenties liigan paras ja Kousan sekä Daniel Fernholmin jättämä aukko täytettiin kiitettävän hyvin Ville Varakkaalla ja Kyle Klubertanzilla. Laadukas hyökkäys ja puolustus mahdollistavat taistelun kärkisijoista, mutta maalivahti Joni Ortion täytyisi pelata ensimmäistä kertaa urallaan kokonainen kausi huipputasolla. Lisäksi Petri Matikaisen lähtö keskellä kesää sekoitti varmasti pakkaa, joten nähtäväksi jää, miten Pasi Sormunen onnistuu debytoidessaan liigajoukkueen päävalmentajana.

Paras pelaaja: Ville Peltonen

Kovin hankinta: Joakim Eriksson

Pahin menetys: Mikael Granlund
Sijoitus runkosarjassa: 2

HPK

Robert Leino

Leino on kuulunut jo pidemmän aikaa ikäluokkansa maajoukkueen vakiokalustoon ja viime kaudella hän jo osoitti, että nuorten SM-liigassa alkaa vastus olla hänelle liian helppoa. Tähän mennessä hyökkääjä on kerännyt pisteitä vasta nuorten SM-liigassa ja nuorten maajoukkueessa, mutta tällä kaudella saattaa olla jo liigajoukkueen vuoro. Leino on aina ollut junioriksi taitava, mutta hän on kyennyt kesän aikana parantamaan myös fysiikkaansa ja luisteluvoimaansa. Harjoitusottelut ovat olleet hyökkääjältä varsin ennakkoluulottomia, joten mahdollisuuksia liigajoukkueen mukana tulee varmasti. 

Arvio: HPK tuntuu vajoavan vuosi vuodelta alemmaksi. Hyökkäyksessä on kuitenkin sen verran laatua, että se pelastaa hämeenlinnalaiset jumbopaikalta. Pudotuspeleihin pääsy vaatii kuitenkin nuorempien pelaajien tasonnostoa. HPK:n puolustus näytti koko kesän ajan olevan pelkästään turhankin kokeneen Marko Tuulolan harteilla, mutta nyt vastuuta lienee tulossa Dan Spangille. Vaikka liigakiekko on Spangille uusi kokemus, hänen on pakko onnistua, sillä materiaali ei HPK:lla tahdo omassa päässä riittää. Maalivahtipeli on myös kysymysmerkki. Kenen pitäisi olla Kerhon ykkösvahti? Mika Järvinen on saanut lukuisia mahdollisuuksia nousta ykkösvahdiksi, mutta hän ei ole tähän mennessä kertaakaan onnistunut. Mikko Tolvanen ei sen paremmin viime kaudella onnistunut. HPK:n voikin lähinnä pelastaa se, että valmentaja Ari-Pekka Selin on tottunut saamaan kaiken irti valmentamistaan joukkueistaan. 
Paras pelaaja: Ville Viitaluoma

Kovin hankinta: Tuomas Santavuori

Pahin menetys: Mathias Porseland
Sijoitus runkosarjassa: 13

Ilves

Miro Hovinen

Hovinen pelasi viime vuonna nuorten MM-kisoissa, vaikka hän ei ole pelannut liigassa vielä otteluakaan. Kolikon kummallekin puolelle on erittäin hyvät syyt. Nuorten MM-kisoissa hän pelasi siksi, että puolustaja on hyvä nimenomaan oman pään pelissä. Puolustuspäässä raamikas nuorukainen sijoittuu hyvin ja on sopivan ikävä vastustajille. Liigapelit ovat kuitenkin jääneet toistaiseksi pelaamatta heikon liikkeen ja puutteellisten kiekollisten taitojen vuoksi. Mestis tarjosi viime kaudella Hoviselle sopivia haasteita, mutta nyt Tampereella on mahdollisuus napata paikka vaikka vakiokokoonpanosta.

Arvio: Ilveksen tilanne on todella tukala ja joukkue tuntuu olevan entistäkin heikompi. Puolustuksessa oikeasti hyvät pelaajat loppuvat Ville Koistiseen, Jyrki Jokipakkaan ja Martti Järventiehen. Muut ovat katsomattomia kortteja tai liigatason marginaalipelaajia. Hyökkäyksessä laidalla on Jesse Niinimäen ja Masi Marjamäen kaltaisia varmoja pelaajia, mutta suuri osa laituriosastosta on pelaajia, joiden toivotaan nostavan tasoaan, tai ainakin pitävän viime kauden lopun tasonsa. Maalivahti Miika Wiikman on selkeä ykkösvahti, mutta lähes kaikissa liigajoukkueissa hän ei sitä olisi. Suurin ongelma on kuitenkin sentterikalusto. Kenellekään Ilveksen senttereistä ei kuulu automaationa paikka liigajoukkueen kahdesta ensimmäisestä ketjusta, mutta nyt Tampereella on pakko kokeilla Kai Kantolan kaltaisia pelaajia ykkössentterinä. Minulla ei myöskään ole suurta luottoa Raimo Helmisen kykyihin valmentajana, joten ennustankin Ilvekselle todella pitkää ja vaikeaa kautta. 

Paras pelaaja: Jesse Niinimäki

Kovin hankinta: Ville Koistinen

Pahin menetys: Toni Rajala
Sijoitus runkosarjassa: 14

Jokerit

Esa Lindell

Viime kesänä NHL:ään varattu Lindell ei ole vielä todellakaan näyttänyt kaikkea. Hänellä on vielä rutkasti käyttämätöntä potentiaalia, joka kaiken osuessa nappiin riittää jopa NHL:ään. Hyökkäyspään taidot ovat hänellä jo nyt hyvässä kunnossa. Puolustaja antaa hyviä syöttöjä, tukee hyökkäyksiä mallikkaasti ja hänellä on kova veto. Ongelmia on tähän mennessä ollut oman pään sijoittumisessa ja liikkeessä, mutta kesällä puolustaja on mennyt ilmeisesti näissäkin asioissa eteenpäin. Viimeistään loppukaudella Lindell noussee liigajoukkueeseen ja hänen pelityylillään myös ylivoimaminuutteja tulisi saada. Ja jos hän ylivoimalle pääsee, on pisteitäkin luvassa.

Arvio: Joko nyt on Jokereiden vuoro? Viime kauden loppu oli Jokereilta erittäin hyvä ja pudotuspeleissä joukkue oli hyvässä iskussa. Kaiken lisäksi pahat menetykset jäivät lähinnä Janne Lahteen. Kakkosvalmentajasta päävalmentajaksi noussut lupaava Tomi Lämsä saa käyttöönsä niin hyvät rakennuspalikat, että nyt Jokereiden on miltei pakko saada mitali. Maalivahti Eero Kilpeläinen on liigan parhaita maalivahteja ja puolustuksesta löytyy useampi todella kovan luokan puolustaja (muun muassa Ossi Väänänen, Teemu Eronen, Jeremy Dehner, Antti-Jussi Niemi). Hyökkäyspää on kenties puolustustakin kovemmalla tasolla. Ben Eaves, Ilari Filppula, Teemu Pulkkinen, Riku Hahl, Jani Rita ja Teuvo Teräväinen kelpaisivat monelle joukkueille. Tähän kun vielä lisätään päälle lupaavasti esiintynyt Steve Moses, useampi loistava alaketjujen pelaaja sekä lukuisia huippulupaavia junioreita, on Jokerit nyt valmis mestaruusjahtiin.

Paras pelaaja: Ossi Väänänen

Kovin hankinta: Steve Moses

Pahin menetys: Janne Lahti
Sijoitus runkosarjassa: 1

JYP

Topi Nättinen

JYPin junioreista Nättinen on tällä hetkellä lupaavin ja hän kolkuttelee jo tällä kaudella liigajoukkueen portteja. Hyökkääjä oli viime vuonna suuressa roolissa A-nuorissa ja tällä kaudella on aika hypätä miesten sarjoihin. Harjoitusotteluissa hyvin liikkuva Nättinen on väläytellyt ylivoimaosaamistaan, mutta fysiikka ei taida aivan vielä riittää tasakentällisin SM-liigan parhaimmistoa vastaan. Hyökkääjä on pelannut junioreissa sentterinä, mutta kenties SM-liigassa laiturina aloittaminen olisi hyvä vaihtoehto, sillä puutteellinen fysiikka ja sitä kautta heikohko oman pään pelaaminen eivät tuolloin olisi aivan yhtä suuria ongelmia. JYP saattaa tarvita taitoa hyökkäyspäähän kauden mittaan ja tuolloin Nättinen voi olla nopeasti harkintalistalla.

Arvio: JYP on vuosikaudet ollut liigan parhaita joukkueita, mutta joskus on kärjestäkin pudottava. Tällä kaudella se on hyvin mahdollista, sillä menetykset olivat todella kovia, eikä pelkkä kova taistelu riitä korvaamaan yksilötaitoa. Hyökkäys näytti ennen Perrinin ja Hubacekin jatkosopimuksia todella heikolta, mutta nykyisessä kunnossaan se on riittävä pudotuspelitaistoihin, erityisesti mikäli uudet ulkomaalaiset onnistuvat. Hyökkäys on silti kapea ja täynnä yksipuolisia, mutta kovasti yrittäviä pelaajia. JYPin vahvuus on vahva oman pään peli, sillä Jyrki Välivaaran paluu korvasi jonkin verran Sami Vatasen jättämää tyhjiötä, eikä muukaan puolustus näytä kovin heikolta. Tuomas Tarkki on puolestaan osoittanut jo monta kertaa kykenemään olemaan mestarijoukkueen maalivahti. Jyrki Aho jatkoi viime kaudella Risto Dufvan perinteitä hyvin ja nykyisen JYPin kaltainen joukkue sopii hänelle hyvin. Se riittää kevyesti pudotuspeleihin, mutta ei välttämättä mitaleille.

Paras pelaaja: Eric Perrin

Kovin hankinta: Tuomas Tarkki

Pahin menetys: Sami Vatanen
Sijoitus runkosarjassa: 5

KalPa

Artturi Lehkonen

Hyökkääjä hankittiin Turusta KalPaan, eikä ilmeisesti millään pienellä rahalla. Luvassa on siis rutkasti mahdollisuuksia hyökkäävässä roolissa. Siihen viime vuoden alle 18-vuotiaiden MM-kisojen maalikuningas (alaikäisenä!) taitojensa ja pelirohkeutensa puolesta kykenee. Lehkosella on ikäisekseen hyvä liike, hän antaa hyviä syöttöjä ja ennen kaikkea hänellä on erinomainen laukaus, jota hän myös haluaa käyttää. Oikeastaan ainoa heikkous on toistaiseksi puutteellinen fysiikka, minkä vuoksi hyökkääjä ei välttämättä aivan koko kautta kykene pelaamaan liigassa huipputasolla. Lehkonen voi hyvin mahdollisesti saada varauksen NHL:ään ensimmäisellä kierroksella, jos vain tekee tulosta SM-liigassa.

Arvio: KalPa on vakiinnuttanut paikkansa liigan kärkikastissa, eikä tulevakaan kausi tule muuttamaan asiaa. Erityisesti hyökkäys näyttää vakuuttavalta, sillä hyökkäyskalusto on täynnä SM-liigaan poikkeuksellisen taitavia yksilöitä, joista osa on jopa aivan maajoukkuetasoa. Ehkä suurin ongelma tulee kakkossentterin tontilla, sillä Matti Kuparisen takana tulee pieni tyhjiö. Myös hyökkäyksen pieni koko voi koitua ongelmaksi pudotuspeleissä. Ongelmia voi tuottaa myös maalivahtipeli, sillä vaikka Mikko Koskinen oli runkosarjassa todella vakuuttava, oli hän kauden tärkeimmillä hetkillä suorastaan luokaton. Suurin kysymysmerkki tulee kuitenkin penkin takaa. Kuinka paljon Tuomas Tuokkolan potkut aivan kauden alla vaikuttivat joukkueeseen? KalPan puolustus on onneksi leveä ja tarpeeksi laadukas, vaikkei liigan tähtitason puolustajia joukkueessa olekaan. 

Paras pelaaja: Sakari Salminen

Kovin hankinta: Jukka Voutilainen

Pahin menetys: Tuomas Kiiskinen
Sijoitus runkosarjassa: 4