Kuukauden juniori: Juuso Vainio

Uusi kausi alkaa, mutta vanha tuttu juttusarja jatkuu. Kyse on siis kuukauden juniorista. Näin uuden kauden koittaessa haluaisin muistuttaa, että kuukauden junioriksi valitseminen ei tarkoita sitä, että valinta osuisi kuukauden aikana eniten vakuuttaneeseen junioriin. Kyse on siitä, että valinta osuu johonkin minua  kiinostavaan pelaajaan, joka pelaa nuorten SM-liigan ottelun Porissa, ja jonka otteita haluan seurata hivenen muita tarkemmin.

Kauden 2012-2013 ensimmäinen kuukauden juniori on...

Juuso Vainio
180 cm / 82 kg
Syntynyt 6.9.1994 Hämeenlinnassa
Kasvattajaseura: HPK

Puolustaja Juuso Vainio on pelannut 94-syntyneiden maajoukkueen mukana jo 16-vuotiaasta lähtien. Vaikka kyseisen ikäluokan puolustus on Suomen mittapuulla timanttisen kova, pääsi Vainio pelaamaan myös viime kaudella yli kymmenen alle 18-vuotiaiden maaottelua. Alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin Vainio ei kuitenkaan päässyt, vaan hän oli viimeinen joukkueesta pudonnut puolustaja. Tällä kaudella puolustaja pääsi HPK:n edustusmiehistöön pelaamaan harjoitusotteluita, mutta positiivisista esityksistä huolimatta Vainion kausi alkaa A-junioreissa.

Puolustajan tärkein tehtävä on puolustaa ja siinä Vainio onnistui Porissa. Hän sijoittui omassa päässä hyvin ja nappasi hyvin kiekkoja vastustajan pelaajilta. Hänen otteensa oman pään fyysisessä väännössä olivat myös miehekkään oloisia, mutta Vainion pienehkö koko hivenen vaikeutti peliä. Ässien toinen maali oli tästä hyvä esimerkki, sillä Patrik Moisio (187 cm / 92 kg) jyräsi Vainion ohi väkisin maalille ja loi näin loistavan maalipaikan. Puolustaja kaipaisikin vielä hieman lisää voimaa ennen kuin hän pelaa vakituisesti miesten peleissä.

Vainion luistelu oli vakuuttavaa. Hänen luistelunsa näytti terävältä ja teknisesti hyvältä. Häneltä löytyy luistelunopeutta vastaamaan nopeidenkin hyökkääjien vauhtiin ja hän liikkuu myös sivuttain hyvin. Vieläkin vakuuttavampaa oli hänen luistelunsa takaperin, sillä jopa peruuttamalla hän kykeni vastaamaan muiden vauhtiin. Tällä hän saakin hyvin etua, sillä kun katse on hyökkäyssuuntaan, hän kykenee kääntämään pelin nopeasti kiekon riiston jälkeen.

Hämeenlinnalainen pelasi rohkeasti kiekon kanssa. Hän tuki ajoittain hyökkäyksiä hyvillä nousuilla, eikä pelästynyt porilaisten karvausyrityksiä. Vainio oli kiekon kanssa todella varma, eikä menettänyt kiekkoja. Ahtaassakin paikassa puolustaja kykeni antamaan hyviä syöttöjä, jotka edistivät peliä. Vainion syöttötyöskentely oli muutenkin junioritasolle erittäin hyvää, sillä hänen syöttönsä olivat tarkkoja ja nopeita, eikä niitä päästy ottelun aikana montaa kertaa katkaisemaan.

Vainion mailankäsittely on puolustajalle melko hyvää. Hän ei tee kentän hienoimpia harhautuksia, mutta sitä ei puolustajalta vaaditakaan. Pääasia on se, että kiekko pysyi hänen hallussaan. Vainion laukaus sen sijaan kaipaa kehittämistä. Puolustaja laukoi usein, mutta veto itsessään on vielä toistaiseksi aika ponneton. Laukauksen tarkkuudessa ei välttämättä ole pahoja puutteita, mutta kun nopeutta ei ole tarpeeksi, hyvä maalivahti kyllä kykenee nappaamaan puolustajan vedot.

Vahvuudet:
Hyvät ja varmat ratkaisut kiekon kanssa.
Monipuolisuus.

Heikkoudet:
Kokoa saisi olla hivenen enemmän.
Ei todella selkeää vahvuutta.

Yhteenveto: Vainio on monipuolinen puolustaja, joka on junioritasolla vakuuttava sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan. Ei siis ole ihme, että hän pelasi niin ykkösylivoimassa kuin ykkösalivoimassakin. Kokonaisuutena Vainio on jo nyt vakuuttava, mutta hän kaipaa vielä pientä kehittämistä muutamalla osa-alueella, sekä lisää rutiinia, ennen kuin hänestä on iloa miesten peleissä. Mutta mikäli voimaa tulee lisää ja kehitys ei pysähdy, näkisin Vainion jo ensi vuonna taistelemassa paikasta HPK:n edustusjoukkueessa ja vakinaistavan paikkansa parin vuoden päästä. Puolustajasta voi tulla varsin hyvä pelaaja liigatasolle, mutta pääsy KHL:ään saati NHL:ään voi olla vaikeaa ilman selkeää vahvuutta.