Tiukka taistelu viimeisistä kisapaikoista

Nuorten MM-kisojen alkuun on aikaa alle kuukausi. Päävalmentaja Harri Rindellillä on kuitenkin vielä paljon päänvaivaa, ennen kuin lopullinen joukkue on kasassa.

Maalivahdit tulivatkin käsiteltyä syvällisemmin jo viime kuussa. Edellinen nuorten turnaus tarjosikin vastauksia. Kun Ullberg on ajautunut tällä kaudella pahaan syöksykierteeseen, pelasi Korpisalo itselleen todennäköisesti ykkösvahdin paikan. Heikkojen suoritusten vuoksi Ullbergin tippuminen koko kisajoukkueesta olisi ihan perusteltua, erityisesti kun kakkosvahdiksi olisi tarjolla kohtalaisen hyvin pelannut Samu Perhonen.

Hyökkäyksessä on mielestäni myös selvät kuviot. Kärkiyhdeksikkö on liigan pistepörssissä karussa muista ja he luovat Suomen kolme ensimmäistä ketjua. Matti Lamberg ja Markus Hännikäinen pelannevat alaketjuissa ja myös Thomas Nykoppin tilanne näyttää hyvältä. Saku Salminen olisi voinut olla hyvä ehdokas jo näihin kisoihin, mutta paha loukkaantuminen voi viedä kisapaikan. Hänen tilalleen asettelisin Robert Leinon.

Hyvien hyökkäyspään pelaajien tarjonnan vuoksi moni ihan hyvä vaihtoehto pudonnee kisakoneesta. Muun muassa Rasmus Kulmala ja Toni Kallela ovat lupaavia pelaajia, mutta eivät tuo joukkueeseen mitään uutta, eivätkä sovi jarruketjuun. Sama koskee korostetusti Mestiksessä todella kovia tehoja tehnyttä Ville Järveläistä, jonka kisapaikka jäänee saavuttamatta pienen koon vuoksi.

Puolustuksessa Ville Pokka, Rasmus Ristolainen, Olli Määttä ja Petteri Lindbohm lienevät varmat nimet, mutta viimeisistä paikoista käydään todella tiukka kamppailu. Vaikka Suomen 94-syntyneet puolustajat ovat todella lupaavia, mielestäni Esa Lindellin ja Niklas Tikkisen aika ei ole vielä. Vuoden alaikäisistä puolustajista mielestäni vain Juuso Vainio on antanut liigassa kisalippuun oikeuttavat näytöt. Loput paikat täydennettäneen Henri Auvisen, Patrik Parkkosen, Juuso Riikolan ja Joonas Valkosen muodostamasta joukosta. Näistä omat valintani olisivat kiekollisen taidon vuoksi Riikola, sekä varman oman pelin vuoksi Valkonen.

Pohjois-Amerikan avut hämmentänevät vielä pakkaa. OHL:ssä Henri Ikonen on tehnyt 25 ottelussa mukavat 19 pistettä, eivätkä Mikko Vainosen kahdeksan pistettä ole peruspuolustajalle ole myöskään yhtään hassummat. Vakuuttavaa jälkeä, mutta riittävätkö näytöt isossa kaukalossa pelattaviin nuorten kisoihin? Kutsuisin mielelläni Ikosen ja Vainosen taistelemaan vielä kisapaikoista. Maalivahti Eetu Laurikainen on pelannut hyvää kautta WHL:ssä, mutta en usko hänen löytävän tietään MM-leirille. Hyökkääjä Kalle Kossila ja puolustaja Ahti Oksanen ovat aloittaneet hyvin kautensa NCAA:ssa, mutta otos on toistaiseksi pieni, ja kun kerran Euroopasta löytyy saman tason pelaajia, heidän kisapaikkaansa en pitäisi odotettavana.

Nimekkäämmistä pelaajista Jonatan Tanuksen kausi ei ole ollut menestyksekäs. Hyökkäävän pelaajan 27 ottelua ja kahdeksan pistettä OHL:ssä eivät millään riitä näytöiksi nuorten MM-kisoihin. Sen sijaan alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin Tanus on varmasti tervetullut.

Tässä vielä tilastot SM-liigasta niiden suomalaispelaajien osalta, jotka ikänsä puolesta mahtuvat kisajoukkueeseen (tilanne ennen perjantain 30.11. kierrosta). Suluissa pisteet viimeisen kuukauden ajalta

Hyökkääjät
Aleksander Barkov - Tappara - 27 13+14=27 (10 4+5=9)
Artturi Lehkonen - KalPa - 26 8+10=18 (10 2+4=6)
Teuvo Teräväinen - Jokerit - 19 7+8=15 (6 5+4=9)
Juuso Ikonen - Blues - 27 6+9=15 (9 2+4=6)
Miro Aaltonen - Blues - 28 10+4=14 (10 2+3=5)  
Joel Armia - Ässät - 22 9+4=13 (5 1+0=1) 
Henrik Haapala - Tappara - 27 3+10=13 (10 0+0=0)
Markus Granlund - HIFK - 23 4+8=12 (7 1+2=3)
Miikka Salomäki - Kärpät - 26 4+8=12 (10 3+4=7)
Matti Lamberg - Jokerit - 14 2+3=5 (6 0+1=1)
Robert Leino - HPK - 23 1+2=3 (10 0+0=0)
Rasmus Kulmala - TPS - 16 1+2=3 (ei pelattuja otteluita)
Saku Salminen - Jokerit - 12 1+1=2 (ei pelattuja otteluita)
Markus Hännikäinen - Jokerit - 13 0+1=1 (8 0+1=1)
Joonas Huovinen - Kärpät - 9 1+0=1 (1 0+0=0)
Thomas Nykopp - HIFK - 8 0+1=1 (5 0+0=0)
Joonas Harjama - KalPa - 8 0+1=1 (3 0+0=0)
Tomi Wilenius - Ilves - 7 0+1=1 (2 0+0=0)
Toni Kallela - KalPa - 12 0+0=0 (3 0+0=0)
Joni Seinelä - TPS - 4 0+0=0 (ei pelattuja otteluita)
Jesse Huhtala - Ässät - 4 0+0=0 (4 0+0=0)
Aleksi Mustonen - Jokerit - 3 0+0=0 (ei pelattuja otteluita)
Teemu Henritius - Jokerit - 2 0+0=0 (ei pelattuja otteluita)
Topi Nättinen - JYP - 1 0+0=0 (ei pelattuja otteluita)
Nico Friman - HIFK - 1 0+0=0 (ei pelattuja otteluita)

Puolustajat
Ville Pokka - Kärpät - 21 3+4=7 (9 1+1=2)
Rasmus Ristolainen - TPS - 24 2+5=7 (9 2+0=2)
Juuso Riikola - KalPa - 17 0+5=5 (8 0+2=2)
Niklas Tikkinen - Blues - 8 0+4=4 (1 0+1=1)
Petteri Lindbohm - Jokerit - 21 0+3=3 (7 0+1=1)
Juuso Vainio - HPK - 16 1+1=2 (7 0+0=0)
Henri Auvinen - JYP - 9 0+1=1 (3 0+0=0)
Esa Lindell - Jokerit - 19 0+0=0 (5 0+0=0)
Mikko Lehtonen - TPS - 7 0+0=0 (ei pelattuja otteluita)
Patrik Parkkonen - Ässät - 6 0+0=0 (ei pelattuja otteluita)
Jarno Paven - TPS - 3 0+0=0 (ei pelattuja otteluita)
Aleksi Orenius - Ilves - 3 0+0=0 (1 0+0=0)
Niko Karhu - TPS - 3 0+0=0 (2 0+0=0)
Santeri Saari - Jokerit - 2 0+0=0 (2 0+0=0)
Niklas Friman - TPS - 1 0+0=0 (ei pelattuja otteluita)
Juho Tommila - Lukko - 1 0+0=0 (1 0+0=0)

Maalivahdit
Joonas Korpisalo - Jokerit - 1 0,00 100,00% (16 pelattua minuuttia)
Richard Ullberg - SaiPa - 5 3,70 86,41%
Janne Juvonen - Pelicans - 3 4,34 86,25%
Ville Runola - TPS - 6 pelattua sekuntia

Oma kisajoukkueeni:
Korpisalo, Perhonen - Lindbohm, Määttä, Pokka, Riikola, Ristolainen, Vainio, Valkonen - Aaltonen, Armia, Barkov, Granlund, Haapala, Hännikäinen, J.Ikonen, Lamberg, Lehkonen, Leino, Nykopp, Salomäki, Teräväinen

Tuleva huippuvalmentaja Petteri Niittynen

Ässien A-nuoret ovat pelaamassa jälleen hyvää kautta. Viimeisten kausien hyville esityksille on olemassa enää yksi yhteinen nimittäjä.

Petteri Niittynen on valmentamassa Ässien A-nuoria nyt neljättä kautta. Tähän mennessä hän on aina valmentanut porilaiset pudotuspeleihin. Se ei ole missään nimissä huikean ylivertaisen materiaalin ansiota, sillä Karri Kiven välieriin valmentamat ryhmät olivat jo muuttuneet yli-ikäisiksi, tai nousseet jo liigajoukkueen mukaan. Joukkue olikin pitkälti täynnä keskinkertaisuuksia. Ainoa asia, mikä on vuodesta toiseen toiminut, on ollut maalivahtipeli. Juha Järvenpää, Niklas Kekki ja Atte Tolvanen ovat kelpo veskareita nuorten SM-liigaan

Oikeastaan voi sanoa, että vain viime kaudella Niittynen on päässyt valmentamaan hyvää materiaalia. Viime kaudella Ässissä oli pari nuorten tasolle huippuhyvää yksilöä (Borna Rendulic ja Aki Juusela) sekä ennen kaikkea kaikin puolin leveä puolustus. Kaiken kruunasi huippuhyvän kauden pelannut Atte Tolvanen. Ässät olikin runkosarjan kolmas, vaikka alkukausi meni täysin penkin alle.

Täksi kaudeksi Ässille ei voinut ennustaa menestystä. Viime kauden avainpelaajat olivat muualla, kärkiketjuista pysyi vain pari hassua pelaajaa, puolustus hajosi täysin ja tilalle jouduttiin hakemaan B-junioreita. Alkukaudesta patapakkaa vaivasikin vastuunkantajien puute. Oikeastaan sama ongelma on vieläkin olemassa, vaikka esimerkiksi Jarno Kärki on nostanut tasoaan. Oikeastaan ainoat Padan huippuyksilöt ovat maalivahdit (ja kenties Niko Ojamäki omassa roolissaan).

Siitä huolimatta Ässien peli kulkee jälleen. Voittoja tulee, vaikka vain Jarno Kärki on pistepörssissä korkealla. Voittoja tulee, vaikka puolustajista kukaan ei (vielä) ole selvä johtaja. Voittoja tulee siksi, että Ässät on pelannut hyvin nimenomaan joukkueena. Vaikka Niittynen ei ole missään nimessä unohtanut kehittää yksilöitä, voi hyvin sanoa, että hän osaa valmentaa joukkuetta. Tällä hetkellä Porista saattaa puuttua tähtipelaajat, mutta koko joukkue tekee pisteitä.

Tällaisilla näytöillä Niittystä ei mielestäni voi pitää loputtomiin A-nuorten pääkäskijänä. Näytöt nimenomaan nuorten kanssa ovat kiistatta kovat, mutta juuri siksi Ässien kannattaisi katsoa, mihin Niittysen kyvyt riittäisivät liigajoukkueen peräsimessä. En nyt sano, että Niittysen pitäisi olla heti päävalmentaja, kun Karri Kiven sopimus päättyy. Mutta apuvalmentajan paikan pitää löytyä viimeistään sitten, kun Kiven pesti Ässien peräsimessä päättyy.

Niittyselle pitää myös muistaa ilmoittaa, että tulevaisuudessa hänelle olisi tarjolla paikka liigajoukkueen peräsimessä. Muuten jokin muu organisaatio saattaa tarjota parempaa diiliä viime kaudella nuorten SM-liigan vuoden valmentajaksi valitulle päävalmentajalle.

Kuukauden juniori: Mikko Rantanen

Kuukauden junioriksi valikoitui ensimmäistä kertaa vuonna 1996 syntynyt kiekkoilija.

Mikko Rantanen

178 cm / 70 kg

Syntynyt 29.10.1996 Nousiaisissa

Kasvattajaseura: TPS

Lurking, lurking...

Eräässä kauden alla pelatussa harjoitusottelussa huomioni kiinnittyi yhteen häkki päässä pelanneeseen nuorukaiseen. Hän ei ollut pienikokoinen luisteluihme, kuten suurin osa muista "häkkipäistä", vaan hänellä oli hyvät raamit. Suurimman osan ottelusta nuori pelaaja oli pimennossa, mutta siinä ohessa hän teki kaksi maalia. Olin vakuuttunut, vaikka en ollut kuullut Mikko Rantasesta aiemmin oikeastaan mitään.

Eikä se lopulta ole ihme, etten ole hänestä kuullut. Rantanen on pelannut toistaiseksi vain muutamassa nuorisomaajoukkueen ottelussa ja viime kausi kului B-junioreissa melko vaatimattomin tehoin. Mutta nyt näin aiemmin ilmeisesti sentterinä pelanneen Rantasen toiseen kertaan, eikä innostukseni hirveästi laantunut.

Rantasesta tekee omissa silmissäni mielenkiintoisen jo pelkästään hänen kokonsa. Juuri ja juuri 16-vuotias hyökkääjä on isokokoinen, vaikkakaan massaa ei ole vielä tullut. Olen aivan varma, että pituutta ei ole enää Suomen jääkiekkoliiton sivuilla (tai eliteprospectsissa) mainittu 178 senttiä, vaan uskoisin hyökkääjän olevan noin 185-senttinen. Koska Rantasella on kokoa, sitä pitäisi oppia käyttämään tulevaisuudessa paremmin. Muutaman kerran hän rynnisti puolustajien läpi, mutta enemmänkin fyysisyyttä olisin mielelläni nähnyt.

Toisaalta Rantasen luistelusta näkyy perinteiset ison pelaajan ongelmat. Tällä hetkellä näyttää siltä, että pituuskasvun jälkeen hyökkääjä ei ole vielä tottunut pituuteensa, vaan luistelu näyttää tällä hetkellä yhdellä sanalla sanottuna kamalalta. Hyökkääjän liikkuminen näyttää kankealta, vauhtia ei ole tarpeeksi, luistelusta puuttuu räjähtävyys kokonaan, eikä liike sivulle tai taaksepäin näytä yhtään luonnolliselta. Luistelua voi toki kehittää vielä paljon, mutta tällä hetkellä nopeus ei tahdo riittää. Sen takia Rantanen tuntuu olevan koko ajan potkun jäljessä muita ja puolustaminenkin muuttuu epätoivoiseksi mailan kanssa huitomiseksi.

Vauhdin puutteen vuoksi Rantanen on usein pitkiä aikoja pimennossa. Puolustuksessa hänestä ei juuri apua ollut, vaikka pitkällä varrella pitäisi ihan hyvin kyetä puolustamaan vaikka mailallaan. Usein hyökkääjä jäi muutenkin pelin ulkopuolelle. Positiivisena puolena hyökkääjän mailankäsittely on hyvää, syöttöjen vastaanotto kelvollista, pelirohkeus hyvällä tasolla ja harhautuksetkin ihan perushyviä.

Mutta pelaajan vahvuudet liittyvät ehdottomasti syöttöihin. En ihmettele yhtään, mikäli hyökkääjä on pelannut aiemmin sentterinä. Sen verran hienosti hän jakoi kiekkoa omalta laidaltaan. Ottelussa tulleet harhasyötöt olivat laskettavissa yhden käden sormilla, mikä on A-junioreissa melko harvinaista (saman veran harhasyöttöjä jotkin pelaajat onnistuvat tekemään yhdessä vaihdossa). Syötöt olivat poikkeuksetta varmoja, tarkkoja ja nopeita, mutta ennen kaikkea ne olivat älykkäitä. Usein syöttö oli ihan perussyöttö, mutta usein se onkin kaikkein fiksuin ratkaisu. Joukkoon kuitenkin mahtui muutama loistava syöttö, josta avautui loistava maalipaikka, tai sitten toiseen aaltoon. Mielestäni Rantasen ratkaisut ovat merkki hyvästä peliälystä.

Ässien ja TPS:n peli päättyi voittolaukauskilpailuun. Viimeisenä laukojana oli numero 26, Mikko Rantanen. Ratkaisuna oli terävä ja tarkka veto yläkulmaan ohi Atte Tolvasen. Taitaa olla pojalla laukauskin ihan hyvässä kunnossa.

...scoring.

Vahvuudet:

Syötöt

Peliäly

Heikkoudet:

Luistelu

Oman pään peli

Yhteenveto: Minulle tulee Rantasesta mieleen muutaman vuoden takainen Joel Armia hyvällä tavalla. Onhan heillä eroja (Armia on right, Rantanen left, Armia keskittyi harhautuksiin ja maalintekoon, kun Rantanen on enemmän pelinrakentaja), mutta kummastakin pelaajasta näki, että heissä on jotain spesiaalia. Luistelu näyttää toistaiseksi kamalalta, samoin kuin aikanaan Armiallakin, mutta entä kun se saadaan korjattua? Saman ikäluokan Manu Honkanen on lähes kaikin tavoin tällä hetkellä valmiimpi pelaaja kuin Rantanen, mutta nyt ei mietitäkään pelaajaa nyt. Pitää miettiä, että mitä pelaaja voi olla. Ja kun sitä puolta mietitään, oma kiinnostukseni kohdistuu juuri Rantaseen. 

Quethas Draft Ranking: Hiljaista kärjen takana

Tässä on kaikkien aikojen ensimmäinen Quethas Draft Ranking. Toisin sanoen tämä on oma listaukseni ensi kesän NHL:n varaustilaisuudessa varattavista suomalaisista. Samankaltainen lista tulee vielä kahdesti tämän kauden aikana.

Ensi kesän NHL Entry Draft on suomalaisittain kiinnostavin aikoihin. Aleksander Barkovin alkukauden otteet SM-liigassa sekä juuri päättyneessä alle 20-vuotiaiden maajoukkueturnauksessa ovat olleet niin huikeita, että paikka kärkikolmikossa on lähellä. Alkukauden perusteella Rasmus Ristolainen ja myös Artturi Lehkonen ovat kovaa vauhtia menossa kohti ensimmäisen kierroksen varausta.

Näiden kärkimiesten vuoksi tuntuu siltä, että Suomella olisi tulossa hyvä ja laaja ikäluokka varausikään. En ole kuitenkaan siitä niin vakuuttunut. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että varattavien suomalaisten määrä osuu jälleen jonnekin seitsemän ja kymmenen väliin. Kärki on terävä, mutta heidän jälkeensä ei niin paljoa laatua enää löydykään.

Tällä hetkellä minulla on se tuntuma, että listaukseni kärkikahdeksikko varataan. Muilla on jo ongelmia. Eikä kärkikahdeksikosta kovinkaan monella ole mielestäni kykyjä nousta kovin aikaisille kierroksille. Ikosen ongelma on koko, Salmisella hyökkäyspään kyvyt ovat kysymysmerkki, peruspakki Mäkisellä samaten. Husso ei ole ollut tällä kaudella aivan parhaimmassa iskussaan ja Antosella on vielä paljon kehitettävää, vaikka raamit ovatkin kohdillaan. Sen sijaan Juvosta, Koivistoista saati sitten Haapalaa tai Mustosta on vaikea kokea varmoina varauksina. Sitä ei myöskään ole vielä Juuse Saros, vaikka alle 18-vuotiaiden maajoukkueen turnaus menikin erinomaisesti.

Quethas Draft Ranking, marraskuu 2012 (suluissa edellinen sijoitus)

1. (1) Aleksander Barkov - Tappara
2. (2) Rasmus Ristolainen - TPS
3. (3) Artturi Lehkonen - KalPa
4. (6) Juuso Ikonen - Blues
5. (7) Saku Salminen - Jokerit
6. (5) Atte Mäkinen - Tappara
7. (4) Ville Husso - HIFK
8. (8) Joose Antonen - JYP-Akatemia / JYP
9. (9) Janne Juvonen - Peliitat / Pelicans
10. (-) Eetu Koivistoinen - Blues
11. (-) Henrik Haapala - Tappara
12. (-) Aleksi Mustonen - Kiekko-Vantaa / Jokerit
13. (-) Juuse Saros - HPK
14. (-) Miro Aaltonen - Blues
15. (-) Jonatan Tanus - Peterborough Petes (OHL)
16. (-) Atte Tolvanen - Ässät
17. (-) Mikke Levo - Ilves
18. (10) Richard Ullberg - SaiPa
19. (-) Timi Lahtinen - Jokerit
20. (-) Aleksi Ainali - HIFK

Listan takana on paljon nimiä, jotka ovat hyvin lähellä (mm. Saku Kinnunen, Felix Westermack, Jarno Kärki, Kevin Lankinen, Joona Puhakka ja Otto Rauhala) sijaa 20. Isoa eroa Ainalilla ja heillä ei ole, mutta jonkinlainen järjestys piti tehdä. Tällä kertaa päädyin tällaisiin arvioihin.

Kannattaa myös katsoa Henri Ikosen kautta Pohjois-Amerikassa. Viimeisimmissä otteluissa Ikonen on pelannut hyvin ja 19 ottelussa hyökkääjä on kerännyt jo 13 pistettä. Mikäli pisteitä kertyy myös jatkossa, on paikka nuorten MM-kisoissa sekä kykyjenetsijöiden papereissa mahdollinen.

Eniten alustavaan listaani verrattuna osakkeitaan ovat parantaneet Henrik Haapala ja Juuse Saros. Haapala yli-ikäisenä ja pienikokoisena hyökkääjänä ei välttämättä ole kiinnostavin pelaaja NHL:n kykyjenetsijöiden näkökulmasta, mutta kovat tehot SM-liigassa varsinkin näin työsulkukautena nostavat hänet ihan uudelle tasolle. Saros puolestaan on pelannut erinomaisen alkukauden ja viimeisimmät näytöt pikkuleijonista nostivat maalivahdin osakkeita roimasti. Yleensä huippuvahdit vain ovat isompia kuin Saros, joten siksi hänen kohdallaan odotukseni ovat maltillisia.

Suurimmat putoajat taitavat olla Richard Ullberg ja Matias Pulli. Ullbergin sija kymmenen oli tullut sillä oletuksella, että kehitys jatkuu, tai ei ainakaan taannu. Viime kauden lopulla maalivahdin urakehitys näytti suotuisalta ja NHL-varaus olisi voinut olla hyvin todennäköinen, mikäli hän olisi ollut Suomen ykkösvahti nuorten MM-kisoissa. Nyt on jopa koko nuorten MM-kisat vaarassa, kun alkukauden harvat ottelut ovat menneet penkin alle. Matias Pulli taas on ollut sivussa koko alkukauden ja se laskee todella paljon alunperinkin turhan pienikokoisen puolustajan mahdollisuuksia varaukseen.

Täytyy myöntää, että aivan kaikkien listalla olevien peliä en ole tämän kauden aikana nähnyt. Valtaosan otteita olen kyllä ehtinyt jo seuraamaan, mutta pari poikkeustakin löytyy. Kun kausi etenee, lista tulee elämään. Osittain siksi, että näen lisää otteluita ja osittain siksi, että kauden mittaan joidenkin taso putoaa kun taas jotkut nostavat profiiliaan.

Kuka mielestäsi puuttuu listalta ja miksi? Otan mielelläni ehdotuksia vastaan, sillä seuraavien kuukausien aikana seuraan monen pelaajan otteita ja ehkäpä juuri sinun ehdottamasti pelaaja voi löytyä seuraavasta listauksesta.

Raumam Boja nöyryyttivät porilaisia

Mitä tulee mieleen Isonmäen jäähallista?

Seuraava ajatusmalli tullee monelle mieleen: Halli on ruma betonibunkkeri jostain 70- ja 80-luvun taitteesta. Se näyttää vanhan ajan hallilta ja siltä se myös tuntuu. Myös katsomo on jäänyt jonnekin kahdenkymmenen vuoden takaiseen aikaan. Porin jäähallin koko sivun mittainen seisomakatsomo on täynnä "hitsareita", jotka huutavat Ässiä illasta toiseen, erityisesti viikonloppuisin, kun pohjalla on jo pari olutta (tai viinapulloa).

Tällaisista lähtökohdista ajateltuna perjantai-illan Isonmäen pitäisi olla paha paikka vastustajalle. Erityisesti, kun vastassa on vieläoä paikallisvastustaja Lukko. Totuus on kuitenkin paljon tylympi. Kevään 2006 jälkeen Porin jäähalli on koko ajan hiljentynyt. Jostain syystä paikallisvastustajakaan ei sytytä enää samalla tavalla kuin ennen ja tuntuu siltä, että jopa HIFK aiheuttaa nykyään enemmän tunnetta.

Seisomakatsomon olisi luullut provosoituvan kannustamaan kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun Raumam Boja saapuivat Poriin. Erityisesti, kun heidät oli sijoitettu seisomakatsomoon. Vaikka heidät oli sijoitettu seisomakatsomon D-päätyyn, seisomakatsomon pitäisi olla "pyhää maata". Sen pitäisi olla aluetta, joka on porilaisten hallussa, ja jonne vierasjoukkueen kannattajien ei sovi tulla.

Raumalaiset eivät tästä välittäneet. He pitivät ääntä koko ottelun ajan ja myös pitkälle sen jälkeen. He lauloivat, huusivat, pomppivat, heiluttivat huiveja ja lippuja. He toimivat hienosti ryhmässä, eikä kukaan sooloillut, vaikka porukkaa olikin päälle sata. Raumalaisista syntyneet desibelit nousivat jatkuvasti hyvälle tasolle. Porin jäähallissa oli vähästä aikaa hyvin ääntä, mutta kannustettavan joukkueen nimi oli tavallisesta poikkeava.

Samaan aikaan legendaarinen seisomakatsomo oli yllättävän vaitonainen. Ässät-huuto kajahti suuremmilla desibeleillä vain pariin otteeseen. Kyseessä on lähes ennennäkemätön tilanne.

Kentällä raumalaiset voittivat porilaiset lukemin 4-3. Katsomon puolella voitto oli paljon tylympi.