Raumam Boja nöyryyttivät porilaisia

Mitä tulee mieleen Isonmäen jäähallista?

Seuraava ajatusmalli tullee monelle mieleen: Halli on ruma betonibunkkeri jostain 70- ja 80-luvun taitteesta. Se näyttää vanhan ajan hallilta ja siltä se myös tuntuu. Myös katsomo on jäänyt jonnekin kahdenkymmenen vuoden takaiseen aikaan. Porin jäähallin koko sivun mittainen seisomakatsomo on täynnä "hitsareita", jotka huutavat Ässiä illasta toiseen, erityisesti viikonloppuisin, kun pohjalla on jo pari olutta (tai viinapulloa).

Tällaisista lähtökohdista ajateltuna perjantai-illan Isonmäen pitäisi olla paha paikka vastustajalle. Erityisesti, kun vastassa on vieläoä paikallisvastustaja Lukko. Totuus on kuitenkin paljon tylympi. Kevään 2006 jälkeen Porin jäähalli on koko ajan hiljentynyt. Jostain syystä paikallisvastustajakaan ei sytytä enää samalla tavalla kuin ennen ja tuntuu siltä, että jopa HIFK aiheuttaa nykyään enemmän tunnetta.

Seisomakatsomon olisi luullut provosoituvan kannustamaan kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun Raumam Boja saapuivat Poriin. Erityisesti, kun heidät oli sijoitettu seisomakatsomoon. Vaikka heidät oli sijoitettu seisomakatsomon D-päätyyn, seisomakatsomon pitäisi olla "pyhää maata". Sen pitäisi olla aluetta, joka on porilaisten hallussa, ja jonne vierasjoukkueen kannattajien ei sovi tulla.

Raumalaiset eivät tästä välittäneet. He pitivät ääntä koko ottelun ajan ja myös pitkälle sen jälkeen. He lauloivat, huusivat, pomppivat, heiluttivat huiveja ja lippuja. He toimivat hienosti ryhmässä, eikä kukaan sooloillut, vaikka porukkaa olikin päälle sata. Raumalaisista syntyneet desibelit nousivat jatkuvasti hyvälle tasolle. Porin jäähallissa oli vähästä aikaa hyvin ääntä, mutta kannustettavan joukkueen nimi oli tavallisesta poikkeava.

Samaan aikaan legendaarinen seisomakatsomo oli yllättävän vaitonainen. Ässät-huuto kajahti suuremmilla desibeleillä vain pariin otteeseen. Kyseessä on lähes ennennäkemätön tilanne.

Kentällä raumalaiset voittivat porilaiset lukemin 4-3. Katsomon puolella voitto oli paljon tylympi.