Valmentajan paikka on tuulinen

SM-liigassa on jo nyt annettu neljälle päävalmentajalle kenkää. Tuo määrä taitaa olla suurin muutamaan vuoteen. Syitä tälle ilmiölle on varmasti monia, mutta pari asiaa tulee nopeasti mieleen.

Ensimmäinen asia on valmentajakeskeisyys. Suomessa valmentajan roolia on ylikorostettu jo pidemmän aikaa, eikä Petteri Sihvosen jutut ainakaan valmentajan roolin korostamista ole pienentäneet. Valmentajan osa on kuitenkin varsin pieni, sillä paljon tärkeämpiä ovat ne pelaajat siellä kentällä. Mutta jos pelaajat pelaavat heikosti eikä joukkue menesty, niin silloin syy tuntuu aina olevan valmentajan. Toinen asia on se, että muutamana viime kautena sarjataulukon perällä ovat olleet odotetut joukkueet. Tällä kertaa sarjataulukon viimeisillä sijoilla on monta joukkuetta, jotka odottivat paljon suurempaa menestystä. Tätä kuvastaa hyvin päävalmentajalleen potkut antaneet joukkueet.

TPS voitti mestaruuden viime kaudella. Joukkueesta toki lähti Lee Sweatt ja Ilari Filppula, mutta suurin osa joukkueesta jäi Turkuun. Turkuun jääneiden joukossa oli myös moni avainpelaajista, joten jonkinlaista menestystä oli lupa odottaa. Heikki Leimeen johdolla TPS kuitenkin joutui pitkään tappioputkeen, eikä peli kulkenut ollenkaan. Tulos: Leimeelle potkut.

Pelicansin tavoite on jälleen päästä pudotuspeleihin. Juhamatti Aaltosen menetys oli luonnollisesti kova takaisku, mutta toisaalta joukkueeseen on hankittu hyviä pelaajia, kuten Jyri Marttinen, Dwight Helminen ja Mike York. Mika Toivolan valmentama joukkue ei saanut peliään missään vaiheessa käyntiin, eikä näkemissäni peleissä lahtelaisten pelissä ollut mitään järkeä. Jotain piti tehdä. Tulos: Toivolalle potkut.

Mika Toivola sai potkut

Kärpät on jälleen panostanut huimasti joukkueeseensa. Pelaajabudjetti lienee jälleen koko SM-liigan suurin. Erityisesti hyökkäys on täynnä hyviä pelaajia, sekä lupaavia junioreita. Tavoitteena on koko ajan varmasti ollut mestaruus. Mikko Haapakosken johtamana Kärpät ei kuitenkaan missään vaiheessa tainnut löytää asennetta pelaamiseensa. Kärpät surffaili puolivalolla ympäri kenttää, eikä taktista osaamista oikein näkynyt. Kärppien johto tekikin lopulta ratkaisunsa, kun joukkue ei ollut edes säälipleijareihin oikeuttavalla paikalla. Tulos: Haapakoskelle potkut.

Jokerit on sarjataulukossa ihan hyvissä asemissa. Valitettavasti joukkue ei pelannut niin hyvin, kuin olisi voinut toivoa. Muutama yksilö ratkaisi pelit. Ajoittain joukkue toki pelasi hyvää jääkiekkoa, mutta vain ajoittain. Lisäksi Hannu Jortikan naama alkoi ilmeisesti kyllästyttää joitain pelaajia. Samoin naama kyllästytti myös Jarmo Kekäläistä. Tulos: Jortikalle potkut.

Valmentajan vaihtaminen on ajoittain perusteltua. Esimerkiksi TPS:n tilanne oli niin tukala, että jotain oli pakko tehdä. Ei kukaan voi pyöritellä sormiaan, mikäli joukkue häviää illasta toiseen. Myös Kärpät alisuoritti pahasti, eikä se voinut olla vain pelaajista kiinni. Sairastupakin ehti tyhjentyä ja pelaajia ehdittiin hankkia. Voittoja ei kuitenkaan tullut, joten uusia tuulia oli pakko hakea jotain kautta. Ja jos joukkueen pelissä ei ole mitään järkeä, kuten Toivolan Pelicansilla, niin silloin valmentaja on vastuussa. Eri asia sitten on, että onko mitään järkeä nostaa apuvalmentajaa päävalmentajaksi, sillä apuvalmentaja on aina osasyyllinen sekaannukseen.

Potkuja saattaa vielä tulla. SaiPa lähti kauteen pudotuspelit mielessään, mutta menestystä ei ole tullut. Toki SaiPan puolustukseksi on sanottava, etteivät loukkaantumiset (pahimpana joukkueen yksi harvoista kiekollisista puolustajista eli Sondell), tai Barneyn potkut hirveästi auttaneet. Ja Pelicansin peli on vielä nytkin sekaisin. En ihmettelisi yhtään, jos nykyinen päävalmentaja, joka on myös entinen apuvalmentaja, saisi kenkää tappioputken pidentyessä. Tosin onneksi Suomen meininki on hivenen vielä rauhallisempaa verrattuna Venäjään. Siellä on tällä hetkellä varmaan jo yli puolet joukkueista vaihtanut päävalmentajaa. Pari tappiota putkeen tuntuu riittävän siellä jo potkujen syyksi. Mutta mikäs siinä jos rahaa riittää…