Niemi vai Timonen ja Leino?

Jääkiekkokausi vuosimallia 2009-2010 on loppumassa. Enää muutama sarja on rapakon takana käynnissä. Niistä tärkein on tietenkin se maailman paras sarja. NHL:n Stanley Cup -finaalit alkavat lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 3 ja niitä pelataan ainakin viikon ajan, ehkä kaksikin jos sarja on tasainen. Vastakkain himotun Stanley Cupin jahdissa ovat Chicago Blackhawks ja Philadelphia Flyers. Kaksi perinteitä täynnä olevaa joukkuetta siis, joiden viimeisestä Stanley Cupista onkin jo aikaa. Flyers on voittanut viimeksi 1975 ja Blackhawks 1961! Matkalla finaaleihin Chicago Blackhawks on pudottanut voitoin 4-2 sekä Nashville Predatorsin, että Vancouver Canucksin. Konferenssifinaalissa kaatui San Jose Sharks suoraan 4-0. Mutta toisin kuin Blackhawksilla, Philadelphia Flyersin kausi taas on ollut vaikea. Alkukaudesta valmentajakin vaihtui ja pudotuspelipaikka ratkesi vasta viimeisen ottelun rangaistuslaukauskilpailussa. Mutta niin vain pudotuspeleissä Flyers on kyennyt voittamaan New Jersey Devilsin, Boston Bruinsin ja Montreal Canadiensin. Ja koska vastakkain ovat Blackhawks ja Flyers, niin tänä vuonna tulee uusi Stanley Cup -voittaja. Blackhawksin voittaessa kannun nostaa Antti Niemi. Jos taas Flyers voittaa, niin Kimmo Timonen ja Ville Leino pääsevät juhlimaan mestaruutta. Sen kunniaksi voitaisiin vielä hieman katsoa, kenestä oikein puhutaan.

Kimmo Timonen

Timonen on yksi suomalaisen jääkiekon parhaiten menestyneitä puolustajia. Aikanaan pienen koon takia Timosesta ei uskottu tulevan NHL-pelaajaa. Mutta lopulta hyvät esitykset Euroopassa ja MM-kisoissa palkittiin ja Timosesta tuli ensin Nashville Predatorsin ja myöhemmin Philadelphia Flyersin kärkipuolustajia. Timosen piste-ennätys NHL:ssä on peräti 55 pistettä yhdessä kaudessa! Suomalainen on valittu myös NHL:n tähdistöotteluun neljästi ja takana on jo seitsemät MM-kisat ja neljät olympialaiset! Huomioitavaa on myös se, että Timonen on voittanut mestaruuden vain SM-liigassa. Hopeamitali on tullut vuosien varrella Suomen paidassa turhankin tutuksi, sillä Timonen on todella monta kertaa ollut juuri silloin mukana, kun Suomi on hävinnyt finaalin. Hyvin liikkuvalle ja kiekollisesti loistavalle puolustajalle siis mielellään soisi viimein uralle jonkun kohokohdan. Vai lisätäänkö parin viikon sisällä jälleen yksi luku Timosen finaalitappioista kertovaan kirjaan?

Ville Leino

Leino on myöhään herännyt kiekkoilija. Juniorina Leinoa ei pidetty erityisen potentiaalisena pelaajana, mutta jo 22-vuotiaana silloin valkoisilla luistimilla kiekkoilut Leino valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen ja hänen johdollaan HPK pääsi mestaruuteen saakka. Kaudella 2007-2008 Leino dominoi SM-liigaa Jokereissa aivan miten tahtoi ja tuloksena oli huikeat 77 pistettä. Tämä tapahtui siitä huolimatta, että Leino siirtyi pelaamaan laitaan! 77 pistettä toi runkosarjan parhaan pelaajan palkinnon ja NHL-sopimuksen. Viime kausi farmissa sujui hyvin ja Leino pääsi ajoittain pelaamaan Detroit Red Wingsissäkin. Loukkaantumisten ansiosta Leino pääsi pelaamaan jo viime vuonna pari kertaa pelaamaan Stanley Cup -finaaleissa, mutta voitto meni Pittsburghiin. Tänä vuonna Detroitissa Leinolla oli varattu suuri rooli, mutta hän kadotti itseluottamuksena ja hän joutui ensin penkille ja lopulta hänet myytiin Flyersiin. Flyersissa peli ei runkosarjassa kulkenut myöskään yhtään. Mutta kun pudotuspelien alussa Flyers koki loukaantumisia, Leino pääsi irti. Tulos on ollut loistava. Leino on tehnyt noin pisteen ottelussa ja hän pystyy pitämään kiekkoa miltei yhtä hyvin, kuin kaksi vuotta sitten SM-liigassa. Nähtäväksi jää, että pystyykö Leino pelaamaan yhtä hyvin nytkin. Jos pystyy, niin Flyers on lähellä mestaruutta. Jos taas ei, niin on Flyersilla muitakin hyviä pelaajia. Mutta saa nähdä, että tuleeko mestaruus, vai joutuuko Leino kokemaan toisen peräkkäisen finaalitappion.

Antti Niemi

Laji kuin laji, maaliin kannattaa hankkia Antti Niemi. Leinon tavoin Niemikin on myöhään herännyt pelaaja. Mutta Niemi on mennyt urallaan eteenpäin hitaasti kiiruhtaen. Kiekko-Vantaasta tie vei kaudella 2005-2006 Pelicansiin, jossa hän oli kolme vuotta ykkösvahti. Viimeisellä kaudella Niemi varsinkin oli todella vakuuttava ja hän oli yksi suurimmista syistä sille, että Pelicans pelasi erittäin vahvan syksyn ja oli lopulta runkosarjan kuudes. Kutsu kävi myös Euro Hockey Tourille ja lopulta Chicago Blackhawks kiinnostui suomalaisvahdista. Tuskin Niemestä silti uskottiin tulevaa ykkösvahtia. Viime kausi menikin lähinnä farmissa, mutta tämä kausi toi uuden tilanteen. Blackhawksin kakkosvahdin paikasta kilpailivat Niemi ja Corey Crawford. Kilpailun voitti Niemi, sillä hän oli alusta lähtien vakuuttava. Ja kun ykkösvahtina kauteen lähtenyt Cristobal Huet oli epävarma, niin Niemi nappasi itselleen lopulta ykkösvahdin paikan. Pudotuspeleihin lähdettiinkin Niemi maalilla, mutta hänen tasoaan pudotuspeleissä epäili moni. Allekirjoittanutkin oli hieman skeptinen. Mutta mitä vielä, Niemi on ollut Jonathan Toewsin jälkeen kenties tärkein pelaaja Chicagon menestyksessä. Vielä on kuitenkin yksi askel ottamatta. Viekö suomalaisvahti Blackhawksin maaliin saakka, vai hyytyykö Niemi ja Chicago maalisuoralla?

Miten Chicago Blackhawksin ja Philadelphia Flyersin välillä sitten käy? Tasainen kamppailu on varmaankin tulossa. Mutta uskoisin lopulta Chicago Blackhawksin vievän sarjan. Itselläni on koko kauden ajan ollut Blackhawksin menestykseen melko kova luottamus ja Flyers on ollut aika erikoinen tapaus. Uskon kyllä, että Philadelphia Flyers tekee sarjasta tiukan, mutta Blackhawks vie kannun joko kuudennessa tai seitsemännessä pelissä. Mutta pelihän ratkaistaan jäällä. Se miten sarjassa käy, selviää parin viikon sisällä. Ja parin viikon sisällä selviää, että tuleeko Suomeen yksi vai kaksi Stanley Cup -sormusta. 

Tshekki on uusi maailmanmestari

Suomen pelihän menee aivan uuteen valoon, kun Tshekki lopulta on maailmanmestari! Mehän oltiin rangaistuslaukauksilla tulevaa mestaria vastaan, joten voittamalla Tshekki oltaisiin oltu selvästi mestareita! No jottei mene ihan pelleilyksi, niin olen edelleen sitä mieltä, että siinä ottelussa oli aivan oikea voittaja. Mutta täytyy nostaa hattua Tshekin joukkueelle. Kaksi kertaa piti ratkaisu hakea lottoamalla, kun jatkoaikakaan ei tuonut ratkaisua. Ja lopulta finaalissa kaatui suuri ja mahtava NHL-tähtiä vilissyt Venäjä. Ovechkin, Datsyuk, Malkin, Kovalchuk, Varlamov, Semin, Gonchar... Pelaajalista on kova, mutta niin vain Tshekki voitti mestaruuden.

On se kuitenkin outoa ajatella, että Tshekki voitti mestaruuden pitkälti samoilla keinoilla, joilla Suomen ajatellaan yleensä pärjäävän. Tshekillä oli vain muutama oikeasti huippuyksilö, joista yksi oli maalivahti Tomas Vokoun. Lisäksi Tshekki oli heille epätyypillisesti joukkue. Yleensä Tshekki on nähty pelaavan yksilöinä taitokiekkoa. Nyt nähtiinkin joukkueena tiiviisti puolustava ryhmä, jossa ei juuri sooloiluja nähty. Kun siihen lisätään Tshekin perinteinen vahvuus, eli vastahyökkäykset, niin jopa Venäjä kaatui. Ja Venäjän tappiohan tekee ihan hyvää MM-kisoille. Aina se selkeä ennakkosuosikkikaan ei voita!

Tshekin mestaruus on lisäksi hyvä uutinen jopa Suomelle. Tshekin materiaali ei ollut paljon Suomea parempi, jos oli yhtään. Harva uskoi ennen kisoja Tshekin mestaruuteen. Mitalia pidettiin yleisesti parhaana mahdollisena saavutuksena. Mutta niin vain henki voitti materian. Samalla se antaa uskoa siihen, että jopa piskuinen Suomi saattaisi joskus vielä mahdollisesti ottaa sen maailmanmestaruuden. Siitä huolimatta, että materiaali ei ole enää parhaiden vuosien tasolla ja tuskin hetkeen tulee olemaankaan. Mutta meillä on paljon kohtuullisen hyviä pelaajia ja tuosta massasta saadaan aina kohtuullisen kilpailukykyinen joukkue kasaan.

Ja kyllähän tässäkin finaalissa nähtiin suomalaisverta. Tarkemmin sanottuna porilaista. Jari Levonen oli toinen tuomari finaalissa. Ei porilainen yhtään hullummin viheltänyt. Paria jäähyä voidaan aina spekuloida, mutta kokonaisuutena suoritus oli hyvä.

---

Loppuun vielä pari nopeaa. Antti Niemi torjui Chicago Blackhawksin finaaliin suoraan neljässä voitossa. Tietenkin suurin kunnia menee Jonathan Toewsille, mutta Niemi taitaa tulla seuraavassa ryhmässä Dustin Byfuglienin ja Patrick Kanen kanssa. Nuorelta suomalaisvahdilta tuli siis erinomainen esitys konferenssifinaaleissa jo heti ensimmäisestä pelistä lähtien. Samaan aikaan idässä Ville Leino ja Kimmo Timonen ovat yhdessä Philadelphia Flyersin kanssa päässeet erinomaiseen kevätvireeseen ja Flyers on jo voiton päässä finaalista. Nähdäänkö tänä vuonna uusi suomalainen Stanley Cup-voittaja? Nyt ainakin näyttää siltä!

Antti Niemen Chicago Blackhawks on neljän voiton päästä Stanley Cupista

Ja onnittelut Jokereille. Jarmo Kekäläinen palaa Suomeen. HIFK:n 90-luvun huippujoukkueet koonnut Kekäläinen on ollut viime vuodet NHL-joukkue St. Louis Bluesin varatoimitusjohtaja ja on ollut vastuussa St. Louis Bluesin varauksista. Hän on tehnyt erinomaista työtä jo pitkään ja itse uskon, että tästä alkaa Jokereiden uusi nousu. Kolmen vuoden sisällä mestaruus matkaa Jokereille, jos vain Hjallis Harkimo antaa Kekäläisen tehdä rauhassa työnsä. Ainakin kannattaisi antaa, sillä Kekäläisellä on suomalaisista suurella todennäköisyydellä paras tietotaito joukkueen kasaamisen saralla.

Miksi meille taas kävi näin?

Seitsemäs ottelu. Game Seven. Se on MM-kisoissa tärkeä ottelu. Silloin pelataan ensimmäiset puolivälierät ja hommahan on tylyä. Sen ottelun voittaja pelaa vielä kaksi ottelua ja taistelee samalla mitaleista. Hävinnyt joukkue saa pakata kamansa hotellista ja lähteä pettyneenä takaisin kotiin. Niin kävi Suomelle jo toista kertaa peräkkäin. Ei auttanut Petri Kontiolan ensimmäisellä minuutilla tekemä maali, ei Lauri Korpikosken taistelu eikä Pekka Rinteen torjunnat. Tshekki ei nykypäivänä ole todellakaan niin paha vastustaja kuin ennen, mutta kaikesta huolimatta Suomi pelasi yhden turnauksen heikommista peleistään juuri ratkaisevalla hetkellä. Lähellä toki oli, että silläkin oltaisiin päästy neljän joukkoon, mutta lähelle ei lasketa. Mutta miksi niin kävi jälleen? No itse keksin muutaman syyn.

Materiaali

Suomen maalivahdit olivat erinomaisia. Pekka Rinne ja Petri Vehanen ovat aivan maailman eliittiä ja tässä turnauksessa kumpikin ansaitsi paikkansa. Mutta ongelmat ovatkin muualla. Puolustus oli jo paperilla heikko, mutta kentällä se pelasi yllättävänkin hyvin. Venäjää lukuun ottamatta meidän turhan pienikokoinen puolustus sai pidettyä vastustajan melko hyvin pois maalipaikoilta. Moni puolustajista miltei jopa ylisuoritti, mutta EHT-tason puolustajista ei ole MM-tasolla ratkaisijoiksi. Ja hieman yllättäenkin Janne Niskala pelasi huonommat MM-kisat kuin olympialaiset! Hyökkäykskään ei vakuuttanut. Jussi Jokinen oli ykkösketjun ainoa pelaaja, joka ajoittain näytti olevan ykkösketjun tasoa. Kakkosketjussa Juhamatti Aaltonen on taitava pelaaja, joka pelasi erinomaisen alkuturnauksen ja myös Petri Kontiola oli hyvä. Alemmista ketjuista Lauri Korpikosken taistelu ja Antti Pihlströmin ennakkoluuloton eteneminen olivat positiivisia merkkejä. Mutta muuten suomalaispelaajat olivat joko keskinkertaisia ja joissain tapauksissa (Antti Miettinen, Tommi Santala...) aivan sysipaskoja. Lisäksi itseäni huolestutti parikin asiaa. Suomella tuntui olevan joko taitavia, mutta liian hitaita tai heikkoja hyökkääviä pelaajia, tai sitten nopeita jarruketjun miehiä, joilla oli enemmän vauhtia kuin järkeä pelissään. Juhamatti Aaltonen voisi olla jatkossa nopea, taitava ja tehokas, mutta vielä ei ollut sen aika. Muuten aika huolestuttavia merkkejä on ilmassa. Varsinkin keskushyökkääjien osalta, sillä heistä ei kukaan ole tarpeeksi nopea kansainväliselle tasolle.

Maalinteko

Kyllä sen kaikki ovat jo tainneet huomata. Suomalainen pelaaja ei osaa tehdä maaleja. Tämä turnaus sen osoitti turhankin selkeästi, sillä yhtä huonoon viimeistelyyn taisi muista maista kyetä vain Sveitsi (Sveitsikin putosi puolivälierissä, Saksalle!). Suomella ei tunnu olevan maalintekijöitä edes kansalliselle tasolle, saatika sitten kansainväliselle tasolle. Maalipaikoissa suomalainen pelaaja tuntuu aina menevän täysin lukkoon. Tähän kun lisätään vielä se, että syystä tai toisesta Suomi ei mennyt maalin eteen hakkaamaan reboundeja sisään, niin se vain korostui. Lisäksi Suomen joukkueen ainoa selkeä maalintekijä Jussi Jokinen joutui vähän huonoon rakoon. Jokinen ei toki pelannut parhaalla tasollaan, mutta toisaalta Jarkko Immonen ei kyennyt ruokkimaan häntä ja Antti Miettinen oli muuten vain kujalla. Tämä taas johti siihen, että Jokinen yritti tehdä vähän kaikkea ja luoda ketjunsa peliä siinä kuitenkaan onnistumatta. Jussi Jokinen kun ei ole ketjun johtava pelaaja vaan erinomainen kolmas lenkki.

Edes Jussi Jokinen ei onnistunut maalinteossa odotetulla tavalla

Ylivoima

Erikoistilanteet ovat yleensä olleet Suomen vahvuus. Alivoima oli sitä tässäkin turnauksessa. Suomen alivoima ei päästänyt tässäkään turnauksessa montaa maalia, mutta sen sijaan ylivoima oli aivan onnetonta. Kiekkoa ei tunnuttu usein edes saavan hyökkäysalueelle. Seuraavaksi suureksi ongelmaksi muodostui pakkopelin saaminen käyntiin. Ja sitten ei vahingossakaan saatu luotua mitään kunnollista maalintekopaikkaa. Pelaajat eivät olleet tarpeeksi aktiivisia, vaan ylivoima oli aivan liian mielikuvituksetonta ja päättyi yleensä joko liian vaikeaan syöttöyritykseen, tai puolustajan vaarattomaan vetoon kohti maalia tai pahimmassa tapauksessa kohti vastustajan jalkaa tai mailaa.

Valmennus

Tämä kattaa sen, että Suomen peluutus ei toiminut, Suomen peli ei toiminut, eikä Suomella tuntunut olevan oikein taisteluilmettäkään. Tästä Jukka Jalosen, Risto Dufvan ja Timo Lehkosen tulisi ottaa vastuu. Ylemmät ketjut olivat kiveenhakatut, vaikka tehoja ei tullut. Miksi muutoksia ei lähdetty hakemaan? Jokainen huomasi, että Miettinen vain kurvaili päämäärättömästi, Jokisesta ei saatu parasta irti eikä kakkosketjukaan juuri maaleja tehnyt. Ei ole väliä jos kolmas ja neljäs ketju pelaa hienosti nolla-nollaa, jos ylemmistä ketjuista ei ole tekemään niitä ratkaisevia maaleja! Korpikoskea tai vaikkapa Oskar Osalaa olisi pitänyt rohkeammin käyttää ylemmissä ketjuissa ja kenties jopa Jori Lehterää. Tai ainakin yritetty edes jotain, eikä vain tyydytty surulliseen kohtaloon. Suomen peli ei missään välissä muutenkaan oikein vakuuttanut. Hyviä hetkiä toki näkyi, mutta suurin osa turnauksesta oli alisuorittamista. Ja syystä tai toisesta Suomen pelistä ei näkynyt palava tahto voittaa tai se huikea taistelu, millä Leijonat ovat yleensä pärjänneet. Kyse tuskin on siitä, että suomalaiset eivät haluaisi voittaa. Mutta johtuuko haluttoman näköinen peli valmennuksesta, taktiikasta vai mistä? Ja onko Jukka Jalonen oikea valmentaja juuri maajoukkueeseen? Seurajoukkueessa Jalosen valmennus toimii takuuvarmasti, mutta kenties Jalonen yrittää tehdä liian vaikeita asioita lyhyeen turnaukseen ja kenties hän ei ole paras mahdollinen taisteluhengen luoja.

Tuttu näky. Valmennuksella tuntuu olevan hirveästi asiaa keskenään, mutta pelissä ei juuri muuta sitten näykään.

Mutta kaikesta huolimatta olen valmis antamaan Jukka Jaloselle vielä yhden mahdollisuuden. Ensi vuoden kisoissa on toivottavasti parempi Suomen joukkue, kun ei pelata olympialaisia ja kun toivottavasti enemmän hyvätasoisia puolustajia on vapaana. Mutta jos ensi vuoden kisoissakaan ei kulje, niin Jukka Jalosen ja Leijonien yhteinen taival saa luvan päättyä.

...

Ja vaikka juttu olikin pitkä, niin yksi asia pitää tietenkin mainita. Kai Suikkanen vakuutti Suomen keväällä kun TPS voitti mestaruuden. Ilmeisesti hän vakuutti jonkun muunkin, sillä Suikkanen lähti isojen rahojen perään KHL:ään Lokomotiv Jaroslavia valmentamaan. Raha puhui ja TPS joutuu nyt miettimään valmentajavalintaansa. Ketä mahtaa tulla luotsaamaan TPS:ää ensi kaudella? Onko hyviä ehdokkaita edes tarjolla? Joka tapauksessa nyt viimeistään meni usko TPS:n mahdollisuuksiin ensi kaudella. Kai Suikkasen ajalla TPS on ylisuorittanut jatkuvasti ja heikostakin materiaalista ollaan saatu paljon irti. Nyt kuitenkin Suikkanen lähtee, samoin kuin johtavia pelaajia Lee Sweattin ja Ilari Filppulan johdolla. Nyt näyttää siltä, että Turun mestaruuskrapula voi olla todella paha ensi kaudella.

Seitsemäs ottelu

Jatkolohko on nyt pelattu ja aihetta paniikkiin ei ole. Valko-Venäjä ja Slovakia kaatuivat selvästi ja peleissä ei ollut montaa heikkoa pelaajaa. Venäjää vastaan pelattiin merkityksetön ottelu ja tulos 0-5 tappiolle ei tarvitse antaa ehkä niin paljoa arvoa. Alussa Suomi tuli päälle ja jos pari tolppaa olisi mennyt sisään, niin peli olisi edennyt varmasti eri tavalla. Mutta lopulta Suomen kannalta epäsuotuisaksi ottelun teki ylivoimainen Venäjän materiaali ja myös ihmeellinen tuomaritoiminta. Peli ei kyllä ollut tuomareiden käsissä ja Suomi joutui maksamaan siitä kovan hinnan.

Pasi Puistola ja Juuso Hietanen joutuivat jättämään jään kesken ottelun. Kaksikosta Puistola on varmasti sivussa lopputurnauksen. Paha menetys, sillä Puistola on ollut yllättävänkin hyvä ja yksi parhaista Suomen omassa päässä. Hietasen tilanne on vähän enemmän kysymysmerkki. Mutta näiden loukkaantumisten takia Sami Kapanen joutui pelaamaan puolustajana ja pahassa paikassa hän pelasikin yllättävän hyvin. Sami Vatanen taas joutui toteamaan NHL-tason tähtien olevan vielä liian kova palanen. Puolivälieriin tulee takaisin parhaimman turnauksen hetkeen pelannut Petteri Nummelin ja Lasse Kukkonen. Kuusi puolustajaa sentään saadaan varmaankin kasaan ja samalla Suomen ainoa selkeä puolustava puolustaja Topi Jaakola saa lisää vastuuta. 

Petri Vehanen on pelannut hyvät MM-kisat, muttei todennäköisesti pelaa puolivälieriä

Maalivahtitilanne selkeytyi myös. Kyllähän tuo Venäjä-peli ratkaisi tilanteen Pekka Rinteen eduksi. Kaikki kunnia Petri Vehaselle. Vehanen ei ole huono maalivahti. Ei missään nimessä, vaan yksi parhaista ellei jopa paras Euroopassa pelaava maalivahti. Venäjä-pelin maaleista ei montaa voi hänen piikkiinsä laittaa, kuten ei aiemminkaan päästettyjä maaleja. Mutta nyt Pekka Rinne on torjunut kaksi voittoa putkeen ja hän oli kuitenkin etukäteen ajateltuna se ykkösvahti. Näkisin, että Pekka Rinteen hyvä päivä on parempi kuin Vehasen ja siksi Rinne laitetaan melko suurella varmuudella maaliin kuolemanotteluihin. Kyllä näihin se kuumempi maalivahti pitää valita ja nyt se kyllä on Rinne. Ja kun Rinne pystyy suuremmalla todennäköisyydellä venymään juuri yksittäisessä pelissä maagiselle tasolle, niin valinta olisi itselleni helppo.

Puolivälierissä torstaina asettuu vastaan Tshekki. Yksi Jagr ei tee kuitenkaan Tshekistä ennakkosuosikkia peliin. Jos Suomen taso on tippunut huippuvuosista, niin Tshekin on vielä enemmän. Kymmenen vuotta sitten Tshekki oli yksi parhaita, mutta ei ole enää. Tshekki kyllä yrittää olla luova ja taitava, mutta Suomen kaltaista hyvin organisoitua joukkuetta vastaan tulee vaikeaa. Suomen haalariosasto taas aiheuttanee harmaita hiuksia Tshekin puolustajille, jotka Suomen tavoin on melko heikkoja. Ja kun tshekkiläinen pelaaja ei saa olla luova, hän menettää suurimpia vahvuuksiaan. Kunhan vain Suomi pystyy tekemään paikoistaan maaleja edes hieman paremmalla prosentilla kuin tähän asti, niin Suomi on jatkossa. Suomi saattaisi olla jatkossa myös nykyiselläkin pelillä, jossa maaleja ei ole tahtonut tulla yhtään. Tshekki kun ei ole juuri allekirjoittanutta vakuuttanut. Tshekin mahdollisuudet piilevätkin Jaromir Jagrin ja Tomas Vokounin hyvässä illassa. Muuten tulos voi olla hyvinkin samanlainen, kuin olympialaisissa. Tai jos vaikka Sami Vatanen tekisi taas pari maalia Tshekin verkkoon.

Yksi puolivälieräpari on muuten Sveitsi - Saksa. Yksi pienemmistä maista pääsee siis välieriin ja neljän joukkoon. Mietin jo aiemmin, että olisiko tämä se vuosi, jolloin Sveitsi on välierissä. Hyvinkin mahdollista. Kyllä Sveitsin pitäisi normaalisti Saksa voittaa. Mitali voi vain olla tiukassa Venäjän, Ruotsin ja Suomen / Tshekin puristuksessa. Joka tapauksessa välierät ovat hieno asia kummalle tahansa maalle, joka jatkoon puolivälieristä pääsee.

Osala on irti!

Hienoa Leijonat! Tanskaa vastan pelatun ottelun jälkeen piti herätä. Ja niin kävi. Saksaa vastaan pelattiin jo hyvin, mutta USA:ta vastaan Leijonat näyttivät hampaansa ja päästivät mojovan karjaisun. Hyvä että päästivät. Panokset olivatkin melkoiset. Voitolla varsinaisella peliajalla Suomi voitti lohkonsa, mutta tappion sattuessa oltaisiin jouduttu karsintasarjaan. Jännitys olikin sitä luokkaa, että hetkeen en olekaan kokenut, koska Ässät rämpii jossain aivan muualla kuin pudotuspeleissä. Kun lopulta Suomi maaleja teki, niin asunnon desibelitaso nousikin sen mukaisesti. Leo Komarovin tasoituksen aikana äänitaso pysyi vielä kohtuuden rajamailla, mutta Petteri Nummelinin laukoman ja Jarkko Immosen ohjaaman 2-1 maalin aikana huuto olikin jo huimaava. Ja äänitaso sen kuin kohosi Sami Kapasen tehtyä 3-1 maalin. Täytyykin varmaan pahoitella naapureita mekkalasta. Suomi päästi vielä yhden maalin, mutta 3-2 voitolla Suomi pelaa vielä mitaleista!

Joka tapauksessa turnaukseen tulee uusi itseäni kiinnostava pelaaja. Ensimmäiset kolme peliä tulikin seurattua Sami Vatasta. Nuorukaista ei kyllä paljoa pelota kiekon kanssa ja luistelu on miltei kuin taidetta. Iltasanomien Videotuomarit kuvailivatkin Vatasta hyvin. Suomen joukkue ei uskalla pelata huonosti, kun nuori puolustaja on kuin Jukka Jalosen peräänkuuluttaman pelirohkeuden ruumiillistuma. Mutta se Vatasesta. Nyt on vuorossa ensimmäinen vaasalainen NHL-pelaaja. Oskar Osala tulee mukaan joukkueeseen ja pääsee irti Valko-Venäjää vastaan. Jo pelatessaan Bluesissa Osala oli todella hyvä ja pelasi maajoukkueessakin ennakkoluulottomasti. Tuskin kehitys on Pohjois-Amerikassakaan pysähtynyt. Tason pitäisi siis riittää maajoukkueeseen. Mutta ennen kaikkea Osala tuo sellaisia asioita joukkueeseen, mitä meiltä on puuttunut. Perusongelmahan Suomella oli alkusarjassa jo se, että keskushyökkääjiä oli liikaa ja esimerkiksi Jori Lehterä jouduttiin laittamaan laitaan. Osala on sentään laitahyökkääjä. Ja lisäksi Suomelta on puuttunut puolustuksen lisäksi myös hyökkäyksestä kokoa. Ja sitä Osala nimenomaan tuo. Kokoa ja fyysisyyttä hyökkäyspäähän. Siihen kun lisätään ihan hyvät pelitaidotkin, niin tulos voi olla hyvin kiinnostava. Onhan Osala tehnyt AHL:ssä pari hattutemppuakin. Toivottavasti Osala onnistuu!

Leijonien taistelu mitaleista jatkuu siis ensiksi Valko-Venäjää vastaan. Lohkovoittajana Suomi saa siis vastaansa heikoimman joukkueen Lohko A:sta. Kyllähän Suomen pitäisi pystyä voittamaan Valko-Venäjä. Grabovski, Salei ja Kalyuzhni ovat Valko-Venäjältä hyviä pelaajia, mutta Suomella on niin paljon laajempi taso, että Valko-Venäjän ei pitäisi pystyä voittamaan. Mutta ennakkosuosikit eivät ole näissä kisoissa aiemmin aina voittaneet, ja Suomi onnistui jostain syystä viime keväänä häviämään juuri Valko-Venäjälle. Maalissa on vaihteeksi Pekka Rinne. Omasta mielestä se on hyvä homma, sillä Tanska-pelin tappiota vähiten voi Rinteen piikkiin laittaa ja kyllä NHL:ssä ykkösvahtina pelannut maalivahti ansaitsee uuden mahdollisuuden. Mutta maalivahtiin Suomi ei kyllä näissä kisoissa kaadu. Valko-Venäjän jälkeen vuorossa onkin sitten nuori ja nälkäinen Slovakia ja lopuksi vielä aivan huikaisevan kovan porukan paperilla kasaan saanut Venäjä. Ennustankin niin, että Suomi voittaa Valko-Venäjän ja Slovakian, mutta häviää niukasti Venäjälle päätyen lohkokakkoseksi ja saaden toisen jatkolohkon kolmannen joukkueen vastaansa (todennäköisesti joku joukosta Ruotsi, Tshekki, Sveitsi tai Kanada).

Niin ja pitää toivottaa onnea USA:lle karsintasarjaan. Otteluista Italiaa, Ranskaa ja Kazakstania vastaan tulee varmaan melkoisia spektaakkeleita!

100

Huomasin tässä vähän aikaa sitten, että sadas blogitekstini lähestyy. Nyt se on täällä. Onkin siis aika katsella vähän menneisyyttä ja kenties myös tulevaisuutta. Laitetaan siis hieno ja turhan kallis puku päälle ja tutkitaan, mitä jääkiekko blogini olemassaolon aikana on syönyt.

* Tässä kohtaa jokainen voi kuvitella vaikkapa viulumusiikkia taustalle *

- Ensimmäinen bloginihan oli "Lätkäilta". Päivä, jolloin Kamil Piros siirtyi Ässiin, CHL päätti kuolla ja Pittsburgh Penguins vei kannun seitsemännessä pelissä Valtteri Filppulan ja Ville Leinon nenän edestä. No Piros osoittautui vuosikymmenen flopiksi, CHL:ää yritetään vieläkin elvyttää ja Pittsburgh Penguins tavoittelee kannua, samoin kuin Ville Leino.

- Maajoukkuetasollahan Venäjä oli vienyt MM-kultaa ja Suomi jäi puolivälieriin. Sama tilanne on vieläkin mahdollinen näissä kisoissa. Tosin voi Suomi joutua karsintasarjaankin, jos huonosti käy. Lisäksi välissä oli olympialaiset, joissa Suomi pelasi ajoittain todella huonosti, mutta hyvän tuurin saattelemana Suomi sai lopulta pronssia. Onnetar taisikin vaihteeksi erehtyä ja antoi kaiken tuurin Pohjanlahden tälle puolelle.

- SM-Liigassa Jokerit oli hankkinut "massiivisessa" huippupaluumuuttajat Jukka Hentusen ja Antti-Jussi Niemen ja noussut yhdeksi suurista mestarisuosikeista, vaikka joukkuetta lähdettiinkin nuorentamaan. Lisäksi mestaruuteen lopulta yltänyt TPS oli harvinaisen nimetön joukkue. Mikään ei ole muuttunut. Tänäkin vuonna Jokereilla on kovan luokan paluumuuttajia Ilari Filppulan ja Ossi Väänäsen muodossa. Joukkuetta myös nuorennetaan. TPS on myöskin vielä aika nimetön. Mutta eiköhän lähihistoriaa tutkiessa TPS:n mestaruuden uusiminen ole todennäköisempää, kuin Jokereiden mestaruus.

Ilari Filppula luistelee mestarijoukkueesta Jokereihin. Lähihistorian tuntien sieltä kannattaa luistella nopeasti pois.

- Porin Ässät pelasi viihdyttävämpää kiekkoa, kuin aiemmalla kaudella. Tämä palkittiin saamalla kolme pistettä vähemmän runkosarjassa ja putoamalla runkosarjassa yhden sijan alaspäin.

- Suuri ja mahtava Sport joutui ongelmiin. Sen sijaan Jokipojat voitti Mestiksen.

- NHL Draftissa viime vuonna huomio keskittyi John Tavaresiin, Victor Hedmaniin ja Matt Ducheneen. Pelaajiin, jotka pelaavat nyt jo NHL:ssä. Suomalaiset miettivät Toni Rajalan, Mikko Koskisen, Joonas Nättisen ja Sami Vatasen kohtaloa. Nyt tilanne onkin parempi. Nyt puhutaan Taylor Hallista ja Tyler Seguinista. Ja suomalaiset miettivät, missä vaiheessa ensimmäistä kierrosta Mikael Granlund varataan. Samalla huomio saadaan näppärästi pois siitä, että varataanko koko Draftissa yleensäkään viittä muuta suomalaista. Pulkkinen, Donskoi, Aittokallio ja Iilahti varmaankin, mutta entä muita?

- Blogin kirjoittaja kävi useamman kerran vieraspelimatkoilla viime kaudella, kuin aiemmilla kausilla yhteensä. Samalla alkoholin kulutus kolminkertaistui normaalista.

---

Mutta joo. Mennään illan peliin. Kaikki on omissa käsissä. Suomi pelasi Saksaa vastaan kaksi erää hyvin ja USA ei ole vakuuttanut, joten USA on täysin lyötävissä. Tilanne onkin mielenkiintoinen. Jos Suomi voittaa varsinaisella peliajalla USA:n ja Saksa Tanskan, Suomi voittaa lohkonsa Tanska-tappiosta huolimatta. Jos Saksa häviää Tanskalle, Suomi on jatkossa. Jos Suomi voittaa USA:n, Suomi on jatkossa ja voitolla varsinaisella peliajalla USA on karsintasarjassa. Jos Saksa voittaa Tanskan ja USA Suomen, Suomi on karsintasarjassa.

Panokset on kovat. Jännityksellä jäämme odottamaan pelin alkua.

Nyt pitää herätä

MM-kisat alkoivat huonoimmalla mahdollisella tavalla, kun Suomi hävisi Tanskalle. Suoritusta voisi kuvailla häpeällisen huonoksi. Peli ei toiminut missään vaiheessa. Ei joukkueelta, eikä oikeastaan yksilöiltäkään. Puhtaat paperit pelaajista minulta saavat vain Petri Kontiola, Juhamatti Aaltonen, Sami Kapanen ja Pekka Rinne. Varauksin ihan hyvän pelasivat Antti Pihlström, Lauri Korpikoski, Janne Niskala, Topi Jaakola ja maaliin johtaneesta virheestä huolimatta Sami Vatanen. Muuten pelaajat olivat joko keskinkertaisia tai muuten vain huonoja. Tommi Santala oli varsinkin aivan liian flegmaattinen ja Petteri Nummelinin heikkoudet korostuvat vuosi vuodelta. Ja jostain syystä Nummelin ei pysty enää edes pitämään kiekkoa hyökkäysalueella.

Toki Tanska ei ole heikko maa. Kentän toiseksi ja kolmanneksi eniten pisteitä tällä kaudella NHL:ssä tehneet pelaajat olivat Tanskan Frans Nielsen ja Peter Regin. Varsinkin Nielsen on todella kova pelaaja. Kun vielä maan yleinen taso on noussut viimeisen viiden vuoden aikana ja maan huiput ovat miltei kaikki mukana, niin joukkue on oikeasti aika iskukykyinen. Mutta tappio on silti Suomelle häpeä. Varsinkin kun Suomi ei kaatunut edes saappaat jalassa. Suomen pelissä kun oli miltei kaikki pielessä.

Frans Nielsen. Kahden maalin mies ja New York Islandersin runkopelaaja.

- Peliin valmistautuminen oli mennyt pieleen. Suomi yllätettiin pelin alussa housut kintuissa ja sitten ei osattukaan käsitellä tappioasemaa. Voikin alkaa miettimään, mistä se johtuu. Viime vuoden MM-kisoissa hävittiin Valko-Venäjälle, olympialaisissa välierät esimerkiksi meni jo alussa pahasti pieleen ja nyt näin. Jukka Jalonen ei ilmeisesti osaa valmistaa joukkuetta peleihin. Olisiko sittenkin joku Kai Suikkasen tapainen valmentaja parempi lyhyeen turnaukseen? Olisiko sittenkin parempi, jos valmentaja antaisi vain pari ohjetta, eikä antaisi millintarkkoja ohjeita pelaajille?

- Erikoistilanteet eivät onnistuneet. Tai no, alivoimaa ei taidettu pelatakaan juuri yhtään. Mutta ylivoimaa kyllä pelattiin tarpeeksi vaikka kahden ottelun ratkaisemiseen. Mutta YV ei onnistunut. Suomi pelasi hirveän mielikuvituksetonta ja tehotonta ylivoimaa. Jokaisen ratkaisun näki yleensä jo sekuntia ennen itse ratkaisua. Toinen vaihtoehto oli aivan liian vaikea poikittaissyöttö, joka ei toimi edes Tanskaa vastaan. Jos se ei toimi Tanskaa vastaan, niin miten se voisi toimia todellista huippumaata vastaan? Joka tapauksessa huono erikoistilannepelaaminen oli osasyy sille...

- ...että Suomi ei saanut todellisia maalipaikkoja. Laukauksia kyllä oli vaikka kuinka paljon, mutta todellisia tilanteita oli vähän. Petri Kontiolan maali oli väkisin tehty maalipaikka, mutta toi sentään tulosta. Muuten tilanteita oli todella vähän.

- Liikekään ei tuntunut riittävän. Tämä onkin käsittämätöntä. Välillä Jori Lehterä voitti kyllä jonkun tanskalaisen luistelukisassa, mutta yleensä kukaan suomalainen ei päässyt ensimmäisenä kulmaan. Ja meillä on kuitenkin esimerkiksi Antti Pihlström, Sami Kapanen, Juhamatti Aaltonen, Lauri Korpikoski ja Leo Komarov, jotka ovat takuuvarmasti nopeita luistelijoita.

- Ja jos ei liike riittänyt, niin ei sitä tahtoakaan kyllä näyttänyt olleen. Kaikki tekeminen oli hieman puolinaista. Moni tuntui vähän pyörivän ja surffailevan lähellä sitä paikkaa, missä pitikin, mutta kunnon tahtoa ei tuntunut olevan tehdä hommaa kunnolla. Pelaaminen oli hirveän flegmaattista, jota varsinkin Tommi Santala ylikorosti, mutta koska tahtoa ei ollut...

- ... niin Suomi hävisi kaksinkamppailut, eikä ollut muutenkaan terävä. Suomalaisilla on varmasti enemmän taitoa ja rutiinia kuin suurimmalla osalla tanskalaisista. Kykyä oli, mutta terävyys puuttui. Ja kun kaksinkamppailut hävitään, niin otteluakaan ei voiteta.

Jalosella ja Dufvalla riittää mietittävää ennen Saksa-peliä

Alkulohkon kaksi viimeistä ottelua olisi syytä voittaa. Jukka Jalosen olisi pakko saada joukkue pelaamaan. Saksa pitäisi pystyä voittamaan, mutta USA olisi myös miltei pakko. Nimittäin yksi voitto ei ratkaise mitään, sillä Saksa on voittanut myös USA:n. Ja jos Saksa voittaa Tanskan ja Suomi häviää USA:lle, niin karsintalohko voi olla realismia. Joukkueen tason kyllä pitäisi riittää jopa kahden seuraavan pelin voittamiseen. Itsekin olisin valinnut miltei saman joukkueen ja muutokset olisivat muutenkin olleet hyvin marginaalisia. Mutta nyt Jalosen pitäisi vain saada joukkue taistelemaan. Siis se asenne, että kiekko vaikka syödään, jos sillä voitetaan peli pitää käydä löytämässä. Tai vaikka tilata postissa, jos ei muuta keksi. Aivan sama, kunhan herätys tulee ja jatkossa nähdään taistelevat leijonat, eikä hampaatonta sirkuseläintä.

Jääkiekon MM-kisat 2010

MM-kisat alkavat huomenillalla Saksan ja USA:n välisellä ulkoilmaottelulla. On siis aika tehdä ennakkoa MM-kisoista. Joukkueet on esitelty lohkoittain ja maat on ilmaistu järjestyksessä parhaimmasta heikoimpaan. Olen myös yrittänyt mainita joukkueiden parhaimpiin pelaajiin kuuluvat pelaajat, mutta kisojen aikana saattaa tapahtua mitä vain ja moni maa tulee saamaan vielä vahvistuksia. Mutta mennään nyt sitten tämän hetken tilanteen mukaan (huom! Tilanne katsottu noin klo 16-17).

Lohko A

VenäjäVenäjä marssittaa jäälle jälleen kovan joukkueen. Valmentaja Vyacheslav Bykovin tavoitteena ei ole mikään muu kuin uusia maailmanmestaruus. Rakennuspalikat varsinkin hyökkäyksessä ovat todella hyvät. NHL-tähtiä löytyy parin kentällisen verran ja loput ovatkin sitten tähtiä KHL:ssä. Tietenkin kaikkein kovin pelaaja on tämän hetken parhaimpiin pelaajiin kuuluva Ovechkin. Puolustus sen sijaan voi olla ongelma. Kansainvälisen tason pelaajia on puolustus täynnä, mutta Denis Grebeshkov on lähimpänä aivan kirkkainta kärkeä muiden tullessa vielä taaempana. Myös maalivahdit aiheuttavat päänvaivaa. Onko Semyon Varlamov kansainvälisen tason huippuvahti ja pystyykö hän torjumaan Venäjän kultaan saakka? Lisäksi kysymysmerkkinä on itse valmennus. EHT:lla on alkanut näkymään pieni kyllästyminen. Venäläiset eivät ole tänä vuonna enää kyenneet parhaimpaansa ja olympialaisetkin menivät penkin alle. Mutta jos Venäjä saa parhaan vaihteensa päälle, niin kaikki mahdollisuudet on jopa kultaan saakka.

Tähtipelaajat: Aleksander Ovechkin, Ilya Kovalchuk, Aleksander Semin, Denis Grebeshkov

Slovakia

Vuosituhannen alussa Slovakia oli aina mestariehdokas. Ei ikinä toki suosikki, mutta yksi parhaimpia. Mutta nykyään joukkueen veteraanit ovat väistymässä ja olympialaisissa Slovakian pronssiotteluun vieneet pelaajat ovat suurilta osin poissa. Jäljelle jää enää alemman tason kiekkoilijoita ja moni pelaaja joukkueesta pelaa Euroopan tasollakin keskinkertaisessa Slovakian liigassa. Nousu Slovakiasta kansainvälisille kentille on kova. Slovakia toki voitti miltei jokaisen harjoituspelinsä, mutta yleensä vain maalilla. Siksipä NHL:stä tulevilta Svatokselta, Budajlta ja Sekeralta odotetaan paljon. Varsinkin maalivahti Peter Budajlta. Hänen pitäisi olla yksi kisojen parhaita maalivahteja ja sitä Slovakia tarvitseekin, jos haluaa päästä jatkolohkoa pidemmälle ja puolivälieriin.

Tähtipelaajat: Marek Svatos, Peter Budaj, Andrej Sekera, Dominik Granak

Valko-Venäjä

Valko-Venäjä on pelannut muutamat viime kisat melko hyvin. Mutta nyt Glen Hanlon ei olekaan enää Valko-Venäjän peräsimessä. Valko-Venäjä kuitenkin lähtee kisoihin puolustamaan ja se taitaakin olla ainoa tapa, jolla joukkue pärjää. Viimeisistä parista kisoista onkin jäänyt kuva, että Andrei Mezin ja Vitali Koval ovat ajoittain pitäneet Valko-Venäjän peleissä mukana. Niin kävi myös Suomea vastaan viime vuonna, kun Valko-Venäjä onnistui jopa voittamaan Suomen. Lisäksi joukkueen iskukyky perustuu myös paljon Mihail Grabovskin onnistumisiin. Viime vuonna Grabovski oli tulessa. Tänä vuonna nähdään, onko tilanne sama. Valko-Venäjän etu on myös se, että joukkueen runko on Dynamo Minskin joukkue, joten yhteistä kokemusta on monella takana koko kauden ajalta. Siksi Valko-Venäjä saattaa voittaa hyvän päivän sattuessa Slovakian.

Tähtipelaajat: Mihail Grabovski, Andrei Mezin, Alexei Kalyuzhny, Aleksei Ugarov

Kazakstan

Kazakstania ei voi pitää minään suurena ennakkosuosikkina. Joukkueesta puuttuu lähes täysin kansainvälisen tason pelaajat eikä ihme. Kazakstanin oman liigan taso kun ei päätä huimaa. Onneksi KHL:ssä pelaa Barys Astana, jossa on suurin osa Kazakstanin maajoukkueesta. Barys ei myöskään ollut mikään heittopussi sarjassaan, vaan enemmänkin keskitason seura. Mutta yksi joukkue KHL:ssä ei välttämättä riitä, kun muita vastaan verrattuna taso on heikko. Joukkueella ei ole sitä yhtä huippua viemässä joukkuetta eteenpäin omalla esimerkillään, eikä joukkue ole esittänyt juuri koskaan mitään muuta, kuin mailalla hakkaamista. Siksipä Kazakstanin tie vie todennäköisesti karsintasarjaan.

Tähtipelaajat: Vitaliy Eremeev, Alexey Vasilchenko, Vadim Krasnoslobodtsev, Dmitriy Dudarev

Lohko B

Kanada

Kanada varmasti haluaa voittaa. Kolme vuotta sitten tuli vielä mestaruus, mutta tappiot Venäjälle finaalissa ei tyydytä. Joukkue joka tapauksessa näyttää nyt todella hyvältä. Joukkue on täynnä tulevia tähtiä, jotka ovat jo nuorina vakiinnuttaneet paikan NHL:n hyökkäävissä ketjuissa. Nimet Stamkos, Myers, Del Zotto, Burns, Duchene, Tavares, (Evander) Kane ja Eberle tulevat vuosien varrella tutuiksi. Lisäksi Ray Whitney, Corey Perry, Ryan Smyth ja Francois Beauchemin ovat jo osoittaneet tasonsa. Venäjällä saattaa hyökkäyksen nimet olla kovempia kuin Kanadalla, mutta Kanadan puolustus on varmasti kaikkia muita maita kovempi. Kun kenttäpelaajat ovat hyvätasoisia, nuoria ja nälkäisiä, niin hyvältä näyttää. Varsinkin kun maalissa on vielä St. Louis Bluesissa tällä kaudella 60 ottelua torjunut Chris Mason, jonka panokseen Kanada tuskin kaatuu. Kanada on Venäjän ohella jälleen suurin suosikki mestariksi.

Tähtipelaajat: Steven Stamkos, Tyler Myers, Corey Perry, Ray Whitney

Sveitsi

Sveitsi on vakiinnuttanut paikkansa kahdeksanneksi parhaana jääkiekkomaana. Oikeastaan lähiaikoina MM-kisoissa Sveitsi on pelannut jopa Slovakiaa vakuuttavammin. Syitä voi hakea monelta suunnalta. Sveitsin liigan taso on kova ja siellä sveitsiläiset pelaavat suuressa roolissa. Lisäksi juniorityö on parantunut vuosien varrella ja hyviä sveitsiläisiä tulee koko ajan lisää ja lisää. Ja kun Sveitsin peli on ollut tiivistä MM-kisoissa, on Sveitsi pystynyt pistämään hyvin kampoihin isommille maille. Niin käy myös tänä vuonna. Sveitsillä ei ole mitään suuria kansainvälisiä tähtiä, mutta sen sijaan heillä on neljä ketjua varsin hyvätasoisia pelaajia. Huomiota kannattaa myös kiinnittääNino Niederreiteriin, jos hän pääsee mukaan. Niederreiter on Sveitsin kenties kaikkien aikojen lupaavin pelaaja ja tämä hyökkääjä vei Sveitsin käytännössä yksin pronssiotteluun. Joka tapauksessa Sveitsi on jälleen iskukykyinen ja josko tämä olisi se vuosi, jolloin Sveitsi pääsisi välieriin. Tasoero muihin on ainakin tavallistakin pienempi.

Tähtipelaajat: Martin Gerber, Andres Ambühl, Martin Plüss, Mathias Seger

Latvia

Latvian joukkue on käytännössä sama, kuin Riikan Dynamo. KHL:ssä Riikan Dynamo pääsi pudotuspeleissä kahdeksan joukkoon ja samaa yrittää nyt myös maajoukkue. Asiaa helpottaa joukkueen yhtenäisyys. Latvialla on myös monta kansainvälisen tason pelaajaa, joka helpottaa urakkaa. Huomiota kannattaa varsinkin kiinnittää myös Suomessa tutuksi tulleeseen Janis Spruktsiin, sekä nuoreen NHL:ssäkin debytoineeseen Kaspars Daugavinsiin. Nämä pelaajat osoittavatkin hyvin sen, että Latvialla on vanha runko siirtynyt sivuun ja on uusien pelaajien aika. Kuvaavaa onkin se, että Latvian 30-vuotias ykkösvahti Edgars Masalskis on yksi joukkueen vanhimmista pelaajista. Kokemusta ja esimerkkiä joukkue kaipaakin Masalskikseltä, sillä hänen erinomaisia torjuntojaan Latvia kaipaakin, jos maa haluaa yllättää Kanadan tai Sveitsin.

Tähtipelaajat: Janis Sprukts, Kaspars Daugavins, Edgars Masalksis, Georgijs Pujacs

Italia

Italia on kenties kisojen heikoin maa. 90-luvulla Kanadassa syntyneet italialaiset toivat maalle kohtuullista menestystä, mutta nyt nuo ajat on takanapäin. Suurin osa nykyisistä pelaajista onkin Italiassa kiekko-oppinsa saaneita pelaajia. Mutta Italian sarjan taso on heikko, eikä maa tuota hyvätasoisia pelaajia. Ja kun taidot ei riitä, niin Italialla on tuskin mitään toivoa voittaa Kanadaa, Sveitsiä tai Latviaa. Mutta hyvillä peleillä Italia saattaa pitää sarjapaikkansa ja päätavoitteena onkin varmasti voittaa karsintasarjassa Kazakstan ja Ranska, jolloin pääsarjapaikka säilyisi. Mutta sekin on todella kova tavoite.

Tähtipelaajat: Armin Helfer, Thomas Tragust, Roland Ramoser, Nicola Fontanive

Lohko C

Ruotsi

Ruotsi on mielenkiintoisessa vaiheessa. Moni vanha tähti jätti kisat väliin ja joukkue onkin hyvin samanlainen kuin Euro Hockey Tourilla. Siellä nimet Mårtensson, Weinhandl, Omark, Johansson ja niin edelleen onkin tullut tutuiksi. Mutta sen lisäksi Ruotsin parantunut juniorityö alkaa näkymään. Victor Hedmanin johdolla mukana on myös kourallinen noin 20-vuotiaita pelaajia, jotka jo nyt ovat NHL-tason pelaajia, tai ainakin sitä lähellä. Tänä vuonna he eivät vielä kenties vie Ruotsia kultaan saakka, mutta tilanne voi olla eri parin vuoden päästä. Huomioitavaa on myös se, että vaikka Ruotsilla ei ole erityisen vahva joukkue, niin mikään osa-alue ei myöskään ole erityisen haavoittuvainen, vaan sekä maalilta, hyökkäyksestä että puolustuksesta löytyy kovatasoisia nimiä. Siksi Ruotsi onkin yksi suurimpia mitalisuosikeita tässä turnauksessa.

Tähtipelaajat: Jonas Gustafvsson, Victor Hedman, Niclas Bergfors, Erik Karlsson

Tshekki

Kaukana tuntuu olevan ne ajat, kun Tshekki ja Suomi taistelivat MM-kisoissa kultamitaleista. Tshekin pelaajatuotanto on tyrehtynyt ja uusia pelaajia kansainväliselle tasolle tuntuu tulevan Suomeakin heikommin. Tshekin ongelma ei ole näissä kisoissa maalivahdit, sillä Vokoun ja Ondrej Pavelec ovat kyllä hyviä maalivahteja. Mutta kykeneekö hyökkäyksessä Jagr ja maan suurimpiin lupauksiin kuuluva Voracek yksin viemään joukkueen jatkoon? Ja ennen kaikkea pystyykö puolustus pelaamaan vaadittavalla tasolla. Tshekit tunnetaan hyökkäävänä joukkueena ja sitä he myös varmasti nytkin ovat. Mutta taito ei välttämättä riitä koko ajan hyökkäämiseen ja se vaatii puolustukselta venymistä. Rutiinilla Tshekki tulee pääsemään pudotuspeleihin, mutta paikka neljän joukossa voi olla tshekeille liikaa.

Tähtipelaajat: Jaromir Jagr, Tomas Vokoun, Karel Rachunek, Jakub Voracek

Norja

Norjalla on jälleen yllättävän hyvä joukkue. Hyökkäys on täynnä Euroopan tasolla hyviä nimiä. Thoresen on KHL:ssä tähti ja Zuccarello Aasen sekä Olimb taas ovat huippuja Elitserienissä. Myös moni muu hyökkääjä pelaa Ruotsissa, joten heillä riittää rutiini hyväänkin peliin. Tähtien lisäksi kannattaa seurata nimenomaan Elitserienissä melko hyvin pelanneita Anders Bastiansenia ja Marius Holtetia. Ongelma onkin oma pää. Hyökkäys riittää helposti haastamaan suuriakin maita, mutta puolustuksessa pelaajat pelaavat lähinnä Norjassa ja heidän taso ei yksinkertaisesti riitä. Jokeri-kasvatti Juha Kaunismäki pelaa nykyään Norjan maajoukkueen puolustuksessa ja Suomessa hän pelasi Mestiksessä, eikä sielläkään loistanut. Maalivahteina taas on Norjassa pelaava Pål Grotnes, jonka taso ei riitä, sekä Mestiksessä pelaava Andre Lysenstoen, jonka taso ei myöskään riitä, ainakaan vielä. Joka tapauksessa Norja päässee Lohkosta C kolmantena joukkueena jatkoon, mutta tie tuskin vie kahdeksan parhaan joukkoon.

Tähtipelaajat: Patrick Thoresen, Mats Zuccarello Aasen, Mathias Olimb, Ole-Kristian Tollefsen

Ranska

Ranska on myös yksi kisojen heikommista joukkueista ja heillä on kova työ edes pitää paikkansa A-sarjassa. Urakkaa helpottaa, mikäli Chicago Blackhawksin Cristobal Huet pääsisi mukaan kisoihin. Mutta näillä näkymin näillä mennään. Ranskalaisia helpottaa esimerkiksi Italiaan verrattuna se, että heillä on muutama pelaaja Ranskan ulkopuolella kovemmissa sarjoissa. Pelaajia löytyy Ruotsin Elitserienistä ja Allsvenskanista, Tshekin Extraliigasta ja Suomen Mestiksestä.

Tähtipelaajat: Fabrice Lhenry, Baptiste Amar, Laurent Meunier, Sacha Treille

Lohko D

USA

USA osoitti viimeistään olympialaisissa olevansa tällä hetkellä yksi parhaista jääkiekkomaista. Joukkueen vahvuuksia oli nuoruus ja ennen kaikkea nopeus. Joukkue oli täynnä hyviä luistelijoita, jotka olivat vielä taitavia. Sama kuvaa myös MM-joukkuetta. Mutta totuus on kuitenkin se, että USA:n MM-joukkue on kaukana olympialaisten tasosta. Joukkue on toki täynnä NHL-pelaajia,mutta todellisia tähtiä ei juuri ole. Suuri osa on keskinkertaisia NHL-pelaajia, joten kuka ottaa lopulta vastuun? Se onkin se suuri kysymys. Islandersin Kyle Okposo esimerkiksi on todella lupaava ja taitava, mutta hän ei vielä kyennyt tasaisesti tekemään NHL:ssä pisteitä. USA:n suurin ongelma on kuitenkin maalivahti. Jos mukana on TPS:n David Leggio, niin sekin kertoo jotain. Joukkueen ykkösvahti on 23 NHL-ottelua tällä kaudella torjunut Scott Clemmensen, joten maalivahti voi hyvinkin koitua tällä kertaa USA:n tuhoksi.

Tähtipelaajat: Jack Johnson, Keith Yandle, Kyle Okposo, T.J. Oshie

Suomi

Suomella on todella kiinnostava joukkue. Vanhemmat NHL-tähdet ja suuri osa EHT-jyristä jättäytyi pois kisoista, joten ovi avautui monelle nuorelle ja nälkäiselle pelaajalle. Ja nuoria ei edes väkisin tuotu mukaan, vaan kaikki pääsi ihan omilla ansioillaan pelaamalla hyvin. Yhdeksän ensikertalaisen joukossa on monia tulevaisuuden runkopelaajia. Jori Lehterä, Leo Komarov, Lauri Korpikoski, Oskar Osala, Sami Vatanen ja Juhamatti Aaltonen saavat näyttää nyt taitonsa MM-kisoissa. Ja itse uskon, että pelkkä näyttämisen halu vie pitkälle. Pelaajat ovat kuitenkin kansainvälisestikin hyviä ja EHT:n voitto ei ollut aivan sattumaa. Lisäksi joukkue voi luottaa kahteen tähteensä. Jussi Jokinen teki NHL:ssä 30 maalia ja maajoukkueessa odotetaan myös hyviä tuloksia. Ja kaupan päälle Suomella on kenties turnauksen paras maalivahti, kun Nashville Predatorsin ykkösvahti Pekka Rinne on joukkueen viimeisenä muurina. USA on lohkon ennakkosuosikki, mutta Suomi ei ole kaukana takana. Eikä mitali ole todellakaan mahdoton ajatus.

Tähtipelaajat: Jussi Jokinen, Pekka Rinne, Janne Niskala, Antti Miettinen

Tanska

Tanskalla on kenties maan historian kaikkien aikojen kovin joukkue! Vaikka viimeinen harjoitusottelu Ruotsia vastaan meni päin mäntyä, niin tilanne ei ole aivan niin toivoton. Joukkueen tähdet ovat nuoria ja kehittyviä pelaajia, jotka ovat vakiinnuttamassa pikkuhiljaa paikkaansa Pohjois-Amerikassa. Heidän tukenaan on Euroopan tasolla ihan hyviä pelaajia, jotka lähinnä ovat pelanneet Ruotsissa. Mutta kuten naapurimaa Norjallakin, niin Tanskan heikkous on oma pää. Liian harvan puolustajan taso riittää kansainvälisissä peleissä ja ykkösvahti Patrick Galbraith ei vielä ole kehittynyt huippuluokan maalivahdiksi. Siitä huolimatta joukkue on sen verran kova, että Saksa todennäköisesti kaatuu jo nyt. Muutaman vuoden kuluttua Tanska voikin sitten parhaalla kokoonpanollaan taistella melko hyvin myös suuria maita vastaan.

Tähtipelaajat: Frans Nielsen, Lars Eller, Peter Regin, Philip Larsen

Saksa

Saksa ei vakuuta allekirjoittanutta. Valmentaja Uwe Krüpp ei ole missään vaiheessa tehnyt minuun valmentajana vaikutusta. Olympialaisetkin olivat kovin outoja heti pelaajavalinnoista lähtien. Harjoitusottelutkaan eivät menneet kovin ihmeellisesti. Ja vaikka Saksan DEL-liigan taso ei Euroopan mittakaavassa ole aivan toivoton, niin harva saksalainen on siellä suuressa roolissa. Se myös näkyy maajoukkueessa, kun joukkueessa on kovin keskinkertaisia pelaajia. Goc ja Gogulla lienevätkin kaikkein parhaimmat pelaajat. Suomalaisille tutuin pelaaja lienee maalivahti Rob Zepp, joka vielä muutama vuosi sitten oli SaiPan ykkösvahtina. Sen jälkeen hän siirtyi Saksaan ja pari vuotta sen jälkeen hän onkin jo Saksan maajoukkueessa. Tämä siitä huolimatta, että hän on syntynyt Kanadassa. Mutta joukkueen tähtien taso ei riitä edes Tanskaa vastaan, joten karsintasarja saattaa hyvinkin kutsua Saksaa.

Tähtipelaajat: Marcel Goc, Philip Gogulla, Alexander Sulzer, Rob Zepp

Sami Vatanen ja kahdeksan muuta ensikertalaista MM-kisoihin

Kuka suomalainen on pelannut viimeksi samalla kaudella sekä nuorten MM-kisat, että aikuisten MM-kisat? Oikea vastaus kysymykseen taitaa olla Kari Lehtonen vuosituhannen alussa, vaikkakaan Lehtonen ei tainnut juuri pelata. Kenttäpelaajista viimeisin taitaa taas olla Olli Jokinen 90-luvun lopulla. Aivan jokapäiväistä siis se ei Suomessa ole. Eikä sekään ole jokapäiväistä, että Vatasen lisäksi Teemu Hartikainen ja Mikael Granlund olivat toistaa saman tempun, mutta he putosivat loppumetreillä pois kisoista.

Ensikertalaisia on kuitenkin Jukka Jalosen tänään valittuun joukkueeseen mahtunut monia ja joukkue ei ole täynnä EHT-jyriä. Mukana on sen sijaan useampi nuori ja nälkäinen kaveri, joka on vielä menossa kohti uran parhaita vuosia. Vatasen lisäksi ensimmäiset MM-kisat tulee kokemaan Iiro Tarkki, Juuso Hietanen, Mikko Mäenpää, Pasi Puistola, Juhamatti Aaltonen, Jori Lehterä, Lauri Korpikoski ja Oskar Osala. Moni heistä tulee olemaan maajoukkueen runkopelaajia tulevina vuosina.

Sami Vatanen pääsee MM-kisoihin

Yllättäviä valintoja joukkueeseen tulikin todella vähän. Pasi Puistolaa en olisi itse valinnut, mutta Anssi Salmelan loukkaantumisen jälkeen vaihtoehtoja ei tainnut juuri olla. Vai olisiko Mikko Kuukka pitänyt valita kisoihin? Itse olisin myös valinnut Teemu Hartikaisen, mutta Oskar Osalan yllättävän tulon myötä Hartikaiselle ei kyllä ollut enää käyttöä. Osala hoitaa saman roolin todennäköisesti Hartikaista paremmin. Puolustavia senttereitä on myös yli tarpeen ja Tommi Santalan olisi mielestäni voinut jättää valitsematta, sillä Juha-Pekka Hytönen ja Riku Hahl hoitavat saman roolin. Ja kyllä mielestäni joukkueeseen aina yksi Petteri Nokelainen olisi mahtunut.

Mutta näillä mennään. Kuinka pitkälle tällä joukkueella päästään onkin sitten toinen kysymys. Kanada ja Venäjä ovat jälleen todella kovia, mutta hyvänä päivänä myös voitettavissa. Muilla kärkimailla ei taas juuri Suomea kovempia joukkueita ole kasassa. Eli mitali on aivan realistinen mahdollisuus. Varsinkin kun meillä on NHL:n maalivahtien parhaimmistoon kuuluva Pekka Rinne ja 30 maalia maailman kovimmassa sarjassa tehnyt Jussi Jokinen. Maalivahti on jälleen kisojen parhaimpia, hyökkäyskin on ihan hyvä, mutta puolustukseen me saatamme kyllä kaatua. Mutta MM-kisat sen lopulta näyttää.

Suomen joukkue:

Maalivahdit:

Pekka Rinne - Nashville Predators
Iiro Tarkki - Blues
Petri Vehanen - Ak Bars Kazan (KHL)

Puolustajat:

Juuso Hietanen – Brynäs (Ruotsi)
Topi Jaakola – Södertälje (Ruotsi)
Lasse Kukkonen – Avangard Omsk (KHL)
Mikko Mäenpää - HPK
Janne Niskala – Frölunda (Ruotsi)
Petteri Nummelin – Lugano (Sveitsi)
Pasi Puistola - HV 71 (Ruotsi) 
Sami Vatanen – JYP

Hyökkääjät:

Juhamatti Aaltonen – Pelicans
Riku Hahl - Frölunda (Ruotsi) 
Juha-Pekka Hytönen – JYP
Jarkko Immonen – Ak Bars Kazan (KHL)
Jussi Jokinen – Carolina Hurricanes
Sami Kapanen – KalPa
Leo Komarov – Dynamo Moskova (KHL)
Petri Kontiola – Metallurg Magnitogorsk (KHL)
Lauri Korpikoski – Phoenix Coyotes
Jori Lehterä – Tappara
Antti Miettinen – Minnesota Wild
Oskar Osala - Albany River Rats (AHL)
Antti Pihlström – JYP
Tommi Santala - Kloten (Sveitsi)

Omat ketjuhahmotelmat:
Rinne
Vehanen
Tarkki

Nummelin - Jaakola
Niskala - Hietanen
Kukkonen - Mäenpää
Vatanen - (Puistola)

Jokinen - Immonen - Miettinen
Kapanen - Kontiola - Aaltonen
Pihlström  - Lehterä - Korpikoski
Komarov - Hytönen - Osala
Hahl (Santala)