MM-kisat alkoivat huonoimmalla mahdollisella tavalla, kun Suomi hävisi Tanskalle. Suoritusta voisi kuvailla häpeällisen huonoksi. Peli ei toiminut missään vaiheessa. Ei joukkueelta, eikä oikeastaan yksilöiltäkään. Puhtaat paperit pelaajista minulta saavat vain Petri Kontiola, Juhamatti Aaltonen, Sami Kapanen ja Pekka Rinne. Varauksin ihan hyvän pelasivat Antti Pihlström, Lauri Korpikoski, Janne Niskala, Topi Jaakola ja maaliin johtaneesta virheestä huolimatta Sami Vatanen. Muuten pelaajat olivat joko keskinkertaisia tai muuten vain huonoja. Tommi Santala oli varsinkin aivan liian flegmaattinen ja Petteri Nummelinin heikkoudet korostuvat vuosi vuodelta. Ja jostain syystä Nummelin ei pysty enää edes pitämään kiekkoa hyökkäysalueella.
Toki Tanska ei ole heikko maa. Kentän toiseksi ja kolmanneksi eniten pisteitä tällä kaudella NHL:ssä tehneet pelaajat olivat Tanskan Frans Nielsen ja Peter Regin. Varsinkin Nielsen on todella kova pelaaja. Kun vielä maan yleinen taso on noussut viimeisen viiden vuoden aikana ja maan huiput ovat miltei kaikki mukana, niin joukkue on oikeasti aika iskukykyinen. Mutta tappio on silti Suomelle häpeä. Varsinkin kun Suomi ei kaatunut edes saappaat jalassa. Suomen pelissä kun oli miltei kaikki pielessä.
Frans Nielsen. Kahden maalin mies ja New York Islandersin runkopelaaja.
- Peliin valmistautuminen oli mennyt pieleen. Suomi yllätettiin pelin alussa housut kintuissa ja sitten ei osattukaan käsitellä tappioasemaa. Voikin alkaa miettimään, mistä se johtuu. Viime vuoden MM-kisoissa hävittiin Valko-Venäjälle, olympialaisissa välierät esimerkiksi meni jo alussa pahasti pieleen ja nyt näin. Jukka Jalonen ei ilmeisesti osaa valmistaa joukkuetta peleihin. Olisiko sittenkin joku Kai Suikkasen tapainen valmentaja parempi lyhyeen turnaukseen? Olisiko sittenkin parempi, jos valmentaja antaisi vain pari ohjetta, eikä antaisi millintarkkoja ohjeita pelaajille?
- Erikoistilanteet eivät onnistuneet. Tai no, alivoimaa ei taidettu pelatakaan juuri yhtään. Mutta ylivoimaa kyllä pelattiin tarpeeksi vaikka kahden ottelun ratkaisemiseen. Mutta YV ei onnistunut. Suomi pelasi hirveän mielikuvituksetonta ja tehotonta ylivoimaa. Jokaisen ratkaisun näki yleensä jo sekuntia ennen itse ratkaisua. Toinen vaihtoehto oli aivan liian vaikea poikittaissyöttö, joka ei toimi edes Tanskaa vastaan. Jos se ei toimi Tanskaa vastaan, niin miten se voisi toimia todellista huippumaata vastaan? Joka tapauksessa huono erikoistilannepelaaminen oli osasyy sille...
- ...että Suomi ei saanut todellisia maalipaikkoja. Laukauksia kyllä oli vaikka kuinka paljon, mutta todellisia tilanteita oli vähän. Petri Kontiolan maali oli väkisin tehty maalipaikka, mutta toi sentään tulosta. Muuten tilanteita oli todella vähän.
- Liikekään ei tuntunut riittävän. Tämä onkin käsittämätöntä. Välillä Jori Lehterä voitti kyllä jonkun tanskalaisen luistelukisassa, mutta yleensä kukaan suomalainen ei päässyt ensimmäisenä kulmaan. Ja meillä on kuitenkin esimerkiksi Antti Pihlström, Sami Kapanen, Juhamatti Aaltonen, Lauri Korpikoski ja Leo Komarov, jotka ovat takuuvarmasti nopeita luistelijoita.
- Ja jos ei liike riittänyt, niin ei sitä tahtoakaan kyllä näyttänyt olleen. Kaikki tekeminen oli hieman puolinaista. Moni tuntui vähän pyörivän ja surffailevan lähellä sitä paikkaa, missä pitikin, mutta kunnon tahtoa ei tuntunut olevan tehdä hommaa kunnolla. Pelaaminen oli hirveän flegmaattista, jota varsinkin Tommi Santala ylikorosti, mutta koska tahtoa ei ollut...
- ... niin Suomi hävisi kaksinkamppailut, eikä ollut muutenkaan terävä. Suomalaisilla on varmasti enemmän taitoa ja rutiinia kuin suurimmalla osalla tanskalaisista. Kykyä oli, mutta terävyys puuttui. Ja kun kaksinkamppailut hävitään, niin otteluakaan ei voiteta.
Jalosella ja Dufvalla riittää mietittävää ennen Saksa-peliä
Alkulohkon kaksi viimeistä ottelua olisi syytä voittaa. Jukka Jalosen olisi pakko saada joukkue pelaamaan. Saksa pitäisi pystyä voittamaan, mutta USA olisi myös miltei pakko. Nimittäin yksi voitto ei ratkaise mitään, sillä Saksa on voittanut myös USA:n. Ja jos Saksa voittaa Tanskan ja Suomi häviää USA:lle, niin karsintalohko voi olla realismia. Joukkueen tason kyllä pitäisi riittää jopa kahden seuraavan pelin voittamiseen. Itsekin olisin valinnut miltei saman joukkueen ja muutokset olisivat muutenkin olleet hyvin marginaalisia. Mutta nyt Jalosen pitäisi vain saada joukkue taistelemaan. Siis se asenne, että kiekko vaikka syödään, jos sillä voitetaan peli pitää käydä löytämässä. Tai vaikka tilata postissa, jos ei muuta keksi. Aivan sama, kunhan herätys tulee ja jatkossa nähdään taistelevat leijonat, eikä hampaatonta sirkuseläintä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti