Tässä vaiheessa koen jälleen velvollisuudekseni ilmoittaa, että blogi jää hetkellisesti kesätauolle.
Kiekkokausi on pitkä ja lätköblogistin urakka kestää 11 kuukautta. Eli suurin piirtein sieltä ensimmäisistä harjoitusotteluista NHL:n varaustilaisuuteen. Voisinhan minä jotain kirjoittaa NHL:n vapaiden agenttien siirtymisistä pisteestä A pisteeseen O, mutta vaikka minä todennäköisesti NHL:n hulluja päiviä seuraankin, jätän siitä kirjoittamisen muille. Itselleni suon tässä vaiheessa mielelläni kuukauden tauon.
Seuraavan vähän reilun kuukauden aikana on aika harjoittaa muita aktiviteettejä. Nyt on kesä ja ulkona toivottavasti alkaa pian olla lämmintä ja aurinkokin toivottavasti näyttäytyy heinäkuussa aiempaa useammin. Silloin on aika grillailla, mökkeillä, matkustella ympäri Suomea ja muuten vain rentoutua. Rentoutumisen katkaisee ikävästi yhdessä vaiheessa puolimaraton, mutta se nyt eroaa aika paljon lätkäblogin kirjoittamisesta.
Blogini alkaa karistella seuraavan kuukauden aikana syntyviä ruostepalasia elokuun alussa.
perjantai 29. kesäkuuta 2012
maanantai 25. kesäkuuta 2012
NHL Draft 2012: Finnish factor
NHL:n varaustilaisuus oli ehkä hivenen odotettua vaisumpi suomalaisten osalta. Odotin yli kymmentä varausta, mutta tällä kertaa viimeisellä kierroksella ei enää varattukaan suomalaisia, mikä on hyvin epätavallista. Positiivisena puolena se on enemmän kuin muutaman vuoden takainen neljä varausta. Ennen kaikkea ilahduttavaa on ikäluokan kärkipäässä varatut pelaajat (kaksi ensimmäisen kierroksen varausta ja yksi toisen kierroksen alussa varattu) ja NHL-seuroja kiinnostaneiden puolustajien suurehko määrä. Tällaiseen ei suomalainen pelaajatuotanto ole viime aikoina päässyt.
Teuvo Teräväinen (18. varaus) ja Olli Määttä (22. varaus) varattiin kaikesta huolimatta yllättävän myöhään. Ensimmäisen kierroksen varaus on hieno asia, mutta Teräväistä saattoi odottaa jopa kymmenen kärkeen ja Määttääkin useamman pykälän korkeammalle. Havaittavissa on jo jonkinlainen "finnish factor", joka pudottaa helposti suomalaisia NHL-joukkueiden omilla varauslistoilla alaspäin. Eikä se ole oikeastaan mikään ihme. Tuukka Raskin jälkeen yksikään suomalainen varattu pelaaja ei ole pelannut yli sataa ottelua NHL:ssä. Ja Rask varattiin jo seitsemän vuotta sitten. Ei ihme, että suomalaisiin suhtaudutaan nuivasti tällä hetkellä.
Kärjistettynä samantasoinen kanadalainen, yhdysvaltalainen ja ruotsalainen pelaaja on suomalaista kiinnostavampi. Kanada ja USA tuottavat jo valmiiksi pieneen kaukaloon tottuneita pelaajia, joilla ei ole kykyjen niin salliessa ongelmia sopeutua NHL:ään. Noilla mailla on myös niin paljon massaa, että ne voivat varustaa junioreiden kisoihin ryhmän, jolla on aina mahdollisuus kultaan. Eurooppalaisista maista Ruotsi on pelaajatuotannoltaan muita edellä ja naapurimaan isokokoiset ja maajoukkueessa varsin suoraviivaista peliä pelaavat lupaukset ovat viime aikoina suhteellisen helposti tottuneet NHL:ään. Kun Ruotsi tuottaa ehdokkaita vuoden tulokkaan palkinnon saajiksi, Suomi yrittää tuottaa yksittäisiä NHL:ssä pärjääviä pelaajia.
Mutta kuten olen aiemminkin todennut, tilanne on parantumassa ja nyt Suomi kärsii lähinnä heikoimpien vuosien jälkiseurauksista. Juniorimaajoukkueemme kykenee taistelemaan aiempaa paremmin kärkimaita vastaan ja U18-maajoukkue oli lähellä mitalia niin tuloksellisesti kuin varsinkin pelillisesti. Nuorten MM-kisoissa Suomi oli alle 18-vuotiaiden MM-kisojen tapaan neljäs, mutta välierien esitys (jossa Suomi oli pelillisesti valovuoden jäljessä) oli lopulta melkoista venymistä.
Suomella on nyt tulossa muutamia lupaavia pelimiehiä, mutta heidän pitää onnistua valtaamaan paikka NHL:ssä. Mikäli Mikael Granlund ja Sami Vatanen eivät ensi vuonna vakuuta, eivätkä myöhemmin Joel Armia, Teräväinen tai Määttä, loppuu NHL-organisaatioiden usko suomalaiseen pelaajatuotantoon hyvin nopeasti. Heidän onnistuessaan "finnish factor" puolestaan hälvenee nopeasti. Heidän pitäisi kuitenkin päästä kahteen ensimmäiseen ketjuun, sillä Leo Komarovin, Jesse Joensuun, Teemu Hartikaisen tai Joonas Järvisen mahdollinen pääsy pienempiin rooleihin ei ole vielä tarpeeksi muuttamaan käsityksiä suomalaisista.
Ville Pokka ja Esa Lindell varattiin tänä vuonna aika odotetuilla sijoilla. Pokka oli vahva nuorten MM-kisoissa ja se riitti NHL:n kykyjenetsijöille, kun taas Lindell on osoittanut suuret määrät käyttämätöntä potentiaalia. Mielestäni varaustilaisuudessa näkyy myös Porin U18-turnauksen vaikutus. Tuolloin paikan päällä oli yli sata kykyjenetsijää ja Joonas Korpisalon sekä ylivoimalla todella vahvasti esiintynyt Niklas Tikkinen pelasivat huikean turnauksen Mikko Vainosen ollessa hivenen pimennossa. Korpisalo varattiinkin jo kolmannella kierroksella, puolustajaksi pienikokoinen Tikkinen sai ylipäätänsä varauksen ja Vainonen varattiin yllättävän myöhään. Henri Kiviahosta en oikein osaa sanoa mitään, sillä näin tällä kaudella kolme KalPan ottelua, joissa Kiviaho pelasi kuta kuinkin koko kauden heikoimmat pelinsä. Petteri Lindbohmia en arvannut varattavaksi, mutta iso koko ja vahva oman pään peli varmasti kiinnostivat pohjoisamerikkalaisia joukkueita Vainosen tapaan.
Varaamattomaksi jääneet suomalaiset eivät lopulta niin paljoa yllätä. Joidenkin varausta pidin todennäköisenä, mutta syyt varaamatta jäämisellekin oli selvät. Mikko Lehtonen on ikäisekseen hyvä ja kypsä pelaaja, mutta selvän vahvuuden puuttuminen ilmeisesti karkotti NHL-seurat. Henri Ikonen puolestaan ei ollut U18-maajoukkueessa niin vakuuttava pelaaja, että olisin itsekään hänen puolestaan turhan paljon liputtanut. Hänen kohdallaan hivenen muuta Suomen joukkuetta isompi koko oli pääsyy pienelle kiinnostukselle. Henrik Haapala ja Rasmus Kulmala pelasivat erinomaisesti alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa, mutta tuon kokoisia hyökkääjiä ei yksinkertaisesti varata Suomesta. Heidän kykynsä pärjätä pienessä kaukalossa on aina kysymysmerkki, samoin kuin jo pelkkä kehittyminen huipputasolle edes Euroopan mittakaavassa. Usein pienet pelaajat pärjäävät vielä nuoremmissa ikäluokissa, mutta nuorten MM-kisoissa heillä on jo vaikeampaa. Joonas Donskoi olisi pitänyt varata jo toistamiseen, eikä hän kehittynyt kahdessa vuodessa niin paljoa, että Panthersin sopimustarjouksen hylkäämisen jälkeen mikään NHL-seura olisi halunnut uhrata varausvuoroa häneen. Ainoastaan Richard Ullbergin varaamatta jääminen pääsi yllättämään. Hän on kuitenkin vain vuoden yli-ikäinen ja pelasi jo nyt hyvin SM-liigassa. Mikäli hän pelaa ensi vuonna nuorten MM-kisoissa ykkösvahtina, kuten tällä hetkellä näyttää, varaus tulee ensi vuonna varmasti kaikista kaukalon ulkopuolisista asioista huolimatta.
Vuosituhannen alussa NHL:n varaustilaisuudessa oli yhdeksän kierrosta. Uskoisin, että noiden lisäkierroksen tuomien vuorojen aikana olisi monet edellä mainituista saaneet varauksen. Nyt vuorojen määrä taisi loppua kesken.
Jännittävänä yksityiskohtana tämän vuoden varaustilaisuudessa varattiin ensimmäistä kertaa latvialainen ensimmäisellä kierroksella. Lisäksi Slovakia jäi ensimmäistä kertaa maan historian aikana ilman NHL-varausta. Hiipuva huippumaa tullee hiipumaan jatkossakin, mikäli alamäki jatkuu nykyisen kaltaisena, sillä nyt varauksen saivat sellaiset maat kuin Sveitsi, Tanska, Valko-Venäjä, Latvia ja Ranska. Venäläisiä puolestaan varattiin 11 kappaletta. Yhtä paljon pelaajia on varattu itänaapurista viimeksi vuonna 2008.
Ensi vuoden kaksi kiinnostavinta nimeä tällä hetkellä ovat Halifax Mooseheadsin hyökkääjä Nathan MacKinnon, joka teki jo tällä kaudella 78 pistettä 58 ottelussa, sekä yhdysvaltalaispuolustaja Seth Jones. Suomalaisista Aleksander Barkov ja Rasmus Ristolainen ovat varhaisissa kaavailuissa ensimmäisen kierroksen varauksia, kuten mahdollisesti myös Artturi Lehkonen. Muutenkin ensi kausi tarjoaa muitakin kiinnostavia suomalaisnimiä.
Tässä on oma listani kiinnostavimmista ensi kesän varaustilaisuudessa varattavista suomalaisista:
1. Aleksander Barkov
2. Rasmus Ristolainen
3. Artturi Lehkonen
4. Ville Husso
5. Atte Mäkinen
6. Juuso Ikonen
7. Saku Salminen
8. Joose Antonen
9. Janne Juvonen
10. Richard Ullberg
Teuvo Teräväinen (18. varaus) ja Olli Määttä (22. varaus) varattiin kaikesta huolimatta yllättävän myöhään. Ensimmäisen kierroksen varaus on hieno asia, mutta Teräväistä saattoi odottaa jopa kymmenen kärkeen ja Määttääkin useamman pykälän korkeammalle. Havaittavissa on jo jonkinlainen "finnish factor", joka pudottaa helposti suomalaisia NHL-joukkueiden omilla varauslistoilla alaspäin. Eikä se ole oikeastaan mikään ihme. Tuukka Raskin jälkeen yksikään suomalainen varattu pelaaja ei ole pelannut yli sataa ottelua NHL:ssä. Ja Rask varattiin jo seitsemän vuotta sitten. Ei ihme, että suomalaisiin suhtaudutaan nuivasti tällä hetkellä.
Kärjistettynä samantasoinen kanadalainen, yhdysvaltalainen ja ruotsalainen pelaaja on suomalaista kiinnostavampi. Kanada ja USA tuottavat jo valmiiksi pieneen kaukaloon tottuneita pelaajia, joilla ei ole kykyjen niin salliessa ongelmia sopeutua NHL:ään. Noilla mailla on myös niin paljon massaa, että ne voivat varustaa junioreiden kisoihin ryhmän, jolla on aina mahdollisuus kultaan. Eurooppalaisista maista Ruotsi on pelaajatuotannoltaan muita edellä ja naapurimaan isokokoiset ja maajoukkueessa varsin suoraviivaista peliä pelaavat lupaukset ovat viime aikoina suhteellisen helposti tottuneet NHL:ään. Kun Ruotsi tuottaa ehdokkaita vuoden tulokkaan palkinnon saajiksi, Suomi yrittää tuottaa yksittäisiä NHL:ssä pärjääviä pelaajia.
Mutta kuten olen aiemminkin todennut, tilanne on parantumassa ja nyt Suomi kärsii lähinnä heikoimpien vuosien jälkiseurauksista. Juniorimaajoukkueemme kykenee taistelemaan aiempaa paremmin kärkimaita vastaan ja U18-maajoukkue oli lähellä mitalia niin tuloksellisesti kuin varsinkin pelillisesti. Nuorten MM-kisoissa Suomi oli alle 18-vuotiaiden MM-kisojen tapaan neljäs, mutta välierien esitys (jossa Suomi oli pelillisesti valovuoden jäljessä) oli lopulta melkoista venymistä.
Suomella on nyt tulossa muutamia lupaavia pelimiehiä, mutta heidän pitää onnistua valtaamaan paikka NHL:ssä. Mikäli Mikael Granlund ja Sami Vatanen eivät ensi vuonna vakuuta, eivätkä myöhemmin Joel Armia, Teräväinen tai Määttä, loppuu NHL-organisaatioiden usko suomalaiseen pelaajatuotantoon hyvin nopeasti. Heidän onnistuessaan "finnish factor" puolestaan hälvenee nopeasti. Heidän pitäisi kuitenkin päästä kahteen ensimmäiseen ketjuun, sillä Leo Komarovin, Jesse Joensuun, Teemu Hartikaisen tai Joonas Järvisen mahdollinen pääsy pienempiin rooleihin ei ole vielä tarpeeksi muuttamaan käsityksiä suomalaisista.
Joel Armia on yksi pelaajista, joiden tulisi lähivuosina murtautua NHL:ään.
Ville Pokka ja Esa Lindell varattiin tänä vuonna aika odotetuilla sijoilla. Pokka oli vahva nuorten MM-kisoissa ja se riitti NHL:n kykyjenetsijöille, kun taas Lindell on osoittanut suuret määrät käyttämätöntä potentiaalia. Mielestäni varaustilaisuudessa näkyy myös Porin U18-turnauksen vaikutus. Tuolloin paikan päällä oli yli sata kykyjenetsijää ja Joonas Korpisalon sekä ylivoimalla todella vahvasti esiintynyt Niklas Tikkinen pelasivat huikean turnauksen Mikko Vainosen ollessa hivenen pimennossa. Korpisalo varattiinkin jo kolmannella kierroksella, puolustajaksi pienikokoinen Tikkinen sai ylipäätänsä varauksen ja Vainonen varattiin yllättävän myöhään. Henri Kiviahosta en oikein osaa sanoa mitään, sillä näin tällä kaudella kolme KalPan ottelua, joissa Kiviaho pelasi kuta kuinkin koko kauden heikoimmat pelinsä. Petteri Lindbohmia en arvannut varattavaksi, mutta iso koko ja vahva oman pään peli varmasti kiinnostivat pohjoisamerikkalaisia joukkueita Vainosen tapaan.
Varaamattomaksi jääneet suomalaiset eivät lopulta niin paljoa yllätä. Joidenkin varausta pidin todennäköisenä, mutta syyt varaamatta jäämisellekin oli selvät. Mikko Lehtonen on ikäisekseen hyvä ja kypsä pelaaja, mutta selvän vahvuuden puuttuminen ilmeisesti karkotti NHL-seurat. Henri Ikonen puolestaan ei ollut U18-maajoukkueessa niin vakuuttava pelaaja, että olisin itsekään hänen puolestaan turhan paljon liputtanut. Hänen kohdallaan hivenen muuta Suomen joukkuetta isompi koko oli pääsyy pienelle kiinnostukselle. Henrik Haapala ja Rasmus Kulmala pelasivat erinomaisesti alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa, mutta tuon kokoisia hyökkääjiä ei yksinkertaisesti varata Suomesta. Heidän kykynsä pärjätä pienessä kaukalossa on aina kysymysmerkki, samoin kuin jo pelkkä kehittyminen huipputasolle edes Euroopan mittakaavassa. Usein pienet pelaajat pärjäävät vielä nuoremmissa ikäluokissa, mutta nuorten MM-kisoissa heillä on jo vaikeampaa. Joonas Donskoi olisi pitänyt varata jo toistamiseen, eikä hän kehittynyt kahdessa vuodessa niin paljoa, että Panthersin sopimustarjouksen hylkäämisen jälkeen mikään NHL-seura olisi halunnut uhrata varausvuoroa häneen. Ainoastaan Richard Ullbergin varaamatta jääminen pääsi yllättämään. Hän on kuitenkin vain vuoden yli-ikäinen ja pelasi jo nyt hyvin SM-liigassa. Mikäli hän pelaa ensi vuonna nuorten MM-kisoissa ykkösvahtina, kuten tällä hetkellä näyttää, varaus tulee ensi vuonna varmasti kaikista kaukalon ulkopuolisista asioista huolimatta.
Vuosituhannen alussa NHL:n varaustilaisuudessa oli yhdeksän kierrosta. Uskoisin, että noiden lisäkierroksen tuomien vuorojen aikana olisi monet edellä mainituista saaneet varauksen. Nyt vuorojen määrä taisi loppua kesken.
Jännittävänä yksityiskohtana tämän vuoden varaustilaisuudessa varattiin ensimmäistä kertaa latvialainen ensimmäisellä kierroksella. Lisäksi Slovakia jäi ensimmäistä kertaa maan historian aikana ilman NHL-varausta. Hiipuva huippumaa tullee hiipumaan jatkossakin, mikäli alamäki jatkuu nykyisen kaltaisena, sillä nyt varauksen saivat sellaiset maat kuin Sveitsi, Tanska, Valko-Venäjä, Latvia ja Ranska. Venäläisiä puolestaan varattiin 11 kappaletta. Yhtä paljon pelaajia on varattu itänaapurista viimeksi vuonna 2008.
Ensi vuoden kaksi kiinnostavinta nimeä tällä hetkellä ovat Halifax Mooseheadsin hyökkääjä Nathan MacKinnon, joka teki jo tällä kaudella 78 pistettä 58 ottelussa, sekä yhdysvaltalaispuolustaja Seth Jones. Suomalaisista Aleksander Barkov ja Rasmus Ristolainen ovat varhaisissa kaavailuissa ensimmäisen kierroksen varauksia, kuten mahdollisesti myös Artturi Lehkonen. Muutenkin ensi kausi tarjoaa muitakin kiinnostavia suomalaisnimiä.
Tässä on oma listani kiinnostavimmista ensi kesän varaustilaisuudessa varattavista suomalaisista:
1. Aleksander Barkov
2. Rasmus Ristolainen
3. Artturi Lehkonen
4. Ville Husso
5. Atte Mäkinen
6. Juuso Ikonen
7. Saku Salminen
8. Joose Antonen
9. Janne Juvonen
10. Richard Ullberg
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Suuntana länsi
Syksyllä NHL:n kauden alku on tietyllä tapaa edellisvuosia kiinnostavampi. NHL-sopimuksen on tehnyt aiemminkin moni suomalaispelaaja, mutta viime vuonna realistisesti vain Lennart Petrelliltä ja varauksin Iiro Tarkilta ja Janne Pesoselta saattoi odottaa murtautumista NHL-miehistöön. Ensi vuonna ehdokkaita on paljon enemmän.
Suurin huomio keskittyy tietysti Mikael Granlundiin. Koko ja nopeus ovat edelleen huolenaiheita NHL-unelman toteutumisen suhteen, mutta älykkäälle pelaajalle on tarjolla jo nyt paikka kahdesta ensimmäisestä ketjusta. Loppukausi ja MM-kisat olivat nuorukaiselta vaisut, mutta kauden alkupuoliskon tekemisellä paikka Wildin kahdesta ensimmäisestä ketjusta, todennäköisesti ykkös- tai kakkosketjun laidalta, on täysin saatavilla. Mikäli Granlund kestää ottelutahdin ja kykenee pelaamaan alkukauden tasollaan, on hänellä mahdollisuus kilpailla kenties jopa vuoden tulokkaan tittelistä.
Maajoukkuetta seuranneille Leo Komarov ja Jesse Joensuu ovat tuttuja nimiä. Kumpikin teki MM-kisojen jälkeen NHL-sopimuksen Komarovin lähdettyä Torontoon ja Joensuun palattua Islandersiin. Kummallakin vaihtoehdot ovat NHL tai Eurooppa, sillä paluu Eurooppaan on mahdollista, mikäli pelipaikka ylhäältä ei aukea. Komarov koki, että hän on nyt valmis yrittämään NHL:ssä, mutta itse en ole ihan täysin vakuuttunut. Komarovin vahvuus kun on energinen hämmentäjän rooli, mutta seurajoukkueessa tulleet tehot näkyivät maajoukkueessa vahvuuden heikkenemisenä ja huipputasolla keskinkertaisen kiekollisen osaamisen korostumisena. Hyökkääjä taistelee alaketjujen roolista Torontossa, joten se sisäinen ärsyttäjä pitäisi löytää uudelleen, mikäli hän ei halua palata Venäjälle. Joensuulla on puolestaan kokoa, fyysisyyttä ja kokemusta NHL:stä. Hän lähti ennen viime kautta takaisin Eurooppaan Islandersin tarjottua kahden suunnan sopimusta. Nyt hän palaa yhden suunnan sopimuksen kanssa. Joensuun suurin ongelma oli se, että hänellä ei ollut NHL:ään selkeää vahvuutta, eikä hän pelannut yhtä kovaa kuin ison kaverin NHL:ssä pitäisi pelata. Maajoukkueessa tutulla tyylillä ja parantuneella luistelulla paikka NHL:ssä on jopa todennäköinen.
Saisiko Suomi tulevalla kaudella uuden NHL-puolustajan? Nyt siihen on kerrankin hyvät mahdollisuudet. Sami Vatasen tietävät käytännössä kaikki suomalaista kiekkoa seuraavat. Pienikokoinen puolustaja on omassa päässä edelleen ongelmissa ja NHL:ssä vääntövoiman puute tulee olemaan suuri haaste. Rapakon takana kuitenkin vaaditaan erityisosaamista ja Vatasen luistelu sekä kiekolliset taidot ovat selkeästi erityisosaamisen puolella. Kun Justin Schultz vielä päätti, ettei siirry Anaheim Ducksiin, Vatanen on ankkalammen hierarkiassa jo nyt lähellä NHL-paikkaa. Toinen kiinnostava pelaaja on lähes täydellinen Vatasen vastakohta, Nashville Predatorsiin siirtynyt Joonas Järvinen. Peruspuolustajaksi profiloitunut Järvinen on ongelmissa luistelun kanssa ja kiekollisesti puolustaja kykenee vain perusratkaisuihin, mutta omassa päässä hän on varma, eikä päästä isompiakaan pelaajia ilman mustelmia oman maalin edustalle. Predatorsissa on tapana peluuttaa pelaajiaan ensiksi farmissa ja nostaa vasta sitten ylös, mutta muodonmuutoksen kokevaan Predators-puolustukseen voi hyvin mahtua jo parin kuukauden jälkeen.
Maalivahtiosasto tarjoaa jälleen pari nimeä. Niko Hovinen oli jo tällä kaudella Philadelphia Flyersin sopimuspelaaja, vaikka pelasikin Pelicansissa. Jättikokoinen maalivahti oli terveenä ollessaan yksi Euroopan kärkivahteja, kuten liigakausi ja Karjala-turnaus osoitti. Ikävä kyllä maalivahdin loppukausi meni piloille lonkkavamman vuoksi. Hän on kuitenkin jo nyt huippuluokan veskari, mutta Flyers luottanee ensi kaudella Bryzgaloviin ja Bobrovskyyn. Hovisella onkin tarjolla paikka farmijoukkue Adirondackin ykkösveskarina, mutta toisaalta Flyersin perinteeksi muodostuneet maalivahtiongelmat tuntien Hovinen voi jossain vaiheessa päästä ylös kokeilemaan. Nuorten MM-kisoissa ykkösvahtina pelannut Sami Aittokallio lähtee Pohjois-Amerikkaan puolestaan hakemaan peliaikaa, jota ei Ilveksessä saanut. Colorado Avalanchella on kuitenkin vino pino sopimuksen alaisia maalivahteja, joten pelipaikan valtaaminen farmissa on kieltämättä lahjakkaalle maalivahdille iso haaste. Laina muualle voi olla todennäköinen vaihtoehto.
Harri Pesonen on kiinnostava pelaaja. Liigassa hän pelasi läpimurtokautensa ja teki yli 20 maalia. Lisäksi hänen pelityylinsä voi sopia hyvin pieneen kaukaloon, sillä hän on melko suoraviivainen hyökkääjä. Vertaisin häntä kuitenkin Juuso Puustiseen ja veikkaan alkavan kauden kuluvan isossa roolissa farmissa, mutta visiitit ylhäällä ovat silti mahdollisia. Nuorisomaajoukkueista tuttu kaksikko Teemu Pulkkinen ja Toni Rajala kokeilee pääsyä NHL-joukkueisiin. Rajala on kyllä taitava, mutta minun on täysin mahdoton nähdä hänen pärjäävän Pohjois-Amerikassa muualla kuin farmissa. Pulkkisella on puolestaan vahvuutenaan hyvä laukaus, mutta hän on yrittänyt olla viime aikoina jotain ihan muuta kuin maalintekijä. Detroit Red Wings on lupaustensa kanssa kärsivällinen ja peluuttaa heitä useimmiten vuoden farmissa, mutta vielä ensi kaudella Pulkkinen pelannee Jokereissa. Samalla Pulkkinen voisi yrittää löytää itsestään uudelleen maalintekijän ja edelliskauden vireen, jotta ura NHL:ssä olisi edes teoriassa mahdollinen, sillä viime kauden loppu oli hyökkääjältä lähinnä surkuhupaisa. Puolustajaosastolta Jyrki Jokipakan ja Tommi Kivistön kaudet olivat liigassa heikot, mutta kumpikin lähtee kokeilemaan siipiensä kantavuutta Pohjois-Amerikkaan. Jokipakan kohdalla uskon, että hän palaa Ilveksen takalinjoille oltuaan Starsin leirillä. Sen sijaan Kivistö pelannee tulevan kauden Charlotte Checkersissä (Carolina Hurricanesin farmijoukkue) pienessä roolissa.
Joel Armia, Joonas Rask ja Jani Hakanpää tekivät myös NHL-sopimukset, mutta ensi kaudella he pelaavat vielä Suomessa. Maalintekijänä tunnettu Armia toivottavasti ottaa vielä yhden harppauksen eteenpäin nousten Ässien ja nuorten maajoukkueen kärkipelaajaksi, ja samalla hyväksi ehdokkaaksi MM-leirille. Siitä sitten olisi hyvä jatkaa seuraavaksi vuodeksi Sabresin riveihin. Rask kaipaa ehjän kauden Jokereiden nimivahvassa joukkueessa, minkä jälkeen matka jatkunee kohti farmia. Hakanpää pelasi upean kauden ja peruspuolustaja nousi jo joukkueen ykköspakiksi. Kehityksen jatkuessa Hakanpää taistelee ensi kaudella paikasta EHT:lla ja nousee yhdeksi liigan kärkipuolustajista. Sen jälkeen NHL-paikka voisi Järvisen tavoin olla melko lähellä.
Päättyneellä kaudella farmissa pelaavista suomalaisista odotan, että Teemu Hartikainen nousisi ensi kaudeksi vakituisesti Oilersin ryhmään. Lisäksi Juuso Puustisella on hyvän farmikauden jälkeen jonkinlaiset mahdollisuudet napata paikka Predatorsin ryhmästä.
Nyt on monella suomalaisella mahdollisuus täyttää unelmansa ja päästä pelaamaan taalaliigassa. Eli kannattaa jo nyt harkita Viaplayn hankkimista syksyksi.
Suurin huomio keskittyy tietysti Mikael Granlundiin. Koko ja nopeus ovat edelleen huolenaiheita NHL-unelman toteutumisen suhteen, mutta älykkäälle pelaajalle on tarjolla jo nyt paikka kahdesta ensimmäisestä ketjusta. Loppukausi ja MM-kisat olivat nuorukaiselta vaisut, mutta kauden alkupuoliskon tekemisellä paikka Wildin kahdesta ensimmäisestä ketjusta, todennäköisesti ykkös- tai kakkosketjun laidalta, on täysin saatavilla. Mikäli Granlund kestää ottelutahdin ja kykenee pelaamaan alkukauden tasollaan, on hänellä mahdollisuus kilpailla kenties jopa vuoden tulokkaan tittelistä.
Maajoukkuetta seuranneille Leo Komarov ja Jesse Joensuu ovat tuttuja nimiä. Kumpikin teki MM-kisojen jälkeen NHL-sopimuksen Komarovin lähdettyä Torontoon ja Joensuun palattua Islandersiin. Kummallakin vaihtoehdot ovat NHL tai Eurooppa, sillä paluu Eurooppaan on mahdollista, mikäli pelipaikka ylhäältä ei aukea. Komarov koki, että hän on nyt valmis yrittämään NHL:ssä, mutta itse en ole ihan täysin vakuuttunut. Komarovin vahvuus kun on energinen hämmentäjän rooli, mutta seurajoukkueessa tulleet tehot näkyivät maajoukkueessa vahvuuden heikkenemisenä ja huipputasolla keskinkertaisen kiekollisen osaamisen korostumisena. Hyökkääjä taistelee alaketjujen roolista Torontossa, joten se sisäinen ärsyttäjä pitäisi löytää uudelleen, mikäli hän ei halua palata Venäjälle. Joensuulla on puolestaan kokoa, fyysisyyttä ja kokemusta NHL:stä. Hän lähti ennen viime kautta takaisin Eurooppaan Islandersin tarjottua kahden suunnan sopimusta. Nyt hän palaa yhden suunnan sopimuksen kanssa. Joensuun suurin ongelma oli se, että hänellä ei ollut NHL:ään selkeää vahvuutta, eikä hän pelannut yhtä kovaa kuin ison kaverin NHL:ssä pitäisi pelata. Maajoukkueessa tutulla tyylillä ja parantuneella luistelulla paikka NHL:ssä on jopa todennäköinen.
Saisiko Suomi tulevalla kaudella uuden NHL-puolustajan? Nyt siihen on kerrankin hyvät mahdollisuudet. Sami Vatasen tietävät käytännössä kaikki suomalaista kiekkoa seuraavat. Pienikokoinen puolustaja on omassa päässä edelleen ongelmissa ja NHL:ssä vääntövoiman puute tulee olemaan suuri haaste. Rapakon takana kuitenkin vaaditaan erityisosaamista ja Vatasen luistelu sekä kiekolliset taidot ovat selkeästi erityisosaamisen puolella. Kun Justin Schultz vielä päätti, ettei siirry Anaheim Ducksiin, Vatanen on ankkalammen hierarkiassa jo nyt lähellä NHL-paikkaa. Toinen kiinnostava pelaaja on lähes täydellinen Vatasen vastakohta, Nashville Predatorsiin siirtynyt Joonas Järvinen. Peruspuolustajaksi profiloitunut Järvinen on ongelmissa luistelun kanssa ja kiekollisesti puolustaja kykenee vain perusratkaisuihin, mutta omassa päässä hän on varma, eikä päästä isompiakaan pelaajia ilman mustelmia oman maalin edustalle. Predatorsissa on tapana peluuttaa pelaajiaan ensiksi farmissa ja nostaa vasta sitten ylös, mutta muodonmuutoksen kokevaan Predators-puolustukseen voi hyvin mahtua jo parin kuukauden jälkeen.
Maalivahtiosasto tarjoaa jälleen pari nimeä. Niko Hovinen oli jo tällä kaudella Philadelphia Flyersin sopimuspelaaja, vaikka pelasikin Pelicansissa. Jättikokoinen maalivahti oli terveenä ollessaan yksi Euroopan kärkivahteja, kuten liigakausi ja Karjala-turnaus osoitti. Ikävä kyllä maalivahdin loppukausi meni piloille lonkkavamman vuoksi. Hän on kuitenkin jo nyt huippuluokan veskari, mutta Flyers luottanee ensi kaudella Bryzgaloviin ja Bobrovskyyn. Hovisella onkin tarjolla paikka farmijoukkue Adirondackin ykkösveskarina, mutta toisaalta Flyersin perinteeksi muodostuneet maalivahtiongelmat tuntien Hovinen voi jossain vaiheessa päästä ylös kokeilemaan. Nuorten MM-kisoissa ykkösvahtina pelannut Sami Aittokallio lähtee Pohjois-Amerikkaan puolestaan hakemaan peliaikaa, jota ei Ilveksessä saanut. Colorado Avalanchella on kuitenkin vino pino sopimuksen alaisia maalivahteja, joten pelipaikan valtaaminen farmissa on kieltämättä lahjakkaalle maalivahdille iso haaste. Laina muualle voi olla todennäköinen vaihtoehto.
Harri Pesonen on kiinnostava pelaaja. Liigassa hän pelasi läpimurtokautensa ja teki yli 20 maalia. Lisäksi hänen pelityylinsä voi sopia hyvin pieneen kaukaloon, sillä hän on melko suoraviivainen hyökkääjä. Vertaisin häntä kuitenkin Juuso Puustiseen ja veikkaan alkavan kauden kuluvan isossa roolissa farmissa, mutta visiitit ylhäällä ovat silti mahdollisia. Nuorisomaajoukkueista tuttu kaksikko Teemu Pulkkinen ja Toni Rajala kokeilee pääsyä NHL-joukkueisiin. Rajala on kyllä taitava, mutta minun on täysin mahdoton nähdä hänen pärjäävän Pohjois-Amerikassa muualla kuin farmissa. Pulkkisella on puolestaan vahvuutenaan hyvä laukaus, mutta hän on yrittänyt olla viime aikoina jotain ihan muuta kuin maalintekijä. Detroit Red Wings on lupaustensa kanssa kärsivällinen ja peluuttaa heitä useimmiten vuoden farmissa, mutta vielä ensi kaudella Pulkkinen pelannee Jokereissa. Samalla Pulkkinen voisi yrittää löytää itsestään uudelleen maalintekijän ja edelliskauden vireen, jotta ura NHL:ssä olisi edes teoriassa mahdollinen, sillä viime kauden loppu oli hyökkääjältä lähinnä surkuhupaisa. Puolustajaosastolta Jyrki Jokipakan ja Tommi Kivistön kaudet olivat liigassa heikot, mutta kumpikin lähtee kokeilemaan siipiensä kantavuutta Pohjois-Amerikkaan. Jokipakan kohdalla uskon, että hän palaa Ilveksen takalinjoille oltuaan Starsin leirillä. Sen sijaan Kivistö pelannee tulevan kauden Charlotte Checkersissä (Carolina Hurricanesin farmijoukkue) pienessä roolissa.
Joel Armia, Joonas Rask ja Jani Hakanpää tekivät myös NHL-sopimukset, mutta ensi kaudella he pelaavat vielä Suomessa. Maalintekijänä tunnettu Armia toivottavasti ottaa vielä yhden harppauksen eteenpäin nousten Ässien ja nuorten maajoukkueen kärkipelaajaksi, ja samalla hyväksi ehdokkaaksi MM-leirille. Siitä sitten olisi hyvä jatkaa seuraavaksi vuodeksi Sabresin riveihin. Rask kaipaa ehjän kauden Jokereiden nimivahvassa joukkueessa, minkä jälkeen matka jatkunee kohti farmia. Hakanpää pelasi upean kauden ja peruspuolustaja nousi jo joukkueen ykköspakiksi. Kehityksen jatkuessa Hakanpää taistelee ensi kaudella paikasta EHT:lla ja nousee yhdeksi liigan kärkipuolustajista. Sen jälkeen NHL-paikka voisi Järvisen tavoin olla melko lähellä.
Päättyneellä kaudella farmissa pelaavista suomalaisista odotan, että Teemu Hartikainen nousisi ensi kaudeksi vakituisesti Oilersin ryhmään. Lisäksi Juuso Puustisella on hyvän farmikauden jälkeen jonkinlaiset mahdollisuudet napata paikka Predatorsin ryhmästä.
Nyt on monella suomalaisella mahdollisuus täyttää unelmansa ja päästä pelaamaan taalaliigassa. Eli kannattaa jo nyt harkita Viaplayn hankkimista syksyksi.
perjantai 15. kesäkuuta 2012
NHL Draft 2012: Yakupov todennäköinen ykkösvaraus
Kohdallani kiekkokausi päättyy vasta juhannuksena. Tuolloin on NHL:n varaustilaisuus, jota ainakin itse odotan suuresti jo marraskuussa. Eli kuta kuinkin aina siitä lähtien, kun New York Islanders menettää mahdollisuutensa pudotuspeleihin.
Tämän vuoden ykkösnimi on todennäköisesti Nail Yakupov. Hänen kohdallaan tuskin edes venäläisyys haittaa, sillä hänen kykynsä ja potentiaalinsa ovat muita pelaajia korkeammalla. Erityisesti hänen luistelunsa on poikkeuksellisen vakuuttavaa, eivätkä muutkaan taidot kuten syöttötyöskentely, puolustaminen tai laukaus aiheuta hänen kohdallaan suuria kysymysmerkkejä. Ainoa kysymysmerkkejä tuottava asia onkin lähinnä ensimmäisenä varaavan Oilersin tarpeet. Laidoille Oilers on jo varannut paljon lupaavia laitureita ja Yakupov ei sen vuoksi ole välttämättä ykkösvaihtoehto. Vaikea kuitenkin uskoa, ettei ykkösvaraukseksi valittaisi sitä lupaavinta pelaajaa.
Hyökkääjistä parhaimmat ovat Alex Galchenyuk, Filip Forsberg, Mihail Grigorenko, Teuvo Teräväinen ja Radek Faksa. Monipuolisella Galchenyukilla tuntuisi olevan kaikki ominaisuudet tehdä todella nopeasti kovaa jälkeä NHL:ssä, mutta hänen osakkeitaan laskee suuresti koko tämän kauden pilannut loukkaantuminen. Filip Forsberg on puolestaan isokokoinen voimahyökkääjä, joka on hyvä maalintekijä, mutta joka on kärsinyt pienestä tehottomuudesta. Keskushyökkääjä Grigorenko on taitava ja älykäs hyökkäyspään osaaja, mutta hänen kohdallaan venäläisyys saattaa olla rasite, erityisesti kun hänen motivaatiotaan on kyseenalaistettu. Älykäs, nopea ja taitava Teräväinen on todennäköinen varaus kymmenen ensimmäisen joukossa, mutta koon ja massan puute saattaa estää aivan kärkipään varauksen. Tasoa alempaa löytyykin sitten Pohjois-Amerikassa pelaava tšekkisentteri Radek Faksa, joka on omassa päässä vahva ja hän tulee olemaan fysiikaltaan parin vuoden kuluttua todella vakuuttava. Hyökkäyspään potentiaali ei kuitenkaan tšekillä ole aivan kärkipään varausten tasoa.
Tämä on kuitenkin puolustajien varaustilaisuus. Useammalla puolustajalla on mahdollisuus murtautua kymmenen kärkeen ja tuonkin jälkeen löytyy vielä tukku potentiaalisia pelaajia. Kaikkein vahvimmilla ovat omassa päässä todella vakuuttavaa ja älykästä peliä pelaava Ryan Murray, joka ei ehkä kuitenkaan tule ikinä taistelemaan puolustajien pistepörssin voitosta, sekä hyökkäyspään potentiaaliltaan uskomaton, mutta omassa päässä toistaiseksi ongelmissa oleva Matt Dumba.
Hyvät puolustajat eivät lopu tähän. Griffin Reinhart on isokokoinen, hyvin luisteleva ja taitava puolustaja, jonka kohdalla kysymysmerkkejä herättävät lähinnä hänen potentiaali nousta kärkiparin puolustajaksi sekä epätasaisuus. Morgan Rielly on vakuuttava kiekollinen puolustaja, joka liikkuu hyvin ja jolla on potentiaalia olla todella vakuuttava ylivoimapuolustaja. Pienehkö koko ja loukkaantumishuolet kuitenkin saattavat pudottaa Riellyn kymmenennen sijan paikkeille. Jacob Trouballa tuntuu olevan kaikkea sitä mitä puolustajalta kaivataan (kokoa, taitoa, luisteluvoimaa ja kykyä hyvään oman pään peliin), mutta hänen kykynsä vakuuttavaan hyökkäyspeliin illasta toiseen tuntuu olevan rajallinen. Cody Ceci puolestaan tuntuu olevan melko varma varaus hyvän kahden suunnan pelinsä ansiosta, mutta häntä vaivaa pieni epätasaisuus eikä hän pelaa niin fyysisesti kuin hänen kokonsa antaisi myöden.
Muita huomioitavia puolustajia ovat Olli Määttä, Slater Koekkoek, Hampus Lindholm, Matt Finn ja Derrick Pouliot. He kaikki ovat käytännössä varmoja ensimmäisen kierroksen varauksia ja heistä osa varattaneen jo ensimmäisen kierroksen alkupuoliskolla.
Suomalaisittain varaustilaisuudesta on tulossa hyvä. Teuvo Teräväinen ja Olli Määttä ovat lähes varmasti ensimmäisen kierroksen varauksia ja Ville Pokallakin on seitinohuet mahdollisuudet päästä kolmenkymmenen joukkoon. Lisäksi toiselle kierrokselle ovat tyrkyllä muun muassa Mikko Vainonen ja Esa Lindell. Suomalaisvarausten määrä tulee todennäköisesti olemaan jossain viidentoista tienoilla. Ikävä kyllä ruotsalaiset ovat jälleen edellä, kun ensimmäiselle kierrokselle on tarjolla 5-6 ruotsalaista. Suomi on mennyt eteenpäin, mutta ruotsalaisten meno on edelleen huimaa.
Hauskana huomiona on ollut ilo havaita latvialaislupauksen pysyminen ensimmäisen kierroksen kaavailuissa. Zemgus Girgensons on pelannut jo useamman vuoden ajan Yhdysvalloissa ja tällä kaudella hän saalisti 55 pistettä USA:n pääjuniorisarja USHL:ssä. Sentteri on osoittanut olevansa nopea, hänellä on hyvä laukaus, hänen pelikäsityksensä on hyvä ja hän on tarpeeksi fyysinen Pohjois-Amerikan kaukaloihin. Hyökkäyspään potentiaali on pieni kysymysmerkki, mutta siitä huolimatta Girgensonsista tulee lähes varmasti Latvian historian ensimmäinen ensimmäisen kierroksen varaus.
Lopuksi vielä oma veikkaus varaustilaisuuden ensimmäisestä kierroksesta.
1. Edmonton Oilers - Nail Yakupov - Sarnia Sting (OHL)
2. Columbus Blue Jackets - Ryan Murray - Everett Silvertips (WHL)
3. Montreal Canadiens - Alex Galchenyuk - Sarnia Sting (OHL)
4. New York Islanders - Matt Dumba - Red Deer Rebels (WHL)
5. Toronto Maple Leafs - Filip Forsberg - Leksand (Allsvenskan)
6. Anaheim Ducks - Mikhail Grigorenko - Québec Remparts (QMJHL)
7. Minnesota Wild - Morgan Rielly - Moose Jaw Warriors (WHL)
8. Carolina Hurricanes - Teuvo Teräväinen - Jokerit (SM-liiga)
9. Winnipeg Jets - Radek Faksa - Kitchener Rangers (OHL)
10. Tampa Bay Lightning - Jacob Trouba - U.S. National Development Team
11. Washington Capitals - Griffin Reinhart - Edmonton Oil Kings (WHL)
12. Buffalo Sabres - Cody Ceci - Ottawa 67's (OHL)
13. Dallas Stars - Sebastain Collberg - Frölunda (Elitserien)
14. Calgary Flames - Zemgus Girgensons - Dubuque Fighting Saints (USHL)
15. Ottawa Senators - Olli Määttä - London Knights (OHL)
16. Washington Capitals - Hampus Lindholm - Rögle (Allsvenskan)
17. San Jose Sharks - Brendan Gaunce - Belleville Bulls (OHL)
18. Chicago Blackhawks - Matt Finn - Guelph Storm (OHL)
19. Tampa Bay Lightning - Andrei Vasilevski - Tolpar Ufa (MHL)
20. Philadelphia Flyers - Slater Koekkoek - Peterborough Petes (OHL)
21. Buffalo Sabres - Tomas Hertl - HC Slavia Praha (Extraliiga)
22. Pittsburgh Penguins - Pontus Åberg - Djurgården (Elitserien)
23. Florida Panthers - Colton Sissons - Kelowna Rockets (WHL)
24. Boston Bruins - Derrick Pouliot - Portland Winterhawks (WHL)
25. St. Louis Blues - Brady Skjei - U.S. National Development Team
26. Vancouver Canucks - Ludwig Byström - MODO (Elitserien)
27. Phoenix Coyotes - Scott Laughton - Oshawa Generals (OHL)
28. New York Rangers - Nicolas Kerdiles - U.S. National Development Team
29. New Jersey Devils - Malcolm Subban - Belleville Bulls (OHL)
30. Los Angeles Kings - Henrik Samuelsson - Edmonton Oil Kings (WHL)
Muut juttuni tämän vuoden varaustilaisuudesta:
Esittelyssä varaustilaisuuden suomalaisnimet
Pohdintaa Teuvo Teräväisen varausnumerosta
Joonas Donskoi varattaneen uudelleen
Tämän vuoden ykkösnimi on todennäköisesti Nail Yakupov. Hänen kohdallaan tuskin edes venäläisyys haittaa, sillä hänen kykynsä ja potentiaalinsa ovat muita pelaajia korkeammalla. Erityisesti hänen luistelunsa on poikkeuksellisen vakuuttavaa, eivätkä muutkaan taidot kuten syöttötyöskentely, puolustaminen tai laukaus aiheuta hänen kohdallaan suuria kysymysmerkkejä. Ainoa kysymysmerkkejä tuottava asia onkin lähinnä ensimmäisenä varaavan Oilersin tarpeet. Laidoille Oilers on jo varannut paljon lupaavia laitureita ja Yakupov ei sen vuoksi ole välttämättä ykkösvaihtoehto. Vaikea kuitenkin uskoa, ettei ykkösvaraukseksi valittaisi sitä lupaavinta pelaajaa.
Hyökkääjistä parhaimmat ovat Alex Galchenyuk, Filip Forsberg, Mihail Grigorenko, Teuvo Teräväinen ja Radek Faksa. Monipuolisella Galchenyukilla tuntuisi olevan kaikki ominaisuudet tehdä todella nopeasti kovaa jälkeä NHL:ssä, mutta hänen osakkeitaan laskee suuresti koko tämän kauden pilannut loukkaantuminen. Filip Forsberg on puolestaan isokokoinen voimahyökkääjä, joka on hyvä maalintekijä, mutta joka on kärsinyt pienestä tehottomuudesta. Keskushyökkääjä Grigorenko on taitava ja älykäs hyökkäyspään osaaja, mutta hänen kohdallaan venäläisyys saattaa olla rasite, erityisesti kun hänen motivaatiotaan on kyseenalaistettu. Älykäs, nopea ja taitava Teräväinen on todennäköinen varaus kymmenen ensimmäisen joukossa, mutta koon ja massan puute saattaa estää aivan kärkipään varauksen. Tasoa alempaa löytyykin sitten Pohjois-Amerikassa pelaava tšekkisentteri Radek Faksa, joka on omassa päässä vahva ja hän tulee olemaan fysiikaltaan parin vuoden kuluttua todella vakuuttava. Hyökkäyspään potentiaali ei kuitenkaan tšekillä ole aivan kärkipään varausten tasoa.
Tämä on kuitenkin puolustajien varaustilaisuus. Useammalla puolustajalla on mahdollisuus murtautua kymmenen kärkeen ja tuonkin jälkeen löytyy vielä tukku potentiaalisia pelaajia. Kaikkein vahvimmilla ovat omassa päässä todella vakuuttavaa ja älykästä peliä pelaava Ryan Murray, joka ei ehkä kuitenkaan tule ikinä taistelemaan puolustajien pistepörssin voitosta, sekä hyökkäyspään potentiaaliltaan uskomaton, mutta omassa päässä toistaiseksi ongelmissa oleva Matt Dumba.
Hyvät puolustajat eivät lopu tähän. Griffin Reinhart on isokokoinen, hyvin luisteleva ja taitava puolustaja, jonka kohdalla kysymysmerkkejä herättävät lähinnä hänen potentiaali nousta kärkiparin puolustajaksi sekä epätasaisuus. Morgan Rielly on vakuuttava kiekollinen puolustaja, joka liikkuu hyvin ja jolla on potentiaalia olla todella vakuuttava ylivoimapuolustaja. Pienehkö koko ja loukkaantumishuolet kuitenkin saattavat pudottaa Riellyn kymmenennen sijan paikkeille. Jacob Trouballa tuntuu olevan kaikkea sitä mitä puolustajalta kaivataan (kokoa, taitoa, luisteluvoimaa ja kykyä hyvään oman pään peliin), mutta hänen kykynsä vakuuttavaan hyökkäyspeliin illasta toiseen tuntuu olevan rajallinen. Cody Ceci puolestaan tuntuu olevan melko varma varaus hyvän kahden suunnan pelinsä ansiosta, mutta häntä vaivaa pieni epätasaisuus eikä hän pelaa niin fyysisesti kuin hänen kokonsa antaisi myöden.
Muita huomioitavia puolustajia ovat Olli Määttä, Slater Koekkoek, Hampus Lindholm, Matt Finn ja Derrick Pouliot. He kaikki ovat käytännössä varmoja ensimmäisen kierroksen varauksia ja heistä osa varattaneen jo ensimmäisen kierroksen alkupuoliskolla.
Suomalaisittain varaustilaisuudesta on tulossa hyvä. Teuvo Teräväinen ja Olli Määttä ovat lähes varmasti ensimmäisen kierroksen varauksia ja Ville Pokallakin on seitinohuet mahdollisuudet päästä kolmenkymmenen joukkoon. Lisäksi toiselle kierrokselle ovat tyrkyllä muun muassa Mikko Vainonen ja Esa Lindell. Suomalaisvarausten määrä tulee todennäköisesti olemaan jossain viidentoista tienoilla. Ikävä kyllä ruotsalaiset ovat jälleen edellä, kun ensimmäiselle kierrokselle on tarjolla 5-6 ruotsalaista. Suomi on mennyt eteenpäin, mutta ruotsalaisten meno on edelleen huimaa.
Hauskana huomiona on ollut ilo havaita latvialaislupauksen pysyminen ensimmäisen kierroksen kaavailuissa. Zemgus Girgensons on pelannut jo useamman vuoden ajan Yhdysvalloissa ja tällä kaudella hän saalisti 55 pistettä USA:n pääjuniorisarja USHL:ssä. Sentteri on osoittanut olevansa nopea, hänellä on hyvä laukaus, hänen pelikäsityksensä on hyvä ja hän on tarpeeksi fyysinen Pohjois-Amerikan kaukaloihin. Hyökkäyspään potentiaali on pieni kysymysmerkki, mutta siitä huolimatta Girgensonsista tulee lähes varmasti Latvian historian ensimmäinen ensimmäisen kierroksen varaus.
Lopuksi vielä oma veikkaus varaustilaisuuden ensimmäisestä kierroksesta.
1. Edmonton Oilers - Nail Yakupov - Sarnia Sting (OHL)
2. Columbus Blue Jackets - Ryan Murray - Everett Silvertips (WHL)
3. Montreal Canadiens - Alex Galchenyuk - Sarnia Sting (OHL)
4. New York Islanders - Matt Dumba - Red Deer Rebels (WHL)
5. Toronto Maple Leafs - Filip Forsberg - Leksand (Allsvenskan)
6. Anaheim Ducks - Mikhail Grigorenko - Québec Remparts (QMJHL)
7. Minnesota Wild - Morgan Rielly - Moose Jaw Warriors (WHL)
8. Carolina Hurricanes - Teuvo Teräväinen - Jokerit (SM-liiga)
9. Winnipeg Jets - Radek Faksa - Kitchener Rangers (OHL)
10. Tampa Bay Lightning - Jacob Trouba - U.S. National Development Team
11. Washington Capitals - Griffin Reinhart - Edmonton Oil Kings (WHL)
12. Buffalo Sabres - Cody Ceci - Ottawa 67's (OHL)
13. Dallas Stars - Sebastain Collberg - Frölunda (Elitserien)
14. Calgary Flames - Zemgus Girgensons - Dubuque Fighting Saints (USHL)
15. Ottawa Senators - Olli Määttä - London Knights (OHL)
16. Washington Capitals - Hampus Lindholm - Rögle (Allsvenskan)
17. San Jose Sharks - Brendan Gaunce - Belleville Bulls (OHL)
18. Chicago Blackhawks - Matt Finn - Guelph Storm (OHL)
19. Tampa Bay Lightning - Andrei Vasilevski - Tolpar Ufa (MHL)
20. Philadelphia Flyers - Slater Koekkoek - Peterborough Petes (OHL)
21. Buffalo Sabres - Tomas Hertl - HC Slavia Praha (Extraliiga)
22. Pittsburgh Penguins - Pontus Åberg - Djurgården (Elitserien)
23. Florida Panthers - Colton Sissons - Kelowna Rockets (WHL)
24. Boston Bruins - Derrick Pouliot - Portland Winterhawks (WHL)
25. St. Louis Blues - Brady Skjei - U.S. National Development Team
26. Vancouver Canucks - Ludwig Byström - MODO (Elitserien)
27. Phoenix Coyotes - Scott Laughton - Oshawa Generals (OHL)
28. New York Rangers - Nicolas Kerdiles - U.S. National Development Team
29. New Jersey Devils - Malcolm Subban - Belleville Bulls (OHL)
30. Los Angeles Kings - Henrik Samuelsson - Edmonton Oil Kings (WHL)
Muut juttuni tämän vuoden varaustilaisuudesta:
Esittelyssä varaustilaisuuden suomalaisnimet
Pohdintaa Teuvo Teräväisen varausnumerosta
Joonas Donskoi varattaneen uudelleen
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Taro Tsujimoto - Kun keksitty pelaaja varattiin NHL:ään
Palataanpa ajassa vuoteen 1974. Tuohon aikaan NHL:n varaustilaisuudessa oli peräti 25 kierrosta ja joukkueita oli jo tuolloin 18. NHL:ään kykeni siis varaamaan huikean määrän pelaajia yhdellä kerralla. Mutta maailma oli tuohon aikaan erilainen kuin nykyään ja varattavana ei ollut samankaltaisia määriä kuin nykyään, eikä kykyjenetsintä ollut vielä lähellekään nykypäivän tasoa.
Vuonna 1974 oli ennennäkemätöntä, että NHL:ään varattiin peräti kuusi eurooppalaista (viisi ruotsalaista ja yksi suomalainen). Neuvostoliitto oli vielä voimissaan, joten sieltä ei varattu ketään, eikä myöskään vahvasti Neuvostoliiton valtapiiriin kuuluneesta Tšekkoslovakiasta. Tanska, Norja, Saksa ja Sveitsi eivät myöskään olleet nykypäivän tasollaan, joten noista maista ei pelaajia NHL:ään varattu. Varaustilaisuus järjestettiinkin käytännössä kokonaan kanadalaisten ja osin yhdysvaltalaisten pelaajien varaamista varten.
Oman mausteensa lisäsi vielä NHL:ää vastaan voimakkaasti kilpaillut WHA. NHL päätti pitää varaustilaisuutensa WHA:n varaustilaisuutta ennen ja halusi vielä pitää varaustilaisuuden salassa, jottei WHA-joukkueet pääsisi neuvottelemaan NHL-joukkueita kiinnostavien pelaajien kanssa. Varaustilaisuudesta tuli pitkä, sillä varaukset jouduttiin tekemään huonojen puhelinyhteyksien välityksellä. Koko tilaisuus venyikin peräti kolmepäiväiseksi.
Buffalo Sabresin toimitusjohtaja Punch Imlach ymmärrettävästi kyllästyi hitaaseen ja vaivalloiseen varaustilaisuuteen. Protestina tälle Imlach päätti käyttää 11. kierroksen varauksensa kuvitteelliseen pelaajaan. Sabres löysi tavanomaisen japanilaisen nimen Buffalon alueen puhelinluettelosta ja ilmoitti tämän innoittamana varanneensa Tokyo Katanasin tähtisentteri Taro Tsujimoton.
Tsujimotoa ei tietenkään ollut olemassa, eikä myöskään joukkuetta nimeltään Tokyo Katanas, sillä tokiolaisjoukkueen nimi oli keksitty mukailemaan Sabresin joukkueen nimeä. Varaus kuitenkin hyväksyttiin ja Tsujimoton nimi löytyi varaustilaisuuden jälkeen kaikista jääkiekkojulkaisuista. Huijaus tuli ilmi vasta seuraavan kauden harjoitusleirillä, jolloin Imlach kertoi Tsujimoton olevan kuvitteellinen pelaaja.
Jostain syystä tuohon aikaan NHL:n johtajana toiminut Clarence Campbell ei pitänyt varausta yhtä hyvänä vitsinä kuin Imlach, vaikka syyt tällaiseen varaukseen olivat ilmeiset.
Mutta kaikeksi onneksi Taro Tsujimoton legenda elää vieläkin ja hänestä on tehty peräti jääkiekkokortti!
Vuonna 1974 oli ennennäkemätöntä, että NHL:ään varattiin peräti kuusi eurooppalaista (viisi ruotsalaista ja yksi suomalainen). Neuvostoliitto oli vielä voimissaan, joten sieltä ei varattu ketään, eikä myöskään vahvasti Neuvostoliiton valtapiiriin kuuluneesta Tšekkoslovakiasta. Tanska, Norja, Saksa ja Sveitsi eivät myöskään olleet nykypäivän tasollaan, joten noista maista ei pelaajia NHL:ään varattu. Varaustilaisuus järjestettiinkin käytännössä kokonaan kanadalaisten ja osin yhdysvaltalaisten pelaajien varaamista varten.
Oman mausteensa lisäsi vielä NHL:ää vastaan voimakkaasti kilpaillut WHA. NHL päätti pitää varaustilaisuutensa WHA:n varaustilaisuutta ennen ja halusi vielä pitää varaustilaisuuden salassa, jottei WHA-joukkueet pääsisi neuvottelemaan NHL-joukkueita kiinnostavien pelaajien kanssa. Varaustilaisuudesta tuli pitkä, sillä varaukset jouduttiin tekemään huonojen puhelinyhteyksien välityksellä. Koko tilaisuus venyikin peräti kolmepäiväiseksi.
Buffalo Sabresin toimitusjohtaja Punch Imlach ymmärrettävästi kyllästyi hitaaseen ja vaivalloiseen varaustilaisuuteen. Protestina tälle Imlach päätti käyttää 11. kierroksen varauksensa kuvitteelliseen pelaajaan. Sabres löysi tavanomaisen japanilaisen nimen Buffalon alueen puhelinluettelosta ja ilmoitti tämän innoittamana varanneensa Tokyo Katanasin tähtisentteri Taro Tsujimoton.
Tsujimotoa ei tietenkään ollut olemassa, eikä myöskään joukkuetta nimeltään Tokyo Katanas, sillä tokiolaisjoukkueen nimi oli keksitty mukailemaan Sabresin joukkueen nimeä. Varaus kuitenkin hyväksyttiin ja Tsujimoton nimi löytyi varaustilaisuuden jälkeen kaikista jääkiekkojulkaisuista. Huijaus tuli ilmi vasta seuraavan kauden harjoitusleirillä, jolloin Imlach kertoi Tsujimoton olevan kuvitteellinen pelaaja.
Jostain syystä tuohon aikaan NHL:n johtajana toiminut Clarence Campbell ei pitänyt varausta yhtä hyvänä vitsinä kuin Imlach, vaikka syyt tällaiseen varaukseen olivat ilmeiset.
Mutta kaikeksi onneksi Taro Tsujimoton legenda elää vieläkin ja hänestä on tehty peräti jääkiekkokortti!
tiistai 5. kesäkuuta 2012
NHL Draft 2012: Joonas Donskoi varattaneen uudestaan
No niin, kuka myöntää tehneensä virheen? Florida Panthers vai Donskoin agentti?
Varaustilaisuudessa varattujen pelaajien oikeudet pysyvät varanneella joukkueella vain tietyn ajan. Esimerkiksi Euroopasta varatuille pelaajille täytyy tehdä sopimus kaksi vuotta varauksen jälkeen, tai oikeastaan hivenen alle kahden vuoden jälkeen, sillä takarajana toimii 1.6. Sen vuoksi ensi kaudella SM-liigassa todennäköisesti pelaavat muun muassa NHL-sopimuksen tehneet Joonas Rask, Teemu Pulkkinen ja Jani Hakanpää. Heidät kaikki varattiin vuoden 2010 varaustilaisuudessa, joten heille täytyi tehdä NHL-sopimus. Muuten heidän pelaajaoikeutensa olisivat olleet vapaata riistaa.
Joonas Donskoi kuitenkin kieltäytyi Florida Panthersin sopimustarjouksesta. Kyse oli kuulemma pienistä asioista ja sen vuoksi Donskoi pysyy ensi kaudellakin Oulussa. Olisikohan kyse ollut siitä, että Panthers halusi Donskoin farmiin, kun taas Donskoi halusi pysyä Kärpissä? Raha-asioista kun kyse ei voi ainakaan saisi olla. NHL:n Entry Level -sopimus kun on aina kaksisuuntainen, mikä automaationa tarkoittaa sitä, että NHL:ssä pelaaja tienaa enemmän kuin SM-liigassa ja farmissa puolestaan vähemmän. Pelaajasta itsestään on kiinni, että joutuuko hän matkustelemaan bussilla vai lentokoneella.
Donskoin varaus raukesi tämän kuun alussa, joten hän tulee uudelleen varattavaksi. Hän ei kuitenkaan tule olemaan se kiinnostavin suomalaislupaus, vaan arvioisin hänen kiinnostavuutensa olevan jossain Niklas Tikkisen ja Mikko Lehtosen tasolla, ehkä jopa hivenen alempana. Hyökkääjällä on kyllä potentiaalia olla NHL-tason kiekkoilija, sillä hän on taitava, hän antaa tarkkoja syöttöjä ja hänellä on hyvä laukaus. Donskoin fysiikkakin on montaa muuta suomalaiskiekkoilijaa edellä, eikä pelkästä koon puutteesta tule ongelmaa. Silti Donskoin paikka on jämäkierroksilla.
Ensinnäkin on vaikea ajatella, että miten Donskoin arvostus olisi yhtäkkiä noussut viimeisen kahden vuoden aikana. Hän on potentiaalinen hyökkääjä, mutta ei mikään huipputalentti. Oman ikäluokkansa varaustilaisuudessa Donskoin nimi huudettiin vasta neljännellä kierroksella ja kaksi vuotta nuorempia lupauksia vastaan kiinnostus on mitä todennäköisimmin selvästi laimeampaa. Varaustilaisuus kun on täynnä projektipelaajia, jotka ovat fysiikaltaan jo nyt kehittyneitä tai jotka ovat muuten vain taitavia ja joilla on myös potentiaalia päästä NHL:n kolmosketjuun. Erona Donskoihin he vain sattuvat olemaan kaksi vuotta häntä nuorempia.
Donskoin eduksi on sanottava, että hän on murtautunut SM-liigaan. Mutta kuinka paljon NHL-seuroihin vaikuttaa se, että edelliskaudella Donskoi keräsi kaksi pistettä enemmän kuin viime kaudella? Vuodenvaihteen 2011 nuorten MM-kisoissa Donskoi oli hyvä, mutta viimeisissä nuorten MM-kisoissa hän suorastaan alleviivasi heikkouksiaan. Kun peli ei kulkenut, hyökkääjä sortui yksinyrittämiseen, laitojen vieressä pyörimiseen ja lopulta kiekonmenetyksiin. Hänen pelikäsityksensä tuntuu olevan rajallinen, samoin hänen luistelussaan on edelleen parannettavaa. Nämä asiat eivät varmasti jääneet kykyjenetsijöiltä huomaamatta.
NHL-sopimuksen hylkääminen on kuitenkin pahimpia asioita. Entry Level -sopimus ei ole hyvä, mutta sen hylkääminen viestii NHL-organisaatioille, että Donskoi ei ehkä tosissaan haluakaan Pohjois-Amerikkaan. Pystyvätkö NHL-seurat luottamaan siihen, että Donskoi siirtyisi jokin päivä rapakon taakse ja olisi valmis pelaaman vuoden tai jopa useampia farmijoukkueessa?
Kaikesta huolimatta Donskoi varataan. Mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että varaus tulee vasta toisen päivän lopulla kuudennella tai seitsemännellä kierroksella.
Varaustilaisuudessa varattujen pelaajien oikeudet pysyvät varanneella joukkueella vain tietyn ajan. Esimerkiksi Euroopasta varatuille pelaajille täytyy tehdä sopimus kaksi vuotta varauksen jälkeen, tai oikeastaan hivenen alle kahden vuoden jälkeen, sillä takarajana toimii 1.6. Sen vuoksi ensi kaudella SM-liigassa todennäköisesti pelaavat muun muassa NHL-sopimuksen tehneet Joonas Rask, Teemu Pulkkinen ja Jani Hakanpää. Heidät kaikki varattiin vuoden 2010 varaustilaisuudessa, joten heille täytyi tehdä NHL-sopimus. Muuten heidän pelaajaoikeutensa olisivat olleet vapaata riistaa.
Joonas Donskoi kuitenkin kieltäytyi Florida Panthersin sopimustarjouksesta. Kyse oli kuulemma pienistä asioista ja sen vuoksi Donskoi pysyy ensi kaudellakin Oulussa. Olisikohan kyse ollut siitä, että Panthers halusi Donskoin farmiin, kun taas Donskoi halusi pysyä Kärpissä? Raha-asioista kun kyse ei voi ainakaan saisi olla. NHL:n Entry Level -sopimus kun on aina kaksisuuntainen, mikä automaationa tarkoittaa sitä, että NHL:ssä pelaaja tienaa enemmän kuin SM-liigassa ja farmissa puolestaan vähemmän. Pelaajasta itsestään on kiinni, että joutuuko hän matkustelemaan bussilla vai lentokoneella.
Donskoin varaus raukesi tämän kuun alussa, joten hän tulee uudelleen varattavaksi. Hän ei kuitenkaan tule olemaan se kiinnostavin suomalaislupaus, vaan arvioisin hänen kiinnostavuutensa olevan jossain Niklas Tikkisen ja Mikko Lehtosen tasolla, ehkä jopa hivenen alempana. Hyökkääjällä on kyllä potentiaalia olla NHL-tason kiekkoilija, sillä hän on taitava, hän antaa tarkkoja syöttöjä ja hänellä on hyvä laukaus. Donskoin fysiikkakin on montaa muuta suomalaiskiekkoilijaa edellä, eikä pelkästä koon puutteesta tule ongelmaa. Silti Donskoin paikka on jämäkierroksilla.
Ensinnäkin on vaikea ajatella, että miten Donskoin arvostus olisi yhtäkkiä noussut viimeisen kahden vuoden aikana. Hän on potentiaalinen hyökkääjä, mutta ei mikään huipputalentti. Oman ikäluokkansa varaustilaisuudessa Donskoin nimi huudettiin vasta neljännellä kierroksella ja kaksi vuotta nuorempia lupauksia vastaan kiinnostus on mitä todennäköisimmin selvästi laimeampaa. Varaustilaisuus kun on täynnä projektipelaajia, jotka ovat fysiikaltaan jo nyt kehittyneitä tai jotka ovat muuten vain taitavia ja joilla on myös potentiaalia päästä NHL:n kolmosketjuun. Erona Donskoihin he vain sattuvat olemaan kaksi vuotta häntä nuorempia.
Donskoin eduksi on sanottava, että hän on murtautunut SM-liigaan. Mutta kuinka paljon NHL-seuroihin vaikuttaa se, että edelliskaudella Donskoi keräsi kaksi pistettä enemmän kuin viime kaudella? Vuodenvaihteen 2011 nuorten MM-kisoissa Donskoi oli hyvä, mutta viimeisissä nuorten MM-kisoissa hän suorastaan alleviivasi heikkouksiaan. Kun peli ei kulkenut, hyökkääjä sortui yksinyrittämiseen, laitojen vieressä pyörimiseen ja lopulta kiekonmenetyksiin. Hänen pelikäsityksensä tuntuu olevan rajallinen, samoin hänen luistelussaan on edelleen parannettavaa. Nämä asiat eivät varmasti jääneet kykyjenetsijöiltä huomaamatta.
NHL-sopimuksen hylkääminen on kuitenkin pahimpia asioita. Entry Level -sopimus ei ole hyvä, mutta sen hylkääminen viestii NHL-organisaatioille, että Donskoi ei ehkä tosissaan haluakaan Pohjois-Amerikkaan. Pystyvätkö NHL-seurat luottamaan siihen, että Donskoi siirtyisi jokin päivä rapakon taakse ja olisi valmis pelaaman vuoden tai jopa useampia farmijoukkueessa?
Kaikesta huolimatta Donskoi varataan. Mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että varaus tulee vasta toisen päivän lopulla kuudennella tai seitsemännellä kierroksella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)