Kurpitsapään kosto ja muita tarinoita Vancouverista

Olipa kerran hieman erilainen leijona. Ulkonäkö ei ollut kovin tavallinen vaan tuon leijonan ulkonäkö muistutti etäisesti kurpitsaa. Siksipä häntä sanottiinkin kurpitsapääksi. Kurpitsapää saalisti yleensä lauman keskellä, mutta hänen roolinsa oli lauman keskellä olleeksi leijonaksi hieman erilainen kuin yleensä. Hänet onkin ymmärretty usein väärin. Siksi jotkut ovat väheksyneet hänen ansioitaan ja jopa ehdottaneet hänen erottamista laumasta. Laumalle ei usein käy, että joku on yksilö ja omalaatuinen. Kurpitsapää ei johda joukkojaan saalistuksessa, vaan haluaa itse antaa sen viimeisen iskun. Tarina kertoo, että tänäänkin kurpitsapää oli lauman kanssa saalistamassa. Kohteena oli Slovakia. Saalistuksessa oli suuria ongelmia, mutta kurpitsapää päätti antaa kaksi ratkaisevaa iskua ja lopulta Slovakia kaatui. Olli Jokinen teki kyllä kaksi todella tärkeää maalia. Kiitos siitä!

Pronssi on hieno tulos. Mitali on aina mitali ja pronssi on voitettu. Voit keksiä tähän jotain muitakin kliseisiä lausahduksia, mutta tottahan ne ovat. Kisat on mukava päättää voittoon. Varsinkin tuollaisen nousun jälkeen. Ensimmäinen erä ja Sami Salon maali olivat hienoja, mutta toinen erä oli katastrofaalinen. Onneksi vastassa oli "vain" Slovakia ja Suomi jäi vain kahden maalin päähän. Mutta pomppu ylivoimalla Hagmanista ja kaksi Olli Jokisen maalia nostivat Suomen tasoihin ja ohi. Parempi näin. Onnistujia oli tänään monia. Olli Jokinen, Jarkko Ruutu, Tuomo Ruutu, Mikko Koivu, "Pappaketju", Kimmo Timonen, Miikka Kiprusoff... Hyviä otteita tänään ja se riitti pronssiin.

Mutta totuus on kyllä se, että Leijonilla kävi tuurikin. Suomi oli paras lohkokakkonen kiitos muiden lohkojen jatkoajalle menneiden pelien. Vastaan tuli puolivälierissä taantuva ja taktisesti heikko Tshekki ja pronssiotteluun samankaltaisen tarinan omaava Slovakia. Maat, jotka olivat suuremmista maista ne heikommat. Suurempia jääkiekkomaita eli Ruotsia ja USA:ta vastaan Suomi oli aivan yössä ja mitään ei saatu aikaiseksi. Kanadaa ja Venäjää vastaan ei edes pelattu, mutta vaikea on uskoa, että esitys olisi noita kahta vastaan ollut yhtään erilainen. Kaikki on toki mahdollista.

Jukka Jalonen sai nyt ensiesiintymisen todella kovassa turnauksessa. Kuherruskuukausi oli vaikea. Pelitapa ei joko tahtonut toimia, tai sitä ei noudatettu. Kenties kumpaakin. Jalonen yritti kenties pelata eurooppalaisittain pienessä kaukalossa. Kenties Jalonen ei saanut NHL-tähtiä kuriin ja hän itsekin myönsi, että NHL-pelaajia on aivan erilaista valmentaa, kuin muita. Erikoistilanteetkaan eivät tahtoneet toimia, sillä ylivoima oli turhan usein todella tehottoman ja hitaan näköistä ja toisaalta alivoimakaan ei ollut totutun vahva. Lisäksi puolustuksen kapeus alkaa näkymään turhankin selvästi. Timonen, Salo ja Lydman eivät ole enää huippuvireessään, Pitkästä ei osattu käyttää täydellä tavalla, Lepistö ja Niskala pelasivat taitojensa ylärajoilla, mutta se ei aivan riitä suuria maita vastaan. Ja Kukkonen oli Kukkonen. Vanhemmat pelaajatkaan eivät päässeet aivan parhaalle tasolleen ja jotkut huutelivat nuorempia pelaajia mukaan. Mutta Jussi Jokista lukuun ottamatta todellisia vaihtoehtoja ei oikein ollut.

Mutta jep. Pronssia saatiin! Kyllä ongelmista huolimatta nyt saa jokainen suomalainen hymyillä. MM-kisoissa on jälleen parin kuukauden päästä iskun paikka ja Leijonat saalistavat jälleen. Sitä odotellessa blogini päivitystahti todennäköisesti normalisoituu.  

Lopuksi vielä kiitokset Teemu Selänteelle, Saku Koivulle, Jere Lehtiselle, Ville Peltoselle ja Sami Salolle. Heille tämä oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä viimeinen esiintyminen olympialaisissa. Kenties myös Miikka Kiprusoffille ja Kimmo Timosellekin. Kiitos kaikesta ja kiitos mitaleihin vieneistä suorituksista. 

Romahdus

Just. Tiesin USA:n olevan kova joukkue ja selkeä ennakkosuosikki Suomea vastaan. Mutta eron ei pitäisi olla, eikä se myöskään ole noin hurja. Suomen peli avauserässä näytti siltä, että USA olisi pelannut jotain Serbian maajoukkuetta vastaan. Suomi pelasi ihan hyvin pari ensimmäistä vaihtoa, mutta sitten alkoi tapahtumaan. USA löysi uuden vaihteen ja nuori, energinen, taitava ja omaa juttuaan tehnyt joukkue vei peliä aivan miten halusi. Samalla Suomen vahvuudet eli nöyrä työnteko, joukkuepeli ja taktinen osaaminen sulivat jonnekin. Lopulta tilanne muodostui sellaiseksi, että 5-0 maalin aikana ei enää edes v*tuttanut, vaan lähinnä jo nauratti. Ensimmäinen maalikin oli surkuhupaisuudessaan jo niin koominen, ettei mitään rajaa. Hyökkäyspäässä kiekko alkaa pomppimaan kohti omaa päätä. Niskala ja Lepistö eivät polje täysillä kiekon perään, mutta yksi USA:n pelaaja kyllä polkee. Kun he huomaavat jenkin olevan miltei ohi, he tarjoavat tälle oikein kunniakujan ja kaartavat kaukalon reunoille keskelle ei mitään. Ja Kiprusoff tulee vastaan ja laittaa kiekon eteenpäin. Harmi kyllä pelaaja, ketä sai kiekon, oli USA:n pelaaja. Kiekko maalille ja tilanne 1-0.

Ja sama tahti sitten jatkui Leijonien pyöriessä jossain aivan muualla kuin piti. Niskala sai ensiksi jäähyn ja USA pyöritti nätisti Leijonien puolustuksen rikki. Tilanne 2-0. Seuraavaksi jälleen YV, kuvio toisin päin ja Kiprusoff sählää jotain epämääräistä maalilla. Tilanne 3-0. Patrick Kane saa kiekon ja hassuttaa kaksi suomalaista kerralla ja iskee kiekon häkkiin. Tilanne 4-0 ja Kipper "taklataan v*ttuun sieltä maalilta". Tilalle tuli Niklas Bäckström. Joukkuetta yritettiin siis herätellä, mutta pian Kane on taas kentällä ja tarkka kuti uppoaa jo Bäckströmin taakse. Tilanne 5-0. Ja pian on hässäkkä omalla maalilla ja arvasitte oikein. Tilanne oli 6-0. Lopun peliä oltaisiin voitu olla pelaamatta ja USA lopettikin pelaamisen. He eivät todellakaan luistelleet kahdessa viimeisessä erässä, kuten he pystyisivät ja peli muuttui muutenkin huolimattomaksi. Itselle jäi se kuva, että he eivät vain halunneet lyödä lyötyä ja siksi Suomi sai jotain lopussa aikaiseksikin. Ja tuo Miettisen tekemä Suomen ainoa maali voi itseluottamuksen kannalta nousta tärkeäksi pronssipeliä ajatellen.

Niin pronssiottelu. Vastaan asettuu Slovakia. Siinä on joukkue, joka on pelannut yllättävän hyvin tässä turnauksessa. Ruotsi ja Venäjä on jo kaadettu ja Kanadaakin vastaan pelattiin hyvin. Slovakia on paperilla kenties Suomea heikompi materiaalin syvyydessä, mutta jätkät pelaavat ainakin asenteella. Se joukkue on taistellut läpi turnauksen todella hienosti ja pronssikin varmasti sytyttää Slovakian. Heillä kun ei ole vielä mitalia olympialaisista. Suomen olisikin sitten Slovakiaa vastaan tärkeää saada ensimmäinen maali, tai mitalille voi heittää hyvästit. Ennen sitä olisi toki syytä saada joukkue sytytettyä taisteluun ja alkaa noudattamaan pelitapaa. Toista samanlaista katastrofia ei enää kestäisi. Mutta sekin on mahdollista, jos Suomi menee samanlaiseen shokkiin kuin USA:ta vastaan. Slovakialla on nimittäin pari ketjua ihan maailmanluokan pelaajia ja esimerkiksi maailmanluokan maalintekijä Marian Gaborikin muodossa. Mutta kyllä pronssi on realismia. Viime vuonnakin Slovakia kaatui (kts. video) ja näistäkin kisoista jäisi voiton jälkeen edes kohtuullisen hyvä maku suuhun. Pronssi on sentään voitettu mitali.

Kiprusoff vei Suomen välieriin

Suomi - Tshekki. Lopputulos 2-0. Peli oli välillä vaikeaa ja maalipaikkoja ei juuri tullut. Omassa päässä oli välillä pahoja tilanteita ja ylivoima toimi vain hieman. Niskalan veto sitten Hagmanin avutuksella meni verkon perukoille ja Filppula laittoi tyhjiin ratkaisun. Voitto ei ollut nätti eikä vakuuttava, mutta Suomi on välierissä! Ja ketä on kiittäminen? Toki Hagman, T.Ruutu, Filppula, Timonen, Kapanen, Niskala ja moni muu pelasi hyvin, mutta ykköstähti oli kyllä maalissa. Miikka Kiprusoff ratkaisi panoksellaan kyllä tämän ottelun.

Tshekki sai luotua paljon vaarallisia tilanteita. Osa niistä olisi voinut mennä sisään. Mutta siinä onkin hyvän ja voittavan vahdin ero. Kun hyvään maalivahtiin ei hävitä, niin voittavan vahdin kanssa voitetaan. Juuri niin kävi tänään. Hieman Kiprusoff pomputti kiekkoa, mutta niinhän kaikki tekevät. Kuten teki esimerkiksi toisessa päässä Tomas Vokoun. Mutta toisaalta Kiprusoffin hanska tai patja oli poikkeuksetta tänään kaikkien Tshekin yrityksien tiellä. Nollapeli on aina vakuuttava suoritus maalivahdilta, varsinkin puolivälierissä, varsinkin tuollaisen pelin jälkeen. Kyllä Kipper tänään oli meidän sankari ja hänen avullaan Suomella on mahdollisuus saada mitali näistä kisoista. Ei tämän päivän pelikään ollut niin vakuuttavaa Leijonilta, että ilman huippuvireistä maalivahtia olisi mahdollisuuksia. Mutta onneksi meillä on. Tänään se nähtiin, miksi Kiprusoff on voittanut NHL:n parhaan maalivahdin palkinnon, Vezina Trophyn.

Välierissä vastaan tulee sitten USA. Kyseessä on paljon pahempi joukkue kuin Tshekki. USA on nuori, energinen, taitava ja on koko turnauksen nopein joukkue. Suomelle tuo tulee olemaan suuri haaste, kun harva pelaaja pärjää luistelunopeudessa jenkeille. Suomen täytyykin panostaa pelin tiiveyteen ja tehokkuuteen maalipaikoissa. Ja tietenkin turvautua Kiprusoffiin. Kipperin huipputorjuntoja kaivataankin, sillä uskooko kukaan jonkun Lasse Kukkosen pysäyttävän jonkun Zach Parisen? Mutta mahdollisuuksia on aina. USA on toki selkeä ennakkosuosikki, mutta maalit lasketaan. Joskus lasketaan jopa maalin alta menneet kiekot. Mitäs joukkuetta vastaan Ville Koistinen tekikään sen maalin...

Niin juu. Loppuun vielä oma mielipiteeni. Kipperille pitää saada vähintään patsas! Tuon esityksen jälkeen mies ansaitsisi sen.

Edessä kuolemanottelu Tshekkiä vastaan

Luin edellisen blogitekstini noin 12 tuntia sen jälkeen, kun sen julkaisin. Itsekin tuli huomattua, että kaikki se pettymys ja viha Suomen huonosta esityksestä kiteytyi tuohon yhteen tekstiin. En kaunistellut yhtään mitään, vaan näköjään vuodatin aika suorin sanoin omia tunteitani. Myöhemmin ehkä olisin pystynyt analyyttisemmin ja objektiivisemmin kertomaan Ruotsi-pelistä, mutta tuohan tuollainen teksti vaihtelua tylsään elämään. Joka tapauksessa moni asia on edelleen sama. Pelitapa ei toiminut, Kukkonen oli huono ja Suomen esitys oli luokaton. Tähän asiaan otti kantaa myös Videotuomarit, jotka analysoivat syitä ja seurauksia aivan loistavasti. Kyseessä ehdottomasti kuuntelun arvoinen reilu kymmenen minuutin setti.

Nyt kuitenkin edessä on uusi haaste ja uusi peli. Tshekki voitti Latvian, kuten odottaa saattoi. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomi ja Tshekki kohtaavat huomenaamuna kello 5 puolivälierissä. Silloin ei enää harjoitella. Silloin meininki on tylyä. Päivän teema on tulos tai ulos. Voittaja etenee välieriin todennäköisesti USA:ta vastaan. Häviäjä saa selitellä miksi hävisi ja valmistautua edustamaan seurajoukkuettaan.

Onko Suomella mahdollisuudet voittaa Tshekki? Toki, materiaaliero ei ole huima. Kumpikin joukkue on siinä tilanteessa, että huippuvuodet osuivat vuosituhannen vaihteen molemmille puolille ja samat naamat ovat vieläkin vastuullisissa rooleissa. Vieläkin näkyy joukkueiden väliset selkeät erot. Tshekillä on taitavia yksilöitä, Suomella erinomaisia joukkuepelaajia. Ja tuossa onkin ne asiat, mihin kumpikin joukkue pystyy iskemään. Kummallakin maalla on myös omat heikkoutensa puolustuksessa, joka voi koitua kohtalokkaaksi. Aiemmin turnauksessa Tshekki on mielestäni pelannut hyvin voittaen Slovakian ja häviten Venäjälle hyvän esityksen jälkeen. Latviaa vastaan peli oli pitkään hallussa, vaikka lopussa meinasikin käydä vahinko. Suomi taas pelasi hyvin pikkumaita vastaan, mutta Ruotsi-peli oli sekaista ja huonoa. Sellaisella pelillä ei Tshekki kaadu, mutta kenties pari päivää muuttaa asioita.

Tshekki on pelannut hyvin keskialuetta tukkoon, mutta joukkuepelaaminen ei ole Ruotsin tasoa. Näin ollen on täysin mahdollista, että peli on avoimempaa ja Suomen pelitapa toimii paremmin. Syytä ainakin olisi, sillä yksilöinä Leijonat eivät Tshekkiä voita. Toisaalta Tshekki taas on huikea vastahyökkäysjoukkue ja ilman Pitkästä pelaavan puolustuksen olisi syytä olla hereillä. Erityisesti aiemmin turnauksessa heikosti pelanneen Lasse Kukkosen. Lisäksi ylivoimaan on toivottavasti saatu uusia variaatioita sen lisäksi, että annetaan kiekko Sami Salolle, joka laukaisee pelivälineen lähimmän pelaajan jalkaan. ja toivottavasti ylivoimalla peluutetaan myös Mikko Koivun porukkaa, toisin kuin Ruotsia vastaan. No, Tshekki on kyllä ollut hyvä vastustaja lähiaikoina. Vaikka historiasta löytyy katkeria finaalitappioita, niin viime MM-kisoissakin Suomi nousi Niklas Hagmanin, Niko Kapasen ja Antti Miettisen johdolla 1-3 tappioasemasta 4-3 voittoon.

Ilmeisesti Jukka Jalonen luottaa, että tuo viime vuonna Tshekin kaatanut ketju muistaa miten Tshekki kaadetaan. Kolmosketju on nimittäin jälleen muodossa Miettinen - Kapanen - Hagman. Toivottavasti ketju toimii. Onhan tuo ketju aika tasapainoinen koostumus, mutta viime vuonna se oli heikko suurempia maita vastaan. Nyt toki ei tarvitse niin paljoa vastuuta ottaa. Silti olisin siirtänyt Miettisen tai Hagmanin ykkösketjuun Filppulan tilalle, jotta ykkösketju olisi saanut jonkun maalintekijän. Näillä nyt mennään. Olli Jokinen nelosketjussa on myös aika erikoinen veto. Ei Jokinen huono ole ollut, mutta ehkä tällä haetaan Jokisen ja Peltosen yhteistyötä. Jarkko Ruutu heidän kanssaan vain kuulostaa vähän erikoiselta. Puolustuksessa taas Kukkonen pelaa vieläkin paljon, kun hän on kakkosparissa Lydmanin kanssa. Toivottavasti syy on vain se, että Kukkonen pelaa Pitkäsen paikalla ja Pitkänen tulee sitten mahdollisiin välieriin Lydmanin pariksi.

Suomi - Tshekki alkaa torstaina kello 5 aamulla. Herätyskello herättämään ennen viittä ja kahvinkeitin valmiiksi.

Katastrofaalinen peli

Ruotsi voitti Suomen. Ja millä tavalla. Suomi oli täydellinen vastaantulija. Leijonilla ei ollut mitään saumaa koko ottelussa ja peli muistutti samalta kuin Ruotsin peli jotain satunnaista pikkumaata vastaan. Moni asia oli täysin pielessä tässä pelissä, mutta otetaan muutama asia käsittelyyn.

Suomi pelasi aivan liian hitaasti ja etäisyydet kasvoivat liian pitkiksi. Peli meni Ruotsin käsikirjoituksen mukaan, ei Suomen. Ruotsi on parhaimmillaan, kun peli on hidasta. Suomen pelaajat yrittivät päästä yksin läpi Ruotsin miehittämän keskialueen, josta ei pääse läpi. Eikö se nyt ole tullut jo selväksi tässä vuosien saatossa? Ja toisaalta koska etäisyydet ovat niin pitkiä, niin helppoja syöttöjä ei pystynyt antamaan, joten joko ensimmäinen tai toinen syöttö osui jo keltaisissa pelanneeseen pelaajaan. Ja tuohon sitten iskettiin päätä koko ottelun ajan. Jos peli on tuota, niin sitten vaikka heitetään rumasti sitä kiekkoa päätyyn, kun omat laiturin menevät vauhdilla kulmaan. Omassa päässä Ruotsikin on horjutettavissa.

Ja sitten tuo ylivoima. Vanhat papat eivät vaan enää pysty. Selänne ja Saku Koivu olivat aivan lapasia ylivoimalla ja menettivät kiekon kerta toisensa jälkeen. Jopa silloin, kun Ruotsi oli kahden miehen alivoimalla. Mitään tilanteita ei saada aikaiseksi paria Sami Salon lämäriä lukuun ottamatta. Kaikki muut olivat aivan kujalla. Ja Jukka Jalosen mielestä silti tuota kokoonpanoa tulee käyttää vaikka kolme minuuttia putkeen. Ei mitään väliä, vaikka yv ei toimi edes vähää alusta. Mikko Koivun ja kumppaneiden ylivoimakoostumus sai välillä jotain aikaiseksikin, mutta tee siinä sitten maalia, jos ylivoimaa on jäljellä 20 sekuntia. Ei silti, hyökkäys ei toiminut muutenkaan. Kolmas ja neljäs ketju pelasi hyvin nollanollaa ja Filppula pelasi pirteästi. Muuten ei voi antaa hyviä arvosanoja.

Olli Jokinen ei vakuuttanut ylivoimalla

Lasse Kukkonen. Nyt jo j*malauta. Suomi on päästänyt neljä maalia, joista kolme on tullut saman miehen sekoiluista. Muutenkin Kukkonen on ollut aivan kujalla. Kukkonen oli pakiston heikoin lenkki jo heikkoja maita vastaan ja nyt totuus sitten näkyi selvästi. Aina kun Kukkonen oli kentällä, puolustus oli kusessa. Nyt sitten seuraavaan peliin Kukkonen voidaan uudelleensijoittaa penkin päähän tarkkailemaan vaihtoaition juomatilannetta. Tai laittaa vaikka roikkumaan pleksiin kiinni maskotiksi. Kentälle ei ainakaan ole enää asiaa. Nyt sitten Jalonen herätään todellisuuteen ja peluutetaan ennemmin vaikka Niskalaa. Niskala ei ole mikään kuningas, mutta voittaa kyllä Kukkosen. Ja Lydmanille nyt sitten peliaikaa. Pakkipareiksi on nyt aivan pakko saada Timonen – Salo, Pitkänen – Lydman ja jämäminuutteja sitten pelaamaan Lepistö ja Niskala.

Miikka Kiprusoff pelasi hyvin eikä voinut maaleille mitään. Onhan Kipper selvästi meidän ykkösvahti koko lopputurnauksen ajan. Tänään nähtiin paljon hyviä torjuntoja ja maalilla oli ainoa syy, miksi ottelu oli näinkin tasainen. Mahtaa Kiprusoffia vaan v*tuttaa, kun joukkue edessä pelaa noin luokattoman esityksen.

Muutoksia pitäisi tehdä. Ainoa ongelma vain on se, että enää niitä ei oikein ehdi tekemään. Sinällään olisi hyvä pelata se yksi ylimääräinen ottelu, eikä mennä suoraan puolivälieriin. Nimittäin nyt jos tehdään muutoksia, sitä ei olla päästy kokeilemaan käytännössä. Seuraava ottelu on jo kuoleman peli, josta voittaja menee jatkoon ja häviäjä saa lähteä kotiin. Vastaan tulee todennäköisesti Tshekki. Vastus on ”onneksi” helpompi kuin Ruotsi, mutta paljon saa tapahtua jo siihen peliin. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

Asennetta p*rkele!

Saksa kaatui. Kaatuuko seuraavaksi Ruotsi?

Suomi voitti Saksan 5-0. Suvereeni esitys ja maassa kaikki hyvin? No eipä nyt oikeastaan. Leijonien pelin taso ei ollut kuitenkaan lähelläkään lukemien edellyttävää tasoa. Jokaisen maalin jälkeen peli oli toki enemmän ja enemmän hallussa, mutta ensimmäinen erä oli todella heikkoa peliä ja Saksa jopa lievästi taisi hallita peliä. Toisessa erässä peli hieman parani ja kolmas erä oli sellaista peliä, mitä Suomelta odottaisi. Joka tapauksessa Suomi sai tehtyä 5 maalia Saksan verkkoon ja maalintekijöinä tänään kunnostautuivat Tuomo Ruutu, kahdesti Kimmo Timonen, Jarkko Ruutu sekä Joni Pitkänen. Suomen maalilla Niklas Bäckström joutui välillä oikeasti venymään, joten häneltä hieno peli. Kenttäpelaajista eniten omiin silmiini vakuuttivat pakkipari Kimmo Timonen ja Sami Salo, sekä Jarkko Ruutu.

Mutta mikä Suomen pelissä sitten oli niin heikkoa? Osan kunniasta voi toki laittaa Saksan pelaajille ja heidän keskialueen sumputukselle, mutta kyllä Suomellakin oli omat selkeät ongelmansa. Terävyys puuttui pelistä täysin ja pelinopeus ei ollut vaaditulla tasolla. Peli kulki välillä aivan liian hitaasti, jolloin Saksalla oli aikaa sumputtaa keskialue vaikka kahteen kertaan. Etäisyydet kasvoivat myös ajoittain aivan liian suuriksi, jolloin avauspeli ei toiminut. Puolustajien on vaikea avata peliä hyökkääjille, mikäli he ovat kahden saksalaisen takana. Ei Kimmo Timonen tai Joni Pitkänen nyt niin hyviä kiekollisia puolustajia kuitenkaan ole. Ajatus ei myöskään oikein näyttänyt kulkevan yhteen, mutta se toivottavasti paranee, kun pelejä tulee alle. Puolustus sai tänään myös ensimmäistä kertaa hieman testiä ja kyllähän tuo hieman heikolta näyttää. Toni Lydmanille nyt niitä minuutteja! Niskala ja Kukkonen eivät riitä olympialaisten loppupeleissä. Lisäksi voisi kysyä jälleen kerran, että missä on JJ? Antti Miettinen pyörii haluttomana ja saamattomana hyökkäävän ketjun roolissa, mutta kun parempaakaan vaihtoehtoa ei ole tällä hetkellä hyökkäävään rooliin. Toivottavasti Miettinen nyt kuitenkin vielä parantaa. Syytä ainakin olisi.

Kimmo Timonen teki tänään kaksi maalia

Mutta se niistä negatiivisista asioista. Siirrytään positiivisempiin asioihin. Suomi kuitenkin voitti ja on vienyt ottelut heikkoja maita vastaan hienosti. Samaa ei ole voinut sanoa monesta muusta maasta ja Ruotsikin on voittanut Saksan ja Valko-Venäjän yllättävän niukasti. Suomen aseet näyttävät toimivan jälleen varsin hyvin. Maalivahdit ovat varmoja ja sekä Kiprusoff, että Bäckström pystyvät ottamaan niitä tärkeitä koppeja. Ja nuo erikoistilanteet kyllä toimii hienosti. Alivoimalla vastustajat eivät ole päässeet vielä tilanteisiin ja ylivoimalla tulee maaleja. Kumpikin Suomen ylivoimakenttä pyörittää kyllä hienosti peliä ja maalipaikkoja syntyy. Ja tänäänhän ylivoimamaaleja tuli neljä kappaletta. Jarkko Ruudun peli pistää myös myhäilemään. Ruutu kyllä pelaa hirveällä asenteella, mutta myös todella viisaasti. Eikä tässä vielä kaikki. Vaikka kommentoin liian pitkiä etäisyyksiä, niin tuota osittain sivuaa yksi Suomen vahvuus. Tässäkin ottelussa nähtiin nopeita vastahyökkäyksiä ja ne tulevat varmasti korostumaan, kun pelit kovenevat.

Ottelun yksi anti oli myös tietenkin Teemu Selänteen piste. Suomella on nyt ennätysmies! Onnittelut Teemulle, sillä on olympialaisten kaikkien aikojen pistepörssin kärjessä 37 pisteellä. Ja kyllähän tuo ennätys on ansaittu, sillä onhan ”Finnish flash” voittanut pistepörssin sekä Naganossa, että Torinossa. Tällä kertaa ikä varmaan painaa sen verran, että vastaavaan suoritukseen ei varmaankaan pystytä, mutta ei se mitään. Harmi vain, että piste tuli hieman halvasti. Olisihan se ollut hienompaa, mikäli piste olisi tullut suoraan syötöstä tulleen laukauksen jälkeen, tai hienon syötöstä takatolpalle. Mutta kakkossyöttökin kelpaa tänään. Tämän ansiosta tuosta pisteen metsästyksestä ei tule ainakaan rasitetta, kuten kävi Tapparalle ja Janne Ojaselle.

Joka tapauksessa peli Ruotsia vastaan kertoo enemmän. Valko-Venäjä ja Saksa puolustivat, Ruotsi pelaa. On aivan eri maailma alkaa oikeasti pelaamaan toista hyvää joukkuetta vastaan, kuin näitä mailaa lyömäaseena käyttäviä maita vastaan. Nyt on pelattu nämä lämmittelypelit. Tosipelit ovat alkamassa. Ruotsia vastaan pelataan maanantai-aamuna. Ja Leijonilla on silloin täydet mahdollisuudet voittaa länsinaapurit. Kolme kruunua ei vakuuttanut minua Valko-Venäjää vastaan ja Ruotsin peli on jo hetken näyttänyt turhan hitaalta. Eli eiköhän luistella Ruotsi asenteella kumoon ja tehdä ne tarvittavat maalit. Vaikka sitten ylivoimalla tai onnenkantamoisella Peter Forsbergin takamuksen kautta. Aivan sama se on miten ne maalit tehdään. Kaikki lasketaan.

Kuukauden peli: JYP - Lukko

Kyllä. Päätin jatkaa kuukauden pelien analysointia, vaikka kuukauden peli siirtyikin 4 Sport Prolle, mutta jälkilähetys toki alkaa 4 Sportilta kello 22. Joten jälkilähetyksen voi katsoa jokainen talous, jossa on televisio. Ja onhan 4 Sport Prokin vissiin aika monella jääkiekkofanilla. Joten ei muuta kuin analysoimaan joukkueita. Myönnetään, että onhan tämä jotenkin tyhmää. Samaan aikaan Yleltä tulee olympialaisia ja tämä tulee jälkilähetyksenä. No ei anneta sen nyt niin paljoa haitata.

Materiaali:
Paperilla JYP vie pelin. Lukon maalivahti on tosin nimekkäämpi, sillä Mikael Tellqvistiltä on kokemusta kansainvälisistäkin kaukaloista ja pelikin on parantunut tuntuman parantuessa. Tosin JYP:n maalillakaan ei ole hirveää ongelmaa, sillä Tuokkola ja Wallinheimo ovat kummatkin hyviä maalivahteja. JYP:llä olisi kaikki puolustajat terveenä todella kova puolustus, mutta kaikki eivät ole paikalla. Mutta Olli Malmivaara, Kalle Koskinen, Kalle Kaijomaa ja Sami Vatanen ovat kaikki todella hyviä puolustajia ja voittavat Lukon Charlie Cookin, Tommi Kovasen ja Harri Tikkasen paperilla. Mutta Lukko on ylisuorittanut koko kauden ja puolustus on toiminut, joten ero tasaantuu. Hyökkäyskalusto on kummallakin joukkueella tasaisen kova ja kolmannen ja neljännen kentän kaverit voivat ratkoa pelejä. Mutta JYP:llä on paperilla kovia nimiä, kuten Juha-Pekka Hytönen, Steve Kariya, Jussi Makkonen ja Antti Pihlstöm, enemmän kuin Lukolla. Mutta kuten sanottu, Lukolla on tasaisen hyviä pelaajia ja esimerkiksi nuori Eero Elo on päässyt kovaan vireeseen. Valmennuksesta ei tule suurta eroa. Joukkueet pelaavat erilaisilla pelityyleillä, mutta kumpikin on toiminut kauden ajan.

Vire:
JYP on ollut viime aikoina hyvässä vireessä. Viimeisestä kuudesta ottelusta on viisi voittoa ja maaliero on  JYP:n kannalta mukava 22-14. Tähän otteluun JYP lähtee kolmen ottelun voittoputkessa. Lukko taas on saanut viidestä viimeisestä pelistään pisteitä ja niistä peleistä neljä on voittoja. Ainoa vahinko kävi Porissa Ässiä vastaan, jossa hyvän pelin jälkeen Lukko joutui taipumaan rankkareilla. Lukko on noissa peleissä päästänyt korkeintaan kaksi maalia, joten Lukko on esittänyt huikeaa puolustuspeliä viime aikoina.

Huomioitavaa:
JYP:n päävalmentaja Risto Dufva ei ole mukana, sillä hän on isommissa hommissa Suomen maajoukkueen apuvalmentajana Vancouverissa. Kummallakin joukkueella on lisäksi loukkaantumishuolia, kun osa avainpelaajista on sivussa. Lukolta puuttuu Kurtis McLean ja Tomi Pettinen. JYP:ltä taas Tuomas Pihlman ja Jyrki Välivaara. JYP pelasi eilen Espoossa Bluesia vastaan, joten varsinkin ottelun lopussa saattaa jyväskyläläisten luistin painaa.

Historia:
JYP ja Lukko ovat kohdanneet toisensa pudotuspeleissä todella harvoin. Jos oikein katsoin, niin joukkueet ovat kohdanneet näissä ratkaisuotteluissa vain kerran ja silloinkin JYP oli nimellä JyP HT. Miten sarjassa kävi? Lukko vei sarjan lukemin 3-1 voittaessaan sarjan neljännen pelin Jyväskylässä numeroin 1-4. Tällä kaudella JYP ja Lukko ovat kohdanneet toisensa jo kolmesti. Ensimmäisellä kertaa Raumalla Lukko voitti Janne Keräsin kahden maalin siivittämänä numeroin 4-2. Toisella kertaa Jyväskylässä Lukko haki pisteet vieraskentällä numeroin 2-3. Peli meni jatkoajalle, jossa Kurtis McLean teki ratkaisevan maalin. Viime kerralla JYP otti vahingon takaisin ja haki pisteet Raumalta. Ottelu päättyi numeroihin 1-2 Ossi Louhivaaran tehdessä ratkaisevan maalin. Joukkueiden välinen vääntö on siis ollut tällä kaudella hyvin tasaista.

Seuraa heitä:
Jussi Makkonen - JYP
Viime kauden maalikuningas on palannut SM-liigaan käytyään pyörähtämässä KHL:ssä ja Ruotsissa. Maaleja on tähän mennessä tullut tilille uuden tulemisenkin aikana aika hyvää tahtia. Jatkuuko sama tahti tänään?

Antti Pihlström - JYP
Kaksi vuotta sitten MM-kisoissa Pihlström ilahdutti koko kansaa ennakkoluulottomalla pelillään. Nyt SM-liiga saa nauttia vauhdista ja vaarallisista tilanteista.

Sami Vatanen - JYP
Nuorten maajoukkueessa vakuuttanut kiekollinen puolustaja on ehdokas vuoden tulokkaaksi. Edessä loistava tulevaisuus. Luistelu muistuttaa taidetta.

Eero Elo - Lukko
Harvinainen pelaajatyyppi Suomessa. Maalintekijä luojan armosta! Verkot ovat heiluneet tällä kaudella ensin nuorten SM-liigassa, sitten Mestiksessä ja nyt SM-liigassa. Laukaus on todella kova ja Elo haluaa käyttää sitä.

Jakub Petruzalek - Lukko
Taitava tshekki vakuutti minut jo Pitsiturnauksessa. Kauden aikana sama tahti on jatkunut. Todella taitava pelaaja luo maalipaikkoja Lukolle ja on JYP:n puolustukselle varmasti uhka.

Mikael Tellqvist - Lukko
Ruotsalaisvahti on alun jälkeen parantanut otteitaan ja viime aikoina Tellqvist on ottanut ykkösvahdin aseman tiukasti haltuunsa. Tellqvist tekee tänäänkin JYP:n hyökkääjien elämästä varmasti vaikeaa ja toimii Lukon puolustuksen viimeisenä varmistajana.

Lopputulos:
Vähämaalinen ottelu tiedossa. Veikkaan 3-2 voittoa jommalle kummalle joukkueelle. JYP on kotijoukkue ja on tehnyt viime aikoina enemmän maaleja, joten veikkaankin voiton menevän Jyväskylään.

---

Suomi aloitti keskiviikkona urakkansa Vancouverissa. Valko-Venäjä kaatui 5-1. Maalintekijöinä oli kaksi kertaa Niklas Hagman, Olli Jokinen, Valtteri Filppula ja Jarkko Ruutu. Hagmanin toinen maali oli kyllä melkoista highlight-kamaa (katso video alta), jossa Valko-Venäjän puolustajat vietiin sinne kuuluisalle kebabkioskille. Peli näytti muutenkin aika hyvältä siihen nähden, että Valko-Venäjä keskittyi puolustamiseen ja mailalla hakkaamiseen. Suomi sai siitä huolimatta pelin nopeasti toiseen päätyyn ja vastaiskut näyttivät jo nyt äärimmäisen vaarallisilta. Tuossa lieneekin Suomen ase jatkopeleissä. Mikko Koivu dominoi kentällä, kuten pitikin, mutta kyllä muutkin suomalaishyökkääjät pelasivat hyvin. Niklas Hagman, Teemu Selänne, Tuomo Ruutu ja Valtteri Filppula jättivät itsestään hyvän kuvan. Puolustusta tai Kiprusoffia ei juuri testattu. Mutta tämän pelin perusteella kaikki mahdollisuudet on saada vaikka mitali näistä kisoista, kunhan kaverit tulee tutuiksi ja ajatus alkaa toimimaan paremmin turnauksen edetessä. Seuraavaksi voitetaan Saksa. Itse veikkaan lopputulosta 4-1.

Viime yönä nähtiin myös yllätyksiä! Hienoa! Olen kai tottunut kannustamaan altavastaajia sekä suomalaisena, että porilaisena, joten Sveitsin ja Slovakian hienot pelit lajin suurmaita vastaan tekivät aamusta varsin positiivisen. Perinteinen oma sympatiajoukkueeni Sveitsi on kiusannut aiemminkin suuria maita ja tänäänkin Hillerin hyvän vireen ansiosta peli Kanadaa vastaan meni rangaistuslaukauksille, jossa Kanada tosin voitti. Venäjän ja Slovakian vääntö meni myös rangaistuslaukauksille, kun Venäjän tähtiä vilisevä hyökkäyskalusto, johon kuuluu mm. Ovetshkin, Kovaltshuk, Semin, Datsyuk, Morozov ja moni muu sai tehtyä peräti yhden maalin Slovakian verkkoon. Altavastaajana tullut Slovakia sen sijaan pelasi hienosti. Ja naapurit varmaan ihmettelivät, että mikä ääni viereisestä huoneesta kuuluu, kun Pavol Demitra iski ratkaisevan rangaistuslaukauksen Ilja Bryzgalovin selän taakse. Venäjä on lyöty! 

---

Ja vielä viimeinen asia. Quethasin lätkäblogi on näköjään saanut ryhmän naamakirjaan eli Facebookiin. Jäseniä on jo tällä hetkellä yli 80. Tarkoitus olisi, että laittaisin jatkossa itse aina uuden blogin tullessa laitan sinne mainosta, eli ei muuta kuin liittymään, niin saat tiedon uudesta tekstistä helposti ja vaivattomasti. Ryhmän osoite on http://www.facebook.com/group.php?gid=298637795702&ref=ts. 

Nyt se alkaa

Vihdoin se on täällä. Miesten jääkiekko alkaa Vancouverissa tänään kolmella ottelulla. Taso ei todennäköisesti ole vielä kaikkein parasta, sillä huippujoukkueet pelaavat heikompia maita vastaan ja pelisysteemit ovat vielä varmasti haussa. Mutta hyvää jääkiekkoa on varmasti jo tänään (sekä ensi yönä) tarjolla. USA kohtaa Sveitsin, Kanada Norjan ja Venäjä Latvian. Todennäköisesti USA - Sveitsi on otteluista tasaisin, koska Sveitsi varmasti puolustaa jälleen tiiviisti. USA:n nopeilla hyökkääjilläkin voi olla vaikeuksia murtaa Sveitsin puolustus ja ohittaa Jonas Hiller. Norja ei ole pelannut puolustuksen kautta, joten taitava ja fyysinen Kanada voi takoa Norjaa vastaan rumat lukemat. ja eivätköhän huipputaitavat venäläiset vie Latviaa myös aika selvin lukemin, ellei Masalskis ole aivan yliluonnollisessa vireessä.

Suomi ei aloita vielä tänään, mutta keskiviikkona kello 22 alkaa Leijonien kisaurakka. Vastassa on Valko-Venäjä. Ennakkosuosikkina lähtee Suomi ja suurella todennäköisyydellä tulee voitto. Valko-Venäjä on toki puolustanut hyvin viime MM-kisoissa ja iskenyt vastahyökkäyksistä, mutta nyt puuttuu ykköstähti Mihail Grabovski. Iskukyky heikkenee siis Valko-Venäjälle selvästi, joten kovin useasti kiekko tuskin menee Suomen maaliin. Mutta hyökkääjienkin tulee onnistua ja ohittaa Valko-Venäjän tähtivahti Andrei Mezin. Tai muuten käy kuten viimeisissä MM-kisoissa. Muistin virkistämistä varten laitetaan vielä video viime vuoden katastrofista. Vaikka ihan siksi, että Valko-Venäjää ei tule kaikesta huolimatta aliarvioida

Jukka Jalonen on koonnut harjoituksissa ketjukoostumukset Suomelle. Ilmeisesti näillä mennään sitten Valko-Venäjää vastaan. Mutta onko ketjut hyvät? Tehdäänpä pientä analyysiä.

Kiprusoff (Bäckström)
Kipper maalilla, kuten varmaan koko turnauksen. Suomen paras maalivahti on luonnollinen valinta ja tilanne tuskin tulee muuttumaan.

Timonen - Salo
Luonnollinen ykköspari. Kiekollinen ja fyysinen puolustaja. Timonen luo liikkeellään ja taidollaan paikkoja ja avaa peliä, kun Salo varmistaa taustalla. 

Pitkänen - Kukkonen
Lydmanin olisi odottanut olevan paljon hyökkäävän Pitkäsen pari. Kukkonen joutuu hoitamaan tässä parissa paljon puolustuspäässä. Onko Kukkosen taso tarpeeksi hyvä?

Lydman - Lepistö
Kiekollinen ja puolustava puolustaja. Lydman on Suomen puolustuksen monipuolisin puolustaja, mutta nyt varmaankin keskittyy puolustamiseen. Lepistö varmaankin pyrkii luomaan peliä. Ihan tasapainoinen koostumus

Filppula - M.Koivu - T.Ruutu
Tutkapari Koivu - Ruutu on luonnollinen valinta. Kysymys onkin se, että ketä laitetaan vierelle. Olisin itse odottanut Koivun kanssa pelannutta Antti Miettistä tai Ruudun kanssa pelannutta Jussi... ai niin. Filppula odotetusti piti siirtää laitaan ja monipuolinen Filppula on toki hyvä valinta ykkösketjun laitaan. 

Hagman - Jokinen - Miettinen
Hieman erikoinen koostumus. Jokainen kolmikosta on Suomen mittakaavalla lähinnä maalintekijöitä. Pelinrakennus voi olla ongelma, samoin puolustaminen. Hagman kyllä pörrää ja yrittää tehdä maaleja, mutta Jokinen ja Miettinen ovat aika hyökkäyssuuntautuneita pelaajia. Toki onnistuessaan tämä koostumus on todella vaarallinen.

Lehtinen - S.Koivu - Selänne
Vielä kerran pojat! Aina toiminut koostumus, jota vuodet ovat alkaneet hidastamaan. Silti hoitaa kolmosketjun roolin vielä hyvin. Ketjussa on selvät roolit ja valmiina koostumuksena ketju on yllätysvalmis.

Peltonen - Kapanen - J.Ruutu
Muista hyökkääjistä ihan hyvin kasattu koostumus. Peltosen kykyä neljännessä ketjussa hieman toki epäilen, mutta sinällään ketju on hyvin kasattu. Ruutu hoitaa fyysistä puolta, Kapanen luo peliä ja Peltonen ratkaisee. Ainakin paperilla. Niko Kapanen on aina venynyt maajoukkueessa, joten hän varmasti hoitaa nelosketjun roolinkin hyvin.

Ville Peltonen pelaa nelosketjussa

7. puolustaja Niskala
13. hyökkääjä Immonen
Niskalaa kierrätetään, Immonen korvaa jos joku pelaa huonosti.

1. YV:
Olli Jokinen - Saku Koivu - Teemu Selänne
Sami Salo - Kimmo Timonen
Ylivoimakoostumuksena hyvä. Koivu ja Timonen saavat luoda peliä, kun tulivoimaa ja ratkaisukykyä löytyy Selänteeltä ja Jokiselta. Myös Sami Salon lämäri on hyvä ase ylivoimalla. Selänne ja Koivu eivät enää tasakentällisin ole niin hyviä kuin ennen, mutta ylivoimalla homma tulee varmasti toimimaan!

2. YV:
Niklas Hagman - Mikko Koivu - Tuomo Ruutu
Joni Pitkänen - Janne Niskala
Koivu ja Ruutu ovat luonnolliset valinnat ylivoimaan ja Hagman on aika luonnollinen valinta kolmanneksi hyökkääjäksi. Hagman on kuitenkin NHL:ssä tehnyt hyvin maaleja ja sitä tässä varmasti haetaan. Pitkänen ja Niskala ovat kumpikin kiekollisia puolustajia ja käyttökelpoisia ylivoimalla. 

Eli ei muuta kuin näillä eväillä kohti olympialaisten jääkiekkoturnausta ja ensimmäisiä pelejä.

Jesse Joensuun viikko

Osoitan taas vaihteeksi porilaisuuteni. Porin ulkopuolella Joensuuta ei samalla tavalla seurata, mutta Jesse on ollut oma suosikkini jo useamman kauden ajan. Todisteena siitä omassa Ässien fanipaidassani on numero 18 ja nimi Joensuu. Joensuun ura on kyllä ollut mielenkiintoinen jo tähän mennessä. Debyytti liigassa tapahtui jo alle 16-vuotiaana, joka on SM-liigan ennätys. Mutta samalla menestysodotuksista tuli aivan järjettömät ja 20-vuotiaana jotkut puhuivat jo menetetystä lupauksesta. Siis pelaajasta, joka pelasi nuorten MM-kisoissa ja teki SM-liigassa 26 pistettä! Muutenkaan kehitys ei ole missään vaiheessa pysähtynyt. Liigassa syntyneet pisteet ovat 0, 2, 12, 26 ja 35 pistettä, joista viimeisellä kaudella Joensuu oli Ässien surullisella juhlakaudella joukkueen ylivoimaisesti paras pelaaja. Tie veikin rapakon taakse, jossa viime kaudella Jesse pelasi AHL:ssä ja sai 39 pistettä sekä pelasi 7 ottelua NHL:ssä. Tällä kaudella NHL:ssä on tullut jo enemmän pelejä vyölleen ja AHL:ssä pistetahti on parantunut. Nyt kun Joensuu on vaihteeksi Islandersin kokoonpanossa, on hyvä aika seurata, miten Jesse Joensuun viikko lopulta menikään.

Maanantai:

Aamulla luin, että Islanders todennäköisesti nostaa AHL:stä ylös Matt Martinin ja Jesse Joensuun. Myöhemmin illalla asia varmistui, sillä uutinen heidän liittymisestään New York Islandersin mukaan oli sekä Islandersin, että farmijoukkue Bridgeport Sound Tigersin sivuilla. New York Islanders oli hävinnyt seitsemän ottelua putkeen ja joukkuetta pyrittiin herättelemään näillä nostoilla. Lisäksi Islandersin joukkue on ollut pienikokoinen, joten Joensuu ja Martin kutsuttiin mukaan tuomaan kokoa ja suoraviivaisuutta joukkueeseen. Samalla katsoin, että milloin Islanders pelaa seuraavan kerran: tiistain ja keskiviikon välisenä yönä.

Tiistai:

Katselin pitkään, että onko Jesse pelaavassa kokoonpanossa vai ei. Lopulta löysin varmistuksen sille, että Joensuu todellakin pelaa yöllä. Eli yöunet olivat jäämässä lyhyiksi, peli Nashville Predatorsia vastaan piti katsoa. No, ainakin nyt kaksi ensimmäistä erää. Joensuu pelasi Rob Schrempin ja Trent Hunterin kanssa tasakentällisin, mutta erikoistilanteita Jesse ei päässyt pelaamaan. Suomen aikaan nähden Joensuun peliin on kyllä ainakin tämän ottelun perusteella tullut muutoksia. Liike ei ole enää kovinkaan hidasta, vaan Joensuu pysyy jo aika hyvin NHL:n vaatimassa vauhdissa. Lisäksi Jesse on alkanut taklaamaan, kuten ison pelaajan kuulukin. Lisäksi Joensuu karvasi hyvin vastustajan puolustusalueella ja ennen kaikkea pystyi hakemaan kulmista kiekon, pystyi suojaamaan sitä vartalollaan ja pyrki maalin eteen. Aivan kuten Islandersin valmennus oli halunnutkin. Joensuun ainoa merkintä pelistä oli tehotilaston +1, mutta joitain kohokohtiakin oli. Ensimmäisessä erässä omalla alueella Joensuu sai pelastettua vaarallisen tilanteen sijoituttuaan oikein ja napaten kiekon, ennen kuin Predators pääsi vetämään. Ja toisessa erässä 1-0 maalissa Joensuu oli vahvasti mukana. Juuri ennen maalia Joensuu oli karvannut kiekon pari kertaa Islandersille ja peliväline oli vahvasti Islandersin hallinnassa. Juuri ennen maalia Rob Schremp sai kiekon ja oli neljän puolustajan ympäröimänä. Joensuu pyrki luistelemaan puolustuksen läpi ja saikin kiinnitettyä puolustuksen huomion. Samalla Schrempille tuli tilaa ja hän sai syötettyä Freddy Meyerille, joka iski maalin yllättävän vapaasti. Omasta mielestä Joensuu pelasi ihan hyvän pelin.

Keskiviikko:

Peli Penguinsia vastaan. Joskus opiskelijankin täytyy nukkua, joten en katsonut peliä. Aamulla katselin kyllä tilastot. Pittsburgh Penguins oli voittanut 3-1, mutta Joensuulla tehotilasto näytti nollaa, mutta peliaikaa tuli sentään 13,5 minuuttia (enemmän kuin Sean Bergenheimilla) ja laukauksiakin oli kolme kappaletta. Mutta onneksi eräs kavereistani katsoi pelin. Joensuu oli jatkanut siitä mihin oli tiistaina jäänyt. Joensuu pelasi tilanteet loppuun saakka ja peli näytti siltä, että asenne on kunnossa. Pari kertaa oli kuulemma ollut maalikin lähellä. Nopeasti katselin myös ulkomailta kommenttia. Jotkut olivat pitäneet siitä, mitä Joensuu oli tehnyt kentällä. Toisten mielestä taas Joensuu oli pyörinyt pelin ulkopuolella, eikä ollut vakuuttanut yhtään. Lisäksi liike oli parantunut kuulemma ilman kiekkoa, mutta kiekon kanssa liike on kuulemma heikkoa. Ja kääntyminen on edelleen minunkin mielestä osa-alue mitä pitää kehittää. Mutta ottaa noistakin kommenteista selvää. Sen voin varmaksi sanoa, että NHL:n sivuilla näkyi yksi pelin kohokohta, jossa Joensuu sai maalin edestä miltei survottua kiekon Marc-Andre Fleuryn selän taakse. Kovin kauas maalista kiekko ei mennyt. Ehkä sitten seuraavassa pelissä onnistaa?

Jesse Joensuun paras paikka 24 sekunnin kohdalla

Torstai:

Illalla tulee tieto, että Joensuu sekä Martin olisi lähetetty takaisin Bridgeport Sound Tigersiin. Tosin siirrossa on pieniä epävarmuus tekijöitä. Spekulaatioiden mukaan, siirto tapahtuisi lähinnä paperilla (?) ja Joensuu ja Martin pelaisivat lauantaina pelissä. Olympiatauon aikaan kokoonpanot ovat jäädytetty, joten siirtoja ei saisi tapahtua perjantain jälkeen. Yhden spekulaation mukaan Islanders säästäisi tällä siirrolla kahden päivän palkat (?). No perjantai ja lauantai varmaan selittävät tämän asian. Mutta minulla ei ole todellakaan mitään käsitystä, että mitä ihmettä nuo spekulaatiot tarkoittavat. Ehkä sitten myöhemmin.

Perjantai:

Jaha. En tiedä mikä tuo AHL-kuvio oli, mutta Joensuu näyttää olevan edelleen Islandersin mukana. Ainakin harjoituksissa on mukana ollut ja pelannut Rob Schrempin ja Blake Comeaun kanssa. Eli Joensuu pelaa kuitenkin lauantaina? Toivotaan näin.

Lauantai

New York Islanders pelasi Tampa Bay Lightningia vastaan voittaen ottelun 5-4. Joensuulle 10 minuuttia peliaikaa ja tehotilastoon +2, joka oli joukkueen toiseksi paras. Joensuu ei pelannut huonosti peliaikaansa nähden. Peliaikaa tuli lähinnä Rob Schrempin ja Blake Comeaun kanssa ja peli ei näyttänyt hullummalta. Joensuu suojasi kiekkoa, kuskasi kiekon hyökkäysalueelle, kaapi kiekkoa kulmista ja maalin takaa ja yritti maalille. Välillä hän parkkeerasi maalin eteen, ja kerran meinasi laukaus mennä sisäänkin Joensuun ollessa maskimiehenä. Paine pysyi usein vastustajan päädyssä silloin, kun Joensuu oli kentällä ja tästä tulikin pari jäähyä. Puolustuspäässä Joensuu nappasi pari kertaa kiekon, jolloin päästiin vastahyökkäyksiin ja muutaman kerran blokkasi oman miehensä estäen maalipaikan syntymisen. Negatiivisesti ajateltuna Joensuu oli välillä aika hukassa omassa päässä, Joensuu ei päässyt oikein maalipaikoille ja välillä reagointi peliin oli turhan hidasta. Nopeus ei vieläkään tahdo riittää ja kääntyminen on aika tuskallista. Tilastomerkinnöistä sen verran, että Joensuu sai jäähyn, kun Downie kaatui, vaikkakaan ei tainnut edes koskea mieheen. Jos jollekin siitä olisi jäähy pitänyt antaa, niin mielestäni Rob Schrempille. Ensimmäisen maalin aikaan Joensuu oli hämmentämässä hyökkäysalueella ja luo tilaa. Toisella kerralla Joensuu oli juuri päässyt kentälle ja ajoi suoraan kohti maalia, jossa Richard Park kuitenkin oli ensimmäisenä. Mutta kuitenkin, ihan hyvä peli ja parempi, mitä muutamalla Islandersin vakiopelaajalla. Mukaan lukien Sean Bergenheim.

Sunnuntai:

Niin. Vielä kerran. Sitten alkaa olympiatauko. Illalla Joensuu on vielä tulessa Suomen aikaa puoleltaöin. Vastassa on Ottawa Senators. Pitää toivoa Joensuulle lisää onnistumisia ja Islandersille voittoa, jotta Joensuu pitäisi paikan auringossa. Sitä odotellessa voi itse kukin seuraamaan vaikka Vancouverin olympialaisia.

Vancouver 2010

Olympialaiset lähestyvät! Asian olen huomannut pariin otteeseen ihan tässä lähiaikoina. Viikonloppuna katselin jotain ohjelmaa, jossa jo hehkutettiin kuuden päivän kuluttua alkavia olympialaisia. Eilen ajattelin, että KHL:ää voisi ehkä katsella tällä viikolla, jos hyvä ottelu tulisi. Ei tullut, sillä otteluita ei pelata. Olympiatauko on alkanut jo Venäjällä. Ja SM-liiga sekä NHL menevät myös pian tauolle. Joten siihen ei ole enää kauaa, kun maailman parhaat jääkiekkoilijat (Anze Kopitaria lukuun ottamatta) kohtaavat ja jokainen maajoukkue yrittää voittaa maailman kovatasoisimman turnauksen. Näiden maiden joukossa on myös pieni Suomi. Mutta Suomi ei ole ennakkosuosikki, mutta ei heikoinkaan. Jotkut maat ovat todennäköisesti heikkoja, mutta ajattelin tutustutaa ihmisiä näihinkin maihin. Joten ennakko olympialaisista on paikallaan ja tässä tulee olympialaisissa pelaavat maat omasta mielestäni paremmuusjärjestyksessä.

Suosikit

Kanada

Kanadan joukkue on luonnollisesti äärimmäisen kova. Koko joukkue on täynnä tähtiä ja muutamaa neljännen ketjun rooliin valittua pelaajaa lukuun ottamatta jokainen pelaaja pystyisi pelaamaan suuremmassakin roolissa, vaikka ykköskentässäkin ilman mainittavaa tason putoamista. Varsinkin maalivahtiosastolla maaliin voi laittaa aivan kenet tahansa kolmikosta Brodeur, Luongo, Fleury. Joukkue on kanadalaiseksi joukkueeksi roolitettu yllättävän hyvin ja tavoitteena on selkeästi ollut valita kotikisoihin paras mahdollinen joukkue. Kanada tulee pelaamaan hyvää ja taitavaa jääkiekkoa huippuyksilöillä, mutta Kanadan kulttuurin tuntien fyysisyys tulee myös näyttelemään merkittävää roolia. Joukkue on kaikin osin loistava, mutta suurin ongelma tulee menestyspaineista. Kotikisoista ei kelpaa kanadalaisille nimittäin mikään muu kuin kulta.

Tähtipelaajat: Sidney Crosby, Martin Brodeur, Duncan Keith, Joe Thornton

Venäjä

Venäjä on Kanadan suurin haastaja.  Valmentaja Vjatseslav Bykov on parin viime vuoden aikana saanut venäläiset pelaamaan kurinalaisesti viihdyttävää ja hyökkäävää jääkiekkoa. Nyt olympialaissa Venäjällä on kenties kaikkein hurjin hyökkäyskalusto, joka on koottu NHL:n ja KHL:n tähdistä. Maalivahditkin ovat Venäjällä hyviä. Mutta tasoitusta Kanadalle annetaan puolustuksessa. Hyviä pelaajiahan Venäjän puolustus on tyännä, mutta aivan huippuyksilöitä ei juurikaan. Juuri tuo voi olla se ratkaiseva ero. Lisäksi osa joukkueesta on pelannut NHL:ää hidastempoisemmassa ja suuremmilla kentillä pelatussa KHL:ssä, joten pienessä kaukalossa pelatuissa olympialaisissa voi vauhti, sekä fyysisyys tulla yllätyksenä.

Tähtipelaajat: Aleksandr Ovetshkin, Ilja Kovaltshuk, Jevgeni Malkin, Andrei Markov

Haastajat

Ruotsi

Ruotsilla on jälleen nimivahva nippu kasassa, kun Ruotsi lähtee puolustamaan olympiakultaa. Puolustus on täynnä NHL-tähtiä ja hyökkäyksessä on muutama todellinen tähtipelaaja, samoin kuin muutama eliittiluokan jarruketjun pelaaja. Syvyyttä joukkueessa ei tosin ole samalla tavalla, kuin kahdella suurimmalla suosikilla. Tosin ruotsalaiset varmasti kompensoivat tuota puutetta tunnetusti taktisella osaamisella, joten joukkuetta ei tule aliarvioida. Ja varsinkin Sedinit voivat olla melkoinen täsmäase loppupeleissä. Mutta suurimmat ongelmat ovat liikkeessä ja vauhdissa. Ruotsalaiset usein neppailevat liikaa ja peli muuttuu liian hitaaksi, jolloin nopeammat joukkeet, kuten Kanada, Venäjä, USA ja Suomi saavat iskun paikan. Lisäksi paljon riippu maalivahti Lundqvistista. Hänen epäonnistuessaan Ruotsilla ei ole menestykseen vaadittavaa maalivahtia.

Tähtipelaajat: Nicklas Lidström, Henrik Sedin, Daniel Sedin, Henrik Zetterberg

USA

USA:n kiekkoilu on ollut tällä vuosituhannella selvässä nousussa. Juniorituotannon taso on noussut ja menestys nuorten kisoissa on parantunut. Aiemmasta poiketen mitaleita on alkanut tulemaan nuorten tasolla. Nyt se alkaa näkymään myös maajoukkueessa. Uuden polven pelaajia on noussut NHL:ssä tähtien tasolle ja vanha papparyhmä on viimein saanut väistyä. Nyt on uuden sukupolven vuoro kannatella joukkuetta. Ja nämä pelaajat ovat aiempaa taitavampia ja varsinkin nopeampia. Suurin ongelma joukkueella on se, että suuri osa avainpelaajista ei vielä todennäköisesti pysty kannattamaan joukkuetta loppuun saakka, sekä puolustuksen tähtipelaajien puuttuminen. Tosin puolustusta paikkaa NHL:n kenties kuumin maalivahti Ryan Miller. Mutta joka tapauksessa USA on yllätysvalmis joukkue, mutta vielä ei kuitenkaan taida olla menestyksen aika. Kenties sitten neljän vuoden kuluttua?

Tähtipelaajat: Ryan Miller, Zach Parise, Paul Stastny, Patrick Kane

Suomi

Suomella on paperilla kohtuullisen kova joukkue. Vanha runko pelaa vielä kerran. Mutta usean avainpelaajan parhaat vuodet ovat valitettavasti jo takana, eikä uusia tähtiä ole noussut kovin paljoa. Eikä Jussi Jokisen pudottaminen tuota ainakaan auttanut. Mutta kuitenkin, Suomella on sellainen joukkue, joka kaiken sattuessa nappiin pystyy taistelemaan jopa voitosta. Miikka Kiprusoff on yksi NHL:n parhaista maalivahdeista ja häneen voi luottaa. Puolustus ja hyökkäys on täynnä kohtuullisen laadukasta materiaalia, mutta kolmannet ja neljännet ketjut eivät paperilla pysty kilpailemaan aivan huippujen kanssa. Lisäksi Suomella ei ole takuuvarmaa tähtipelaajaa tai maalintekijää, mikä on ongelma. Mutta Suomen mahdollisuus onkin pelata hyvin joukkueena ja voittaa muut taktisella tasolla. Ja hyvät ihmiset, se voi riittää yllättävän pitkälle.

Tähtipelaajat: Miikka Kiprusoff, Mikko Koivu, Kimmo Timonen, Joni Pitkänen

Tshekki

Tshekin jääkiekkoilun kulta-aika on takana. Naganon olympiakulta vuonna 1998 ja MM-kullat ovat enää muisto vain. Tshekin jääkiekkoilu ei ole lähivuosina enää tuottanut juuri ollenkaan tähtipelaajia ja se näkyy jo. Joukkueessa ei ole enää kovin montaa todellista huippua ja osa tähdistäkin alkaa jo olemaan uransa lopussa. Tomas Vokoun on kyllä hyvä maalivahti, mutta pystyykö hänkään paikkaamaan puolustuksen kapeutta? Ja pystyykö hyökkääjät enää turvautumaan pelkkään taitoon? Tshekin suuri ongelma on ollut aina joukkuepelin ja taktisen osaamisen puute ja se näkyy vuosi vuodelta aina vain kovemmin. Enää sitä ei voi paikata huippuyksilöillä ja tulokset todennäköisesti on kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen nähden murheelliset. Vaikka Tshekillä on vieläkin paremmat yksilöt kuin Suomella, niin taktisen osaamisen puute pudottaa Tshekin suosikeissa jopa Suomen taakse.

Tähtipelaajat: Tomas Plekanec, Tomas Kaberle, Tomas Vokoun, Jaromir Jagr

Keskitaso

Slovakia

Slovakialla on Suomeen ja Tshekkiin verrattava tilanne. Vanha ja MM-kultaa tuonut runko on edelleen mukana, mutta ikä alkaa painaa. Paperilla joukkue näyttää vielä hyvältä, mutta todellinen taso alkaa olla jo pudonnut uran huippuhetkistä. Palffy tai Stümpel eivät ole enää samalla tasolla kuin ennen. Toki Slovakialla on varsinkin kärkiketjuissa laadukkaita pelimiehiä jokaiselle pelipaikalle. Jopa maalivahti Jaroslav Halak on kohtuullisen kilpailukykyinen. Mutta syvyys puuttuu ja yksikin loukkaantuminen tuntuisi todella paljon. Slovakian mahdollisuudet piilevät muutaman superyksilön, kuten NHL:n viime kauden parhaan puolustajan Zdeno Charan onnistumisessa, mutta suuria toiveita ei voi elättää. Varsinkaan, kun taktinen osaaminen Slovakiassa on onnetonta ja MM-menestys kertoo tuosta kaiken oleellisen. Mutta toisaalta, tunnuslause "vielä kerran" voi viedä Slovakian pitkälle, mutta ei välttämättä mitaleille.

Tähtipelaajat: Zdeno Chara, Ludomir Visnovsky, Marian Gaborik, Marian Hossa

Sveitsi

Sveitsi on vakiinnuttanut paikan kahdeksanneksi kovimpana maajoukkueena ja on alkanut jopa uhkaamaan Slovakiaa. Päävalmentaja Ralph Kruger on pitkän urakkansa aikana vienyt Sveitsin kerta toisensa jälkeen MM-kisoissa puolivälieriin ja viime olympialaisissa tuli kuudes sija sekä voitot Kanadasta ja Tshekistä. Sveitsi on luottanut koko joukkueen voimin puolustamiseen ja kohtuullisten taitavien yksilöidensä vastaiskuihin ja se on tuottanut tulosta. Mutta olympialaisissa suurempien maiden materiaalietu on todennäköisesti liian suuri, sillä Sveitsi juniorityön kehittymisestä huolimatta ei ole kasvattanut NHL-tasolle pelaajia juurikaan. Olympialaisten taso on niin kivikova, että pelkät Sveitsin liigan tähdet tuskin riittävät, sillä tempo ja fyysisyys ovat Vancouverissa paljon Sveitsin liigaa edellä. Odotettavissa on tasaisia pelejä niin parempia, kuin heikompiakin vastaan, mutta Sveitsi ei tule yllättämään, kuten Torinon lentokentän kokoisella jäällä.

Tähtipelaajat: Mark Streit, Jonas Hiller, Anders Ambühl, Yannick Weber

Jämäsijoille

Saksa

Saksa ei vaan vakuutta. Periaatteessa materiaali ei jää paljon Sveitsille, mutta hienon uran tehnyt Uwe Krupp ei ole valmentajana vielä onnistunut vakuuttamaan minua. Saksa on mielestäni poikkeuksetta alisuorittanut. Nytkin joukkueessa on kasa NHL-pelaajia, joista osa on hyvää NHL-tasoa. Mutta kuvaavaa Saksan tapauksessa on usean sadan NHL-ottelun puolustajan Christoph Schubertin jättäminen pois joukkueesta, vaikka Saksa nimesi peräti 35 pelaajaa, joista osa on Suomen SM-liigaakin heikomman DEL-liigan tusinakavereita. Tosin jopa Jochen Hecht korvasi vasta myöhemmin jonkun satunnaisen saksalaisen. Mitä voi odottaa joukkueelta, joka on taktisesti heikko ja taustoissakin ollaan aivan sekaisin? Niinpä. Maalivahtiosastokaan ei vakuuta, sillä Dimitri Pätzöld tai Thomas Greiss eivät täytä kansainvälisiä mittoja. Saksalta ei kannata liikoja odottaa. Varsinkin kun peli ei ole ollut aiemmin kovinkaan kurinalaista.

Tähtipelaajat: Christian Ehrhoff, Dennis Seidenberg, Jochen Hecht, Marcel Goc

Valko-Venäjä

Valko-Venäjästä moni muistaa Salt Lake Cityn ja voiton Ruotsista. Valko-Venäjä ei ole mikään heittopussi ja valtion tuesta johtuen jääkiekko saa Valko-Venäjällä paljon resursseja, jotka parantavat maajoukkuetta. Viimeisinä parina vuotena Valko-Venäjä onkin onnistunut MM-kisoissa kohtuullisesti tiukalla joukkuepuolustuksella ja Mezinin uskomattomilla torjunnoilla. Maata vie nykyään eteenpäin myös KHL-joukkue Minskin Dynamo, jossa pelaa muun muassa Ville Peltonen. Mutta siellä pelaa lähinnä valkovenäläisiä, jotka pääsevät pelaamaan kovatasoisia pelejä ilta toisensa jälkeen ja tulevaisuudessa tuosta voi olla paljon iloa. Valko-Venäjän kannalta ikävä uutinen on tosin Mikhail Grabovskin ja Sergei Kostitsynin loukkaantumiset, jolloin NHL-tason hyökkääjät jäävät vähiin. KHL-tasollakaan moni ei ole ratkaisija, joten nyt tuskin edes Mezin, NHL-tason puolustaja Salei ja puolustaminen riittävät. 

Tähtipelaajat: Ruslan Salei, Andrei Kostitsyn, Andrei Mezin, Aleksei Kaljuzhnyi

Latvia

Latvian parhaat vuodet ovat takana. Latvian oma juniorityö on ollut pitkään aika heikkoa ja uusia tähtiä ei ole juuri syntynyt. Tosin nyt on valoa tunnelin päässä ja tätäkin joukkuetta leimaava KHL-joukkue Riikan Dynamo auttaa latvialaispelaajia pääsemään pelaamaan kovalla tasolla. Mutta vielä joukkue ei ole valmis suuriin peleihin. Riikan Dynamo on nimittäin alemman keskitason KHL-joukkue ja joukkueeseen ei montaa pelaajaa tuon joukkueen ulkopuolelta tullut. Skrastins ja Bartulis NHL:stä ovat toki tärkeimmät vahvistukset, mutta tuskin pari vahvistusta riittää viemään joukkuetta pitkälle, tai edes pelaamaan tasaisesti isoja maita vastaan. Latvia toki on paljon yhtenäisempi joukkue kuin mikään muu turnauksen joukkue ja Masalskiksen huipputorjunnoilla Latvia voi yllättää ensimmäisissä otteluissa positiivisesti. Mutta lopulta materiaali loppuu kesken.

Tähtipelaajat: Karlis Skrastins, Oskars Bartulis, Edgars Masalskis, Herberts Vasiljevs 

Norja

Norja sen sijaan on nousussa. Norja on voittanut viime aikoina esimerkiksi Tanskan useampaan otteeseen, joka ei ollut kovin tavallista vielä vuosituhannen alussa. Suuria NHL-tähtiä joukkueessa ei kenties ole, mutta Tollefsen on NHL:ssä pelannut puolustaja, Thoresen KHL:n pistepörssissä korkealla, Vikingstad kolmas Saksan DEL-liigan pistepörssissä ja Zuccarello Aasen Ruotsin Elitserienin pistepörssin kolmas. Norjalla on muutama muukin Ruotsissa hyvin pelaava hyökkääjä, joten hyökkäys on varmaankin jopa parempi, kuin vaikka Valko-Venäjällä tai Latvialla.  Norjan suurin ongelma onkin omassa päässä. Puolustuksessa ei ole kovia nimiä, eikä myöskään maalivahtiosastolla. Norjan liigasta ei tulla edes MM-kisoihin ratkaisemaan pelejä. Kuvaavaa onkin, että maalivahdiksi on valittu Mestiksessä pelaava Andre Lysenstoen ja Norjan kansalaisuuden pari vuotta sitten saanut entinen Mestis-pelaaja Juha Kaunismäki. Norjan taktinen osaaminen on ehkä parempaa, kuin monella muulla, mutta oma pää tulee vuotamaan turhan paljon. Mutta hyökätä joukkue ainakin yrittää ja se on jo positiivista!

Tähtipelaajat: Ole Kristian Tollefsen, Patrick Thoresen, Tore Vikingstad, Mats Zuccarello Aasen

Suomen ensimmäinen ottelu on keskiviikkona 17.2 Valko-Venäjää vastaan. Ottelu alkaa kello 22, joten suurin osa pystynee katsomaan kyseisen pelin. Onko Suomen peli kunnossa heti ensimmäisessä ottelussa ja pystymmekö ohittamaan Mezinin? Vastaus tuohon tulee reilun viikon päästä!

Kun Iljasta tuli piru

Yksi mies on tullut mieleen Atlanta Thrashersistä jo pitkään. Ilja Kovaltshuk (suomalaisittain kirjoitettuna) on ollut Thrashersin kasvot lähes koko sen ajan, kun hän on pelannut Atlantassa. Vuoden 2001 ensimmäinen varaus on ollut se Thrashersin supertähti, jonka kaikki tuntee. Entinen maalipörssin voittaja on tehnyt enemmän kuin pisteen ottelussa, kun katsoo koko uran tilastoja. Näitä pelaajia ei ole NHL:ssä montaa ja nopeasti katsottuna näitä pelaajia taitaa olla vain kahdeksan. Parhaimmalla kaudella on syntynyt 52 maalia ja 98 pistettä. Pelivuosiakin on vielä jäljellä, joten luonnollisesti Thrashers halusi pitää pelaajan. Mutta kun Kovaltshuk hylkäsi Thrashersin 12 vuoden ja 101 miljoonan dollarin tarjouksen, Thrashers teki mitä moni jo odotti. Jos supertähti ei aio jatkaa sopimuksensa jälkeen Atlantassa, on turha seuran, joka ei ole pääsemässä pudotuspeleihin pitää kyseinen pelaaja joukkueessaan. Niinpä Atlanta Thrashers ja New Jersey Devils kävivät vaihtokaupoilla. Tällaiset pelinappulat liikkuivat pelilaudalla eri paikkoihin:

Atlanta Thrashersistä New Jersey Devilsiin:
Ilja Kovaltshuk
Anssi Salmela
Toisen kierroksen varausvuoro

Mitä Atlanta Thrashers menetti?
Kovaltshuk oli supertähti ja Thrashersin kasvot. Hän on eittämättä yksi NHL:n parhaita maalintekijöitä ja Kovaltshukin maalien korvaaminen on nykyiseltä Atlantan miehistöltä mahdoton tehtävä. Tosin tämän siirron jälkeen Thrashers käytännössä luovuttaa pudotuspelipaikan ja samalla saanee varata pienellä varausnumerolla. Mutta löytääkö Thrashers tulevan tähden? Joukkue tuskin valuu kuitenkaan niin alas, että Taylor Hall, Tyler Sequin tai Cam Fowler tarttuisi haaviin. Lisäksi aiemmin tällä kaudella Thrashersilla on ollut hyvä hyökkäys, mutta heikko puolustus ja maalivahtipeli. Nyt joukkueella on korkeintaan keskitason hyökkäys. Anssi Salmela on ollut Thrashersin seitsemäs puolustaja, joten menetys on pieni. Epätasaisuus on vaivannut suomalaispuolustajaa NHL:ssä ja aina ei kiekolliset taidot ole päässeet oikeuksiinsa. Puolustuspelissä on myös selvästi parantamisen varaa. Atlanta menetti myös varausvuoron, joka oikeuttanee noin sijoille 36-40. Noilta varausvuoroilta on yllättävän harvoin varattu tulevia tähtiä. Noilla sijoilla on nimittäin jo usein pelaajia, joilla jokin tai jotkin ominaisuudet estävän nousun aivan NHL:n kärkeen.

New Jersey Devilsistä Atlanta Thrashersiin:
Johnny Oduya
Nicklas Bergfors
Patrice Cormier
Ensimmäisen kierroksen varausvuoro
Toisen kierroksen varausvuoro

Mitä New Jersey Devils menetti?
Devils menetti kovaa palkkaa nauttivan ja viime kaudella 29 pistettä tehneen puolustajan Johnny Oduyan. Mutta tällä kaudella Oduya ei ole onnistunut toivotulla tavalla ja hinta sekä laatu eivät ole kohdanneet. Oduya alkaa lähestymään 30v ikää, joten parhaimmassakin tapauksessa Thrahsers voi odottaa sellaista 30 pistettä, mutta saako Oduya tarpeeksi peliaikaa Kubinan, Bogosianin ja Enströmin takana? Bergfors on ensimmäisen kierroksen varaus, joka nyt on vakiinnuttanut paikkansa NHL:ssä. Mutta tähtipelaajaa hänestä tuskin tulee ja potentiaali vienee laiturin korkeintaan toiseen kenttään ja sellaiseen 50-60 pisteeseen. Cormier muistetaan tällä hetkelle lähinnä hänen rumista taklauksistaan ja loppukauden kestävästä pelikiellostaan. Hänellä on toki potentiaalia, josta osoituksena on kahdet nuorten kisat Kanadan paidassa, joista jälkimmäisessä Cormier oli Kanadan kapteeni. Mutta hänen odotusarvo on maksimissaan heikko ykkösketjun sentteri tai hyvä kakkosketjun sentteri. Mutta viimeaikaiset tapahtumat ovat tuoneen synkkiä pilviä taivaalle. Ensimmäisen kierroksen varausvuoro menee jonnekin sijoille 25-30, joilla on mahdollisuus saada tähtipelaajia, mutta Thrashersin skouttauksen tuntien se on hyvin epätodennäköistä. Toisen kierroksen varausvuorosta tuskin kannattaa erikseen edes mainita.

Kumpi voitti siirrossa?
Sinällään kumpikin. Nopeasti tarkasteltuna voittaja on toki Devils. Kovaltshuk on todella hyvä lisä joukkueeseen, joka taistelee mestaruudesta. Bergforsin mies ainakin korvaa täysin ja Oduya ei ollut korvaamaton. Lisäksi Kovaltshuk voi herättää muun joukkueen ja vähintäänkin tehdä pudotuspeleissä sen yhden tärkeän maalin, jolla ottelu ratkeaa. Jos Kovaltshuk vie Devilsin mestaruuteen tai edes tekee jatkosopimuksen New Jersey Devilsin kanssa, on Devils vahvoilla tässä kaupassa. Mutta Thrashers voitti myös. Jaa miten? Siten, että Kovaltshuk tuskin olisi suostunut jatkoon ja kesällä hänestä olisi tullut rajoittamaton vapaa agentti, jolloin Thrashers ei olisi saanut korvauksena mitään. Bergfors, Oduya ja Cormier on paljon parempi vaihtoehto kuin ei mitään ja ainakin Bergfors ja Cormier tuonee tulevaisuudessa Atlantan joukkueeseen leveyttä. Siirron todellinen arvo nähdään muutenkin myöhemmin, kun noin viiden vuoden kuluttua aletaan näkemään, kumpi joukkue hyötyi enemmän varausvuoroista. Se voi toki hyvinkin olla Devils, joka on tottunut varaamaan heikommillakin varausnumeroilla hyvin.

Mutta Devilsin kannalta siirto voi olla todella hyvä. Devils tunnetaan puolustusvoittoisesta pelistään ja sillä tuli menestystä. Mutta työsulun jälkeen peli on muuttunut uudestaan hyökkäysvoittoisemmaksi ja menestystä onkin tullut sellaisille joukkueille, kuin Pittsburgh Penguins, Washington Capitals ja Chicago Blackhawks, jotka tunnetaan hyvistä hyökkääjistään. Myös New Jerseyssä ollaan tajuttu hyökkäyspelin merkitys ja tämän siirron pitäisi vahvistaa nimenomaan hyökkäystä. Mutta enää jääkin jäljelle vain yksi kysymys. Kumpi on ykkösketjussa, Kovaltshuk vai Zach Parise? Vai kenties kummatkin?

Se on iso

Kristian Kudrocin sopimus Ässiin oli iso pommi. En oikeastaan odottanut enää uutisia Ässien suunnalta, mutta sitten tulikin kirjaimellisesti iso vahvistus Ässiin. Pelaaja, jollaista Ässät tarvitsikin ja vielä pitkällä sopimuksella. Muutoksena vielä aiempaan oli positiivista kuulla, että pelaaja oli oikeasti käyty tarkkailemassa Ruotsin puolella. Kudrocilla oli toki jo aiempia, hyviä näyttöjä SM-liigasta, joten sikaa ei missään tapauksessa ostettu säkissä. Joka tapauksessa eilen Kärppiä vastaan Kudroc pelasi ensimmäisen pelin patapaidassa ja luonnollisesti huomioni kiinnittyi Ässien uuteen vahvistukseen.

Ässien numeroa 78 ei toki ollut vaikeaa huomata. Kudroc on lähes kaksi metriä pitkä ja sen huomaa. Jopa Tero Määttä näytti vierellä pieneltä. Ja se on aika hyvin se. Kudrocin hyvyys perustuu paljon juuri tuohon kokoon. Isokokoisena kaverina Kudroc ulottuu hyvin ja pystyy katkomaan ja vastaanottamaan syöttöjä vähän kauempaakin. Osittain ehkä siksi Kudroc saa pidettyä kiekkoa varsin hienosti. Isokokoisen puolustajan maila siirtyessään puolelta toiselle siirtyy varmaan useita metrejä ja pienempi kiekkoilija on silloin ihmeissään. Isosta koosta oli selvää hyötyä muutenkin. Kärppien pelaajat eivät päässeet maalin eteen kovin helposti, kun kaksi metriä puolustajaa on peittämässä tien. Ja kun Kudroc tulee päälle, on moni pelaaja helisemässä.

Kristian Kudroc © Mikko Ruohola 

Kudrocista näki kyllä heti, että tuossa on pelimies. Hän osaa puolustajan tärkeimmän ominaisuuden, eli puolustamisen erittäin hyvin. Kaikesta näkyi varmuus, jota on kertynyt vuosien saatossa. Kudroc teki paljon juuri niitä oikeita asioita kentällä ja rauhoitti Ässien aiemmin hieman sekavalta näyttänyttä puolustuspeliä. Ja syötöt menivät lähes poikkeuksetta helposti oikeaan osoitteeseen paria poikkeusta lukuun ottamatta. Muita huomion arvoisia asioita on laukaus ja liike. Laukaus on todella painava ja siitä nähtiin jo väläytyksiä Kärppiä vastaan. Liike taas on isolla miehellä yllättävänkin hyvä, eikä hän kokonsa takia menetä juurikaan nopeudessa. Jos negatiivisia asioita lähdetään etsimään, niin kyllähän Kudroc toki antoi muutaman heikomman syötön, meni ajoittain liiankin innokkaaksi tukemaan hyökkäystä ja ennen kaikkea, otti yhden harvinaisen turhan jäähyn. Kiekotonta miestä ei kannata estää. Siitä harvemmin seuraa mitään hyvää. Ainakaan, kun estämisen suorittaa kaksimetrinen järkäle.

Muutama mielenkiintoinen asia Kudrociin liittyy turhan tiedon osastolta. Kudroc taitaa olla Ässien historian pisin pelaaja, joka on aika hyvin. On täällä pitkiäkin kavereita pelannut, kuten Pauli Levokari, Timo Nykopp ja Marko Toivonen, mutta Kudroc taitaa olla kaikkia sentin tai kaksi pidempi. Kudroc on myös Ässien historian toinen pelaaja, joka on varattu NHL:ään ensimmäisellä kierroksella. Tarkemmin sanottuna vuonna 1999 New York Islanders varasi slovakin numerolla 28.. Erik Rasmussen on se toinen ensimmäisen kierroksen varaus. Mutta turha tieto sikseen, keskitytään tähän päivään. Ja tämän päivän mukaan Kudroc on Ässille selkeä vahvistus ja mahdollisesti juuri se puuttuva palanen, jolla Ässät pääsee pudotuspeleihin.

Pitäkää pää ylhäällä Ässiä vastaan. Kudroc on täällä!

Kilpavarustelua

Oho. Tammikuun loppu ei SM-liigassa perinteisesti hirveän vilkas ole ollut. Mutta tänä vuonna Lee Sweattin tulo TPS:ään ja Pelicansin luopuminen Samuli Suhosesta oli todella pientä. Kuukauden viimeisillä hetkillä saatiin paljon uutisia. Ja "SM-liiga heikkenee"-tyyppien pettymykseksi suunta oli nimen omaan Suomeen. Poispäin lähti ainoana todella kovana pelaajana Jussi Pesonen. Ja taas tänne suuntaan tuli melkoisesti porukkaa.

Jokerit hankki yhdessä päivässä yli 1500 NHL-ottelua. Kysehän oli melkoisista hyökkääjähankinnoista. Bates Battaglia on pelannut lähes 600 NHL-ottelua ja vuosituhannen vaihteessa syntyi 46 pistettä ja kaksi viime kautta AHL:ssä on tuoneet pisteen ottelussa. Ikää on vielä 34 vuotta, joten uraa on vielä pari vuotta jäljellä. Mutta suurin asiahan oli 980 NHL-ottelua pelanneen Michael Nylanderin sopimus. Kahdesti Nylander on ilahduttanut suomalaisia työsulkukausilla, mutta nyt hän on jälleen täällä. Vaikka ikä alkaa painaa, niin taidot eivät ole kadonneet minnekään. Ja vasta kaksi vuotta sitten NHL:ssä hän teki pisteen ottelussa. Vielä tälläkin kaudella hän pelaisi NHL:ssä ilman ylisuurta palkkaa, joka rasittaisi monen joukkueen palkkakattoa aivan liikaa. Näillä kahdella vahvistuksella Jokereiden hyökkäyksessä on Nylander, Bremberg, Hentunen, Pirnes, Lahti, Rita ja Battaglia, joten Jokerit on valmis pudotuspeleihin.

Battaglia vaanii jatkossa SM-liigassa

Mutta Keski-Suomesta kuului myös kummia. Entinen pikkuseura JYP teki sopimukset kahden kovan suomalaisen kanssa. Tapaus Makkonen onkin jo käsitelty, mutta onhan viime kauden maalikuningas kova vahvistus JYP:iin ja heidän onnekseen Makkonen pelaa Jyväskylässä myös ensi kaudella. Toinen kova sana on kahden vuoden takaisten MM-kisojen sensaatio ja eniten maaleja Suomelle tehneen Antti Pihlströmin tulo Suomeen. Tuo elävä ihmiskuula menee energisesti kentällä puolelta toiselle ja EHT-turnaukset ovat osoittaneet tason olevan vieläkin hyvä. Pihlmanin loukkaannuttua Pihlströmin hankinta on erinomainen uutinen JYP:lle. Ja myös Pihlström pelaa Jyväskylässä ensi kaudella. SM-liigan, JYP:n ja Suomen maajoukkueen kannalta hieno asia, että nämä pelaajat tulevat Suomeen vastuuta hakemaan.

Ja Oulusta kuuluu myös kummia. Entinen NHL-pelaaja, maajoukkuepuolustaja ja pelaaja, jota veikkasin vielä alkukaudesta olympialaisiin tekee paluun Kärppiin. Mikko Lehtonen on täällä taas! Viime vuoden MM-kisathan menivät Lehtoselta erinomaisesti. Jokaiselta osa-alueeltaan Lehtonen on SM-liigan parhaimpia ja sen osoittaa parin viime kauden tehot. Kärpissä kaudella 2007-2008 33 pistettä ja viime kaudella Timråssa Elitserienissä 30 pistettä. Takana on henkilökohtaisten syiden takia tosin pitkä pelaamaton jakso, joten on kysymysmerkki, että onko Lehtonen valmis vielä pudotuspeleissäkään. Tosin sopimus kestää vuoteen 2012 asti, joten tässä ajatellaan todella pitkäjänteisesti ja Oulussa on MM-tason puolustaja useamman kauden ajan. 

Ei hiljaisia toki olla oltu muuallakaan. HIFK hankki Kimmo Kuhdan vaihteeksi takaisin Helsinkiin. Kyseessä on edelleen hyvä maalintekijä ja tämän hankinnan luulisi ainakin herättävän HIFK:n. Enää ei kaikki voi vain pyöriä varman pelipaikan saattelemana, vaan kilpailua löytyy nyt hyökkäyksessäkin. Ilves hankki taas Henrik Petren. Petre on pelannut ihan hyvin aiemmin SaiPassa, Ässissä ja Tapparassa, mutta kiekollisella puolustajalla mikään ei suuremmin loista. Ja mies on pelannut kauden aikana vain yhden pelin. Eli Petrestä tuskin on Ilveksen pelastajaksi, mutta ilmeisesti edessä olevissa liigakarsinnoissa voi rooli olla suuri. Lappeenranta taas yllätti ja hankki ruotsalaispuolustaja Daniel Sondellin. Viime kaudella Elitserienissä syntyi 23 pistettä! SaiPa siis sai kiekollisesti taitavan puolustajan, joka ihan kiekollisten taitojen ansiosta on pelannut Ruotsin EHT-joukkueessakin. Ja SaiPan joukkueessa kiekollista taitoa ei muuten hirveästi löydykään. Hankinta on siis ehdottomasti positiivinen varsinkin, kun sopimus kattaa myös ensi kauden.

Yllättäen omaksi ilokseni Porin Ässätkään ei jäänyt toimettomaksi. Haaviin tarttui kirjaimellisesti iso vonkale, kun kaksimetrinen Kristian Kudroc tuli Ässiin. Tämä pelaaja on juuri sitä mitä Ässät tarvitsi! Isoa ja fyysistä oman pään suojelijaa tänne ollaankin jo kaivattu ja Kudroc täyttää nämä kriteerit enemmän kuin hyvin. Kiekolliset taidotkaan eivät ole mitään huonoja, josta esimerkkinä kauden 2005-2006 22 pistettä SaiPassa. Vyöllä on myös NHL-otteluita. Ja mikä parasta Kudroc jatkaa Porissa vuoteen 2012 asti! Ässien seurajohto yllätti minut tällä siirrolla täydellisesti! Samalla Ässistä poistui varsinkin Kudrocin tulon jälkeen hyödyttömäksi käynyt Dan Iliakis sekä Marko Mäkinen. Porissa siis tehtiin todella hyviä siirtoja ja taistelu pudotuspeleistä jatkuu entistä kovemmin.

Se, että miten tämä kilpavarustelu vaikuttaa loppukauteen jaa nähtäväksi. Mutta se on varmaa, että useampi ihminen tulee hallille katsomaan Nylanderiä, Lehtosta, Pihlströmiä tai Kudrocia. Viimeiset varustelut on nyt tehty. Seuraavaksi katsotaan loppuhuipennus ja se, että ketä jää viimeisenä pystyyn. Kiekko jäähän ja peliä! Kauden loppu on äärimmäisen kiinnostava!