Jesse Joensuun viikko

Osoitan taas vaihteeksi porilaisuuteni. Porin ulkopuolella Joensuuta ei samalla tavalla seurata, mutta Jesse on ollut oma suosikkini jo useamman kauden ajan. Todisteena siitä omassa Ässien fanipaidassani on numero 18 ja nimi Joensuu. Joensuun ura on kyllä ollut mielenkiintoinen jo tähän mennessä. Debyytti liigassa tapahtui jo alle 16-vuotiaana, joka on SM-liigan ennätys. Mutta samalla menestysodotuksista tuli aivan järjettömät ja 20-vuotiaana jotkut puhuivat jo menetetystä lupauksesta. Siis pelaajasta, joka pelasi nuorten MM-kisoissa ja teki SM-liigassa 26 pistettä! Muutenkaan kehitys ei ole missään vaiheessa pysähtynyt. Liigassa syntyneet pisteet ovat 0, 2, 12, 26 ja 35 pistettä, joista viimeisellä kaudella Joensuu oli Ässien surullisella juhlakaudella joukkueen ylivoimaisesti paras pelaaja. Tie veikin rapakon taakse, jossa viime kaudella Jesse pelasi AHL:ssä ja sai 39 pistettä sekä pelasi 7 ottelua NHL:ssä. Tällä kaudella NHL:ssä on tullut jo enemmän pelejä vyölleen ja AHL:ssä pistetahti on parantunut. Nyt kun Joensuu on vaihteeksi Islandersin kokoonpanossa, on hyvä aika seurata, miten Jesse Joensuun viikko lopulta menikään.

Maanantai:

Aamulla luin, että Islanders todennäköisesti nostaa AHL:stä ylös Matt Martinin ja Jesse Joensuun. Myöhemmin illalla asia varmistui, sillä uutinen heidän liittymisestään New York Islandersin mukaan oli sekä Islandersin, että farmijoukkue Bridgeport Sound Tigersin sivuilla. New York Islanders oli hävinnyt seitsemän ottelua putkeen ja joukkuetta pyrittiin herättelemään näillä nostoilla. Lisäksi Islandersin joukkue on ollut pienikokoinen, joten Joensuu ja Martin kutsuttiin mukaan tuomaan kokoa ja suoraviivaisuutta joukkueeseen. Samalla katsoin, että milloin Islanders pelaa seuraavan kerran: tiistain ja keskiviikon välisenä yönä.

Tiistai:

Katselin pitkään, että onko Jesse pelaavassa kokoonpanossa vai ei. Lopulta löysin varmistuksen sille, että Joensuu todellakin pelaa yöllä. Eli yöunet olivat jäämässä lyhyiksi, peli Nashville Predatorsia vastaan piti katsoa. No, ainakin nyt kaksi ensimmäistä erää. Joensuu pelasi Rob Schrempin ja Trent Hunterin kanssa tasakentällisin, mutta erikoistilanteita Jesse ei päässyt pelaamaan. Suomen aikaan nähden Joensuun peliin on kyllä ainakin tämän ottelun perusteella tullut muutoksia. Liike ei ole enää kovinkaan hidasta, vaan Joensuu pysyy jo aika hyvin NHL:n vaatimassa vauhdissa. Lisäksi Jesse on alkanut taklaamaan, kuten ison pelaajan kuulukin. Lisäksi Joensuu karvasi hyvin vastustajan puolustusalueella ja ennen kaikkea pystyi hakemaan kulmista kiekon, pystyi suojaamaan sitä vartalollaan ja pyrki maalin eteen. Aivan kuten Islandersin valmennus oli halunnutkin. Joensuun ainoa merkintä pelistä oli tehotilaston +1, mutta joitain kohokohtiakin oli. Ensimmäisessä erässä omalla alueella Joensuu sai pelastettua vaarallisen tilanteen sijoituttuaan oikein ja napaten kiekon, ennen kuin Predators pääsi vetämään. Ja toisessa erässä 1-0 maalissa Joensuu oli vahvasti mukana. Juuri ennen maalia Joensuu oli karvannut kiekon pari kertaa Islandersille ja peliväline oli vahvasti Islandersin hallinnassa. Juuri ennen maalia Rob Schremp sai kiekon ja oli neljän puolustajan ympäröimänä. Joensuu pyrki luistelemaan puolustuksen läpi ja saikin kiinnitettyä puolustuksen huomion. Samalla Schrempille tuli tilaa ja hän sai syötettyä Freddy Meyerille, joka iski maalin yllättävän vapaasti. Omasta mielestä Joensuu pelasi ihan hyvän pelin.

Keskiviikko:

Peli Penguinsia vastaan. Joskus opiskelijankin täytyy nukkua, joten en katsonut peliä. Aamulla katselin kyllä tilastot. Pittsburgh Penguins oli voittanut 3-1, mutta Joensuulla tehotilasto näytti nollaa, mutta peliaikaa tuli sentään 13,5 minuuttia (enemmän kuin Sean Bergenheimilla) ja laukauksiakin oli kolme kappaletta. Mutta onneksi eräs kavereistani katsoi pelin. Joensuu oli jatkanut siitä mihin oli tiistaina jäänyt. Joensuu pelasi tilanteet loppuun saakka ja peli näytti siltä, että asenne on kunnossa. Pari kertaa oli kuulemma ollut maalikin lähellä. Nopeasti katselin myös ulkomailta kommenttia. Jotkut olivat pitäneet siitä, mitä Joensuu oli tehnyt kentällä. Toisten mielestä taas Joensuu oli pyörinyt pelin ulkopuolella, eikä ollut vakuuttanut yhtään. Lisäksi liike oli parantunut kuulemma ilman kiekkoa, mutta kiekon kanssa liike on kuulemma heikkoa. Ja kääntyminen on edelleen minunkin mielestä osa-alue mitä pitää kehittää. Mutta ottaa noistakin kommenteista selvää. Sen voin varmaksi sanoa, että NHL:n sivuilla näkyi yksi pelin kohokohta, jossa Joensuu sai maalin edestä miltei survottua kiekon Marc-Andre Fleuryn selän taakse. Kovin kauas maalista kiekko ei mennyt. Ehkä sitten seuraavassa pelissä onnistaa?

Jesse Joensuun paras paikka 24 sekunnin kohdalla

Torstai:

Illalla tulee tieto, että Joensuu sekä Martin olisi lähetetty takaisin Bridgeport Sound Tigersiin. Tosin siirrossa on pieniä epävarmuus tekijöitä. Spekulaatioiden mukaan, siirto tapahtuisi lähinnä paperilla (?) ja Joensuu ja Martin pelaisivat lauantaina pelissä. Olympiatauon aikaan kokoonpanot ovat jäädytetty, joten siirtoja ei saisi tapahtua perjantain jälkeen. Yhden spekulaation mukaan Islanders säästäisi tällä siirrolla kahden päivän palkat (?). No perjantai ja lauantai varmaan selittävät tämän asian. Mutta minulla ei ole todellakaan mitään käsitystä, että mitä ihmettä nuo spekulaatiot tarkoittavat. Ehkä sitten myöhemmin.

Perjantai:

Jaha. En tiedä mikä tuo AHL-kuvio oli, mutta Joensuu näyttää olevan edelleen Islandersin mukana. Ainakin harjoituksissa on mukana ollut ja pelannut Rob Schrempin ja Blake Comeaun kanssa. Eli Joensuu pelaa kuitenkin lauantaina? Toivotaan näin.

Lauantai

New York Islanders pelasi Tampa Bay Lightningia vastaan voittaen ottelun 5-4. Joensuulle 10 minuuttia peliaikaa ja tehotilastoon +2, joka oli joukkueen toiseksi paras. Joensuu ei pelannut huonosti peliaikaansa nähden. Peliaikaa tuli lähinnä Rob Schrempin ja Blake Comeaun kanssa ja peli ei näyttänyt hullummalta. Joensuu suojasi kiekkoa, kuskasi kiekon hyökkäysalueelle, kaapi kiekkoa kulmista ja maalin takaa ja yritti maalille. Välillä hän parkkeerasi maalin eteen, ja kerran meinasi laukaus mennä sisäänkin Joensuun ollessa maskimiehenä. Paine pysyi usein vastustajan päädyssä silloin, kun Joensuu oli kentällä ja tästä tulikin pari jäähyä. Puolustuspäässä Joensuu nappasi pari kertaa kiekon, jolloin päästiin vastahyökkäyksiin ja muutaman kerran blokkasi oman miehensä estäen maalipaikan syntymisen. Negatiivisesti ajateltuna Joensuu oli välillä aika hukassa omassa päässä, Joensuu ei päässyt oikein maalipaikoille ja välillä reagointi peliin oli turhan hidasta. Nopeus ei vieläkään tahdo riittää ja kääntyminen on aika tuskallista. Tilastomerkinnöistä sen verran, että Joensuu sai jäähyn, kun Downie kaatui, vaikkakaan ei tainnut edes koskea mieheen. Jos jollekin siitä olisi jäähy pitänyt antaa, niin mielestäni Rob Schrempille. Ensimmäisen maalin aikaan Joensuu oli hämmentämässä hyökkäysalueella ja luo tilaa. Toisella kerralla Joensuu oli juuri päässyt kentälle ja ajoi suoraan kohti maalia, jossa Richard Park kuitenkin oli ensimmäisenä. Mutta kuitenkin, ihan hyvä peli ja parempi, mitä muutamalla Islandersin vakiopelaajalla. Mukaan lukien Sean Bergenheim.

Sunnuntai:

Niin. Vielä kerran. Sitten alkaa olympiatauko. Illalla Joensuu on vielä tulessa Suomen aikaa puoleltaöin. Vastassa on Ottawa Senators. Pitää toivoa Joensuulle lisää onnistumisia ja Islandersille voittoa, jotta Joensuu pitäisi paikan auringossa. Sitä odotellessa voi itse kukin seuraamaan vaikka Vancouverin olympialaisia.