Olipa kerran hieman erilainen leijona. Ulkonäkö ei ollut kovin tavallinen vaan tuon leijonan ulkonäkö muistutti etäisesti kurpitsaa. Siksipä häntä sanottiinkin kurpitsapääksi. Kurpitsapää saalisti yleensä lauman keskellä, mutta hänen roolinsa oli lauman keskellä olleeksi leijonaksi hieman erilainen kuin yleensä. Hänet onkin ymmärretty usein väärin. Siksi jotkut ovat väheksyneet hänen ansioitaan ja jopa ehdottaneet hänen erottamista laumasta. Laumalle ei usein käy, että joku on yksilö ja omalaatuinen. Kurpitsapää ei johda joukkojaan saalistuksessa, vaan haluaa itse antaa sen viimeisen iskun. Tarina kertoo, että tänäänkin kurpitsapää oli lauman kanssa saalistamassa. Kohteena oli Slovakia. Saalistuksessa oli suuria ongelmia, mutta kurpitsapää päätti antaa kaksi ratkaisevaa iskua ja lopulta Slovakia kaatui. Olli Jokinen teki kyllä kaksi todella tärkeää maalia. Kiitos siitä!
Pronssi on hieno tulos. Mitali on aina mitali ja pronssi on voitettu. Voit keksiä tähän jotain muitakin kliseisiä lausahduksia, mutta tottahan ne ovat. Kisat on mukava päättää voittoon. Varsinkin tuollaisen nousun jälkeen. Ensimmäinen erä ja Sami Salon maali olivat hienoja, mutta toinen erä oli katastrofaalinen. Onneksi vastassa oli "vain" Slovakia ja Suomi jäi vain kahden maalin päähän. Mutta pomppu ylivoimalla Hagmanista ja kaksi Olli Jokisen maalia nostivat Suomen tasoihin ja ohi. Parempi näin. Onnistujia oli tänään monia. Olli Jokinen, Jarkko Ruutu, Tuomo Ruutu, Mikko Koivu, "Pappaketju", Kimmo Timonen, Miikka Kiprusoff... Hyviä otteita tänään ja se riitti pronssiin.
Mutta totuus on kyllä se, että Leijonilla kävi tuurikin. Suomi oli paras lohkokakkonen kiitos muiden lohkojen jatkoajalle menneiden pelien. Vastaan tuli puolivälierissä taantuva ja taktisesti heikko Tshekki ja pronssiotteluun samankaltaisen tarinan omaava Slovakia. Maat, jotka olivat suuremmista maista ne heikommat. Suurempia jääkiekkomaita eli Ruotsia ja USA:ta vastaan Suomi oli aivan yössä ja mitään ei saatu aikaiseksi. Kanadaa ja Venäjää vastaan ei edes pelattu, mutta vaikea on uskoa, että esitys olisi noita kahta vastaan ollut yhtään erilainen. Kaikki on toki mahdollista.
Jukka Jalonen sai nyt ensiesiintymisen todella kovassa turnauksessa. Kuherruskuukausi oli vaikea. Pelitapa ei joko tahtonut toimia, tai sitä ei noudatettu. Kenties kumpaakin. Jalonen yritti kenties pelata eurooppalaisittain pienessä kaukalossa. Kenties Jalonen ei saanut NHL-tähtiä kuriin ja hän itsekin myönsi, että NHL-pelaajia on aivan erilaista valmentaa, kuin muita. Erikoistilanteetkaan eivät tahtoneet toimia, sillä ylivoima oli turhan usein todella tehottoman ja hitaan näköistä ja toisaalta alivoimakaan ei ollut totutun vahva. Lisäksi puolustuksen kapeus alkaa näkymään turhankin selvästi. Timonen, Salo ja Lydman eivät ole enää huippuvireessään, Pitkästä ei osattu käyttää täydellä tavalla, Lepistö ja Niskala pelasivat taitojensa ylärajoilla, mutta se ei aivan riitä suuria maita vastaan. Ja Kukkonen oli Kukkonen. Vanhemmat pelaajatkaan eivät päässeet aivan parhaalle tasolleen ja jotkut huutelivat nuorempia pelaajia mukaan. Mutta Jussi Jokista lukuun ottamatta todellisia vaihtoehtoja ei oikein ollut.
Mutta jep. Pronssia saatiin! Kyllä ongelmista huolimatta nyt saa jokainen suomalainen hymyillä. MM-kisoissa on jälleen parin kuukauden päästä iskun paikka ja Leijonat saalistavat jälleen. Sitä odotellessa blogini päivitystahti todennäköisesti normalisoituu.
Lopuksi vielä kiitokset Teemu Selänteelle, Saku Koivulle, Jere Lehtiselle, Ville Peltoselle ja Sami Salolle. Heille tämä oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä viimeinen esiintyminen olympialaisissa. Kenties myös Miikka Kiprusoffille ja Kimmo Timosellekin. Kiitos kaikesta ja kiitos mitaleihin vieneistä suorituksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti