Romahdus

Just. Tiesin USA:n olevan kova joukkue ja selkeä ennakkosuosikki Suomea vastaan. Mutta eron ei pitäisi olla, eikä se myöskään ole noin hurja. Suomen peli avauserässä näytti siltä, että USA olisi pelannut jotain Serbian maajoukkuetta vastaan. Suomi pelasi ihan hyvin pari ensimmäistä vaihtoa, mutta sitten alkoi tapahtumaan. USA löysi uuden vaihteen ja nuori, energinen, taitava ja omaa juttuaan tehnyt joukkue vei peliä aivan miten halusi. Samalla Suomen vahvuudet eli nöyrä työnteko, joukkuepeli ja taktinen osaaminen sulivat jonnekin. Lopulta tilanne muodostui sellaiseksi, että 5-0 maalin aikana ei enää edes v*tuttanut, vaan lähinnä jo nauratti. Ensimmäinen maalikin oli surkuhupaisuudessaan jo niin koominen, ettei mitään rajaa. Hyökkäyspäässä kiekko alkaa pomppimaan kohti omaa päätä. Niskala ja Lepistö eivät polje täysillä kiekon perään, mutta yksi USA:n pelaaja kyllä polkee. Kun he huomaavat jenkin olevan miltei ohi, he tarjoavat tälle oikein kunniakujan ja kaartavat kaukalon reunoille keskelle ei mitään. Ja Kiprusoff tulee vastaan ja laittaa kiekon eteenpäin. Harmi kyllä pelaaja, ketä sai kiekon, oli USA:n pelaaja. Kiekko maalille ja tilanne 1-0.

Ja sama tahti sitten jatkui Leijonien pyöriessä jossain aivan muualla kuin piti. Niskala sai ensiksi jäähyn ja USA pyöritti nätisti Leijonien puolustuksen rikki. Tilanne 2-0. Seuraavaksi jälleen YV, kuvio toisin päin ja Kiprusoff sählää jotain epämääräistä maalilla. Tilanne 3-0. Patrick Kane saa kiekon ja hassuttaa kaksi suomalaista kerralla ja iskee kiekon häkkiin. Tilanne 4-0 ja Kipper "taklataan v*ttuun sieltä maalilta". Tilalle tuli Niklas Bäckström. Joukkuetta yritettiin siis herätellä, mutta pian Kane on taas kentällä ja tarkka kuti uppoaa jo Bäckströmin taakse. Tilanne 5-0. Ja pian on hässäkkä omalla maalilla ja arvasitte oikein. Tilanne oli 6-0. Lopun peliä oltaisiin voitu olla pelaamatta ja USA lopettikin pelaamisen. He eivät todellakaan luistelleet kahdessa viimeisessä erässä, kuten he pystyisivät ja peli muuttui muutenkin huolimattomaksi. Itselle jäi se kuva, että he eivät vain halunneet lyödä lyötyä ja siksi Suomi sai jotain lopussa aikaiseksikin. Ja tuo Miettisen tekemä Suomen ainoa maali voi itseluottamuksen kannalta nousta tärkeäksi pronssipeliä ajatellen.

Niin pronssiottelu. Vastaan asettuu Slovakia. Siinä on joukkue, joka on pelannut yllättävän hyvin tässä turnauksessa. Ruotsi ja Venäjä on jo kaadettu ja Kanadaakin vastaan pelattiin hyvin. Slovakia on paperilla kenties Suomea heikompi materiaalin syvyydessä, mutta jätkät pelaavat ainakin asenteella. Se joukkue on taistellut läpi turnauksen todella hienosti ja pronssikin varmasti sytyttää Slovakian. Heillä kun ei ole vielä mitalia olympialaisista. Suomen olisikin sitten Slovakiaa vastaan tärkeää saada ensimmäinen maali, tai mitalille voi heittää hyvästit. Ennen sitä olisi toki syytä saada joukkue sytytettyä taisteluun ja alkaa noudattamaan pelitapaa. Toista samanlaista katastrofia ei enää kestäisi. Mutta sekin on mahdollista, jos Suomi menee samanlaiseen shokkiin kuin USA:ta vastaan. Slovakialla on nimittäin pari ketjua ihan maailmanluokan pelaajia ja esimerkiksi maailmanluokan maalintekijä Marian Gaborikin muodossa. Mutta kyllä pronssi on realismia. Viime vuonnakin Slovakia kaatui (kts. video) ja näistäkin kisoista jäisi voiton jälkeen edes kohtuullisen hyvä maku suuhun. Pronssi on sentään voitettu mitali.