Teuvo Teräväinen (18. varaus) ja Olli Määttä (22. varaus) varattiin kaikesta huolimatta yllättävän myöhään. Ensimmäisen kierroksen varaus on hieno asia, mutta Teräväistä saattoi odottaa jopa kymmenen kärkeen ja Määttääkin useamman pykälän korkeammalle. Havaittavissa on jo jonkinlainen "finnish factor", joka pudottaa helposti suomalaisia NHL-joukkueiden omilla varauslistoilla alaspäin. Eikä se ole oikeastaan mikään ihme. Tuukka Raskin jälkeen yksikään suomalainen varattu pelaaja ei ole pelannut yli sataa ottelua NHL:ssä. Ja Rask varattiin jo seitsemän vuotta sitten. Ei ihme, että suomalaisiin suhtaudutaan nuivasti tällä hetkellä.
Kärjistettynä samantasoinen kanadalainen, yhdysvaltalainen ja ruotsalainen pelaaja on suomalaista kiinnostavampi. Kanada ja USA tuottavat jo valmiiksi pieneen kaukaloon tottuneita pelaajia, joilla ei ole kykyjen niin salliessa ongelmia sopeutua NHL:ään. Noilla mailla on myös niin paljon massaa, että ne voivat varustaa junioreiden kisoihin ryhmän, jolla on aina mahdollisuus kultaan. Eurooppalaisista maista Ruotsi on pelaajatuotannoltaan muita edellä ja naapurimaan isokokoiset ja maajoukkueessa varsin suoraviivaista peliä pelaavat lupaukset ovat viime aikoina suhteellisen helposti tottuneet NHL:ään. Kun Ruotsi tuottaa ehdokkaita vuoden tulokkaan palkinnon saajiksi, Suomi yrittää tuottaa yksittäisiä NHL:ssä pärjääviä pelaajia.
Mutta kuten olen aiemminkin todennut, tilanne on parantumassa ja nyt Suomi kärsii lähinnä heikoimpien vuosien jälkiseurauksista. Juniorimaajoukkueemme kykenee taistelemaan aiempaa paremmin kärkimaita vastaan ja U18-maajoukkue oli lähellä mitalia niin tuloksellisesti kuin varsinkin pelillisesti. Nuorten MM-kisoissa Suomi oli alle 18-vuotiaiden MM-kisojen tapaan neljäs, mutta välierien esitys (jossa Suomi oli pelillisesti valovuoden jäljessä) oli lopulta melkoista venymistä.
Suomella on nyt tulossa muutamia lupaavia pelimiehiä, mutta heidän pitää onnistua valtaamaan paikka NHL:ssä. Mikäli Mikael Granlund ja Sami Vatanen eivät ensi vuonna vakuuta, eivätkä myöhemmin Joel Armia, Teräväinen tai Määttä, loppuu NHL-organisaatioiden usko suomalaiseen pelaajatuotantoon hyvin nopeasti. Heidän onnistuessaan "finnish factor" puolestaan hälvenee nopeasti. Heidän pitäisi kuitenkin päästä kahteen ensimmäiseen ketjuun, sillä Leo Komarovin, Jesse Joensuun, Teemu Hartikaisen tai Joonas Järvisen mahdollinen pääsy pienempiin rooleihin ei ole vielä tarpeeksi muuttamaan käsityksiä suomalaisista.
Joel Armia on yksi pelaajista, joiden tulisi lähivuosina murtautua NHL:ään.
Ville Pokka ja Esa Lindell varattiin tänä vuonna aika odotetuilla sijoilla. Pokka oli vahva nuorten MM-kisoissa ja se riitti NHL:n kykyjenetsijöille, kun taas Lindell on osoittanut suuret määrät käyttämätöntä potentiaalia. Mielestäni varaustilaisuudessa näkyy myös Porin U18-turnauksen vaikutus. Tuolloin paikan päällä oli yli sata kykyjenetsijää ja Joonas Korpisalon sekä ylivoimalla todella vahvasti esiintynyt Niklas Tikkinen pelasivat huikean turnauksen Mikko Vainosen ollessa hivenen pimennossa. Korpisalo varattiinkin jo kolmannella kierroksella, puolustajaksi pienikokoinen Tikkinen sai ylipäätänsä varauksen ja Vainonen varattiin yllättävän myöhään. Henri Kiviahosta en oikein osaa sanoa mitään, sillä näin tällä kaudella kolme KalPan ottelua, joissa Kiviaho pelasi kuta kuinkin koko kauden heikoimmat pelinsä. Petteri Lindbohmia en arvannut varattavaksi, mutta iso koko ja vahva oman pään peli varmasti kiinnostivat pohjoisamerikkalaisia joukkueita Vainosen tapaan.
Varaamattomaksi jääneet suomalaiset eivät lopulta niin paljoa yllätä. Joidenkin varausta pidin todennäköisenä, mutta syyt varaamatta jäämisellekin oli selvät. Mikko Lehtonen on ikäisekseen hyvä ja kypsä pelaaja, mutta selvän vahvuuden puuttuminen ilmeisesti karkotti NHL-seurat. Henri Ikonen puolestaan ei ollut U18-maajoukkueessa niin vakuuttava pelaaja, että olisin itsekään hänen puolestaan turhan paljon liputtanut. Hänen kohdallaan hivenen muuta Suomen joukkuetta isompi koko oli pääsyy pienelle kiinnostukselle. Henrik Haapala ja Rasmus Kulmala pelasivat erinomaisesti alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa, mutta tuon kokoisia hyökkääjiä ei yksinkertaisesti varata Suomesta. Heidän kykynsä pärjätä pienessä kaukalossa on aina kysymysmerkki, samoin kuin jo pelkkä kehittyminen huipputasolle edes Euroopan mittakaavassa. Usein pienet pelaajat pärjäävät vielä nuoremmissa ikäluokissa, mutta nuorten MM-kisoissa heillä on jo vaikeampaa. Joonas Donskoi olisi pitänyt varata jo toistamiseen, eikä hän kehittynyt kahdessa vuodessa niin paljoa, että Panthersin sopimustarjouksen hylkäämisen jälkeen mikään NHL-seura olisi halunnut uhrata varausvuoroa häneen. Ainoastaan Richard Ullbergin varaamatta jääminen pääsi yllättämään. Hän on kuitenkin vain vuoden yli-ikäinen ja pelasi jo nyt hyvin SM-liigassa. Mikäli hän pelaa ensi vuonna nuorten MM-kisoissa ykkösvahtina, kuten tällä hetkellä näyttää, varaus tulee ensi vuonna varmasti kaikista kaukalon ulkopuolisista asioista huolimatta.
Vuosituhannen alussa NHL:n varaustilaisuudessa oli yhdeksän kierrosta. Uskoisin, että noiden lisäkierroksen tuomien vuorojen aikana olisi monet edellä mainituista saaneet varauksen. Nyt vuorojen määrä taisi loppua kesken.
Jännittävänä yksityiskohtana tämän vuoden varaustilaisuudessa varattiin ensimmäistä kertaa latvialainen ensimmäisellä kierroksella. Lisäksi Slovakia jäi ensimmäistä kertaa maan historian aikana ilman NHL-varausta. Hiipuva huippumaa tullee hiipumaan jatkossakin, mikäli alamäki jatkuu nykyisen kaltaisena, sillä nyt varauksen saivat sellaiset maat kuin Sveitsi, Tanska, Valko-Venäjä, Latvia ja Ranska. Venäläisiä puolestaan varattiin 11 kappaletta. Yhtä paljon pelaajia on varattu itänaapurista viimeksi vuonna 2008.
Ensi vuoden kaksi kiinnostavinta nimeä tällä hetkellä ovat Halifax Mooseheadsin hyökkääjä Nathan MacKinnon, joka teki jo tällä kaudella 78 pistettä 58 ottelussa, sekä yhdysvaltalaispuolustaja Seth Jones. Suomalaisista Aleksander Barkov ja Rasmus Ristolainen ovat varhaisissa kaavailuissa ensimmäisen kierroksen varauksia, kuten mahdollisesti myös Artturi Lehkonen. Muutenkin ensi kausi tarjoaa muitakin kiinnostavia suomalaisnimiä.
Tässä on oma listani kiinnostavimmista ensi kesän varaustilaisuudessa varattavista suomalaisista:
1. Aleksander Barkov
2. Rasmus Ristolainen
3. Artturi Lehkonen
4. Ville Husso
5. Atte Mäkinen
6. Juuso Ikonen
7. Saku Salminen
8. Joose Antonen
9. Janne Juvonen
10. Richard Ullberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti