tiistai 3. toukokuuta 2011

Maalinteon vaikeus

No olipa taas suuri yllätys, että Suomella on ongelmia maalinteon kanssa. Tuo ongelma on ollut tiedossa jo pitkään, eikä eilinen ottelu Latviaa vastaan muuttanut käsitystä. Maalintekopaikoille kyllä päästiin, mutta laukaukset eivät löytäneet tietään maaliin saakka. Laukaukset osuivat tolppaan, menivät hieman ohi maalin, osuivat vastustajan pelaajaan tai sitten ne menivät suoraan maalivahdin syliin. Näinhän se on jo pitkään ollut. Ja se on toisaalta surullista, että tässä joukkueessa on miltei kaikki saatavilla olleet suomalaispelaajat, jotka maaleja kykenisivät tekemään. Janne Lahden 37 maalia SM-liigassa eivät MM-tasolla paina yhtään. Maalintekijöinä vaihtoehtoina olisivat olleet lähinnä Juuso Puustinen ja Teemu Pulkkinen. Tästä kaksikosta Puustinen aloitti MM-leirit hyvin, mutta katosi kuvasta pelien koventuessa. Pulkkinen olisi saattanut saada aikaiseksi jotain, mutta hänen leirityksenä jäi yllättävän lyhyeksi. Ja tiedä häntä, että olisiko hän päässyt MM-tasolla maalipaikoille.

Leijonien toinen ongelma on ihan perinteinen syöttäminen. Peliä avaavat syötöt tuntuvat olevan usein turhan vaikeita, jolloin hyvän hyökkäyksen rakentaminen vaikeutuu todella paljon. Myös se ratkaiseva syöttö hyökkäyspäässä on usein heikko. Yritä siinä tehdä maalia, kun syöttö ei ole hyvä. Maalin ja torjunnan välinen ero on usein siinä, että laukoja ei saa sitä syöttöä suoraan lapaan. Näin on usein Suomella. Syöttö menee usein joko liian eteen tai liian taakse. Syöttö saattaa mennä usein myös väärälle puolelle lapaa tai sitten se menee suoraan jalkoihin. Tällaisilla syötöillä maalinteko vaikeutuu entisestään.

Yksittäisistä pelaajista löytyy myös muutamia epäonnistujia ensimmäisistä peleistä. Tuomo Ruutu on ollut yllättävän epävarma avauspeleissä, mutta osasyynä siihen on varmasti se, että vierellä Mikko Koivu ja Juhamatti Aaltonen eivät ole yhtä suoraviivaisia pelaajia kuin Ruutu on. Myös Sami Lepistö on ollut pettymys. Hän tuntuu tällä hetkellä yliyrittävän liikaa, jolloin ratkaisuista tulee usein huonoja. Mies pelaa tällä hetkellä huonommin kuin NHL:ssä, mikä on jotenkin erikoista. Janne Pesonen ei ole saanut mitään aikaiseksi kiekon kanssa avauspeleissä ja hän on keskittynyt lähinnä sähläämiseen. Myös Antti Pihlströmillä on ollut ongelmia kiekon kanssa, mutta hänen energinen pelaamisensa pelastaa paljon. Lisäksi Topi Jaakolan ja Lasse Kukkosen avauspelaaminen on karmeaa katseltavaa, mutta toisaalta he ovat pelanneet tähän asti oikein mallikkaasti omassa päässä.

Mutta jottei mene ihan negatiiviseksi, niin mainitaan positiivisia asioita. Leijonien peli-ilme on ollut hyvää, eikä joukkue näytä flegmaattiselta. Lisäksi niitä maalipaikkoja sentään kyetään luomaan. Ilahduttavaa oli myös huomata, että Latviaa vastaan kyettiin nousemaan vielä varsinaisella peliajalla tasoihin ja lopulta voittolaukauskilpailussa (vai mikä lie IIHF:n virallinen termi noille arpajaisille) ohi. Jarkko Immonen on myös ollut erinomainen nyt, kun ei tarvitse ykkösketjussa pelata. Keskushyökkääjä on esittänyt hyvää, varmaa ja fiksua peliä. Ja ainakin omaan silmään puolustajat Pasi Puistola ja Ossi Väänänen ovat pelanneet tasoonsa nähden erinomaisesti ja varmasti.

Niin ja sitten on Mikael Granlund. Juuri vähän aikaa sitten kirjoitin, että hänellä voi olla kokonsa vuoksi ongelmia päästä NHL:ään keskushyökkääjänä. No nyt hän on sitten pelannut erinomaisesti kaksi ensimmäistä peliä laitahyökkääjänä. Ehkä laiturina hänestä olisi enemmän hyötyä NHL:ssäkin? Joka tapauksessa nuorukaisen otteet ovat olleet todella ilahduttavia. Hienoa huomata, että nuori hyökkääjä on jo nyt taidoiltaan ja pelikäsitykseltään joukkueen parhaimmistoa. Ja Granlundin syötöt ovat olleet varmaan koko joukkueen parhaita kahden ensimmäisen ottelun aikana. Tarkkoja, ovelia ja peliä edistäviä syöttöjä ei kovin moni muu ole kyennyt Suomen joukkueessa tekemään.

Huominen peli Tshekkiä vastaan tulee toki olemaan suurempi mittari leijonalaumalle. Silloin nähdään, miten kukakin pelaa huippumaata vastaan. Ehkä silloin Mikko Koivun rutiini alkaa näkymään ja ykkösketju saisi kiekon maaliin asti? Samalla näkee sen, että miten kovempi vastustaja vaikuttaa Immosen ja Granlundin peliin. Saattaa vaikuttaa heikentävästi, mutta voi myös olla ettei vaikuta yhtään.

2 kommenttia:

  1. Hyvä analyysi. Lisätään nyt vielä kuitenkin, että Latvian toinen maali meni mielestäni Kukkosen piikkiin. Hän ei osannut päättää, ottaako miehen vai kiekon, minkä takia ei ottanut kumpaakaan kunnolla.

    VastaaPoista
  2. suomen heikkous kisoissa on pakit niinkun aina!.

    VastaaPoista