tiistai 15. toukokuuta 2012

Uninen Mikke

Peli Kazakstania vastaan palautti Suomen paremmille urille. Vastustajan taso oli heikko, mutta monella tapaa ottelu oli paluu turnauksen alun meininkiin. Alemmat ketjut hoitivat työnsä kunnialla ja saivat pelin painopisteen vastustajan päätyyn. Ykkösnyrkki oli taas kerran todella vahva ja Mikko Koivun ketju osoitti jälleen, ettei hyvät esitykset Kanadaa vastaan olleet mikään sattuma. Ykkösketjuun voi luottaa myös jatkossa.

Mutta sitten on se huono puoli. Kakkosketju, eli Antero Mertarannan sanoin se kuuluisa PIG-ketju on ollut luokaton. Siinä ketjussa oikeastaan kukaan ei ole onnistunut useampaan otteluun. Janne Pesonen nyt on Janne Pesonen, eivätkä hänen esityksensä juuri tavallisesta poikkea (hänestä olisi varmasti apua, mikäli loput ketjusta toimisi). Jarkko Immonen sen sijaan on ollut oudon vaisu, eikä hän ole kyennyt samanlaisiin huippuesityksiin, kuin muutamana viime vuonna maajoukkueessa. Ketjun suurin pettymys on kuitenkin ollut Mikael Granlund.

Viime kauden lopulla Granlund oli huikea. Ensiksi pudotuspeleissä hän pelasi erittäin hyvin ja johdatti HIFK:n Suomen mestaruuteen. Tämän jälkeen hän hyppäsi suoraan MM-kisoihin ja nuori pelaaja kohahdutti koko kansaa. Hänen pelinsä oli luovaa, hän pelasi rohkeasti, hän oli taitava ja hän antoi Jarkko Immoselle täydellisyyttä hipovia syöttöjä. Suomen juniorituotanto oli taittanut selvästi aallonpohjan ja Granlund oli suomalaisen jääkiekon tulevaisuuden kasvot. Ja sitten tuli se yksi maali ja paria päivää myöhemmin Suomi hoilasi "poika saunoo".

Granlundista tuli koko kansan sankari. Hänestä tuli meidän oma Mikke ja hänelle riitti kavereita (ja teinityttöjä) jokaisessa Suomen kylässä. Ikävä kyllä se tarkoitti myös sitä, että kaikki lehdet Helsingin Sanomista Hevoshulluun olivat kiinnostuneita Granlundista. Nuoren hyökkääjän kesä kuluikin harjoittelun lisäksi kaikenlaisissa haastatteluissa, Veikkauksen videon kuvauksissa ja ties missä "tärkeissä" PR-tilaisuuksissa.




Syksyllä kaikki näytti kuitenkin vielä hyvältä. Granlund oli vieläkin parempi kiekkoilija kuin keväällä. Hänen vahvuutensa olivat luonnollisesti edelleen vahvuuksia, mutta hänen fysiikkansa, luistelunsa ja laukauksensa olivat hioutuneet aiempaa paremmiksi. Kauden alkupuolikkaalla Granlund oli kiistatta SM-liigan paras pelaaja, minkä vuoksi Petri Matikainen peluutti häntä illasta toiseen yli 20 minuuttia ottelussa. Granlund valittiin myös Karjala-turnaukseen, missä hän dominoi kentän tapahtumia täysin. Tuossa vaiheessa "Mikke" ei ollut pelkästään SM-liigan paras pelaaja, vaan yksi Euroopan parhaista pelaajista.

Nuorten MM-kisat olivat nuorukaiselle ensimmäinen kompastuskivi. Raimo Helminen ylipeluutti tuolloin Suomen ykkösketjun puhki ja Granlund näytti varmaan ensimmäistä kertaa urallaan väsyneeltä. Suomen lupaavin kiekkoilija ei tuon jälkeen SM-liigassakaan ollut enää samalla tasolla, vaikka hyvin pelasikin. Sitten tuli vielä yksi takaisku, kun Granlundia piinasi koko maaliskuun ajan sitkeä kuume. Hyökkääjä ehti tehdä paluun pudotuspeleihin, mutta hän näytti kentältä vain keskinkertaiselta junioripelaajalta, ei tulevaisuuden NHL-tähdeltä. HIFK hävisi Jokereille pudotuspeleissä 0-4.

Granlund valittiin heti maajoukkueeseen, mutta hän sai kaikeksi onneksi levätä edes hetken. Jukka Jalonen varmasti toivoi, että pieni lepotauko auttaisi Granlundia. Ja kyllä se vähän taisikin auttaa. Granlund ei ollut mitenkään erityisen huikea Valko-Venäjää vastaan tai Euro Hockey Tourilla, mutta ei hän myöskään aivan lapanen ollut. Mutta ikävä kyllä hyökkääjän peli on heikentynyt jokaisessa ottelussa. Hän on tällä hetkellä väsynyt, aivan kuin siinä Elisan mainoksessa, jossa Granlund toteaa tunnetta puhkuen "maali".

Nyt tilanne on kärjistynyt jo siihen pisteeseen, että Kazakstania vastaan Jani Tuppurainen ja Mika Pyörälä tekivät parempia ja yllättävämpiä kiekollisia ratkaisuja kuin koko kansan kultapoika. Tuota vastustajaa vastaan keskitason liigapelaajakin kykenisi pelaamaan erinomaisesti, mutta Mikael Granlund näytti jälleen kerran uniselta, aralta ja itseluottamuksensa menettäneeltä. Kiekko poltti hyökkääjän lavassa, hän ei uskaltanut haastaa vastustajia ja hänen ovelat syöttönsä osuivat miltei useammin vastustajan lapaan kuin omien pelaajien. Granlund olikin viltissä toisen erän lopun ja kolmannen erän alun.

Ja ikävä kyllä se on nykyisillä Granlundin otteilla aivan oikeutettua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti