Chicago Blackhawks on voittanut Stanley Cupin. Voitto ratkesi viime yönä, kun Patrick Kane iski jatkoaikamaalin Philadelphia Flyersin Michael Leightonin selän taakse. Niin saattoi mestaruusjuhlat alkaa. Mutta kyllä näitä Chicago Blackhawksin mestaruuksia pitäisi jotenkin rajoittaa. Juuri 49 vuotta sitten vuonna 1961 he voittivat mestaruuden. Ja sitäkin ennen vain 23 vuotta sitä ennen vuonna 1938 tuli sitä edellinen. Stanley Cupin voittojahan tulee siis ihan liukuhihnalta! Leikki sikseen ja rehelliset onnittelut Chicagoon. Hyvä, että perinteinen seura viimein onnistui pääsemään maaliin saakka. Vielä varsinkin 90-luvun alussa Blackhawks oli perinteisesti yksi vahvimmista joukkueista, mutta mestaruus karttoi Chicagoa kuin opiskelija TV-lupatarkastajaa. Vielä 5 vuotta sitten Blackhawks oli NHL:n naurunaiheita, mutta nuorempien tähtien avulla mestaruusjuhlat voivat nyt Chicagossa alkaa.
Sen perusteella mitä olen nähnyt ja lukenut, niin Chicago Blackhawks voitti Phildelphia Flyersin kahden selkeän asian takia. Ensinnäkin maalivahdeista pidemmän korren vei suomalainen. Antti Niemi ei enää finaaleissa ollut yhtä maaginen, kuin aiemmissa sarjoissa, mutta hän oli kuitenkin hyvä. Sen sijaan Flyersin maalilla pelannut Michael Leighton hukkasi kenties hieman odotetustikin huippuvireensä ja hän päästi liikaa helpohkoja maaleja. Hyvänä esimerkkinä tästä on sarjan ratkaissut maali, joka meni sisään todella pienestä kulmasta. Toisin sanoen Leighton ei yksinkertaisesti ollut lähelläkään sitä tasoa, mitä Stanley Cupin voittavan joukkueen ykkösvahdilta vaaditaan. Flyers kaatui finaaleissa myös vastuunkantajien vähäiseen määrään. Jos Mike Richards, Jeff Carter ja Simon Gagne jokainen kerää kuudessa pelissä vain kaksi pistettä ja tehotilasto menee pahasti pakkaselle, niin silloin jokin on pielessä. Vastuu kasautui tällöin aivan liian harvan pelaajan harteille. Ja silloin ei edes Ville Leinon huikea vire riittänyt. Leino sivusi kyllä tulokkaiden pudotuspelien piste-ennätystä, mutta sillä ei varmaan nyt ole mitään väliä.
Onneksi Suomi kuitenkin sai uuden Stanley Cup-voittajan. Antti Niemi on näin kirjoittanut yhden sivun lisää jääkiekon tuhkimotarinoihin. Muutamassa vuodessa Mestiksestä pelaavasta Zambonin kuljettajasta NHL:n mestarijoukkueen ykkösvahdiksi. Aika huikea suoritus! Marian Hossa sai myös hieman lohtua kahden edellisen finaalitappion jälkeen. Pittsburgh Penguinsissä ja Detroit Red Wingsissä hän oli finaalin häviävänä osapuolena, mutta nyt Hossakin saa viimein sormuksen. Mutta kun toiset juhlii, niin toiset joutuvat pettymään. Ville Leino oli jo toista kertaa putkeen finaaleissa siinä hävinneessä joukkueessa. Tällä kertaa Leino kyllä teki kaikkensa, jotta Flyers olisi voittanut. Viimeisessä kahdessa ottelussakin hän antoi peräti viisi syöttöä. Mutta sekään ei riittänyt. Ja Timonen jatkaa finaalitappioiden sarjaa. MM-kisoissa, olympialaisissa, World Cupissa ja nyt myös NHL:ssä Timonen on joutunut lähtemään finaaleista tappion katkera kalkki suussaan. Ja kuten joskus aiemminkin, niin Timonen oli pelin ratkaisseen maalin aikana kentällä. Tarkemmin sanottuna vielä maalin tehneen Patrick Kanen vieressä. Maalia ei toki Timosen piikkiin voi laittaa.
Chicago Blackhawksin mestaruuden jälkeen alkaa olla jääkiekkokausi 2009 - 2010 valmis. Enää ei voi tällä kaudella katsella jääkiekkoa. Varaustilaisuus on toki vielä jäljellä, mutta sekin pidetään Juhannuksena. Silloin tulee varmaan tehtyä jotain ihan muuta, kuin katsottua draftia. Kysymys kuuluukin, että mitä sitten tulee seurattua? No ensiksi on jalkapallon MM-kisat. Sen jälkeen tuleekin varmaan sitten tutustuttua vaihteeksi suomalaiseen jalkapalloon ja vaikkapa pesäpalloon. Joka tapauksessa blogin päivitystahti hidastuu kesällä, mutta kauden 2010 - 2011 lähestyessä kiihdytetään taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti