Huono merkki

Leijonat pelasivat erittäin heikon Moskovan turnauksen. Tshekkiä vastaan saatiin sentään piste, mutta selvät tappiot sekä Ruotsia että Venäjää vastaan pistävät mietityttämään. Aina voi toki piiloutua selitysten taakse. Suomi kuitenkin voitti Karjala-turnauksen ja meillä oli nyt vuorostaan joukkue täynnä kokeiluja. Mutta niin oli Ruotsillakin. Tappioiden taustalla on myös muita huolestuttavampia asioita.

Suomalaiset syyttävät helposti maalivahteja ja valmentajia. Eivät he syyttömiä tälläkään kertaa olleet. Eero Kilpeläinen päästi pari helppoa maalia, eikä Iiro Tarkkikaan vakuuttanut. Mutta toisaalta Suomi hävisi kaksi viimeistä ottelua niin selvästi, että siellä maalilla olisi voinut olla miltei kuka tahansa. Varsinkin kun vastustajat pääsivät Suomen maalille luvattoman helposti. Minä myös olen hieman epäileväisellä kannalla sen suhteen, että onko Jukka Jalonen lopulta paras mahdollinen valinta valmentamaan maajoukkuetta. Korostaako hän liikaa taktisia asioita lyhyissä turnauksissa ja kykeneekö hän motivoimaan pelaajia tekemään parhaansa jokaisessa pelissä? En kuitenkaan pistä tätä turnausta Jalosen piikkiin.

Pelaajavalintojakaan en lähde moittimaan. Karjala-turnauksessa pelasivat parhaat suomalaiset pelaajat ja nyt haluttiin kokeilla eri pelaajia. Valinnatkin olivat melko luonnollisia. Nyt mukana ei toki ollut kaikki SM-liigan parhaimmat pelaajat, mutta mukana olivat muun muassa SM-liigan pistepörssin kärkinimi, SM-liigassa eniten maaleja tehnyt pelaaja, puolustajien pistepörssin kaksi parasta, torjuntaprosenteissa korkealla olevat maalivahdit ja niin edelleen. Suurin osa nyt mukaan valituista (parilla poikkeuksella) on ollut SM-liigassa joukkueidensa avainpelaajia ja jopa SM-liigan eliittiä omassa roolissaan. Paljon enempää näyttöjä SM-liigasta ei voi enää vaatia. Ja olihan mukana Elitserienissä loistavasti pelannut Mikko Lehtonen.

Jukka Jalosella ja Petri Matikaisella riittää mietittävää

Nyt näkyy ikävä kyllä SM-liigan tason heikkeneminen. Tämän vuosituhannen alussa SM-liigan taso putosi jatkuvasti suomalaisten lähdettyä ulkomaille ja ulkomaalaisten tason heikentyessä. Suuri romahdus tapahtui työsulkukauden jälkeen parina kautena. Tuon jälkeen SM-liiga ei ole ollut aivan yhtä kova sarja kuin aiemmin. Viimeiset pari kautta tilanne on toki hivenen parantunut, mutta ei vielä oleellisesti. Ja nyt mukana olevat nuoret pelaajat ovat nousseet nykyiselle tasolle sen ajan SM-liigassa, jossa taso ei ole 90-luvun tasoa, eikä haasteita ole ihan yhtä paljoa. Täytyy myös muistaa Venäjän vaikutus. KHL on selkeästi Euroopan paras sarja, jolle SM-liiga toimii vain kasvattajana. Venäjän KHL:stä kasattu tähtijoukkue on luonnollisesti selkeästi parempi kuin SM-liigasta koottu joukkue. Meillä ei ollut KHL:n tasoon tottuneita pelaajia mukana tarpeeksi.

Toinen asia on Suomen juniorituotannon heikentyminen. Nuorten pelaajien taso ei yksinkertaisesti ole samalla tasolla kuin aiemmin. 1985 – 1990 syntyneistä suomalaisista ei ole saatu tarpeeksi irti, eikä noista pelaajista ole tullut kuin muutamasta kansainvälisen tason kiekkoilijoita. Vain muutama pelaa rapakon takana ja muutama muu on Euro Hockey Tourille vaadittavalla tasolla. Vuonna 1987 syntyneissä hyökkääjissä on laajuutta muita ikäryhmiä enemmän, mutta muuten nuo ikäluokat ovat melko surullista katsottavaa. Ei noista ikäluokista yksinkertaisesti löydy kansainvälisiin peleihin vaadittavaa taitoa ja osaamista.

Miesten maajoukkue saattaa jatkossa kärsiä nykyisestä tilanteesta aina silloin, kun meillä ei ole mukana kaikkia meidän parhaita pelaajia Euroopasta. Tilanne nuorissa alkaa kuitenkin hiljalleen parantua. Nyt nuorten MM-kisoihin on valmistautumassa tavallista leveämmällä materiaalilla varustettu joukkue. Lisäksi nuoremmissa ikäluokissa on aika lupaavia merkkejä. Toivottavasti sama trendi jatkuu, sillä suomalainen jääkiekko kaipaa kipeästi uusia ratkaisijoita sekä SM-liigaan että kansainvälisille kentille. Mutta täytyy myös muistaa, että nuorten MM-kisoista, saati sitten alle 17-vuotiaiden maajoukkueesta, on vielä pitkä matka kansainväliselle tasolle.