Mikael Granlund ja Sami Vatanen ovat Suomen mittakaavalla kiistattomasti huippulupaavia kiekkoilijoita. Sami Vatanen pelasi jo viime vuonna MM-kisoissa ja olisi varmaan pelannut ilman loukkaantumista myös tänä vuonna. Mikael Granlund valittiin ilman yhtään A-maaottelua MM-kisoihin, vaikkei hän pelannut edes nuorten MM-kisoissa. Alle 20-vuotiaan jääkiekkoilijan valinta MM-kisoihin Suomen joukkueeseen on todella harvinaista ja nyt tällaisia valintoja on tehty kahtena vuotena peräkkäin.
Mutta heidän tulevaisuutensa NHL:ssä on kaikesta huolimatta kaikkea muuta kuin varma. Nyt kummallakin on loukkaantuminen alla. Vatasen tilanne ei ehkä ole kovin vakava, sillä tuollaisia loukkaantumisia sattuu paljon. Mutta Granlundin aivotärähdys nuorten MM-kisojen alla on huolestuttavampaa. Jos tähän mennessä on kärsinyt jo vakavan aivotärähdyksen, niin mitä tapahtuu pelityyliltään paljon kovemmassa NHL:ssä? Toisaalta Granlund tarvitsee paljon kehittymistä vielä luistelussa ja Vatasen täytyy oppia puolustamaan entistäkin paremmin ja varmemmin, jottei häntä harhautettaisi niin helposti.
Kuitenkin se suurin ongelma taitaa olla se koko. Ikävä kyllä pituutta ei voi kehittää harjoittelemalla. Granlund (SM-liigan ja HIFK:n sivujen mukaan) ja Vatanen ovat kumpikin 175-senttisiä ja se on aivan liian vähän. Faktat ovat karut kun katsotaan NHL:n sivuja.
NHL:ssä pelaa 30 joukkueessa aika monta keskushyökkääjää vakituisesti. Granlundin kokoluokkaa (5'9") olevia, yli puolet otteluista pelanneita keskushyökkääjiä ovat Derek Roy, Brad Marchant, Tim Stapleton ja Scott Nichol. Lyhyempiä ovat Nathan Gerbe ja David Desharnais. Näistä eniten pisteitä keräsi Marchant ja hänkin sai vain 41 pistettä. Jos kuvitellaan, että Granlund on 178-senttinen, niin silloin vastaavia pelaajia tulee jo enemmän. Toby Petersen, Kris Draper, Andrew Cogliano, Vladimir Sobotka, Saku Koivu, Daniel Briere, Todd Marchant, Mathieu Perreault ja Pierre-Marc Bouchard ovat hyviä pelaajia. Mutta jotkin heistä ovat aivan varmasti Granlundia pidempiä. Ja näistäkään ei löydy suuria pistemääriä viime kaudella tehneitä pelaajia. Briere on omassa kastissaan, sillä hän teki 68 pistettä ja on parhaimmillaan kerännyt 95 pistettä. Seuraavana pisteissä tuosta porukasta olikin 45 pistettä kerännyt Saku Koivu. Määrällisesti pieniä senttereitä ei ole montaa ja pisteitä paljon tekeviä on vielä vähemmän.
Puolustuksessa tilanne ei ole yhtään parempi. Vatasen haasteiden massiivisuudesta kertoo se, että vaikka puolustajia on NHL:ssä enemmän kuin keskushyökkääjiä, niin Vatasen kokoluokkaan osuvat vain Marc-Andre Bergeron, Brett Lebda, Mike Weaver, Jared Spurgeon ja Francis Bouillon. Näistä vain Bergeron on NHL:n tasolla todella hyvä puolustaja. Lubomir Visnovsky, Kimmo Timonen, Brian Rafalski, Jack Hillen, John-Michael Liles, Kyle Cumiskey, Tobias Enström ja Kris Russell ovat vain pykälän pidempiä ja tuossa joukossa on toki huippunimiä. Mutta jokaisella on huimasti Vatasta enemmän vääntövoimaa ja massaa. Jo mainitulla Bergeronilla on esimerkiksi painoa 86 kiloa, kun Vatasella sitä on 75 kiloa. Vatasen pitäisi kerätä paljon lisää massaa, mutta samalla hänen täytyisi pitää luistelu nykyisellä tasollaan. Se ei tule olemaan helppoa.
En sano, ettei Granlundilla ja Vatasella olisi mahdollisuus päästä NHL:ään. Kummallakin on se yksi suuri vahvuus, joka tarvitaan NHL:ään pääsyyn. Granlundilla se on hyvä tekniikka ja pelisilmä, Vatasella se on luistelu. Mutta kyllä Granlundista ja Vatasesta NHL:ään päästessään tulisi aika poikkeuksellisen pieniä jääkiekkoilijoita. Ja vielä poikkeuksellisempia heistä tulisi, mikäli heistä tulisi joukkueidensa avainpelaajia.
Entäpä Martin St. Louis? Hän on kuitenkin 173 cm pitkä ja kuluvalla kaudella yksi Tamba Bayn kantavista voimista.
VastaaPoistaIlman muuta NHL:ään ei ole pojilla asiaa ennen kuin kroppaan saavat n. 10 kg enemmän massaa. Kuitenkin esimerkkinä voidaan myös heittää Theo Fleury joka oli 168 cm pitkä oikean laidan voimahyökkääjä kahvakiekon kultakaudella, mutta silti oli äärimmäisen tehokas.
VastaaPoistaSt.Louis ja Fleury ovat laitureita joten sikäli eivät liity Vataseen ja Granlundiin. Sentterin ja puolustajan oman pään velvollisuudet vaativat enemmän vääntövoimaa kuin mitä laitahyökkääjältä vaaditaan. Siksi Granlundin ja Vatasen tilanne onkin paljon haasteellisempi.
VastaaPoistaMuutenkin näiden nimien heitteleminen on enemmän poikkeuksien esille tuomista, kun kerran valtaosa pelaajista on päälle 180 senttiä ja massaakin on paljon enemmän. NHL on armoton liiga ja lyhyt kaveri joutuu aina kompensoimaan kokonsa jollain poikkeuksellisen erityislaatuisella ominaisuudella.
En edelleenkään väitä, etteikö Granlund ja Vatanen voisi nousta NHL-tasolle. Tiellä on kuitenkin vielä todella paljon esteitä.
Jos olet tarpeeksi lahjakas, koolla ei ole väliä.
VastaaPoistagranlund pelannut myös paljon laidassa, mistä tietää pelaako nhl:ssä & ahl:ssä laidassa vai keskellä? esimerkkinä jeff skinner joka pelannut koko uransa ennen nhl:ää keskellä, nyt pelaa sitä kumpaan hänet laitetaan. skinner 3 senttiä mikkeä pitempi ja 4 kiloa painavempi.
VastaaPoistaGranlund itse taitaa haluta pelata keskellä. Jos hän päätyy pelaamaan Pohjois-Amerikan kaukaloissa laidassa, niin mahdollisuudet lienevät hieman paremmat päästä suureen rooliin. Laitahyökkääjälle puolustusvelvoitteet eivät niin suuret ole, jolloin vääntövoiman korostuminen ei ole aivan yhtä suurta.
VastaaPoistaGranlund on 179cm omien sanojen mukaan. NHL:n draft combainissa hänen pituudeksi oltiin mitattu 178cm. Kehtaan väittää, että draft combainissa pituudet ovat vähän tarkempia kuin nuo sm-liigan ja muiden sivujen pituudet jotka ovat sitä aikaa kuin granlund oli 15vuotias. Nykyäänhän hänen strategiset mitat ovat 179cm ja 84kg mikäli oikein muistan.
VastaaPoistaEiköhän tuo vatanen tosiaan nhl-tason puolustajaksi vielä tule nousemaan knuhan vähän lihasta hankkii.