NHL:n varaustilaisuus lähestyy ja jälleen joukkueet pääsevät varaamaan tulevia tähtipelaajia joukkueisiinsa. Suomalaisillekin voi toivoa mahdollisimman pieniä varausnumeroita. Mutta miksi pienen varausvuoron merkitys on niin suuri? No siksi, että ne ikäluokan lahjakkaimmat kaverit varataan ihan ensimmäisinä. Sen huomaa myös faktoista.
Katsotaan vaikkapa tällä kaudella NHL:n kolmenkymmenen eniten pisteitä keränneiden hyökkääjien ja kahdenkymmenen eniten pisteitä keränneiden puolustajien varauskierrokset. Kolmestakymmenestä pisteiden valossa parhaasta hyökkääjästä peräti 24 on varattu ensimmäisellä kierroksella ja heistä todella suuri osa ensimmäisen kierroksen alkupuoliskolla. Kaksi pelaajaa on toiselta kierrokselta, kaksi kolmannelta, yksi seitsemänneltä ja yhtä ei ole varattu ollenkaan. Puolustajien pistepörssin kahdestakymmenessä parhaassa hajontaa on selvästi enemmän. Mutta näistäkin pelaajista neljä on ensimmäisen kierroksen varauksia ja kolme pelaajaa löytyy niin toiselta kuin kolmanneltakin kierrokselta. Lopuista kymmenestä kolme pelaajaa on varattu neljännellä kierroksella, kaksi viidennellä kierroksella, kolme kahdeksannella ja kaksi pelaajaa on jäänyt kokonaan ilman varausta. Puolustajien tasoa ei toki voi mitata pistepörssiä tuijottamalla ja esimerkiksi huikean kauden pelannut Drew Doughty (ensimmäisen kierroksen varaus) ei mahtunut kahdenkymmenen parhaimman pistemiehen joukkoon.
Suomalaisten NHL:ssä pelaavien kenttäpelaajien osalta tilanne on myös selkeä. NHL-varaus ei takaa mitään, eikä varaamattomuus ole este, mutta kyllä pieni varausnumero kummasti auttaa. Suomalaisia kenttäpelaajia pelasi NHL:ssä viime kaudella 22 kappaletta. Näistä kahdeksan on varattu ensimmäisellä kierroksella (Selänne, Koivut, Tuomo Ruutu, Olli Jokinen, Bergenheim, Korpikoski, Pitkänen) ja he ovat miltei kaikki suomalaisten sisäisen pistepörssin kärkinimiä. Loput on varattu aika satunnaisesti. Toiselta kierrokselta löytyy yksi pelaaja, kolmannelta peräti viisi, neljänneltä yksi, kuudennelta kaksi, seitsemänneltä yksi, yhdeksänneltä yksi ja kymmenenneltä yksi. Ville Leino ja Anssi Salmela ovat suomalaisten kenttäpelaajien tapauksessa poikkeuksia, sillä heitä ei ole varattu ollenkaan.
Lauri Korpikoski on ensimmäisen kierroksen varaus.
Kyllähän faktat kertovat pienen varauksen suuresta merkityksestä. Monet suuret lahjakkuudet tunnistetaan ajoissa. Ja ennen kaikkea ensimmäisen kierroksen varauksille annetaan paljon mahdollisuuksia lunastaa paikkansa auringosta. Jokaisen joukkueen ykkösvaraus on sijoitus tulevaisuuteen. Näistä pelaajista odotetaan organisaatioille tulevaisuuden runkopelaajia, ehkä jopa tähtiä. Siksi näille pelaajille annetaan yleensä useita mahdollisuuksia ottaa paikka ylhäältä, kun taas monen alemman kierroksen varauksen pitää olla heti vakuuttava. Esimerkkinä suomalaisista Lauri Tukonen varattiin vuonna 2004 ensimmäisellä kierroksella. Hän siirtyi Los Angeles Kingsin organisaatioon 20-vuotiaana. Farmissa tulleista keskinkertaisista tehoista huolimatta Tukonen pääsi pariin otteeseen NHL:ään. Tämän jälkeen Dallas Stars hankki ykköskierroksen varauksen pelioikeudet, vaikka moni samankaltaisilla tehoilla pelannut suomalaisnuorukainen ei herätä minkäänlaista kiinnostusta NHL-organisaatioissa. Tukonen ei ottanut paikkaansa NHL:stä Dallasissakaan, vaan hän tuli Suomeen pelaamaan keskinkertaisen kauden Ilveksessä ja Lukossa. Ja tämän jälkeenkin pelaajaoikeuden hankkinut Tampa Bay Lightning tarjosi vuoden sopimuksen ja mahdollisuuden näyttää osaamisensa harjoitusleirillä. Mahdollisuuksia on annettu jo monia, vaikka näytöt ovat jääneet ohuiksi. Samana vuonna ensimmäisellä kierroksella varattu Petteri Nokelainen käväisi jo Suomessa. Phoenix Coyotes tarjoaa hyökkääjälle nyt uuden mahdollisuuden. Olisiko mm-kultamitalistille tarjottu sopimusta, mikäli hän olisi ollut vaikkapa kuudennen kierroksen varaus?
Tukosen esimerkki osoittaa sen, että pieni varausnumero ei automaattisesti takaa ruusuista uraa. Suomesta näitä esimerkkejä löytyy enemmänkin. Teemu Riihijärvi varattiin numerolla 12, mutta hän ei koskaan päässyt Pohjois-Amerikkaan. SM-liigassakin piste-ennätys jäi kahdeksaantoista. Miika Elomon, Jani Ritan, Ari Ahosen, Mika Norosen ja Jesse Niinimäen uralta olisi varauksen perusteella voinut odottaa enemmänkin. Toisaalta taas suurin osa myöhempien kierroksen varauksista ei ikinä ole päässyt NHL:ään. Mitä se kertoo Teemu Pulkkisen mahdollisuuksista olla aivan maailman terävintä kärkeä, mikäli NHL:n kolmenkymmenen parhaimman pistemiehen joukossa ei ole yhtään neljännen kierroksen varausta? Tai että tällä hetkellä ainoa NHL:ssä pelaava neljännellä kierroksella varattu suomalainen kenttäpelaaja on Toni Lydman?
Maalivahdit ovat varaustilaisuuksien kannalta ongelmallisia tapauksia. Heidän tulevaisuuttaan kun tuntuu olevan mahdoton arvioida. Useat lahjakkaina pidetyt kaverit varataan ensimmäisellä kierroksella, mutta heistä ei ikinä tule mitään. Jotkut taas nousevat ihan puskista. Kai tuolla on jotain tekemistä sen kanssa, että maalivahdit kehittyvät usein kenttäpelaajia hitaammin ja pärjätäkseen NHL:ssä heidän pitää olla hyviä niin teknisesti kuin henkisesti. Maalivahdin uran arvaamattomuudesta kertoo hyvin tämän kauden Vezina Trophy -ehdokkaat. Roberto Luongo oli toki jo nuorena suuri lupaus, josta kertoo varaus koko varaustilaisuuden neljäntenä pelaajana. Sen sijaan Pekka Rinne on kahdeksannen kierroksen varaus ja Tim Thomas peräti yhdeksännen. Heidät on varattu niin suurilla numeroilla, ettei nykyään enää edes varata niin montaa pelaajaa! Tähdistöottelussa pelanneista maalivahdeista Marc-Andre Fleury, Cam Ward ja Carey Price olivat ensimmäisen kierroksen varauksia. Sen sijaan Henrik Lundqvist varattiin seitsemännellä kierroksella, eikä Jonas Hilleriä ole varattu lainkaan. Suomalaisista huippuvahdeista Tuukka Rask ja Kari Lehtonen ovat pienellä numerolla varattuja maalivahteja. Miikka Kiprusoff varattiin joukossa ynnä muut viidennellä kierroksella. Niklas Bäckströmiä ja Antti Niemeä ei ole ollenkaan varattu NHL:ään.
Maalivahtien tulevaisuuden arvelu tuntuu olevan kykyjenetsijöille mahdotonta. Heidän uransa kun ovat ihan yhtä erikoisia kuin heidän persoonansa yleensä on. Toisaalta heillä onkin helppo tapa edetä urallaan eteenpäin. Yleensä silloin vastuu lisääntyy ja sarjataso paranee, mikäli maalivahti torjuu loistavasti.
Mutta tuskin ensimmäisen kierroksen varaus maalivahtienkaan uralle pahaa tekee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti