perjantai 2. syyskuuta 2011

SM-liiga kaudella 2011-2012 osa 1

Uusi kausi koputtelee jälleen oveen. Joukkueet ovat valmiina enää pieniä muutoksia lukuun ottamatta. Ennakkoon katsottuna sarjasta on tulossa todella tasainen. Pelkästään nimilistoja katsomalla vain pari joukkuetta näyttäisivät erottuvan kärjessä ja peräpäässä. Sen sijaan sarjan puolivälissä tuntuisi olevan todella tasaista. Toki todennäköisesti hieman tämän ennakon jälkeen jokin joukkue (Jokerit?) tekee vielä kovan hankinnan, mutta sille ei voi mitään. Näillä mennään kohti uutta liigakautta!

BLUES

Espoossa Blues eteni viime vuonna hieman yllättäen aina finaaleihin asti. HIFK:n taso oli kuitenkin espoolaisille liikaa. Espoolaisten onneksi tuo finaalijoukkue pysyi melko hyvin kasassa eikä lähtijöitä ollut kovin paljoa. Ykkösvahti Iiro Tarkkia ei saatu korvattua, mutta muuten menetykset on korvattu hyvin. Hankinnoilla on selkeästi pyritty hakemaan apua viime kaudella ongelmia tuottaneeseen maalintekoon ja tämän ansiosta Blues lienee myös alkavalla kaudella vahva.

Omassa päässä Blues on vakuuttava. Jere Karalahden, Ville Varakkaan, Ville Lajusen ja Oskari Korpikarin muodostama kärkinelikko on todella laadukas, joka osaa puolustaa, mutta osaa myös avata peliä. Huomioitavaa on, että Varakas ja Karalahti voittivat viime kaudella joukkueen sisäisen pistepörssin, ja että Lajunen saalisti edelliskaudella 38 pistettä. Puolustuksessa suurin kysymysmerkki onkin laajuus. Kärkinelikon jälkeen on taso putoaa selkeästi. Mikael Kurki on jämähtänyt pieneen rooliin, Aleksi Laakso pelasi viime kauden Mestiksessä ja lupaava fyysinen puolustaja Jani Hakanpää ei ole pelannut otteluakaan SM-liigassa. Yhtään loukkaantumista ei siis saisi tulla, sillä se aiheuttaisi heti valtavan aukon. Puolustuksen merkitys vielä korostuu entisestään siksi, että maalivahdit Petri Koivisto ja Lars Volden ovat ennakkoon ajateltuna kenties liigan heikoin maalivahtikaksikko.

Laitahyökkääjät näyttävät melko paperilla hyviltä. Viime kauden joukkueessa olleet Petri Lammassaari ja Toni Kähkönen kykenevät tekemään terveinä 20 maalia kaudessa. Samaan kykenevät fyysisestä pelistä pitävä Tommi Huhtala, sekä Kärpissä monipuolistunut Kristian Kuusela. Jere Sallinen, Jari Sailio, Roope Ranta ja Roope Talaja kyllä pärjäävät alemmissa ketjuissa. Kysymysmerkki onkin lähinnä se, että löytyykö laidoilta tarpeeksi taitoa rakentaa peliä. Keskelle kärkiketjuihin ovat tarjolla Teemu Ramstedt ja Camilo Miettinen. Näistä jommankumman täytyisi nousta kantamaan vastuuta ykkösketjusta. Miettinen nousi pudotuspeleissä vaadittavalle tasolle, mutta kykeneekö hän nyt samaan? Ramstedtin piste-ennätys liigassa on 43 pistettä ja viime kaudellakin syntyi 32 pistettä, mutta toistaiseksi hän ei ole kyennyt omilla suorituksillaan kannattelemaan pisteitä tekevää ketjua. Mahdollisesti apua kärkiketjuihin tarjoaa oma kasvatti Tomi Sallinen, mutta hän on ollut jo muutaman kauden ajan lähinnä erinomainen kolmosketjun sentteri. Alempiin ketjuihin on tarjolla myös nuori, mutta pienikokoinen Valtteri Virkkunen, jolta voi odottaa mahdollisesti roimaa parannusta omaan piste-ennätykseensä, sekä aina yhtä varma oman pään sentteri Joni Töykkälä.

Valmennus ei ole ennakkoon ajateltuna ongelma. Lauri Marjamäki on ollut monta vuotta Bluesin kakkosvalmentajana ja hänen siirtymisensä ennen pitkää päävastuuseen on ollut jo pitkään tiedossa. Viime vuonna hän luotsasi myös Suomen nuorten maajoukkuetta. Meriitit ovat toistaiseksi hyvät ja Marjamäkeä pidetäänkin yhtenä Suomen lupaavimmista nuorista valmentajista. Kauden mittainen päävalmentajan virka on kuitenkin oma maailmansa, joten on jännittävää nähdä suoriutuuko Marjamäki tehtävästä odotetun hyvin. Jos onnistuu, niin Blues taistelee pääsystä suoraan puolivälieriin.

Vahvuudet:
Todella hyvät kärkipuolustajat
Viime kauden hopeajoukkueen runko

Heikkoudet:
Maalivahdit kysymysmerkkejä
Kykeneekö Ramstedt tai Miettinen kantamaan ykkössentterin vastuun?

Paras pelaaja: Jere Karalahti
Kovin hankinta: Tommi Huhtala
Pahin menetys: Iiro Tarkki
Tuleva tähti: Jani Hakanpää
Sijoitus runkosarjassa: 4-9

HIFK

Helsingissä juhlittiin keväällä mestaruutta 13 vuoden tauon jälkeen. Pudotuspeleissä joukkue oli loppuvaiheessa selvästi muita edellä, eikä joukkue ole nytkään heikentynyt. Juha-Pekka Haatajan ja Teemu Ramstedtin jättämät aukotkin paikattiin jo hyvissä ajoin. Edes Lennart Petrellin ja Martti Järventien lähtö seurasta eivät heikennä joukkuetta ratkaisevasti. Mestaruus myös tukevoitti taloudellista tilannetta merkittävästi, joten tarvittaessa helsinkiläisillä on varaa hankkia vahvistuksia. HIFK onkin suurin suosikki alkavalla kaudella.

Maalilla ei ole ongelmaa, mikäli loukkaantumisherkkä Juuso Riksman kestää. Kunnossa ollessaan Riksman on kenties koko liigan paras maalivahti. Kakkosvahti Jan Lundell on kokenut vahti, joka on paikkaajana loistava. Riksmanin mahdollista loukkaantumista hän ei kuitenkaan kykene korvaamaan.

Puolustus näyttää Järventien lähdönkin jälkeen vakuuttavalta. Toni Söderholm oli keväällä pudotuspeleissä SM-liigan paras puolustaja, jonka panos on varmasti valtava myös nyt. Hän on hyvä kummassakin päässä kenttää ja häneltä voi jälleen odottaa noin 25 pistettä. Kiekollisena häntä avustaa nuori Mikko Kousa, joka teki jo viime kaudella 22 pistettä. Nyt pistemäärä voi kasvaa entisestään. Omassa päässä varmaa peruspuolustamista esittivät viime kaudella Markus Kankaanperä ja Mikko Kurvinen, jotka varmasti jatkavat samaa myös tällä kaudella. Kuitenkin suurin tähti peruspuolustajista on Timråsta hankittu Mikko Jokela, joka varman oman pään pelin lisäksi kykenee tekemään paljon pisteitä. Viimeisestä puolustajan paikasta taistelevat fyysinen Ilari Melart ja Sportista hankittu Kristian Tuohilampi. Onkin kiinnostavaa nähdä, että peluuttaako HIFK näitä nimettömämpiä puolustajia, vai hankkiiko joukkue vielä jossain vaiheessa yhden puolustajan.

Hyökkäyksessä nimet Ville Peltonen ja Mikael Granlund nousevat aiheesta esille. Ville Peltonen on kokenut konkari ja MM-finaalissa hattutempun tehnyt pelaaja. Ikä ei näkynyt viime vuonna negatiivisesti, sillä Peltonen keräsi runkosarjassa peräti 65 pistettä ja hänet valittiinkin runkosarjan parhaaksi pelaajaksi. Mikael Granlundista taas on kohuttu jo pari vuotta ja viime kaudella ensimmäisellä kierroksella varattu keskushyökkääjä nousi ykkössentterin tontin vaatimalle tasolle. Kohu vain kasvoi, kun nuorukainen keräsi MM-kultajoukkueessa yhdeksän pistettä, unohtamatta välierissä tehtyä ilmaveiviä. Sekä Peltonen että Granlund ovat myös luontaisia johtajia, joiden ansiosta HIFK kykenee pelaamaan vielä askeleen paremmin. Granlundin pikkuveli Markus saattaa myös päästä pelaamaan, mutta hänestä ei vielä kannata odottaa sateentekijää.

Hyökkäyksessä on muitakin kovia nimiä. Kakkossentteriksi Timråsta Helsinkiin palannut Kim Hirschovits on tehnyt liigassa vuosikaudet vakuuttavia tehoja ja hänen ansiostaan kakkosylivoimakin on kovassa kunnossa. Ulkomailla pelannut Eero Somervuori on Suomessa unohtunut, sillä häntä ei ole edes EHT:lla näkynyt. Elitserienissä viimeisen kahden kauden aikana kerätyt 44 ja 34 pistettä kertovat kuitenkin laadukkaasta laiturista. Unohtaa ei sovi myöskään kokenutta Kimmo Kuhtaa, joka viime kaudellakin teki 24 maalia. Puolustavassa roolissa liigan eliittiin kuuluu taas sentteri Petteri Wirtanen. Samaan voi kyetä Lukosta hankittu laitahyökkääjä Miikka Tuomainen, mikäli hän löytää taas edelliskauden vireensä. Jerry Ahtolan viime kausi oli pettymys, mutta hän on osoittanut olevansa potentiaalinen maalintekijä ja hänellä on varmasti käyttöä ylivoimalla maskimiehenä. Eetu Pöysti, Turo Järvinen, Robert Nyholm ja Siim Liivik taas hoitavat oman pienemmän roolinsa moitteitta. Ja kun junioreissa on potentiaalisia liigapelaajia, ei hyökkäyksen laajuudesta tule ongelmaa.

Suurin kysymysmerkki onkin valmennuksessa. Petri Matikainen on tehnyt todella hyvää työtä Espoossa ja hän on luotsannut Bluesin monta kertaa pitkälle. Mutta kykeneekö HIFK omaksumaan vielä tämän kauden aikana Matikaisen taisteluun perustuvan pelitavan? Ero Kari Jalosen kiekkoon on nimittäin merkittävä.

Vahvuudet:
Liigatasolle hurja materiaali
Peltonen ja Granlund ovat johtajia niin kentällä kuin pukukopissa

Heikkoudet:
Uusi valmennus saattaa aluksi sekoittaa peliä
Riksmanin loukkaantumisherkkyys

Paras pelaaja: Ville Peltonen
Kovin hankinta: Mikko Jokela
Pahin menetys: Lennart Petrell
Tuleva tähti: Markus Granlund
Sijoitus runkosarjassa: 1-2

HPK

Hämeenlinnalaisten viime kausi päättyi jo pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle, eikä tältä kaudella voi juuri parempaa odottaa. Teemu Lassilan, Ville Viitaluoman, Juuso Puustisen, Miikka Männikön ja monen muun jättämät aukot ovat suuret, eikä heitä ole saatu korvattua varmoilla nimillä. Hämeenlinnassa täytyy jälleen kerran luottaa siihen, että osa pelaajista nousee HPK:ssa uudelle tasolle.

Kenties suurin kysymysmerkki löytyy maalilta. Pienikokoinen Mika Järvinen on saanut tilaisuuksia niin KalPassa kuin Jokereissa ottaa ykkösvahdin paikka, muttei ole ollut kertaakaan vaaditulla tasolla. Tällaiset pelaajat toki etenevät usein urallaan Hämeenlinnassa, mutta toistaiseksi Järvinen aiheuttaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Hämeenlinnaan palannut Mikko Tolvanen tai Rasmus Rinne eivät kykene Järvistä todennäköisesti haastamaan. Tolvasella on isokokoisena maalivahtina toki käyttöä voittolaukauskilpailussa.

Puolustus on kovin kaksijakoinen. 25-vuotias kärkipuolustaja Mathias Porseland otti jo viime kaudella vastuuta kiekollisesta pelistä ja teki 25 pistettä. Nuorena puolustajana häneltä voi odottaa nyt vieläkin parempaa kautta. Hänen takanaan on kokemusta, kun jo 40-vuotias Marko Tuulola ja syksyllä 35 vuotta täyttävä Jukka-Pekka Laamanen tukevat häntä. Tuulolalla on takanaan huikea kausi, mutta pystyykö konkari pitämään saman tason vielä yhden kauden ajan? Laamanen on hyödyllisin hyökkäyspäähän ja odotettavissa onkin jälleen yli 25 pisteen kausi. Omassa päässä hän sen sijaan joutuu usein ongelmiin. Muut puolustajat ovatkin jo rajoittuneempia. Ossi-Petteri Grönholmin ja Tuukka Mäkelän odotetaan hoitavan oma pää vakuuttavasti. Siihen he voivat onnistuessaan kyetä mallikkaasti, mutta hieman epävarmat otteetkin ovat mahdollisia. Nuorilta Santeri Alatalolta ja Lauri Kärmeniemeltä odotetaan toisella kaudella aiempaa kypsempiä otteita. Alatalolla pitäisi olla valmiuksia kiekolliseen peliin ja sitä häneltä varmasti myös odotetaan kokemuksen karttuessa.

HPK:n kärkisentterit ovat kysymysmerkki. Slovakki Marek Zagrapanin ura on viimeiset pari vuotta ollut laskussa, kun pelipaikkaa tai tehoja ei löytynyt Venäjältä tai Tshekistä. AHL:n piste-ennätys 49 pistettä kertoo kuitenkin potentiaalista. Alex Leavittin kohdalla kysymyksiä aiheuttavat luistelu, puolustuspeli ja asenne. Pisteitä hän on tehnyt kuitenkin miltei sarjassa kuin sarjassa ja kyse on nyt siitä, että kykeneekö hän kompensoimaan puutteensa pistemäärällä. Ikuinen lupaus Arsi Piispanen menettelee kolmossentterinä ja Tuukka Pulliainen kehittyi myös viime kaudella puolustavassa roolissa.

Laitureista Scott Barneylla on vakuuttavia näyttöä SaiPasta ennen kuin kärähti ratista. HPK:ssa oli vaisumpaa, mutta potentiaali on tallella. Janne Laakkonen on hyvä pelinrakentaja, mutta myös melko loukkaantumisherkkä. Lisäksi häneltä on toistaiseksi puuttunut se nappikausi. Marko Luomala teki edelliskaudella Ässissä 27 maalia, mutta kovasti töitä tekevä laituri tuskin pääsee samaan, ja pelityyliltään hän olisikin parhaimmillaan kolmosketjussa. Katseet kääntyvätkin vanhoihin tuttuihin Niko Niemiseen, Janne Kolehmaiseen, Antti Roppoon ja Jaakko Turtiaiseen. Nieminen pelasi ykkösketjussa viime kaudella, mutta pisteet jäivät pieneksi. Hänellä on silti potentiaalia suurempiin maalimääriin. Kolehmainen on loistava alaketjujen pelaaja, sillä hän tekee kovasti töitä, taklaa ja tekee siinä sivussa parikymmentä pistettä. Roppo väläytteli viime kaudella, mutta toistaiseksi liian harvoin. Turtiainen taas nousi viime kaudella hienosti liigatasolle luotettavaksi nelosketjun mieheksi. Pisteitä tekeviä pelaajia ei ryhmästä kuitenkaan välttämättä löydy, joten HPK:n on ehkä luotettava nuoriso-osastoonsa. Isokokoinen Juuso Honka pelasi loistavasti loppukaudella ja osoitti, että hänellä on potentiaalia parempaankin. Pienikokoinen Teemu Rautiainen on ollut kova tekijä junioritasolla ja hänen taitonsa riittävät kyllä liigaan. Fyysisyyden puute voi kuitenkin osoittautua nuorukaisen ongelmaksi.

Harri Rindellillä on kova työ viedä HPK pudotuspeleihin. Se vaatii kurinalaista joukkueena pelaamista ja monen pelaajan kehittymistä. Hämeenlinnassa niin on kuitenkin usein myös käynyt, joten tilanne ei ehkä ole aivan toivoton.

Vahvuudet:
Hämeenlinnassa on moni pelaaja puhjennut kukkaan
Paperilla melko tasokas puolustus

Heikkoudet:
Hyökkäyksestä puuttuvat varmat ratkaisijat
Ykkösvahti Järvinen ei ole kyennyt pitämään muualla ykkösvahdin paikkaa

Paras pelaaja: Mathias Porseland
Kovin hankinta: Marek Zagrapan
Pahin menetys: Teemu Lassila
Tuleva tähti: Teemu Rautiainen
Sijoitus runkosarjassa: 10-14

ILVES

Ilveksen viime kausi oli todella hyvä odotuksiin nähden. Joukkueelta ei odotettu mitään, mutta niin vain kissapedot pääsivät aina puolivälieriin. Ilveksen heikoin lenkki oli viime vuonna oma pää, jota paikattiin jo viime kauden lopulla maalivahti Miika Wiikmanilla. Nyt kärkihankinnat keskittyivät puolustuksen vahvistamiseen ja siksi odotukset ovatkin Tampereella monella korkealla.

Puolustus oli Ilveksellä viime kaudella heikko. Nyt tilanne on aiempaa parempi. Ville Koistinen on ennakkoon ajateltuna kiekollisista puolustajista aivan liigan kirkkainta kärkeä. Viimeksi Ilveksessä syntyi 34 pistettä ja 30 pisteen kausi on nytkin lähellä. Koistisen lisäksi Martti Järventie teki paluun Tampereelle. 33 pistettä viime kaudella tehnyt kiekollinen puolustaja oli HIFK:n mestaruuden kulmakiviä ja hän tulee olemaan suuressa roolissa Ilves-puolustuksessa. Näin muut puolustajat joutuvat oikeasti taistelemaan paikasta kokoonpanosta ja samalla päätyvät omalle tasolleen sopivampaan rooliin. Ryan Glenn ja Niko Peltola kiekollisesti lahjakkaina tulevat saamaan varmasti peliaikaa, mutta oman pään pelissä on kummallakin ollut puutteita. Tämän takia viime keväänä varatun Jyrki Jokipakan rooli tulee kasvamaan entisestään. Isokokoinen peruspuolustaja ei ole kiekollisestikaan toivoton, joten hänen vastuunsa tulee olemaan varmasti suuri. Arto Tukio hyvänä ja rutinoituneena kahden suunnan puolustajana on myös suuressa roolissa. Reservissä ovat vielä kokenut ja kohtuullisen varma peruspuolustaja Teemu Kesä, ruotsalainen peruspuolustaja Nils Bäckström, sekä nuoret Konsta Mäkinen, Ville Laine ja Markus Västilä. Puolustus on nyt parantunut, mutta siinä on pari ongelmaa. Ensinnäkin puolustajia on aivan liikaa ja se haittaa erityisesti nuorten kehitystä. Ja toisekseen puolustus on liian hyökkäyspainotteinen, joten maalijuhlat omassa päässä voivat jatkua myös nyt.

Ilveksen maalivahtitilanne on erikoinen. Maalivahtikolmikko Vesa Toskala, Miika Wiikman ja Sami Aittokallio on äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta lopputulos voi olla ihan mitä tahansa. Parhaassa tilanteessa Toskala on terveenä löytänyt sen vireen, jolla hän oli parhaimmillaan NHL:n parhaimpia kakkosvahteja, Wiikman pelaa viime kauden lopun hyvällä tasollaan ja lahjakas Aittokalliokin ottaa askeleita eteenpäin. Pahimmassa mahdollisessa tilanteessa taas Toskala on rikki ja itseluottamus kateissa, Wiikman palaa viime kauden alun Lukko-ajan epävarmuuteen, eikä Aittokallio ei kykene pelaamaan tasaisesti ottelusta toiseen.

Ilveksen laiturit ovat kunnossa, mikäli taitava Toni Rajala tekee vielä paluun Tampereelle. Silloin palaset loksahtaisivat kohdalleen. 49 pistettä viime kaudella tehnyt Jesse Niinimäki on taitava pelaaja, joka on viimein löytänyt itsestään urheilijan ja hän kykenee kannattelemaan ykkösketjua. Masi Marjamäki on taas hyvätasoinen voimahyökkääjä, joka menee kärkiketjujen kolmantena lenkkinä. Joonas Rask pelaa hyvällä asenteella kumpaankin päähän kenttää ja odotettavissa on parannusta viime kauden 26 pisteeseen. Seuraavista paikoista taistelevat Matias Sointu, Ville Korhonen ja Michael Keränen. Sointu on taitava ja nopea, mutta voimaa ei ole ollut vielä tarpeeksi. Keränen taas on isompi versio Soinnusta. Korhonen on taas pelannut monta vuotta Ilveksessä ja on kohtuullisen hyvä kummassakin päässä. Nämä pelaajat ovat hyviä kolmosketjuun, muttei muualle. Jaakko Pellinen jatkaa samaa sarjaa, mutta taso ei vielä viime kaudella tahtonut riittää liigaan. Nelosketjuun taas tarjolla on hyvää, fyysisempää kalustoa Tommi Välimaan ja Kai Kantolan muodossa. Kantola pelannee kuitenkin keskellä.

Sentterit ovatkin suurin kysymys hyökkäyksessä. Pasi Määttänen lopetti, eikä tilalle hankittu ketään. Mark Lee oli viime kauden lopulla huikea ja periksiantamaton kanadalainen kyllä on mitat täyttävä ykkössentteri. Laajuus osastolta kuitenkin puuttuu. Matias Myttysen olisi miltei pakko ottaa kakkossentterin paikka. Kahden suunnan sentteri kehittyi viime vuonna, mutta kehityksen olisi jatkuttava, sillä viime kevään taso ei riitä isompaan rooliin. Taustalla on isokokoinen Henri Tuominen, jonka kiekollinen peli oli viime vuonna haussa. Luistelun pitäisi myös vielä huomattavasti parantua. Näiden senttereiden jälkeen Ilveksen on pakko hakea apua junioreistaan, joissa kieltämättä on potentiaalisia kavereita. Pahin mahdollinen skenaario on toki se, että Lee loukkaantuu, sillä sen jälkeen keskellä ei olisi yhtään varmaa nimeä.

Ilveksen tilanne näyttää huomattavasti viime kautta paremmalta. Juha Pajuoja teki erinomaista työtä ja sai joukkueen pelaamaan ja yrittämään loppuun saakka koko kauden ajan. Se tuotti tulosta. Ilveksen kohdalla suuria kysymyksiä on kuitenkin vielä monia. Onnistuvatko maalivahdit? Pitääkö oma pää vieläkään? Riittäkö laajuus keskellä? Ja ennen kaikkea kykenevätkö omat nuoret pitämään tasonsa myös toisella liigakaudellaan, kun heiltä odotetaan jo tulosta. Toinen kausi on ollut monelle vaikea. Sitä se voi olla myös Ilvekselle.

Vahvuudet:
Nuori joukkue, joka jo viime kaudella pelasi hyvin
Viime kaudesta vahvistunut puolustus

Heikkoudet:
Äärimmäisen kapea sentterikalusto
Nuori joukkue saattaa ailahdella pahasti

Paras pelaaja: Jesse Niinimäki
Kovin hankinta: Ville Koistinen
Pahin menetys: Pasi Määttänen
Tuleva tähti: Sami Aittokallio
Sijoitus runkosarjassa: 8-12

JOKERIT

Jokereilla on hyvin mielenkiintoinen tilanne. Viime kausi lähti heikosti käyntiin, mutta Erkka Westerlundin tullessa penkin taakse joukkueen peli parantui. Pudotuspeleissä Jokerit olikin ainoa joukkue, joka kunnolla kykeni haastamaan HIFK:n. Täksi kaudeksi joukkuetta on vahvistettu lähinnä nuorilla ja eteenpäin pyrkivillä nimillä.

Maalille hankittiin ykkösvahdiksi Ässissä loistavan kauden pelannut Eero Kilpeläinen. Teknisesti hyvä maalivahti pääsi viime kaudella eroon epätasaisuudestaan ja nousi liigan parhaiden vahtien joukkoon. Suuri kysymys onkin se, että kykeneekö Kilpeläinen parhaaseensa Helsingin kirkkaissa valoissa ja suuressa paineessa. Kilpeläisen henkinen kantti nimittäin ei aina ole riittänyt tiukassa paikassa. Kakkosvahdin paikasta taistelevat unkarilainen Zoltan Hetenyi ja A-junnuissa kovaa jälkeä tehnyt Frans Tuohimaa.

Viime kauden puolustajista Ossi Väänänen oli omaa tasoaan. Hänen vahvuutensa ovat oman pään fyysisessä pelissä ja nuo vahvuudet riittivät hyvin jopa MM-kultajoukkueessa. Mitään pistenikkaria hänestä ei kuitenkaan saa, joten siihen rooliin tarvitaan muita. Viime kaudella Jeremy Dehner oli kiekollisesti joukkueen paras puolustaja ja tässä roolissa hän jatkanee myös tällä kaudella. Kiekollista roolia lienee tarjolla myös ruotsalaisjuniori John Klingbergille, sekä hurjalla lämärillä viime kaudella tuhoja tehneelle, mutta omassa päässä ongelmissa olleelle Markus Nordlundille. Antti-Jussi Niemi on parhaimmillaan ollut todella kovan luokan oman pään puolustaja, mutta viimeiset pari vuotta eivät kerro hyvää. Sen sijaan kannattaa seurata Jokereiden omia kasvatteja Teemu Erosta ja Tommi Kivistöä. Näistä Eronen on kiekollisempi ja Kivistö puolustavampi, mutta kumpikaan ei ole erityisen heikko kummassakaan päässä. Nico Maneliukselle ja Petteri Lindbohmille on vaikea luvata suuria peliminuutteja.

Jokereilla on huikeat sentterit. Ilari Filppula on onnistunut kahdella viimeisellä kaudella loistavasti ja viimeksi liigassa syntyi 49 pistettä. Riku Hahl taas on vuosikaudet ollut hyvä EHT-tason puolustava sentteri. Tähän kun laittaa päälle Teemu Pulkkisen ja Janne Lahden välissä hyvin pelanneet Antti Kerälän, sekä yhden SM-liigan parhaista nelossenttereistä eli Henri Heinon, niin keskellä on asiat hyvin. Keskellä voi pelata myös Ben Eaves, joka tekee aina kovia pisteitä, jos sattuu olemaan terveenä. Puolustavammaksi pelaajaksi tarjolla on myös Tomi Mäki, sekä hyvää kahden suunnan peliä nuorisomaajoukkueissa esittänyt toisen kierroksen varaus Alexander Ruuttu. Näistä pelaajista varmasti jotkut joutuvat pelaamaan laidalla, sillä keskelle ei ole näin laajalle materiaalille tarvetta.

Laidoilla huomio keskittyy Janne Lahteen ja Teemu Pulkkiseen. Lahti teki viime kaudella huikeat 37 maalia ja sai kutsun MM-kisoihin. Teemu Pulkkinen on tullut tunnetuksi kovasta lämäristään ja 20 maalin raja menee varmasti rikki. Hänen kokonaisvaltainen pelaamisensa on kuitenkin nykyään todella kovalla tasolla. Jani Rita on kyennyt urallaan parhaimmillaan liigassa 32 maalin kauteen, mutta viimeiset vuodet ovat menneet eri syistä johtuen penkin alle. Viime kauden pilasi loukkaantuminen ja kysymysmerkki onkin, että löytääkö Rita vielä parhaan vireensä. Odotukset ovat kovat myös tanskalaista Nichlas Hardtia kohtaan, joka pari vuotta sitten Tapparassa pelasi erinomaiset pudotuspelit ja on sen jälkeen parantanut otteitaan Allsvenskanissa. Semir Ben-Amor ja Juhani Tyrväinen hoitavat alaketjujen fyysisen pelin, mutta muuta heiltä ei kannata odottaa. Lupaavat Teuvo Teräväinen ja Markus Hännikäinen ovat päässeet European Trophylla pelaamaan, ja erityisesti Teräväisellä on potentiaalia nousta jo tällä kaudella liigarinkiin, sekä parissa vuodessa erittäin hyväksi peliä tekeväksi laituriksi.

Erkka Westerlund on yksi Suomen parhaita valmentajia ja hän sai viime kaudella joukkueen pelaamaan jo hyvin. Nyt Jokereita on vielä vahvistettu erityisesti puolustuksen osalta. Hyökkäys tuntuu olevan epätasapainossa, mutta hankinnat ovat mahdollisia. Tuolloin toimitusjohtaja Jarmo Kekäläinen etsinee jälleen jonkun nuoren ja potentiaalisen kaverin. Joka tapauksessa Jokerit näyttää nyt hyvältä, vaikkei mestaruudesta vielä ehkä taistelekaan. Mitali on kuitenkin realistinen tavoite.

Vahvuudet:
Joukkueessa on liigatasolla aivan parhaimpiin kuuluvia yksilöitä
Kilpailu pelipaikoista voi luoda tervettä kilpailua laajassa materiaalissa

Heikkoudet:
Moni avainpelaajista on kokematon
Kilpeläinen ei ole aina onnistunut paineessa. Onnistuuko nyt?

Paras pelaaja: Teemu Pulkkinen
Kovin hankinta: Ilari Filppula
Pahin menetys: Petteri Nokelainen
Tuleva tähti: Alexander Ruuttu
Sijoitus runkosarjassa: 2-5

1 kommentti:

  1. Ihan hyvää pohdintaa. Bluesilta Karalahti lähti josta saavat korvauksia noin 450.000 tuhatta jolla saa varmasti paremmankin pakin. Koivisto on pieni kymysysmerkki mutta Volden ei ole todellakaan mikään huono veska, oikeastaan voi hyvin breikata itsensä läpi tulevalla kaudella. Esitti hyviä otteita harkkapelissä.

    Bluesin joukkue ei ole vielä siis valmis. Puolustaja tarvitaan ja ehkä vielä vahvistusta hyökkäykseen.

    Itse sijoittaisin Bluesin myös sijoituksille 4-8.

    VastaaPoista