Keskiviikkona Porissa TPS:llä oli erikoinen kokoonpano. Jostain syystä kanadalaispuolustaja Mario Scalzo oli merkattu sentteriksi. Ottelun alussa kiinnitin huomiota puolustajan pelipaikkaan ja kieltämättä oli hämmentävää nähdä Scalzo aloituksissa.
Yleensä viimeistään junioriuran lopulla pelaajille vakiintuu jokin tietty pelipaikka. Joistain tulee hyökkääjiä ja joistain puolustajia, eikä sitä helposti lähdetä enää muuttamaan. Aivan ainutkertaista se ei kuitenkaan ole edes ammattilaiskiekkoilussa, että pelipaikkaa muutetaan hetkellisesti. Esimerkiksi Petteri Nummelin pelasi aikanaan NHL:ssä joitain pelejä hyökkääjänä ja Sami Kapanen puolestaan puolustajana. Suurempana erikoisuutena Dustin Byfuglien teki piste-ennätyksenä siirryttyään Chicago Blackhawksin hyökkääjän roolista Atlanta Thrashersin puolustajan rooliin viime kautena. Tällaiset muutokset eivät kuitenkaan ole kovin yleisiä, eivätkä useimmiten edes järkeviä.
Päävalmentaja Pekka Virran mukaan suunnitelmana oli mennä ottelu kolmella sentterillä ja siirtää Scalzo sitten puolustajan tontille tarpeen tullen. Tarve muutokselle tuli yllättävän myöhään. Viime kevään MM-kisoissa Kanadaa edustanut puolustaja pelasi hyökkääjän tontilla kaksi ensimmäistä erää. Vasta sitten Ässät onnistui maalinteossa, jolloin Scalzo hälytettiin hänelle ominaiselle pelipaikalle.
Ottelun jälkeen puolustaja itsekin oli hivenen hämmentyneen oloinen hänen komennuksestaan hyökkääjän paikalle. Urallaan hän on pari kertaa esiintynyt hyökkääjänä, mutta tämänkertainen komennus silti tuntui olleen hivenen yllättävä. Scalzo oli toki ollut jo aiemmin viikolla harjoituksissa nelosketjun sentterinä Janne Hauhtosen ollessa sivussa, mutta yleensä TPS:n joukkueeseen on näissä tilanteissa nostettu joku nuori höykkääjä junioreista edustusjoukkueen mukaan. Syystä tai toisesta valmennus päätti nyt toisin.
Nelosketjun sentterinä ei siis pelannut Rasmus Kulmala tai Santtu Huhtala. He pelasivat samaan aikaan Turussa nuorten SM-liigaa. Ennemmin sentterinä peluutettiin puolustajaa. Ja sekin on sinällään varsin erikoinen vaihtoehto. Jos puolustajaa peluutetaan hyökkääjänä, niin yleisimmin häntä peluutetaan laidalla. Nyt laidalla pelasi sentterinä monta ottelua pelannut Mika Viinanen, joka olisi ollut omissa ajatuksissani loogisempi vaihtoehto keskellä. No, kaiketi Pekka Virralla oli jokin hyvä syy tuohonkin ratkaisuun.
Mutta eiköhän tämän ottelun perusteella voida sanoa, että Scalzolle luontevin pelipaikka on puolustaja. Aloituksissa hän ei ollut erityisen vaarallinen, eikä muutenkaan loistanut hyökkäyspäässä. Eiköhän se ole niin, että kiekollisena puolustajana hänestä on enemmän iloa hyökkäyspelille kuin nelosketjun sentterinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti