NHL Draft lähestyy ja netti on alkanut pursuamaan materiaalia tulevasta Draftista ja samoin analyysejä menneistä. On toisin sanoen jälleen tullut aika kaivaa luurangot kaapista ja ihmetellä Edmonton Oilersin ja New York Islandersin osumatarkkuutta omissa varauksissaan. Mutta kyllä niitä huteja on tullut muillekin joukkueille ja jopa suomalaisia on varattu aivan liian pienillä varausnumeroilla. Vai mitä mieltä olette seuraavista pelaajista?
Lauri Tukonen - Los Angeles Kings, 2004 1. Kierros #11
Kyllä kyllä. On ehkä vielä vähän liian aikaista tuomita Tukosen ura, mutta omasta mielestäni ei hyvältä näytä. Aikanaan Tukonen oli kieltämättä todella lupaava ja pääsi jo aikaisessa vaiheessa miesten peleihin Hyvinkään Ahmoissa ja myöhemmin Espoon Bluesissa. Tukonenhan oli myös aikanaan nuorten maajoukkueissa ja U18-kisoissa varausvuonna syntyi 6 ottelussa hulppeat 11 pistettä. Eikä 20-vuotiaana pelatut nuorten MM-kisatkaan paljoa noista kisoista jälkeen jääneet vaan sielläkin syntyi 10 pistettä. Mutta tuon kauden jälkeen Tukonen tahkosi 3 vuotta AHL:ssä eikä pistemäärä muuttunut noina vuosina mihinkään. Viime vuonna Tukonen sitten palasi Suomeen, eikä omiin silmiini ainakaan vakuuttanut Ilveksessä eikä Lukossa. Ensi vuosi Lukossa lienee sitten näytön paikka. Joko nousee EHT-tasolle tai jämähtää ikuiseksi lupaukseksi. Kuitenkin on äärimmäisen epätodennäköistä, että mies ikinä pelaisi sellaisella tasolla, jota ensimmäisen kierroksen alkupään varauksen tulisi pelata.
Teemu Riihijärvi - San Jose Sharks, 1995 1.Kierros #12
Tämä varaus on surullisen kuuluisa jopa Amerikan puolella. Yksi huonoimpia varauksia ikinä on monen kommentti. Olisi kiva tietää, kuka Sharksin kykyjenetsijä on suositellut Riihijärveä (ja niitä viittä muutakin suomalaisvarausta) San Joselle. Näytöt olivat vähäiset jo varaushetkelläkin. Pari kautta oli toki kulunut osittain Kiekko-Espoon miesten riveissä, mutta tehot samoilta kausilta A-junioreissa ovat heikot ja poikien EM-kisoistakin samalta vuodelta saaliina oli vain 2 pistettä. Riihijärvelle tarjottiin ainakin jossain välissä sopimusta, mutta mies päätti jäädä kehittymään Suomeen, sillä hän ei mielestään ollut vielä valmis NHL:ään. Ja lopputulos oli se, että ei hän ikinä ollutkaan ja jo numerolla 12 varatun suomalaisen piste-ennätykseksi jäi Suomessa vain 18 pistettä. Siis pistesaldo, jota enemmän viime vuoden surkeassa ässäjoukkueessa kaiken maailman markoluomalat ylittivät! Tämä varaus oli täydellinen epäonnistuminen kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Jani Rita - Edmonton Oilers, 1999 1.Kierros #13
Jani Rita ei ole täydellisin epäonnistuminen NHL Draftin historiassa ja Rita on nykyään varmaa EHT-tasoa ja SM-liigan tähtipelaajia. Kuitenkin jokaiselta ensimmäisen kierroksen varaukselta odotetaan NHL-uraa, varsinkin kun pelaaja valitaan kierroksen ensimmäisellä puolikkaalla. Rita oli potentiaalinen jo varausikäisenä ja 18-vuotiaana hän pelasi jo kokonaisen kauden Jokereiden kovassa porukassa ja ensimmäiset nuorten kisat. Ura oli nousujohteinen ja lopulta Rita siirtyikin rapakon taakse ja pääsikin pelaamaan yhteensä 66 NHL-peliä, kunnes tuli takaisin Jokereihin. Mutta samalla jokainen tuli todenneeksi, että Jani Ridan ominaisuudet eivät yksinkertaisesti riitä NHL:ään. Juniori-ikäisenä Jani Rita dominoi paljon nopeudellaan ja huikealla kiihtyvyydellään ja se riittää aika pitkälle myös SM-liigassa, mutta Tony Salmelaisen tavoin hän joutui huomaamaan, että se ei enää riitä NHL:ssä. Tuloksena on se, että Ridan potentiaali on jo saavutettu ja hänestä tuli nopea koohottaja ja kohtuullinen ratkaisija SM-liigassa. Ei enempää eikä sellainen oikeita vielä noin pieneen varausnumeroon.
Jesse Niinimäki - Edmonton Oilers, 2002 1.Kierros #15
Jesse Niinimäen varaus on myös yksi ihmeellisimpiä NHL Draftin historiassa. Kukaan ei nykypäivänäkään oikein tiedä, miksi Niinimäki varattiin ensimmäisellä kierroksella vuoden yli-ikäisenä. Mies ei pelannut aiempana vuonna poikien MM-kisoissa, eikä varausvuonna nuorten kisoissa. Sen sijaan hän pelasi 16 peliä Ilveksessä ja sai 6 pistettä. Seuraavana kautena syntyikin jo 17 pistettä ja näytti siltä, että varaus ei ehkä mennytkään hukkaan. Mutta sen jälkeen isokokoinen taitosentteri on tehnyt kiinnostavan matkan ympäri maailmaa, mutta ajoittaisia väläyksiä lukuun ottamatta ura on kulkenut epäonnistumisesta toiseen. Tulevalla kaudella jatkaa Ilveksessä, mutta uskooko joku vieläkin Jessen läpimurtoon? Itse en enää jaksa uskoa. Enkä varsinkaan NHL-uraan.
Miika Elomo - Washington Capitals, 1995 1.Kierros #23
Vuonna 1995 varattiin ensimmäisellä kierroksella historialliset kolme suomalaista. Näistä vain Aki Berg on pelannut oikeasti hyvän uran. Elomo on siitä erilainen tapaus kuin Riihijärvi, että hänellä oli edes jonkinlaiset näytöt varaukseen. Elomo pelasi 18-vuotiaana Kiekko-67:n divarijoukkueessa 14 ottelua lähes piste per peli tehoilla ja 18-vuotiaiden EM-kisoista 7 ottelussa pisteitä kertyi 6. Lähti aikaisin Amerikkaan, mutta miehestä ei ikinä kehittynyt NHL-tason pelaajaa, vaikka 2 ottelua NHL:ssä pelasikin. Sen sijaan mies kävi pariin otteeseen SM-liigassa vuokralla ja voitti Suomen mestaruuden sekä vuonna 1998, että 1999. Palasi lopulta lopullisesti Suomeen ja Espoon Bluesiin, jossa epäonnistui ja loput hoitikin sitten uran päättänyt loukkaantuminen.
Ari Ahonen - New Jersey Devils, 1999 1. Kierros #27
Ahonen oli aikanaan äärimmäisen lupaava maalivahti ja oman ikäluokkansa ykkösvahti Suomen nuorten maajoukkueissa. Varausvuonna alle 18-vuotiaiden kisoissa Ahosella oli turnauksen paras torjuntaprosentti ja seuraavina kahtena vuonna Ahonen pääsi pelaamaan HIFK:ssä ihan kunnolla ja 20-vuotiaana hän oli SM-liigassa ykkösvahti ja nuorten kisojen all-stars maalivahti. Mutta sitten "uusi Brodeur" siirtyi Amerikkaan ja jäi jumiin AHL:ään, eikä sielläkään ikinä loistanut. Lopulta Ahonen kyllästyi AHL:n bussimatkoihin ja siirtyi takaisin Eurooppaan ja mies on käynyt jo epäonnistumassa niin Bluesissa, Jokereissa kuin Frölundassakin ja ensi kaudella varmaan epäonnistuu myös KalPassa. Jos maalivahti varataan ensimmäisellä kierroksella, niin siitä pitäisi tulla NHL:n ykkösvahti, ei SM-liigan kakkosvahti!
Petro Koivunen - Edmonton Oilers, 1988 2.Kierros #39
Koivunen on vähän kaksijakoinen tapaus. Alle 20-vuotiaana pelasi useammat nuorten kisat hyvillä tehoilla ja divarista löytyy peräti 69 pisteen kausi. Niihin aikoihin Petroa verrattuun erääseen suomalaiskiekkoilijaan nimeltä Teemu Selänne. Uran kehitys meni sitten sen jälkeen hieman eri suuntaan. Teemusta tuli NHL-tähti, Koivunen pelasi yhden hyvän liigakauden ja monta keskinkertaista. Heikko suoritus pelaajalta, jolta odotettiin paljon ja joka ei päässyt ikinä edes maajoukkueeseen.
Tero Määttä - San Jose Sharks, 2000 2.Kierros #41
Aikanaan nuorten maajoukkueiden luottopuolustaja ja mies valittiin jopa 18-vuotiaana ikäluokkaansa parhaaksi suomalaiseksi. Varausnumerokin oli sitten sen mukainen ja pari ensimäistä kautta Bluesissa olivatkin nousujohteisia (8 ja 10 pistettä). Sen jälkeen mies jämähti paikalleen ja ei ole siltä tasolta juurikaan vuosien varrella parantanut. Toisen kierroksen lupauksesta tulikin nykyään Ässissä pelaava kohtuullisen hyvä peruspuolustaja, jonka avaukset eivät osu lapaan ja joka voi vain unelmoida maajoukkeesta.
Juha Gustafsson - Phoenix Coyotes, 1998 2.Kierros #43
Gustafssonkin pelasi Espoossa uransa alussa ja vuonna 1996 hänet valittiin Suomen parhaaksi 16-vuotiaaksi pelaajaksi. Vuonna 1998 hän pelasikin jo toiset 18-vuotiaiden EM-kisat ja ilmeisestikin Coyotesin kykyjenetsijät vakuuttuivat miehen puolustustaidoista. Mutta sen jälkeen kehitys pysähtyi ja toisen kierroksen taso jäi saavuttamatta ja mies luutii vieläkin aina silloin tällöin Bluesin takalinjoilla vastuun vähetessä vuosi vuodelta. Käsittääkseni Gustafsson on "ihan hyvä" peruspuolustaja, mutta toisen kierroksen varaus?
Petri Aaltonen - Quebec Nordiques,1988 3.Kierros #45
Petri Aaltonen oli todellinen lahjakkuus. Vuonna 1988 tuli jo 18-vuotiaana valinta nuorten EM-kisojen parhaaksi hyökkääjäksi. Lopulta siirtyi liigaan ja HIFK:iin ja ensimmäinen kausi olikin kohtuullinen (15 pistettä). Sitten ei kestänyt pää ja ura kääntyi jyrkkään laskuun epäonnistuneen liigakauden jälkeen oli paluu divariin vuorossa. Sielläkään ei tullut kuin pari onnistunutta kautta, joten Aaltosen voi luokitella täydelliseksi flopiksi. Uran lopulla on tullut pelejä milloin mistäkin, esimerkiksi III divisioonasta...
Esa Palosaari - Winnipeg Jets, 1986 3.Kierros #50
Täytyy myöntää, että ei ollut mitään hajua ketä tämäkin pelaaja oli. Ilmeisesti pelasi nuorten EM-kisoissa vuonna 1986 ja vakuutti Jetsin kykyjenetsijät. Ymmärtääkseni pelasi myös Kärppien joukkueessa, mutta netistä löytyvä tietokanta on miehen kohdalla puutteellinen. Divaritasolle mies jäikin ja 90-luvun ensimmäisten vuosien jälkeen hän lopetti I Divisioonassakin. Ei varmaan aivan sitä, mitä Jets haki varauksellaan.
Teemu Sainomaa - Ottawa Senators, 1999 2.Kierros #62
Mitä ihmettä Senators näki Sainomaassa? Olihan se isokokoinen, mutta edes junioriura ei näytä tuoneen kovin suuria pistemääriä, joten tuskin Sainomaan kohdalla voi mistään superlahjakkuudesta puhua. Mies kuitenkin varattiin toisella kierroksella surullisen kuuluisassa vuoden 1999 Draftissa. Urakehitys oli sen jälkeen seuraava: liigaan ja nuorten kisoihin, epäonnistuminen liigatasolle, Mestikseen (18 pistettä Sportissa paras kausi) ja lopettaminen. Ei kovin vakuuttavaa.
Henrik Juntunen - Los Angeles Kings, 2001 3.Kierros #83
Juntunen nousi Kärppien rinkiin jo nuorena ja pelasi kohtuulliset 18-vuotiaiden kisat, joten ei ihme että isokokoinen hyökkääjä varattiin NHL:ään. Ura näytti olevan noususuunnassa aina vuoteen 2004 asti ja nuorten kisatkin onnistuivat 2003 ihan hyvin. Sen jälkeen hän jäi jumiin ensiksi Kärppien kivikovassa miehistössä jämäminuuteille ja mies lähti hakemaan vastuuta Ilveksestä ja Lukosta, mutta ei onnistunut ottamaan sitä. Viime kaudella Juntunen ei sitten enää kelvannut liigajoukkueille ja kausi kului Suomi-Sarjan Kiekko-Laserissa. Ensi vuonna on sentään nousu Mestikseen Jukureiden riveihin, mutta melkoinen huti tämäkin varaus oli.
Tuomas Nissinen - St.Louis Blues, 2001 3.Kierros #91
Nissinen oli aikanaan 83-ikäluokan kakkosvahti heti Kari Lehtosen jälkeen ja odotukset olivat myös hänelle kohtuulliset. 20-vuotiaana kaikki näyttikin hyvältä ja Nissinen sai pari kautta vastuuta Ilveksessä, mutta tilastot eivät olleet huippuluokkaa. Seuraavaksi hän siirtyikin Ässiin, mutta oli ensin täydellisesti Scott Langkowin pimennossa ja vuotta myöhemmin Juuso Riksmanin. Siirtyi kasvattiseuraansa KalPaan, jossa piti ottaa ykkösvahdin paikka tai ura jämähtää. Noh kyllähän Nissinen pelasi ykkösvahtina, mutta ei loistanut ja sen jälkeen paikkaa ei löytynyt edes SM-liigasta. Viime kausi meni Italiassa, joten kolmannen kierroksen varaus ei ihan näytä käyttäneen potentiaaliaan.
Ja seuraavassa on vähän pienemmän luokan floppeja, mutta eivät nämäkään pelaajat ikinä taineet ihan sillä tasolla pelata, mitä varausnumero kertoo. Osa on kyllä luonut varsin kohtuullisenkin uran, mutta toisen kierroksen varauksen tulisi yltää NHL:ään asti ja kolmannenkin kierroksen varauksen tulisi saavuttaa edes jotain.
Jukka Seppo - Philadelphia Flyers, 1986 2.Kierros #23
Hannu Toivonen - Boston Bruins, 2002 1.Kierros #29
Tuomas Grönman - Chicago Blackhawks, 1992 2.Kierros #29
Vesa Viitakoski - Calgary Flames, 1990 2.Kierros #32
Pekka Tirkkonen - Boston Bruins, 1986 2.Kierros #34
Jarkko Varvio - Minnesota North Stars, 1992 2.Kierros #34
Teemu Laine - New Jersey Devils, 2000 2.Kierros #39
Jali Wahlsten - Minnesota North Stars, 1981 2.Kierros #41
Jyrki Seppä - Winnipeg Jets, 1981 3.Kierros #43
Tuomas Pihlman - New Jersey Devils, 2001 2.Kierros #48
Tomek Valtonen - Detroit Red Wings, 1998 2.Kierros #56
Juha Alén - Anaheim Mighty Ducks, 2003 3.Kierros #60
Marko Mäkinen - San Jose Sharks, 1995 3.Kierros #64
Masi Marjamäki - Boston Bruins, 2003 3.Kierros #66
Tuukka Mäkelä - Boston Bruins, 2000 3.Kierros #66
Arttu Luttinen - Ottawa Senators, 2002 3.Kierros #75
Ja nämä kaikki vain kolmen ensimmäisen varauskierroksen aikana. Näiden lisäksi toisella ja kolmannella kierroksella on montakin suomalaisvarausta, jotka eivät toistaiseksi yltäneet NHL-tasolle, mutta ovat kuitenkin saavuttaneet kohtuullisen hyvän tason, tai ovat vasta kehittymässä ja joista voi vielä tullakin joskus jotain. Ja sitten jämäkierroksilla on aivan huikea määrä sellaisia pelaajia, jotka olivat junioreina lupaavia ja pelasivat jopa nuorten maajoukkueissa, mutta eivät ikinä murtautuneet NHL-varauksesta huolimatta edes SM-liigaan, saatika sitten rapakon taakse suuriin valoihin.
Tarina jatkuu vielä ja seuraavaksi on luvassa kansainvälinen versio, josta löytyy suomalaisia hutejakin suurempia epäonnistumisia. Siihen asti näkemiin ja kuulemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti