Muistan, kun pari vuotta sitten Bluesin hyökkääjä Mikko Lehtonen pelasi ensimmäistä kertaa maajoukkueessa. Esitys oli hyvin hyvä ja ennakkoluuloton, vaikkei pisteitä tullutkaan. Sen jälkeen tie vei Pohjois-Amerikkaan, jossa farmissa menikin ihan hyvin. Nyt Lehtonen on palannut Eurooppaan ja jälki Elitserienin Skellefteåssa on ollut yhdessä Joakim Lindströmin kanssa tuhoisaa. Kaksikko on selkeästi Elitserienin pistepörssin johdossa. Ei ihme, että nuoresta suomalaishyökkääjästä odotettiin ratkaisijaa myös kansainvälisiin peleihin.
Mikko Lehtonen on kuitenkin pelannut jo ennen tätä turnausta kuusi ottelua ilman pisteitä. Kun viime pelissäkään ei tullut pisteitä, niin ajattelin katsoa tänään erityisen tarkasti Lehtosen peliä. Kolmannessa erässä alkoi tulla piristymisen merkkejä, mutta suurimman osan ajasta hyökkääjä oli varsin heikko. Toki tehottomuuteen vaikutti muut ketjun pelaajat. Petri Kontiola ei kyennyt tässä turnauksessa parhaimpaansa, eikä Juhamatti Aaltonen ole varsinaisesti taidostaan huolimatta kovin hyvä pelinrakentaja. Mutta toisaalta samat ongelmat olivat näkyvissä jo aiemmissa turnauksissa. Ja nyt tuloksena kahdeksasta ottelusta on tehot 0+0.
Peli Ruotsia vastaan kuvasi hyvin Lehtosta maajoukkueessa. Hyökkääjän ratkaisut kiekollisena oli heikkoja, hitaita ja ponnettomia. Laukaukset eivät lähteneet tarpeeksi kovaa, tai sitten ne suuntautuivat suoraan maalivahdin syliin. Isosta koosta huolimatta Lehtonen ei käyttänyt kroppaansa juurikaan hyödykseen fyysisessä pelissä, vaan peli oli moniin muihin verrattuna melko pehmeää. Lisäksi hyökkääjä hävisi suuren osan kaksinkamppailuistaan ja suuren osan ajasta hän pyöri selvästi pelin ulkopuolella. Ja Lehtonen ei saanut karvattua kiekkoa pois vastustajalta juuri koskaan. Tiivistettynä hyökkääjän peli oli hyvin mitäänsanomatonta.
Olen rehellisesti sanottuna pettynyt Lehtoseen (ja oikeastaan myös tästä turnauksessa poissa olleeseen Perttu Lindgreniin). Omassa sarjassa kyllä jälki on loistavaa, mutta peli Suomen paidassa ei luonnistu. Samaan aikaan esimerkiksi vuotta nuorempi Juuso Puustinen pelasi yllättävän hyvän turnauksen. Mutta lopulta kyse taitaa olla siitä, että EHT:n pelit ovat kovatasoisempia kuin pelit kansallisessa sarjassa. Ja joillakin pelaajille tuo hyppy kansainvälisiin peleihin on helpompi kuin toisilla. Erityisesti hyökkäävän roolin pelaajille kansainväliset pelit tuottavat usein suurempia vaikeuksia, kuin joillekin alaketjujen energiapelaajille.
Mutta toisaalta niin se menee. Kun Lennart Petrell pelaa erinomaisen turnauksen Ruotsissa, niin hänen osakkeensa maajoukkueen alaketjujen luottopelaajana nousevat kohisten. Jos taas Lehtonen ei kahdeksassa ottelussa saa pistettäkään, niin mielestäni tällä kaudella hänellä ei ole enää asiaa maajoukkueeseen.
Mikko Lehtonen, minä sanon että ”ei jatkoon”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti