Mestiksen kärkinimet eivät pärjää liigassa

Mestis on Suomen toiseksi korkein sarjataso. Vaikka tasoero SM-liigaan onkin valtava, niin voisi kuvitella, että osa Mestiksen tähtipelaajista voisi olla SM-liigassa huippuja. Totuus on kuitenkin karumpi. Otetaan tarkasteluun kaudet 2006-2007, 2007-2008 ja 2008-2009.

Pistepörssin kymmenen kärjessä ainakin kerran noilla kausilla olivat Tero Forsell, Teemu Virtala, Petri Lehtonen, Sami Puruskainen, Markus Jämsä, Jarkko Oikarinen, Jouni Virpiö, Tuomas Tikkanen, Tuomas Nikoskelainen, Jussi-Mikko Makkonen, Markus Jämsä, Juho-Tuomas Appel, Markku Vuorisalo, Marko Virtala, Pasi Järvinen, Antti Hilden, Aki Keinänen, Jarmo Jokila, Mikko Liukkonen, Lou Dickenson, Tuukka Pulliainen, Jussi Haapasaari, Jaakko Pellinen, Markku Flinck ja Jani Keränen.

Puolustajien pistepörssin kärkiviisikoista löytyvät nimet Pasi Järvinen, Kai Syväsalmi, Jarkko Heikkinen, Lauri Kinos, Kimmo Nevalainen, Mikael Hallbäck, Michael Clarke, Juha Leimu, Matti Tiihonen, Mikko-Pekka Peltonen, Jarkko Immonen ja Jarno Kultanen. Parhaiksi maalivahdeiksi valittiin Juha Kuokkanen, Petri Koivisto ja Antti Ore.

Eipä noista nimistä juuri liigatason huippuja löydy. Juha Leimusta on toki tullut huippupuolustaja. SM-liigassa valtaosan tästä kaudesta ovat viettäneet Jouni Virpiö, Marko Virtala, Tuukka Pulliainen, Jarmo Jokila, Lou Dickenson, Jaakko Pellinen, Kai Syväsalmi ja Petri Koivisto. Heistä Virtala oli viime pudotuspelien aikana hyvässä vireessä, muuten on ollut hiljaisempaa. Petri Koivistollekin oli tarjolla ykkösvahdin tontti Kärpistä, mutta taso ei tainnut riittää.

Mitä syitä on tälle ilmiölle?

Liigajoukkueet ovat ottaneet useimmiten pienempiin rooleihin omia kasvatteja. Se on ymmärrettävä ja oikeastaan myös suositeltava asia. Se luo jatkuvuutta joukkueeseen ja kasvattaa joukkueeseen tiettyä me-henkeä. Nämä nuoret saattavat käydä ajoittain kääntymässä Mestiksessä ja saattavat tehdä tehojakin, mutta koska he eivät vietä koko kautta Mestiksessä, heitä ei myöskään näy pistepörssin kärjessä. Toisaalta Mestis-joukkueiden oma juniorityö ei ole yhtä hyvällä tasolla kuin liigajoukkueilla, jolloin todella potentiaalisia nuoria kavereita ei usein Mestis-joukkueen kasvattamana näe. Monella joukkueella juniorityö on vielä niin heikkoa, että joukkue on täynnä nuorempia ja vanhempia palkkasotureita, jotka käyvät pelaamassa pari peliä, kunnes jatkavat matkaansa kohti uusia seikkailuita.

Tämän vuoksi usein hieman kokeneemmat pelaajat ovatkin pistepörssin kärjessä. He ovat sitoutuneet useimmiten yhteen joukkueeseen ja pelaavat suuressa roolissa läpi kauden. Useimmiten näillä vanhoilla sotaratsuilla on kuitenkin jokin syy miksi he pelaavat Mestiksessä, eikä SM-liigassa. Monen täysi potentiaali on myös saavutettu jo useita kausia takaperin, eikä varsinaista halua ole enää kehittyä pelaajana, vaan tyydytään vain pelailemaan. Toisaalta monella Mestiksen paikkakunnalla on niin vähän rahaa, ettei ole yksinkertaisesti edes mahdollisuutta täysipainoiseen harjoitteluun.

Toisaalta monen pistepörssin kärkinimen ongelma on juuri se, että he ovat pistepörssin kärkinimiä. Luonnollisesti Mestiksen joukkueet tarjoavat heille joukkueen isoimmat sopimukset, mikä on vain hyvä asia. Näin Mestiksen joukkueet pitävät tasoa yllä. Mutta nämä kärkinimet ovat toisaalta roolinsa vankeja. Suurin osa heistä tarvitsisi hyökkäävän roolin. Harvalla liigajoukkueella on kuitenkaan tarjota paikkaa kahdesta ensimmäisestä ketjusta. Sekin on myös usein nähty, että taidot eivät riitäkään enää liigassa hyökkäävään rooliin, vaikka sellainen on ollut tarjolla.

Mikä on sitten tarinan opetus? Ehkä se, että jos jokin SM-liigan joukkue hakee Mestiksestä vahvistuksia, niin kenties sitä pistepörssin kärkinimeä ei kannata väkisin hankkia, sillä hänestä ei useimmiten ole hyötyä liigassa, mutta Mestiksessä hänestä on paljon iloa. Sen sijaan kannattaa etsiä johonkin tiettyyn rooliin sopivia pelaajia. Esimerkiksi Ässät hankki viime kaudella Jokipojissa pelanneen Sami Mutasen nelosketjun laituriksi ja hän on onnistunut roolissaan erinomaisesti. Toinen hyvä vaihtoehto on katsella selkeästi urallaan eteenpäin meneviä ja töitä tekeviä nuorempia pelaajia, joilla on vielä mahdollisuuksia kehittyä.