Porin Ässät ei päässyt tänäkään vuonna pudotuspeleihin. Sama virsi on toistunut tällä vuosituhannella jo turhankin monta kertaa. Tänä vuonna moni asia näytti hyvältä ja tammikuussa porilaisten marssi näytti oikeasti hyvältä. Jos ei voinut puhua kuudennesta sijasta, niin ainakin kahdeksannesta. Mutta nyt pudotuspeliviiva on karannut ja on oikeastaan yksi ja sama, että onko Ässät lopulta sijalla 11, 12 vai 13. Viime kauden pistemäärääkään ei taideta tavoittaa. Mutta pelkkiä pisteitä ei kannata tarkastella. Ässät hävisi aiempaa harvemmin murskalukemin ja joukkue pelasi kuitenkin kauden ajan melko tasaisesti ennen viimeisiä hetkiä. Lisäksi tänä vuonna oli takuuvarmasti paljon enemmän otteluita, jotka Ässät olisi voinut voittaa verrattuna viime kauteen. Mutta joko viimeistely tai pari virhettä omassa päässä vei monta pistettä tällä kaudella. Mutta katsotaanpa kautta kuitenkin syvemmin.
Onnistujat
Onnistujiin pitää ehdottomasti lukea kaikki ne pelaajat, jotka murtautuivat tällä kaudella liigatasolle. Jussi Rynnäs, Mika Niemi, Jesse Jyrkkiö ja Antti Mäkilä nostivat tasonsa junioritasolta ylemmäs. Rynnäs, Niemi ja Jyrkkiö saivat vielä todella suurta roolia, mutta pojat eivät tainneet olla vielä fyysisesti tai henkisesti valmiita olemaan koko kauden ajan ratkaisijoita. Kuitenkin tason nosto oli hurja. Ville Uusitalo oli vielä kauden 2008-2009 todella epävarma, mutta tällä kaudella hän oli Ässien ylivoimaisesti paras puolustaja. Ja Tuomas Huhtanen nosti tasoaan huimasti ja oli usein todella vaarallinen hyökkäyspäässä. Lisäksi loppukaudesta Tomas Zaborsky pelasi todella hyvin, vaikka välillä ei peliaikaa meinannut edes tulla. Ja onhan pakko mainita, että Marko Luomala teki kuitenkin yli 25 maalia ja Marko Kivenmäki lähenteli piste-ennätystään.
Jesse Jyrkkiö nousi liigatasolle tällä kaudella
Epäonnistujat
Niin onko niitä? No kyllä jollain tasolla. Eero Kilpeläiseltä odotti enemmän, sillä viime kauden lopulla Kilpeläinen torjui Ässille monta voittoa ja hänen takiaan Ässät ensinnäkin pelaa liigassa tällä hetkellä. Tämä kausi sen sijaan oli pettymys. Sakari Salminen jäi myös kauas viime vuoden tasostaan ja taitava pelinrakentaja oli pitkään varjojen mailla. Tero Määttä pelasi välillä oikeasti todella mallikkaasti, mutta palkkaan nähden tulosta tuli liian vähän. Ja eiköhän Matti Kuusistoltakin odotettu enemmän, mitä lopulta saatiin. Ja sitten on tietenkin herra Kamil Piros, joka lähtikin Porista pois jo kesken kauden. Iso palkka, vähän tulosta eikä häntä jäänyt tänne kaipaamaan juuri kukaan.
Epätasaisuus vaivasi
Vaikka joukkueen taso ei hirveästi heitellyt, niin todella harva pelaaja pelasi samalla tasolla illasta toiseen. Nuorilla, kuten Niemellä ja Jyrkkiöllä sen vielä ymmärtää ja sen voi antaa vielä anteeksi, mutta kokeneemmilla pelaajilla ei. Marko Luomala oli aivan yössä tammikuun jälkeen, Tero Määttä oli välillä jossain ihan muualla kuin kentällä ainakin henkisesti, Eero Kilpeläinen pelasi välillä loistavasti ja seuraavassa pelissä antoi kaksi helppoa. Veli-Matti Savinaisella oli todella heikko alkukausi ja vasta lopussa alkoi kulkemaan. Sakari Salminen menee myös vielä nuoreen kaartiin, mutta epätasaisuus oli hänen tapauksessa todella suurta. Parissa pelissä hän oli kentällä aivan pitelemätön vain ollakseen seuraavat viisi ottelua aivan unessa. Viime hetken puolustajahankinta Kristian Kudroc ei myöskään ollut aina kovin hyvässä vireessä. Ja sitten on Marko Kivenmäki. Mave on jonkinlainen syntipukki huonolle loppukaudelle, vaikka Kivenmäki olikin yksi Ässien tasaisimpia suorittajia. Mutta kyllä hänellekin sattui välillä niitä iltoja, jolloin mikään ei kulkenut, suu kävi ja hän turhautui kaikkeen ja kaikkiin.
Ässät poistuu huomisen jälkeen takavasemmalle. Kausi ei jatku.
Mihin Ässät lopulta kaatui?
Pariin asiaan. Ensinnäkin liian moni avainpelaaja oli liian nuori ja kokematon vastuuseen. Ja juuri siksi Ässät hukkasi aivan liikaa A-luokan maalipaikkoja, tai menetti turhaan kiekon omalla alueella. Loppukaudesta joukkue ei myöskään aina ollut iskussa. En tiedä, että johtuiko se pelaajista vai valmentajista, mutta kokeneet pelaajat eivät kyenneet lopulta kannattelemaan joukkuetta loppuun saakka. Ja sitten oli tietty loukkaantumiset. Kapteeni Matti Kuparisen ja varakapteeni Ville Uusitalon loukkaantumisten jälkeen homma romahti lopullisesti. Kuparinen on ollut Ässien henkinen johtaja ja myös erinomainen kahden suunnan sentteri. Uusitalo taas urakoi Ässien puolustuksessa miltei puoli tuntia ottelussa huipputasolla ja kukaan muu puolustaja ei päässyt edes lähelle hänen tasoaan. Ja kuin kirsikkana kakun päälle, Tuomas Huhtanen ei ollut tuomassa energiaa kentälle kauden tärkeimmissä otteluissa.
Mutta aina on sitten se seuraava kausi. Ässät ei paljoa ensi kaudeksi muutu ja ilmeisesti joukkue on jo nyt miltei kokonaan kasattu. Se helpottaa kauteen valmistautumista ja valmentautumista. Lisäksi ensi vuonna nuoret ovat jälleen vuoden vanhempia ja näinkin nuorelle joukkueelle se voi merkitä todella paljon. Lisää varmuutta on siis odotettavissa ja nuoret pelaajat ovat entistäkin valmiimpia fyysisesti raskaaseen liigakauteen. Ensi kaudella on siis kaikki mahdollista, mutta sitä ennen pitäisi pelata täysin merkityksetön ottelu Bluesia vastaan ja purkaa pettymys johonkin. Sillä tottakai se harmittaa, että pitkään pudotuspeleihin menossa ollut joukkue ei sinne pääsekään vaan aloittaa kesälomansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti