HPK - TPS
Aiheesta tulikin mainittua jo viimeisessä kirjoituksessa. Yllätyshän noiden kahden seuran menestys on. Runkosarjan viides ja kuudes varmistivat eilen finaalipaikkansa kotikentillään. Ja kun oikeastaan jo runkosarjan menestys oli yllätys, niin entä sitten finaalipaikka? Kun sitä tarkemmin ajattelee, niin toinenhan noista on Suomen mestari vuosimallia 2010! Kuka olisi uskonut? No, ehkä jotkut optimistisimmista faneista, mutta ei varmaan muut. Itse kun pidin HPK:ta tasapaksuna joukkueena, joka taistelee säälipleijaripaikkaan oikeuttavista sijoista ja TPS:ää lähes täytenä arpalippuna ja vaikeasti veikattavissa olevana seurana. Nyt joukkueet ovat kuitenkin finaalissa.
HPK:n pelejä en ole valitettavasti välierissä nähnyt kuin yhden ja sekin oli 4-0 tappio KalPalle. Sen jälkeen olin jo varma HPK:n putoamisesta pronssiotteluun. Mutta niin vain HPK nousi. Tietyt yksilöt pystyivät kannattamaan joukkuetta ja nyt mestaruus on jo lähellä. Maalivahti Teemu Lassila on kenties paras Suomessa pelaava maalivahti ja häneen HPK pystyykin luottamaan. Puolustuksessa Mikko Mäenpää on todella vahva MM-ehdokas ja häntä taas tukee kokeneet Marko Tuulola ja Jukka-Pekka Laamanen. Puolustuksessa on siis voittamisen kulttuuria kokeneiden puolustajien ansiosta eikä väheksyä voi myöskään makuupaikkoja maalin edessä tarjoavaa Tuukka Mäkelää. Hyökkäyksessä Ville Viitaluoma, Joonas Vihko ja Janne Laakkonen ovat taas ottaneet vastuun tehoista. Itse olen pitänyt heitä kaikkia hieman B-luokan kiekkoilijoina, jotka ovat ihan hyviä, mutta jotka eivät kykene ratkaisuihin tärkeissä paikoissa. Ilmeisesti olin väärässä.
Ja sitten TPS. Mitäköhän Kai Suikkanen on joukkueelleen tehnyt? Vuoden valmentajan palkinnon pitäisi ehdottomasti mennä Turkuun kävi finaaleissa miten tahansa. Kaikki on mennyt Turussa nimittäin suunnitelmien mukaan. David Leggio ja Atte Engren ovat kumpikin pelanneet hyvin maalilla, Lee Sweatt on kyennyt johtamaan puolustusta odotetusti, Michal Birner, Tomas Plihal ja Jens Skålberg osoittautuivat hyviksi hankinnoiksi... Lisäksi Joonas Järvinen, Marko Virtala, Antti Halonen ja Markus Nordlund ovat ottaneet harppauksia eteenpäin. Eikä väheksyä voi myöskään tutulla panoksellaan pelaavia Ville Vahalahtea, Tuomas Suomista tai Antti Erkinjunttia. Ja nyt kun onnistumisia on tullut, niin joukkue on saanut hurmoksen päälle. Ja hurmos ruokkii taas uusia onnistumisia. Tämä on nyt johtanut siihen, että Turussa on sekä joukkue, että yleisö aivan uskomattomassa hurmoksessa. Viimeksi vastaavaa on tainnut tapahtua Porissa 4 vuotta sitten. Nauttikaa turkulaiset näistä hetkistä!
Miten finaaleissa sitten käy? Näkisin tässä vaiheessa kaksi vaihtoehtoa. HPK:n eduksi finaalit kääntyvät, mikäli he onnistuvat voittamaan TPS:n Turussa joko toisessa tai neljännessä ottelussa. Mieluiten jo toisessa. HPK:lle onkin toki jo tuttua voittaa hurmoksessa pelaava vastustaja finaaleissa. TPS:n mahdollisuus taas on ensimmäisessä ja kolmannessa pelissä Hämeenlinnassa. Jos TPS onnistuu nappaamaan hämeenlinnalaisista kotikenttäedun, niin hurmos kotona siivittää TPS:n mestariksi. Se, että kumpi vaihtoehto toteutuu jää nähtäväksi. Itse en uskalla edes lähteä veikkaamaan. Pudotuspelit ovat kuitenkin arvaamattomia ja esityksiin tuntuu vaikuttavan niin moni eri asia. Mutta itse toivon TPS:n mestaruutta ihan vain tuon hurmoksen takia. Siitä tulee mieleen hyvät muistot neljän vuoden takaa. Toisin sanoen itse toivon edellä olleen youtube-videon kaltaista lopputulosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti