maanantai 6. syyskuuta 2010

SM-liiga kaudella 2010-2011 osa 2

JYP

JYP on vakiinnuttanut paikkansa aivan SM-liigan kärjessä. Kahdelta viime kaudelta JYP on saanut mitalin. Ja miksei olisi saanut, kun kerran jokainen osa-alue on kunnossa? Valmennus Risto Dufvan johdolla on yksi liigan parhaista ja maalivahdit, puolustajat ja hyökkääjät ovat laadukkaita. Samalla joukkue on saatu pidettyä erittäin hyvin kasassa ja laajuutta on niin paljon, että yhden tähden menettäminen vuodessa ei haittaa (Jarkko Immonen, Tuomas Pihlman).

Maalivahti Pekka Tuokkola on noussut parin viime vuoden aikana aivan SM-liigan eliittiin ja kakkosvahdiksi Joni Myllykoski on erinomainen. Puolustuksessa on SM-liigaan seitsemän todella kovaa nimeä. Nuori Sami Vatanen pelasi heistä peräti MM-kisoissa ja nuori, hyvin liikkuva ja peliä rakentava puolustaja onkin suuressa vastuussa. Häntä tukee kiekollisessa pelissä Jyrki Välivaara ja Kalle Kaijomaa, jotka kumpikin ovat tehneet SM-liigassa hyvin pisteitä. Omaa päätä pitää puhtaana siinä roolissa erinomaiset Olli Malmivaara, Mikko Viitanen ja Kalle Koskinen, eikä Antti Jaatinenkaan ole huono. Ainoa ongelma tulee, jos pari puolustajaa on telakalla samanaikaisesti, sillä silloin vastaavantasoista puolustajaa ei ole enää tarjolla.

Hyökkäys on Pihlmanin lähdönkin jälkeen hyvä. Juha-Pekka Hytönen on yksi liigan parhaimmista ja monipuolisimmista keskushyökkääjistä ja kakkossentteriksi on tarjolla entinen SM-liigan maalikuningas Jussi Makkonen, jolta voi odottaa viime kautta enemmän Suomessa vietetyn kesän jäljiltä. Miika Lahti ja Filip Riska ovat taas erinomaisia puolustavia senttereitä.

Laituriosastolla hyökkääviin rooleihin on tarjolla Antti Pihlström, Ossi Louhivaara, Vili Sopanen, Jani Tuppurainen ja Antti Virtanen. Heistä jokainen on osoittanut pystyvänsä ottamaan tuon roolin. Mutta nyt heistä kahden on noustava ykkösketjun pisteitä tekeviksi laitureiksi. Toinen näistä kahdesta lienee Pihlström ja toinen oletusarvoisesti Louhivaara, jonka siinä tapauksessa on pakko parantaa piste-ennätyksensä 32 pisteestä yli 40 pisteeseen.  Jari Jääskeläinen ja Olli Sipiläinen taas kykenevät hoitamaan puolustavat tehtävät. JYP:n rinki on hyökkäyksessä muutenkin suuri, sillä osin D-Teamin ansiosta uusia yrittäjiä rooliin kuin rooliin löytyy. Jos joku epäonnistuu tai loukkaantuu, niin varalta löytyy uusi mies. Kysymys onkin, että kuinka paljon lopulta Turo Asplund, Tuomo Laukkanen, Pekka Jormakka, Jasse Ikonen, Markus Poukkula ja Jonne Virtanen saavat peliaikaa. Moni heistä kaipaisi jo suurempaa roolia, kuin on saanut.

Joka tapauksessa JYP on yksi suurimpia suosikkeja alkavalla kaudella. Oma pää on erinomainen ja hyökkäys näyttää melko hyvältä. Potentiaalisimpia ongelmia kuitenkin löytyy. Innostaako samat naamat pukukopissa kolmatta kautta putkeen? Ja onko hyökkäys sittenkin liian yksipuolinen ja löytyykö sieltä varmoja ratkaisijoita tarpeeksi? Se jää nähtäväksi. Todennäköisesti JYP kuitenkin voittaa otteluita, mutta ottelut voivat jäädä hyvin vähämaalisiksi. 

Vahvuudet:
Valmennus
Maalivahdit ja puolustus aivan liigan terävintä kärkeä

Heikkoudet:
Yksipuolinen hyökkäys
Onko runko pysynyt liian samana liian kauan?

Paras pelaaja: Juha-Pekka Hytönen
Tärkein hankinta: Vili Sopanen
Pahin menetys: Tuomas Pihlman
Tuleva tähti: Jasse Ikonen
Sijoitus runkosarjassa: 1-3

KALPA

KalPa on noussut parin viime kauden aikana yhdeksi SM-liigan parhaista joukkueista. Pekka Virran KalPa on pelannut viihdyttävää kiekkoa, jossa kaiken perustana on kiekkokontrolli. KalPa pitää kiekkoa varmaan enemmän, kuin mikään muu joukkue. Se on tuottanut jo kaksi välieräpaikkaa ja yhden pronssin. Mutta kaikesta huolimatta KalPan kausi voi olla vaikea. Sami Kapasen, Kalle Sahlstedtin ja Mika Strömbergin lähtö saattaa aiheuttaa suuria ongelmia, kun kokeneet pelaajat eivät olekaan enää tukemassa nuoria pelaajia.

Materiaali kuitenkin riittää todennäköisesti pudotuspeleihin. Maalivahti Ari Ahonen ei ehkä ole SM-liigan parhaita maalivahteja, mutta riittävän hyvä kuitenkin ja maalivahtiin KalPa ei tule kaatumaan. Aleksis Ahlqvist lienee hyvä kakkosvahti.

Puolustus on KalPan heikoin lenkki ja siinä KalPa antaa turhankin paljon tasoitusta muihin kärkijoukkueisiin. Adam Masuhr (entinen Andersson) on hyvä kiekollinen pelaaja ja todella hyvä ylivoimalla. Janne Jalasvaara ja Jussi Timonen pelasivat kumpikin hyvän kauden, mutta pysyykö nyt taso yhtä hyvänä? Kai Syväsalmi ja Samuli Suhonen ovat varmasti hyviä puolustajia ylivoimaan, mutta tasakentällisin meno ei olekaan yhtä vakuuttavaa, ellei kesän aikana ole tullut kehitystä parempaan. Puolustus taitaa olla muutenkin ylikiekollinen, sillä Timosen lisäksi omaan pään puolustajia ei taida olla kuin uusi nimi Henri Laurila.

Kiekollisen pelin korostaminen näkyy myös hyökkäyksessä, sillä hyviä ja taitavia, mutta pieniä ja pehmeitä hyökkääjiä on monta. Näitä ovat Tuomas Kiiskinen, Janne Laakkonen, Sakari Salminen, Tommi Miettinen ja Kalle Kerman. Näiden kavereiden pitäisi olla ratkaisijoita, mutta ovatko nämä pelaajat liiankin yksipuolisia ja onko Miettisestä ykkössentteriksi?  Kakkossentteriksi on tarjolla hyvä puolustava keskushyökkääjä Tapio Laakso, mutta hänen kiekolliset taitonsa ovat kovin rajalliset. Lopullista läpimurtoa omista junioreista voi odottaa Tommi Jokiselta ja Joonas Riekkiseltä, jotka ovat myös kiekollisia pelaajia, joille pitäisi saada hyökkäävää roolia. Sitä ei välttämättä ole kolmosketjussa tarjolla.

Kovempaa kalustoa KalPassa edustaakin lähinnä ruotsalainen Mathias Månsson, joka teki viime kaudella Ruotsin Elitserienin Röglessä 25 pistettä, Kärpistä koeajalle tullut Teemu Normio, sekä nuori ja melko lupaava Iiro Pakarinen. Näistä Månssonin tulisi ehdottomasti korvata Hartikaisen jättämä aukko, muuten voi tulla kylmää kyytiä, sillä pelitapa ei koko 60 minuuttia toimi ja kiekkoa ei voi koko aikaa pitää vastustajan päädyssäkään. Näin ollen KalPalta voi odottaa toisaalta loistavia otteita hyökkäyksessä, mutta ongelmia omassa päässä. Virran pelitapa on toiminut parina viime kautena ja se auttanee pitkälle. Mutta se ei välttämättä korvaa oman pään pelaajien vähäistä määrää, tai Kapasen ja kumppaneiden mukana pois lähtenyttä henkistä johtajuutta.

Vahvuudet:
Valmennus ja Pekka Virran pelitapa
Iloinen hyökkäyspeli

Heikkoudet:
Hyökkäys turhan pienikokoinen
Puolustuksen kapeus

Paras pelaaja: Tuomas Kiiskinen
Tärkein hankinta: Janne Laakkonen
Pahin menetys: Sami Kapanen
Tuleva tähti: Iiro Pakarinen
Sijoitus runkosarjassa: 4-8

KÄRPÄT

Kärpillä on ollut vaikeuksia viime kausina jatkaa menestyksen tiellä. Rahaa on ollut, mutta dynastia ei ole jatkunut. Suurimpia syitä siihen on ollut jatkuvasti korkealla olleet odotukset, mutta samalla omat kasvatit ovat lähteneet muualle ja samantasoiset miehet maksavat hunajaa. Palkkasoturit eivät myöskään aina ole onnistuneet. Nyt kuitenkin näyttää todella lupaavalta.

Maalivahdit ja valmennus ovat ne suurimmat kysymysmerkit. Valmentaja Mikko Haapakoski on nyt ensimmäistä kertaa päävalmentajana, mutta toisaalta hän on ollut apuvalmentajana kolmena kautena, jolloin Kärpät sai kultaa. Ykkösvahtina kauteen lähtee Petri Koivisto, joka pelasi viime vuonna jo 27 ottelua, mutta nyt hän lähtee ensimmäistä kertaa kauteen päävastuussa ja se jää nähtäväksi, pystyykö Koivisto torjumaan Kärpille voittoja. Kakkosvahti Tomi Karhuseen ei kannata luottaa tippaakaan.

Kenttäpelaajat ovatkin se Kärppien vahvuus. Puolustuksessa on johtotähti kevyesti MM-tason puolustajan Mikko Lehtosen muodossa. Lehtonen on erinomainen hyökkäyspäähän ja puolustuspäähän ja se helpottaa kummasti Kärppien peliä. Muut kärkipuolustajat ovat nopeasti liikkuva ja kiekollista vastuuta saava Vladimir Sicak, sekä aina yhtä luotettava Ilkka Mikkola. Nyt sopii myös odottaa näyttöjä nuorelta Atte Ohtamaalta, joka on taustalla kasvanut tasaisen varmaksi puolustajaksi, joka keräsi kehuja myös Pohjois-Amerikassa käytyään eräällä Chicago Blackhawksin leirillä. Viimeisistä paikoista taistelevat Antti Ylönen, Juho Jokinen, Joni Liljeblad, Nico Lehto ja Mikko Niemelä. Kaksi ensimmäistä ovat pelanneet jo paljon liigassa, mutta kolmosparia suurempaa roolia heille ei oikein voi antaa. Muut ovat nuoria pelaajia, jotka saattavat ottaa paikan kokoonpanosta. Potentiaalia löytyy jokaiselta.

Keskushyökkääjissä on kaksi suurta nimeä. NHL:stä tullut Kamil Kreps on vakuuttanut harjoituskaudella ja hän on yksi ehdokkaista SM-liigan pistepörssin voittajaksi. Jari Viuhkolalla oli potentiaalia olla kansainvälisen tason pelaaja, mutta loukkaantumisten takia hänestä on tullut ”vain” eliittitason kahden suunnan sentteri SM-liigaan, joka tulee olemaan terveenä tärkeä palanen Kärppiä. Joonas Kemppainen on hyvä kolmossentteri, jos asenne pelaamiseen löytyy. Veikko Karppinen taas on useamman kauden pyörinyt Kärpissä jämäminuuteilla ja sen roolin hän hoitanee nytkin.

Laidoilla on myös nimekkäitä nimiä. Tähdeksi tulee lokakuussa viime kauden kenties paras hyökkäävä laituri Pavel Rosa, jolta voi odottaa jälleen yli pisteen pelissä. Kristian Kuuselasta on tullut monipuolinen laituri, mutta maalintekijänä hän on erittäin hyvä ja viime kaudesta hän tulee aivan varmasti parantamaan. Marko Luomala teki viime kaudella 27 maalia. Samaan hän tuskin nyt pystyy, mutta hän on kuitenkin monikäyttöinen pelaaja, jolta löytyy käsiä ja kykyä pitää kiekkoa. Jonathan Hedström on kolmosketjun laiturin roolissa todella hyvä. Puolustuspään taitoja löytyy niin paljon, että hän on käynyt NHL:ssä ja MM-kisoissa. Hyökkäyspotentiaali on kuitenkin rajallinen. Jämärooleihin on tarjolla taas tuttuja nimiä, kuten Mikko Alikoski ja Juho Keränen, jotka osaavat jo sen roolin. Kärppien vahvuus on kuitenkin nuoriso-osasto. Joonas Donskoi, Joonas Komulainen ja Julius Junttila ovat kaikki lupaavia ja taitavia pelaajia, jotka saattavat saada suurta roolia jo tänä vuonna. Taito on jo sillä tasolla ja varsinkin Donskoin tarvitsee enää vain tottua miesten pelien tempoon. Jos nuorista parikin onnistuu, niin Kärpät on todella vahvoilla.

Vahvuudet:
SM-liigan parhaimmistoon kuuluvat avainpelaajat
Joukkueessa on todella lupaavia nuoria, jotka luovat kilpailua pelipaikoista

Heikkoudet:
Valmennus on kokematon
Maalivahdit

Paras pelaaja: Pavel Rosa
Tärkein hankinta: Kamil Kreps
Pahin menetys: Lukas Kaspar
Tuleva tähti: Joonas Donskoi
Sijoitus runkosarjassa: 1-2

LUKKO

Lukko on ollut kahtena viime syksynä todella kovassa iskussa. Edelliskaudella meno hyytyi täysin, mutta viime kaudella saatiin jo kotietu. Pudotuspeleissä TPS kuitenkin vei puolivälieräsarjan 4-0, joten Lukko ei saanut taaskaan mitalia. Täksi kaudeksi joukkue on vain vahvistunut ja Lukko onkin yksi sarjan kovimmista ennakkosuosikeista. Syitä on monia.

Puolustuksessa on sekä kiekollista taitoa, että hyviä oman pään puolustajia. Kiekollisesta taidosta vastaavat Harri Tikkanen ja Kärpistä ylivoimapyssyksi hankittu Teemu Aalto. Omaa päätä vartioi taas kuntouduttuaan kenties viime kauden paras SM-liigan peruspuolustaja Tomi Pettinen, sekä EHT:lle noussut, mutta aliarvostettu Mikko Kuukka. Leveyttä löytyy puolustuksesta paljon, sillä kahta viimeistä paikkaa on hakemassa Aaron Brocklehurst, Anssi Rantanen, Otto Honkaheimo, Jussi Pernaa, Juha-Petteri Purolinna ja Tony Vidgren, joista jokainen on ihan varteenotettava nimi liigajoukkueen puolustukseen.

Hyökkäyskin on täynnä kovia nimiä, kun jo viime kaudella vakuuttaneet ulkomaalaishyökkääjät Justin Morrison, Kurtis McLean ja Jakub Petruzalek jatkavat uraansa Raumalla. Suomalaisista Janne Keränen ja Teemu Nurmi voivat tehdä kumpikin hyvän määrän pisteitä. Mutta vielä kiinnostavampia pelaajia ovat Perttu Lindgren ja Lauri Tukonen. Kummastakin odotettiin nuorempina NHL-hyökkääjiä, mutta ura ei lähtenyt nousuun odotetulla tavalla. Mutta kummallakin on myös huikeasti käyttämätöntä potentiaalia, joten parhaimmillaan tuo kaksikko voi tehdä todella hyvää jälkeä. Unohtaa ei myöskään sovi loistavaa nuorta maalintekijää Eero Eloa, jonka tosin pitää vielä vakiinnuttaa paikkansa liigatasolla. Jarkko Kauvosaari on myös ihan hyvä kolmossentteri. Omassa roolissaan puolustavina hyökkääjinä erinomaisia ovat myös Juhani Jasu sekä Miikka Tuomainen. Laajuutta Lukolla löytyy myös hyökkäyksestä, sillä harvoja jäljellä olevia paikkoja tavoittelevat liigatason miehet Kim Nabb, Samuli Kivimäki, Olli Palola, Aki Kangasmäki, Juuso Rajala ja Nico Aaltonen. Kaikille heistä ei tule millään riitämään peliaikaa.

Lukon tuhoksi voi kuitenkin koitua kaksi asiaa. Maalivahtina ovat Miika Wiikman ja Antti Raanta. Wiikman ei ollut erityisen vakuuttava SM-liigasta lähtiessäänkään ja vuodet Pohjois-Amerikassa eivät menneet erityisen hyvin. Ja Raanta lupauksia herättäneistä otteistaan huolimatta on kysymysmerkki pitkällä aikavälillä. Lisäksi Uraman valmennuksessa Lukko on aina ennen pitkää hyytynyt. Nyt on luvassa kolmas yritys ja nyt pitäisi tulla jo tulosta. Jos Lukko on jälleen ”syksyn mestari”, mutta keväällä ei tule edes mitalia, niin silloin viimeistään pitäisi kyseenalaistaa Uraman taidot. Maalivahdeista huolimatta materiaali ainakin sallii mestaruuden tavoittelun.

Vahvuudet:
Todella laaja ja laadukas pelaajarinki
Suurin osa avainpelaajista pelasi Lukossa jo viime kaudella

Heikkoudet:
Maalivahdit
Kuluttaako pelitapa pelaajat loppuun jälleen jo ennen pudotuspelejä?

Paras pelaaja: Justin Morrison
Tärkein hankinta: Perttu Lindgren
Pahin menetys: Mikael Tellqvist
Tuleva tähti: Eero Elo
Sijoitus runkosarjassa: 1-4

PELICANS

Viime kauden Pelicansista minulle jäi mieleen lähinnä Juhamatti Aaltonen ja se, että Toivolan valmentamana Pelicansin taktinen puoli jäi minulle ainakin hyvin epämääräiseksi. Nyt on Aaltonen poissa, mutta Toivola on jäljellä. Suuri kysymys onkin, että onnistuuko Toivola nyt. Lukossa ja viime kaudella hän ei ainakaan onnistunut, joten valmennus on suuri kysymysmerkki, vaikka Pasi Nurminen tuossakin asiassa auttavat.

Maalivahdit ovat myös kysymysmerkki. Niko Hovinen ja Joonas Kuusela ovat kiistatta lupaavia maalivahteja ja Pasi Nurminen osannee heitä myös valmentaa, mutta kumpikaan ei ole vielä osoittanut miehiä vastaan mitään ihmeellistä. Hovinen pelasi toki viime kaudella hyviä pelejä, mutta 18 peliä ei vielä ole kovin paljoa.

Puolustus onneksi auttaa. Kokenut Jan Latvala on erinomainen kummassakin päässä kenttää, vaikka ikä alkaakin jo painaa. Jyri Marttinen oli kenties SM-liigan paras puolustaja ennen Ruotsin reissua ja taso tuskin on hirveästi ulkomaillakaan pudonnut. Odotettavissa on kiekollista johtajuutta ja noin 30 pistettä. Jani Forsström ja Juha Uotila taas ovat erinomaisia peruspuolustajia. Uotila varsinkin näyttää sellaiselta pelaajalta, joka voisi olla maajoukkuekuvioissa mukana jo parin kauden päästä. Kun pakistossa on vielä esimerkiksi kiekollisesti lahjakas Joonas Jalvanti, niin puolustus onkin Pelicansin vahvin osa-alue. Tosin loukkaantumisia se ei kestä. Henrik Blomqvist siirtyi Tanskasta puolustukseen ja nousu uudelle tasolle voi olla vaikeaa. Niko Tuhkanen ja Joonas Hurri ovat vielä nuoria ja heistä ei välttämättä vastuunkantajiksi ole.

Hyökkäys on kapea. Keskellä kyllä on potentiaalisia kavereita. Matias Loppi teki viimeisellä Pelicans-kaudellaan 58 pistettä, mutta sen jälkeen on ollut hiljaisempaa. Pääseekö hän vielä samalle tasolle? Dwight Helminen oli hyvä JYP:ssä pari kautta sitten ja samaa odotetaan nyt Lahdessa. Tommi Paakkolanvaara on taas erinomainen kahden suunnan sentteri, joka otti jo viime vuonna vastuuta myös pisteiden teosta. Ja Henri Heino on omassa puolustavassa roolissaan liigan senttereistä eliittiä.

Laidat ovatkin sitten se ongelma. Jakub Sindel oli kohtuullisen hyvä viimeksi Pelicansissa ollessaan (23 ottelua, 15 pistettä), mutta harjoituspelit Tapparassa menivät kiikaritehoin. Teemu Rinkinen teki viime vuonna 24 pistettä, mutta riittääkö taitotaso enää uuteen tason nostoon? Marko Pöyhönen, Kari Sihvonen ja Antti Tyrväinen menevät puolustavassa roolissa hienosti, mutta pisteitä ei turhan paljoa kannata odottaa. Näin odotukset pitääkin miltei kääntää Sportissa Mestiksessä 61 pistettä tehneeseen Lou Dickensoniin ja junioreissa edelliskaudella 41 ottelussa 40 maalia iskeneeseen Sami Blomqvistiin. Tarjolla on roolia, mutta Mestiksen pistepörssin kärkinimet ovat yllättävän harvoin onnistuneet liigassa ja junioritähdistä ei läheskään aina tule edes SM-liigan vakiokalustoa. Näin ollen ratkaisuosasto on äärimmäisen kapea, ellei useampi pelaaja ota huikeita harppauksia eteenpäin. Ikävä kyllä Mika Toivolan alaisuudessa harva pelaaja on noussut uudelle tasolle.

Pelicansilla on silti mahdollisuudet päästä jopa pudotuspeleihin, mutta hyvin vaikeaa se on. Aaltosesta saadut rahat kuitenkin helpottavat varmasti, mikäli uusia vahvistuksia tarvitaan kesken kauden. Uskallan väittää, että Pelicans on jo syksyn aikana ostoksilla.

Vahvuudet:
Jyri Marttinen ja Dwight Helminen kelpaisivat mille tahansa liigajoukkueelle
Puolustus näyttää ainakin paperilla hyvältä

Heikkoudet:
Joukkueessa todella vähän varmoja ratkaisijoita
Valmentaja Mika Toivola ei ole onnistunut sitten kauden 2006

Paras pelaaja: Jyri Marttinen
Tärkein hankinta: Matias Loppi
Pahin menetys: Juhamatti Aaltonen
Tuleva tähti: Sami Blomqvist
Sijoitus runkosarjassa: 10-13

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti