Mikä on Suomen tulevaisuus kansainvälisessä kiekossa? Me olemme jääneet jälkeen kärkimaita. SM-liigan taso on heikentynyt ja Euroopassa KHL on alkanut jyräämään. Samalla juniorimaajoukkueet eivät tavoittelekaan enää kultamitaleja, vaan pronssi alkaa olla jo kuin mestaruus. Miesten puolellakin kulta alkaa olla enää unelmaa.
Tilannehan on nyt sellainen, että junioripuolella on ollut jo pidempään neljä maata muita edellä. Kanada, USA, Ruotsi ja Venäjä ovat olleet hallitsevat maat jo pidemmän aikaa. Venäjä näistä on viime vuodet viettänyt hieman hiljaiseloa, mutta huippuyksilöitä sieltäkin on tulossa. Mutta kun vuosikaudet parhaat juniorit ovat tulleet noista maista, niin se alkaa myös näkymään miesten peleissä. Nuo neljä maata saavat nykyään selkeästi parhaimmat joukkueet miltei mihin tahansa kisoihin. Ja ihme kyllä miesten kisoissakin tähtinä toimivat usein nuoret, isokokoiset ja taitavat pelaajat.
Kanada ja Venäjä ovat jyränneet pitkään pelkällä massalla. Kummallakin maalla on hirveä määrä junioreita, jotka joutuvat kynsin ja hampain kisaamaan pelipaikoista. Samalla parhaat jatkavat, mutta joutuvat heti nostamaan tasoaan, että pääsevät jatkamaan urallaan eteenpäin. Ruotsi ja USA taas joutuivat menemään eri reittiä. Ruotsi korjasi oman juniorijärjestelmänsä vuosituhannen alussa ja keskittyi taitojen kehittämiseen. Tulokset ovat näkyneet viime vuosina huippuhyvinä juniorijoukkueina ja tulevina NHL-tähtinä. Nuori Magnus Pääjärvi-Svensson esimerkiksi dominoi viime vuonna MM-kisoissa vain 20-vuotiaana! USA taas on kehittänyt oman järjestelmänsä, jossa luistelu on avainasemassa. Parhaimmat pelaajat lisäksi keskitetään kahdeksi vuodeksi erilliseen kehitysohjelmaan Ann Arboriin, jossa lupauksia kehitetään yksilöllisesti eteenpäin. Lisäksi he pelaavat joukkueena oman maan juniorisarjoissa, sekä ikäluokkansa omissa kansainvälisissä turnauksissa. Tämäkin tapa on toiminut, sillä USA tuottaa tällä hetkellä enemmän hyviä pelaajia NHL:ään kuin koskaan aiemmin!
Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkue kohtasi viime syksynä Ruotsin alle 18-vuotiaiden kakkosjoukkueen Porissa. Ruotsi voitti.
Muut maat ovat ikävästi jäämässä jälkeen. Tshekki ja Slovakia esimerkiksi ovat aallonpohjalla. Kummastakin maasta löytyy joka ikäluokkaan muutama tähtipelaaja, mutta NHL-varausten määrä on laskenut vielä Suomeakin alhaisemmaksi. Se kertoo karua kieltään siitä, kuinka vähän lupaavia pelaajia noilla mailla on. Suomen tavoin Tshekin ja Slovakian maajoukkueet ovat vanhentuneet, vaikkakin Tshekki onnistui ilahduttavasti voittamaan MM-kultaa melko nuorella joukkueella. Sveitsi on tullut kuitenkin junioripuolella ainakin tasoihin. Sveitsin juniorit ovat nykyään melko hyvätasoisia, Taitoa löytyy, mutta fyysisyyden puute taitaa olla se heidän heikkoutensa. Kuitenkin Sveitsi pystyy kamppailemaan täysin tasaväkisesti neljän suuren takana muiden maiden kanssa. Muut maat tuottavat lähinnä satunnaisia hyviä pelaajia ja joskus jopa kohtuullisia ikäluokkia. Tanska, Saksa, Latvia ja Valko-Venäjä esimerkiksi kyllä tuottavat ajoittain ihan hyviä pelaajia. Varsinkin Tanskasta on tullut ilahduttavasti nuoria lupauksia, mutta laajuus puuttuu pelaajatuotannosta. Ainakin vielä.
Mutta entä sitten Suomi? Tilannehan on nyt se, että Suomi on kärkimaiden takana, mutta hieman edellä Tshekkiä, Slovakiaa ja Sveitsiä. Me ollaan hierarkiassa viidensiä. Yksittäisissä otteluissa Suomi pystyy haastamaan neljä suurinta maata, mutta pitkässä turnauksessa useimmiten se pronssi on maksimi. Ajoittain tulee hyviäkin ikäluokkia (1994-syntyneet ovat tainneet voittaa Ruotsin melko usein), mutta yleisesti ottaen ollaan takana. Alle 18-vuotiaiden kisoissa on toki tullut kahdesti pronssia, mutta syynä on enemmänkin ollut tuolle tasolle huikea ykkösketju, kuin erityisen lahjakas joukkue. Lisäksi noissa kisoissa puolet hyvistä alle 18-vuotiaista kanadalaisista pelaa vielä omissa sarjoissaan!
Aleksi Laakso ihmettelee nuorten kisoissa, miksi taso riittää Tshekkiä vastaan, mutta Ruotsia vastaan
Näin ollen suomalaiset useimmiten häviävät Kanadalle, USA:lle ja Ruotsille ja melko usein Venäjälle. Tshekki, Slovakia ja Sveitsi yleensä voitetaan ja pikkumaat kaatuvat kuten kuuluukin. Pelaajina suomalaiset häviävät fysiikassa kärkimaille ja taitokin on yleensä jäljessä. Asennetta kuitenkin löytyy ja joukkueena pelataan hyvin. Lisäksi meiltä tulee kohtuullisia kiekollisia puolustajia ja nopeita pienikokoisia laitureita, jotka kyllä vievät näitä pienempiä maita. Mutta isoja kanadalaisia vastaan se ei yleensä riitä. Ja mikä ihme se on, jos kaveri on 10 senttiä pidempi, 15 kiloa painavampi ja luistelee vielä ohi?
Suomi on kansainvälisissä kaukaloissa väliinputoaja. Junioripuolella pitää tehdä uusia linjauksia, mikäli me halutaan nousta taistelemaan tasapuolisesti kärkimaita vastaan. Jos taas mennään kuten aiemmin, niin me olemme tuomittuja taistelemaan hienosti sijoista 4-6, mutta kotiin tullaan kuitenkin ilman mitaleja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti