Illalla ei ollut juurikaan mitään tekemistä, joten katsoin illan jääkiekkotarjontaa. Tarjolla olikin KHL:ää ja ajattelin katsoa kerrankin ottelun maailman toiseksi parasta jääkiekkosarjaa. Vastakkain olivat Dynamo Moscow ja Salavat Yulaev Ufa ja ottelu oli kätevästi nähtävissä sportbox.ru:n avulla. Joten mikäs siinä, vaadittavat lisäosat selaimeen ja ottelu käyntiin. Heti ensimmäisenä täytyy myöntää, että on Venäjällä nykyään nimekkäitä joukkueita. Ufan joukkueesta löytyivät Aleksandr Eremenko, Dmitri Kalinin, Kirill Koltsov, Maksim Kondratiev, Vitaly Proshkin, Oleg Tverdovsky, Igor Grigorenko, Konstantin Koltsov, Viktor Kozlov, Aleksandr Radulov, Andrei Taratukhin, Patrick Thoresen ja Sergei Zinoviev. Moskovan Dynamolta taas Daniil Markov, Karel Rachunek, Dmitri Vorobiev, Alexei Zhitnik, Johan Harju, Jiri Hudler, Ivan Neprayev, Linus Omark, Oleg Saprykin, Mathias Weinhandl, Vitaly Yachmenev ja tietenkin suomalaisväriä Leo Komarovin muodossa.
Muutamia huomioita sain koottua kyseisen ottelun aikana. Kun kuva viimein siirtyi jäälle, niin taustalla soi luonnollisesti suomalaisen laulu- ja soitinyhtye Waldo's Peoplen Back Again tanssityttöjen pomppiessa. Mutta itse pelistä, kyllä huomaa että taitoa noilta miehiltä löytyy. Pelityyli on aivan erilainen kuin Suomessa. Taito korostuu niin paljon, että kiekko viedään aina hyökkäysalueelle kuljettamalla. Ei puhettakaan mistään ristikulmaan lyömisestä. Oikeastaan peli saattaisi kaivata peräti hieman suoraviivaisuutta, sillä puolustajillakin tuntui olevan suunnattoman vaikeaa antaa se helppo ensimmäinen syöttö, kun ensin pitää tehdä piruetti, harhauttaa kärkikarvaaja ja sitten vasta syöttää. Mutta sitä se on, kanadalaiset opetetaan taklaamaan, suomalainen opetetaan raatamaan ja venäläinen opetetaan käsittelemään kiekkoa. Pisti myös silmään, että jäähyjä annettiin todella vähän ja mailaa sai välillä käyttää aika surutta. Ei ihmekään, että ukrainalaiset ja kazakstanilaiset pelaavat siten miten pelaavat, jos tuollaista peliä sallitaan KHL:ssä. Lähetys oli tietenkin venäjänkielellä ja teksti kyrillisin kirjaimin, joten pelin ymmärtäminen oli vähän heikkoa. Kesti hetken tajuta kumpi joukkue on kumpi ja vielä pidempään kesti tajuta, että Leo Komarov on sinisen joukkueen numero 87. Joka tapauksessa peli oli varsin viihdyttävää ja se oli tärkeintä.
Ensimmäinen erä meni itsellä vielä hakiessa, sillä puolen välin kohdalla tietokone päätti mennä jumiin juuri, kun Salavat Yulaev Ufa onnistui maalinteossa. Paluun tein vasta erätauolla, jolloin huomasin, että maali olikin hylätty. Sen mitä ensimmäisestä erästä näin, niin Ufa kyllä vei peliä oikeastaan miten halusi. Toinen erä jatkoi ensimmäistä ja lopulta Miroslav Blatak veikin Ufan 0-1 johtoon ylivoimalla ja pian perään Konstantin Koltsov jo 0-2 johtoon. Dynamo teki kuitenkin comebackin, sillä ensin Oleg Saprykin onnistui yllättämään terävällä laukauksellaan Salavat Yulaev Ufan maalivahdin ja pian perään Linus Omark kaapi tasoituksen maalin edestä. Sergei Zinoviev kuitenkin vei Ufan erätauolle 2-3 johdossa. Kolmas erä oli hieman tasaisempi ja kun Moskovan Dynamo pääsi ylivoimalle, niin Denis Denisov tasoitti pelin. Kuitenkin hieman myöhemmin toisen Dynamon ylivoiman päätteeksi Zinoviev vei Ufan jälleen 3-4 johtoon Dynamon maalivahdin, Vitaly Eremeevin avustuksella. Loppunumerot 3-5 iski Dmitri Kalinin myös kohtuullisen helposti.
Entäs sitten Leo Komarov? Kuten sanoin, ensimmäisessä erässä piti ensin paikallistaa koko mies ja sitten kun se onnistui, niin tietokone ja lähetys alkoi temppuilemaan. Toisessa erässä sitten mies näkyikin. Hän teki juuri sitä mitä hän osaa eli raastoi ja raatoi koko ajan ja pelasi myös alivoimaa. Kerran hän myös onnistui riistämään kiekon mallikkaasti luoden 2 vastaan 1 tilanteen ja pääsi jopa hyvään paikkaan yrittämään maalintekoa siinä kuitenkaan onnistumatta. Komarov oli myös hämmentämässä maalin edessä Omarkin 2-2 tasoituksen aikaan. Erän lopulla noin minuuttia ennen erätaukoa kuitenkin sitten kolahti ja Komarov osui vastustajan pelaajaan, jonka kyynärpää ilmeisesti osui Komarovin päähän. Komarov piti taluttaa pukuhuoneisiin, mutta onneksi mitään pahempaa ei tapahtunut, sillä Komarov palasi heti kolmanteen erään. Kolmannessa erässä mies oli varsin näkymätön. Pari taklausta hän sai tehtyä erän aikana ja lopuksi hankki itselleen rangaistuksen, mutta muuten Komarovia ei juuri näkynyt.
Näin on saatu alta kauden ensimmäinen KHL-peli. Viime vuonna katsoin kaksi peliä. Tänä vuonna varmaankin päästään suurempiin lukemiin, vaikkakaan liiga ei vieläkään niin paljoa kiinnosta. Mutta katsoo nyt. Kyllä siellä suomalaisia on ja esimerkiksi heidän otteitaan voisi pari kertaa kauden aikana katsoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti