Kohti Karjala-turnausta

Karjala-turnaus on kiinnostavampi kuin aikoihin! Syy löytyy Vancouverin olympialaisista. Joukkueet pitää nimetä olympialaisiin jo joulukuussa ja sitä ennen on vain kaksi EHT-turnausta, jotka pelataan Suomessa ja Venäjällä. Ja näihin kahteen turnaukseen valitaan lähes poikkeuksetta ne Euroopassa pelaavat pelaajat, joilla on mahdollisuudet päästä olympialaisiin. Ja koska neljän viimeisen vuoden aikana Venäjän KHL-liiga on nostanut tasoaan huimasti, on Euroopassa monta pelaajaa, joilla on oikeasti mahdollisuudet päästä edustamaan maataan. Ja näistä suurin osa pelaa nyt Karjala-turnauksessa.

Ruotsilla on Tony Mårtenssonia lukuun ottamatta lähes nimekkäin nippu, mitä Euroopasta voi saada kasaan. Maalilla on Stefan Liv ja Mikael Tellqvist, jotka ovat kummatkin nimekkäitä maalivahteja. Puolustuksessa huikeita pelaajia Marcus Ragnarssonin, Daniel Tjärnqvistin, Mattias Timanderin, Christian Bäckmanin, Magnus Johanssonin ja Johan Åkermanin muodossa ja noilla luulisi pärjäävän kenelle tahansa. Ja hyökkäyskin näyttää hurjalta. Linus Omark, Johan Harju, Mattias Weinhandl, Johan Davidsson, Per-Johan Axelsson, Jimmie Ölvestad, Daniel Widing... Kovatasoista porukkaa siis. Mutta kiinnostavin pelaaja on ehdottomasti entinen NHL:n tähtipelaaja Peter Forsberg, joka on nimetty joukkueeseen. Pelituntumaa ei juuri ole, mutta vielä viitisen vuotta sitten NHL:n parhaimpiin kuuluva pelaaja on silti varmasti kova sana EHT:lla. Jää kuitenkin nähtäväksi, pystyykö mies tällä kertaa pelaamaan, vai joutuuko perumaan osallistumisensa, kuten kävi kaksi vuotta sitten.

Tshekki on myös kova joukkue, vaikka Jagr tällä kertaa puutuukin. Jakub Stepanek ja Lukas Mensator ovat kokeneita maalivahteja tällä tasolla, joten se osasto on niin hyvä, kuin tshekeillä on yleensä mahdollista. Puolustuksesta löytyy Karel Rachunek, Vladimir Sicak, Marek Schwarz, Miroslav Blatak ja Tomas Mojzis, joten jotain tasoa pakistostakin näyttää löytyvän. Hyökkäys on luonnollisesti nimekkäämpi ja sieltä löytyykin Jiri Hudler, Jakub Klepis, Pavel Brendl, Jaroslav Bednar, Tomas Rolinek, Josef Vasicek, Jan Bulis ja Jiri Novotny. Varsinkin Hudler on kiinnostava nimi, sillä vielä viime kaudella hän pelasi Detroit Red Wingsin ylivoimassa ihan hyvin tuloksin. Mutta lopulta hänen palkkapyyntönsä nousi liian korkeaksi palkkakaton kanssa taistelevalle Red Wingsille ja päätyi Venäjälle.

Niin Venäjä... Luonnollisesti kyseinen joukkue lähtee ennakkosuosikkina Karjala-turnaukseen, kuten kaikkiin muihinkin turnauksiin nykyään. Materiaali on jälleen timanttinen maalia lukuun ottamatta. Maalivahdit Aleksandr Jeremenko, Vasili Koshetshkin ja Georgi Gelashvili eivät ole Ruotsin tai Suomen maalivahtien tasolle. Mutta kenttäpelaajat riittävät siihen, että maalivahtien ei tarvitse venyä. Puolustuksessa on kovia kansainvälisen tason pelaajia Sergei Zubovin, Vitali Vishnevskin, Ilya Nikulinin, Vitaly Proshkinin, Dimitri Kalininin, Oleg Tverdovskyn, Denis Kuljashin, Vitali Atjushovin ja Konstantin Kornejevin muodossa. Ja hyökkäyksestäkin löytyvät nimet Viktor Kozlov, Aleksei Morozov, Aleksandr Radulov, Danis Zaripov, Oleg Saprykin, Aleksei Tereshenko, Petr Schstalivy, Sergei Mozjakin, Sergei Zinovjev ja Maksim Sushinsky. Jokainen mainittu pelaaja on varmasti vähintään NHL-tasoa, jotkut jopa pystyisi ratkomaan sielläkin pelejä.

Ja sitten Suomen joukkueeseen. Laitetaanpas ensin turnaukseen valitut pelaajat:

Iiro Tarkki on jälleen maajoukkueen mukana

Maalivahdit:
Iiro Tarkki - Blues
Petri Vehanen - Lukko

Puolustajat:
Lasse Kukkonen - Avangard Omsk (KHL)
Jan Latvala - Pelicans
Mikko Mäenpää - HPK
Janne Niskala - Frölunda (Ruotsi)
Pasi Puistola - HV 71 (Ruotsi)
Markus Seikola - Ilves
Ossi Väänänen - Dynamo Minsk (KHL)

Hyökkääjät:
Marko Anttila - Ilves
Jarkko Immonen - Ak Bars Kazan (KHL)
Niko Kapanen - Ak Bars Kazan (KHL)
Kalle Kerman - KalPa
Leo Komarov - Dynamo Moscow (KHL)
Petri Kontiola - Metallurg Magnitogorsk (KHL)
Ville Peltonen - Dynamo Minsk (KHL)
Janne Pesonen - Ak Bars Kazan (KHL)
Antti Pihlström - Färjestad (Ruotsi)
Tony Salmelainen - Servette (Sveitsi)
Tommi Santala - Kloten (Sveitsi)
Jani Tuppurainen - JYP
Jukka Voutilainen - HV 71 (Ruotsi)

Suomi lähtee luonnollisesti kovalla nipulla omaan turnaukseen. Jukka Jalosen suojatit lähtevät luonnollisesti hakemaan omasta kotiturnauksestaan voittoa ja se näkyy joukkueen nimilistassa. Kovemmista nimistä ilman selkeää syytä poissa ovat vain Hannes Hyvönen ja Jori Lehterä. Sami Kapanen, Mikko Lehtonen, Topi Jaakola, Petteri Nummelin ja Karri Rämö ovat kärsineet loukkaantumisista enemmän tai vähemmän ja siksi he eivät ole mukana. Mutta on tuossakin joukkueessa kovia nimiä aivan tarpeeksi. Vehanen riittää hyvin maalilla ja puolustuskin on hyvä. Kukkonen, Väänänen, Niskala ja Seikola ovat osoittaneet olevansa hyviä myös kansainvälisissä ympyröissä ja kolme ensimmäistä ovat oikeasti ehdolla olympialaisiin. Hyökkääjistä mahdollisuudet ovat Kapasella, Immosella, Kontiolalla, Peltosella, Pihlströmillä ja Komarovilla. Varsinkin keskushyökkääjät kuulostavat kovilta Kapasen, Immosen ja Kontiolan johdolla, sillä jokainen heistä on pelannut hyvin jopa MM-kisoissa. Laidoilla Voutilainen ja Pesonen ovat myös todella hyviä tälle tasolle.

Mutta kyllä aina pari valintaa ihmetyttää. Niin myös tällä kertaa. Iiro Tarkki? Nuori ikä on plussaa, mutta viime keväänä Tarkki ei juuri vakuuttanut maaotteluissa eikä kausi ole lähtenyt erityisen hyvin käyntiin nytkään. Lassila on esimerkiksi ollut paljon vakuuttavampi. Puolustuksen outo tapaus on Jan Latvala. Okei, pelasihan mies hyvin Tshekin turnauksessa, mutta mitä annettavaa pitkällä tähtäimellä on 37-vuotiaalla puolustajalla? Ei Latvala kuitenkaan pääse olympialaisiin eikä MM-kisoihin. Ja Mikko Mäenpää on aina pieni riski, sillä omassa päässä hän on hukassa jopa SM-liigassa. Hyökkäyksen nimistä ihmetystä aiheuttaa kolme pelaajaa. Kalle Kermanin nyt vielä ymmärtää jollain tavalla, sillä kevään peleissä ennen MM-kisoja hän teki paljon maaleja ja pääsi viime hetkillä hyvään vireeseen liigassakin. Mutta Jani Tuppurainen ja Marko Anttila? Tuppurainen ei niin paljoa ole vakuuttanut, vaikka pisteitä jonkin verran onkin kertynyt, mutta kai Risto Dufva halusi miehen väkisin joukkueeseen. Ja Marko Anttilalla näyttää olevan Jalosen maajoukkueeseen jokin kiintiöpaikka. Tällä kaudella on syntynyt SM-liigassa tehot 4+4 ja se riittää maajoukkueeseen? No ilmeisesti näytöksi kelpaa se, että Anttila on taatusti keneen tahansa verrattuna iso ja on se nyt vähän rumakin.

Niin ja miten allekirjoittanut varautuu tähän turnaukseen? Kahdella tavalla. Ensinnäkin varmistamalla sen, että kalenterissa ei ole mitään ylimääräistä. Ja toiseksi käymällä kaupassa. Sieltä mukaan tuli kolme Karjala-pulloa. Yksi siis kutakin Suomen peliä kohden. Siinä ottelun lomassa voi ajatella, että nyt juon Tshekin, nyt Venäjän ja nyt Ruotsin. Eli ei siis muuta kuin kiekko jäähän ja kisaolut kouraan.

Niin ja pitää vielä todeta, että viikonloppuna katselin omalta kotisohvaltani kolme jääkiekko-ottelua. Osin tietenkin siksi, että tuli jätettyä Ässien faniristeily kokonaan väliin, jolloin ei "tarvinnut" hukata koko viikonloppua yhteen TPS - Ässät - otteluun ja sitä seuraavaan humalatilaan ja mahdolliseen krapulaan. Sen sijaan katsoinkin televisiosta perjantaina Tappara - HPK-ottelun ja lauantaina NHL:ää, jolloin vuorossa olivat Tampa Bay Lightning - New Jersey Devils sekä New York Islanders - Buffalo Sabres. Tapparan ja HPK:n välinen otteluhan oli täysin HPK:n näytöstä, jossa Joonas Vihko, Ville Viitaluoma ja Tony Virta olivat iskussa ja Teemu Lassila poimi ne vähäiset tilanteet. NHL-otteluista sen verran, että Tampan maalilla Antero Niittymäki pelasi uskomattoman ottelun ja piti lähes yksin Lightningin kaksi erää pelissä mukana. Lightning hävisi lopulta rangaistuslaukauksilla, mutta pistekin oli lähes täysin Niittymäen ansiota. Ja Long Islandilla Islanders yllätti kaikki voittamalla Buffalo Sabresin 5-0. Islandersin sankareita olivat hattutempun tehnyt Jeff Tambellini ja nollapelin torjunut Martin Biron. Sean Bergenheim pelasi myös pirteästi, mutta maalitili ei vieläkään auennut puolittaisesta läpiajosta ja tolppalaukauksesta huolimatta. Mutta tulipahan tilille sentään edes syöttöpiste. Ja joukkueen voittohan se tärkein asia on, eikö totta?