Luin edellisen blogitekstini noin 12 tuntia sen jälkeen, kun sen julkaisin. Itsekin tuli huomattua, että kaikki se pettymys ja viha Suomen huonosta esityksestä kiteytyi tuohon yhteen tekstiin. En kaunistellut yhtään mitään, vaan näköjään vuodatin aika suorin sanoin omia tunteitani. Myöhemmin ehkä olisin pystynyt analyyttisemmin ja objektiivisemmin kertomaan Ruotsi-pelistä, mutta tuohan tuollainen teksti vaihtelua tylsään elämään. Joka tapauksessa moni asia on edelleen sama. Pelitapa ei toiminut, Kukkonen oli huono ja Suomen esitys oli luokaton. Tähän asiaan otti kantaa myös Videotuomarit, jotka analysoivat syitä ja seurauksia aivan loistavasti. Kyseessä ehdottomasti kuuntelun arvoinen reilu kymmenen minuutin setti.
Nyt kuitenkin edessä on uusi haaste ja uusi peli. Tshekki voitti Latvian, kuten odottaa saattoi. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomi ja Tshekki kohtaavat huomenaamuna kello 5 puolivälierissä. Silloin ei enää harjoitella. Silloin meininki on tylyä. Päivän teema on tulos tai ulos. Voittaja etenee välieriin todennäköisesti USA:ta vastaan. Häviäjä saa selitellä miksi hävisi ja valmistautua edustamaan seurajoukkuettaan.
Onko Suomella mahdollisuudet voittaa Tshekki? Toki, materiaaliero ei ole huima. Kumpikin joukkue on siinä tilanteessa, että huippuvuodet osuivat vuosituhannen vaihteen molemmille puolille ja samat naamat ovat vieläkin vastuullisissa rooleissa. Vieläkin näkyy joukkueiden väliset selkeät erot. Tshekillä on taitavia yksilöitä, Suomella erinomaisia joukkuepelaajia. Ja tuossa onkin ne asiat, mihin kumpikin joukkue pystyy iskemään. Kummallakin maalla on myös omat heikkoutensa puolustuksessa, joka voi koitua kohtalokkaaksi. Aiemmin turnauksessa Tshekki on mielestäni pelannut hyvin voittaen Slovakian ja häviten Venäjälle hyvän esityksen jälkeen. Latviaa vastaan peli oli pitkään hallussa, vaikka lopussa meinasikin käydä vahinko. Suomi taas pelasi hyvin pikkumaita vastaan, mutta Ruotsi-peli oli sekaista ja huonoa. Sellaisella pelillä ei Tshekki kaadu, mutta kenties pari päivää muuttaa asioita.
Tshekki on pelannut hyvin keskialuetta tukkoon, mutta joukkuepelaaminen ei ole Ruotsin tasoa. Näin ollen on täysin mahdollista, että peli on avoimempaa ja Suomen pelitapa toimii paremmin. Syytä ainakin olisi, sillä yksilöinä Leijonat eivät Tshekkiä voita. Toisaalta Tshekki taas on huikea vastahyökkäysjoukkue ja ilman Pitkästä pelaavan puolustuksen olisi syytä olla hereillä. Erityisesti aiemmin turnauksessa heikosti pelanneen Lasse Kukkosen. Lisäksi ylivoimaan on toivottavasti saatu uusia variaatioita sen lisäksi, että annetaan kiekko Sami Salolle, joka laukaisee pelivälineen lähimmän pelaajan jalkaan. ja toivottavasti ylivoimalla peluutetaan myös Mikko Koivun porukkaa, toisin kuin Ruotsia vastaan. No, Tshekki on kyllä ollut hyvä vastustaja lähiaikoina. Vaikka historiasta löytyy katkeria finaalitappioita, niin viime MM-kisoissakin Suomi nousi Niklas Hagmanin, Niko Kapasen ja Antti Miettisen johdolla 1-3 tappioasemasta 4-3 voittoon.
Ilmeisesti Jukka Jalonen luottaa, että tuo viime vuonna Tshekin kaatanut ketju muistaa miten Tshekki kaadetaan. Kolmosketju on nimittäin jälleen muodossa Miettinen - Kapanen - Hagman. Toivottavasti ketju toimii. Onhan tuo ketju aika tasapainoinen koostumus, mutta viime vuonna se oli heikko suurempia maita vastaan. Nyt toki ei tarvitse niin paljoa vastuuta ottaa. Silti olisin siirtänyt Miettisen tai Hagmanin ykkösketjuun Filppulan tilalle, jotta ykkösketju olisi saanut jonkun maalintekijän. Näillä nyt mennään. Olli Jokinen nelosketjussa on myös aika erikoinen veto. Ei Jokinen huono ole ollut, mutta ehkä tällä haetaan Jokisen ja Peltosen yhteistyötä. Jarkko Ruutu heidän kanssaan vain kuulostaa vähän erikoiselta. Puolustuksessa taas Kukkonen pelaa vieläkin paljon, kun hän on kakkosparissa Lydmanin kanssa. Toivottavasti syy on vain se, että Kukkonen pelaa Pitkäsen paikalla ja Pitkänen tulee sitten mahdollisiin välieriin Lydmanin pariksi.
Suomi - Tshekki alkaa torstaina kello 5 aamulla. Herätyskello herättämään ennen viittä ja kahvinkeitin valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti