maanantai 22. helmikuuta 2010

Katastrofaalinen peli

Ruotsi voitti Suomen. Ja millä tavalla. Suomi oli täydellinen vastaantulija. Leijonilla ei ollut mitään saumaa koko ottelussa ja peli muistutti samalta kuin Ruotsin peli jotain satunnaista pikkumaata vastaan. Moni asia oli täysin pielessä tässä pelissä, mutta otetaan muutama asia käsittelyyn.

Suomi pelasi aivan liian hitaasti ja etäisyydet kasvoivat liian pitkiksi. Peli meni Ruotsin käsikirjoituksen mukaan, ei Suomen. Ruotsi on parhaimmillaan, kun peli on hidasta. Suomen pelaajat yrittivät päästä yksin läpi Ruotsin miehittämän keskialueen, josta ei pääse läpi. Eikö se nyt ole tullut jo selväksi tässä vuosien saatossa? Ja toisaalta koska etäisyydet ovat niin pitkiä, niin helppoja syöttöjä ei pystynyt antamaan, joten joko ensimmäinen tai toinen syöttö osui jo keltaisissa pelanneeseen pelaajaan. Ja tuohon sitten iskettiin päätä koko ottelun ajan. Jos peli on tuota, niin sitten vaikka heitetään rumasti sitä kiekkoa päätyyn, kun omat laiturin menevät vauhdilla kulmaan. Omassa päässä Ruotsikin on horjutettavissa.

Ja sitten tuo ylivoima. Vanhat papat eivät vaan enää pysty. Selänne ja Saku Koivu olivat aivan lapasia ylivoimalla ja menettivät kiekon kerta toisensa jälkeen. Jopa silloin, kun Ruotsi oli kahden miehen alivoimalla. Mitään tilanteita ei saada aikaiseksi paria Sami Salon lämäriä lukuun ottamatta. Kaikki muut olivat aivan kujalla. Ja Jukka Jalosen mielestä silti tuota kokoonpanoa tulee käyttää vaikka kolme minuuttia putkeen. Ei mitään väliä, vaikka yv ei toimi edes vähää alusta. Mikko Koivun ja kumppaneiden ylivoimakoostumus sai välillä jotain aikaiseksikin, mutta tee siinä sitten maalia, jos ylivoimaa on jäljellä 20 sekuntia. Ei silti, hyökkäys ei toiminut muutenkaan. Kolmas ja neljäs ketju pelasi hyvin nollanollaa ja Filppula pelasi pirteästi. Muuten ei voi antaa hyviä arvosanoja.

Olli Jokinen ei vakuuttanut ylivoimalla

Lasse Kukkonen. Nyt jo j*malauta. Suomi on päästänyt neljä maalia, joista kolme on tullut saman miehen sekoiluista. Muutenkin Kukkonen on ollut aivan kujalla. Kukkonen oli pakiston heikoin lenkki jo heikkoja maita vastaan ja nyt totuus sitten näkyi selvästi. Aina kun Kukkonen oli kentällä, puolustus oli kusessa. Nyt sitten seuraavaan peliin Kukkonen voidaan uudelleensijoittaa penkin päähän tarkkailemaan vaihtoaition juomatilannetta. Tai laittaa vaikka roikkumaan pleksiin kiinni maskotiksi. Kentälle ei ainakaan ole enää asiaa. Nyt sitten Jalonen herätään todellisuuteen ja peluutetaan ennemmin vaikka Niskalaa. Niskala ei ole mikään kuningas, mutta voittaa kyllä Kukkosen. Ja Lydmanille nyt sitten peliaikaa. Pakkipareiksi on nyt aivan pakko saada Timonen – Salo, Pitkänen – Lydman ja jämäminuutteja sitten pelaamaan Lepistö ja Niskala.

Miikka Kiprusoff pelasi hyvin eikä voinut maaleille mitään. Onhan Kipper selvästi meidän ykkösvahti koko lopputurnauksen ajan. Tänään nähtiin paljon hyviä torjuntoja ja maalilla oli ainoa syy, miksi ottelu oli näinkin tasainen. Mahtaa Kiprusoffia vaan v*tuttaa, kun joukkue edessä pelaa noin luokattoman esityksen.

Muutoksia pitäisi tehdä. Ainoa ongelma vain on se, että enää niitä ei oikein ehdi tekemään. Sinällään olisi hyvä pelata se yksi ylimääräinen ottelu, eikä mennä suoraan puolivälieriin. Nimittäin nyt jos tehdään muutoksia, sitä ei olla päästy kokeilemaan käytännössä. Seuraava ottelu on jo kuoleman peli, josta voittaja menee jatkoon ja häviäjä saa lähteä kotiin. Vastaan tulee todennäköisesti Tshekki. Vastus on ”onneksi” helpompi kuin Ruotsi, mutta paljon saa tapahtua jo siihen peliin. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

Asennetta p*rkele!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti